Kaipaisin nyt erityisesti naispuolisten henkilöiden kommentteja ongelmaani. Tietysti jos miehillä on tästä samasta ongelmasta kokemuksia, niin heittäkää kommentteja. Ensin hieman taustaa. Olen alkanut seurustelemaan ujon tytön kanssa ja pitää myöntää, että signaalien tunnistaminen on hieman vaikeaa. Luultavasti en olisi itse tajunnut tytön edes pitävän minusta ellen itse olisi ennen ollut myös superujo. Nykyään olen vain enää vähän ujo eli olen oppinut hieman rohkeemmaksi. Joten tajusin pienistä vinkeistä miten asian laita on. Mutta helppoa se ei ole, koska tyttö elehtii hyvin pienieleisesti.
Seurustelun tekee vaikeaksi se, että entisenä ujona ihmisenä ei ole kauheasti kokemuksia ja lisäksi entiset seurustelukumppanit ei ole itse olleet ujoja. Kaipaisin jotain vinkkejä miten lähestyä tyttöä fyysisesti (en tarkoita nyt mitään seksiä vaan ihan koskettelua) ilman että menee täysin hämilleen. Olen itse käyttänyt sitä taktiikkaa, että olen kertonut mitä teen ennenkuin teen mitään esim. halannut eli en ole tehnyt mitään spontaanisti. Tämä auttaa jonkin verran, mutta tyttö menee kuitenkin jotenkin hämilleen jokaisesta kosketuksesta esim. hiuksien sivelemisestä jne.
Yritin tuosta varovasti puhua, mutta sitten hän meni täysin lukkoon, joten päättelin, että minun pitää vain jotenkin itse keksiä miten ratkaista ongelma. Ikää naisella on kuitenkin jo lähes 30 vuotta, joten kyseessä ei ole mikään teini.
Pitää muutenkin todeta, että ujon tytön kanssa seurustelu vaatii varmaan 100 % enemmän työtä. Mutta ei sillä väliä, koska pidän hänestä valtavasti ja olen valmis siihen, että asiat etenevät normaaliseurustelusuhdetta hitaammin.
Seurustelun tekee vaikeaksi se, että entisenä ujona ihmisenä ei ole kauheasti kokemuksia ja lisäksi entiset seurustelukumppanit ei ole itse olleet ujoja. Kaipaisin jotain vinkkejä miten lähestyä tyttöä fyysisesti (en tarkoita nyt mitään seksiä vaan ihan koskettelua) ilman että menee täysin hämilleen. Olen itse käyttänyt sitä taktiikkaa, että olen kertonut mitä teen ennenkuin teen mitään esim. halannut eli en ole tehnyt mitään spontaanisti. Tämä auttaa jonkin verran, mutta tyttö menee kuitenkin jotenkin hämilleen jokaisesta kosketuksesta esim. hiuksien sivelemisestä jne.
Yritin tuosta varovasti puhua, mutta sitten hän meni täysin lukkoon, joten päättelin, että minun pitää vain jotenkin itse keksiä miten ratkaista ongelma. Ikää naisella on kuitenkin jo lähes 30 vuotta, joten kyseessä ei ole mikään teini.
Pitää muutenkin todeta, että ujon tytön kanssa seurustelu vaatii varmaan 100 % enemmän työtä. Mutta ei sillä väliä, koska pidän hänestä valtavasti ja olen valmis siihen, että asiat etenevät normaaliseurustelusuhdetta hitaammin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko varma että se on ujoutta eikä mielisairaus kuten katatoninen skitsofrenia?
Minä ainakin jos minulla olisi ujo mies rohkaisisin häntä keinolla millä hyvänsä.
... 30-vuotiaanakin on TYTTÖ. Alle parikymppinen on tyttö. Ei tietty liity aiheeseen, mutta vähän huvittaa kun puhut tytöstä,tekstistä tulee mieleen joku ujo koulutyttö joka ei uskalla edes kädestä pitää.
mutta olet kyllä väärällä palstalla, jos et voi kuvitella että 30 vuotiaskin voi olla ujo. Jos lisäksi vielä on kokematon, ja jotain traumojakin, niin kyllä ihminen voi aivan hyvin käyttäytyä noin.
Jos ujous sua huvittaa, niin mitä oikein teet täällä palstalla.
Ei minua kenenkään ujous huvita, vaan se, että sen ikäistä kutsutaan tytöksi. Hassua miten jotkut täysin aikuiset ihmiset nimittävät itseään, kuten joku tuolla alhaalla, tytöiksi ja pojiksi. En siis ole naureskellut 30-vuotiaalle ujolle, tosin jos on täysin kokematon 30-vuotiaana niin silloin on kyllä ujouden lisäksi luultavasti hyvin estynytkin.
Onkohan kyse ujoudesta vai jostakin traumoista? Jotenkin tuo viittaisi enemmän esim. jonkinlaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuin ujouteen? Tietysti voihan olla, että kyse on vain erittäin isosta ujoudesta mutta siltikin hieman epäilen jos kerran henkilö on kuitenkin lähes 30v.
Kannattaisi varmaan yrittää jutella enemmän "syvällisiä" ja kysyä syitä tuohon että miltä nuo kosketukset tuntuu ja onko se tunne hyvä vai huono ja haluaako hän että sinä koskettelet häntä ja miksi hän reagoi kuten reagoi jne.? Yritä saada juttelulla aikaiseksi sopivaa luottamusta ja sitten koskettelet jos tuota luottamusta tuleepi.
Minäkin kannustaisin ehdottomasti tuohon keskusteluun. Olen itse (ehkä tämän sairaalloisen ujouteni vuoksi) kokenut monenlaista fyysistä väkivaltaa ja kosketus tuntuu minusta pahalta. Se pelottaa, vaikka samalla kaipaan läheisyyttä suunnattomasti. Itse tahtoisin aloittaa kärsivällisistä keskusteluista, joissa ei ole mikään hätä eikä kiire, eikä edes 'tavoitteena' mennä siihen koskemiseen.
tuo sinun väittämäsi ei pidä paikkaansa, sillä minä tiedän mistä henkilö kirjoittaa.
sen verran kerron,että itse aikoinaan silloisen tulevan mieheni kanssa olin tosi ujo,ja olin hiljaa varmaan yhden kokonaisen kuukauden, puhuin vain silloin kun kysyttiin jotain.
Pikkuhiljaa se siitä lähtee sitten käyntiin kun oppii toista paremmin tuntemaan.
Itsekin ottaisin kyllä ennemmin ujon kuin kauheen räpätätin,siis jos olisin mies.
Enkä kyllä pidä edes miehistä, jotka koko ajan ovat äänessä.
Ujous ei johdu mistään traumoista vaan on luonteenpiirre.
jep. suoraa puhetta et miks näin ja miks niin. naisille pitää puhua suoraan
Oon 23v tyttö, enkä oo seurustellu mutta tosi paljon oon joutunu tekemään töitä ihmissuhteissa että oon oppinu luottamaan ja päästämään toisen ihmisen lähelle. Ite ujona voisin sanoo, et sit ku tuntee toisen ajatuksenjuoksun, eli on henkisellä tasolla oppinu tuntemaan toisen ja saavuttanu todellisen luottamuksen ni fyysinenki puoli loksahtaa kohdalleen, ehkä. Et oikeesti pikkuhiljaa vaan eteenpäin,kuunnellen toisen tunteita.. Onnea teille :)
Olen itse 20-vuotias ujo tyttö, ja minulla ei paljoa ole kokemusta seurustelusta. Minun on todella vaikea luottaa ihmisiin, tai päästää ihmistä lähelle, koska pelkään hirveästi, että minuun sattuu jälkikäteen. Olen itse pohdiskellut, että syitä tällaiseen olisivat lapsena koetut lähimmäisten menetykset (esimerkiksi minulle hyvin läheinen isäni kuoli yllättäen ollessani 8-vuotias). Yritän kuitenkin tosi paljon päästä tästä yli ja nykyään pyrin myös keskustelemaan enemmän näistä seurustelukumppanini kanssa. Välillä se on vaikeaa aloittaa, mutta ainakin itseäni helpottaa, kun saan kertoa omista tuntemuksistani.
Eilen keskustelin 28-v. ujon miehen kanssa tästä jutusta ja samat säännöt pätevät kuin masennuksen kanssa noin pääpiirteittäin: 1. Ujo tietää mistä kenkä puristaa, älä anna neuvoja.
2. Silkkihansikkaat: Jos ujo tarvitsee tilaa ja aikaa, anna sitä.
3. Koskettelu: Aloite tulee ujolta eli mennään hitaimman hiihtäjän mukaan. Tosin mä kyllä kosketin, mutta neutraaleihin alueisiin kuten käsivarsi ja kädet. Kevyesti ja lyhytaikaisesti. Pitää kuunnella toisen ruumiinkieltä, koska puhetta ei välttämättä saa ulos jännitykseltä ja lopputulos pahimmillaan on se että on vielä enemmän lukossa.
4. Paljon aitoa huomiota, tykkäämistä ja välittämistä. Ole itse rento, helposti lähestyttävä ja suora, ajan mittaan kuka tahansa ymmärtää että kyse on oikeasta asiasta.
Mies alkoi hermoilemaan klo9, 2 s-postia ja 3 txt "Olen menossa paniikkiin, älä tule."
Klo 12 oli jossain muulla, joten tein itsekin jotain muuta. Txt ja soittoja, yksi ukaasi: "Lähden kotiin ja ei tarvitse sen jälkeen pitää yhteyttä:" Sain txt ja soitin. Suostui tapaamaan klo15! Kahden tunnin tapaaminen venyi yli kolme tuntiseksi! Miesparka, kuusi tuntia ahdistusta ja kolme lisää mun kanssa. :) Tapaaminen alkoi halauksella ja päättyi kolmella, eka ja viimeinen miehen aloitteesta. =)
Mua rupes kiinnostaa, että miten joku voi olla noin ihastunut ja seurusteluhaluinen, jos kohteena on ujo nainen, jota siis tuskin edes tuntee. Eli mikä tässä naisessa aiheutti sen, että kiinnostuit hänestä? Pelkkä ulkonäkökö? Onko se todellakin niin, että naisen luonne saa olla ihan millainen vaan, kunhan ulkonäkö on kohdallaan? Minua kiinnostaa siksi, koska olen itse ujo (en tosin läheskään noin ujo kuin tyttöystäväsi) ja olen luullut, että se on pääsyy siihen, miksi olen joutunut olemaan yksin vuosikausia. Ulkonäöltäni olen kuitenkin nätti ja hymyileväinen.