isän oikeuksiin tervetullut muutos?

Tässä lakiehdotuksessa puhutaan lapsen OIKEUDESTA.

Avioliitto ei ikävä kyllä takaa sitä että lapsen oikeudet toteutuvat.

Pöljälle vastaus kirjoitti:

Tässä lakiehdotuksessa puhutaan lapsen OIKEUDESTA.

Avioliitto ei ikävä kyllä takaa sitä että lapsen oikeudet toteutuvat.

eikä lapsen.

Aviorikos ei koskaan saa olla sellainen asia, josta palkitaan. Jos mies tekee lapsen naiselle, joka on toisen miehen kanssa naimisissa, ei hänellä saa olla mitään oikeuksia tähän lapseen. Siittäminen ei muutenkaan saa olla perustelu isyydelle. Avioliitto pidettäköön kunniassa ja aviorikostehtäköön uudestaan rikosoikeudellisesti rangaistavaksi rikokseksi. Moraalisestihan se on aina ollut paheksuttu asia.

Kukaan ei varmaan jaksanu kaikkia noita linkkejä lukea, en minäkään, vastaan vain tuohon aika rajuhkoon yleistykseen että kaikki naiset olisivat hormoniensa vietävissä. Jos tämän yhden tapauksen perusteella teet moisen johtopäätöksen niin minä voisin yhden tapauksen perusteella tehdä johtopäätöksen että kaikki miehet ovat raiskaajia. En kuitenkaan sitä tee.

Mitä tulee siihen että eron sattuessa naisilla on etuoikeus lapsiin, niin kovin usein tämä on jo käytännöllisyyden kannalta ollut (ainakin menneisyydessä) järkevintä, koska mies ei osaa pitää huolta lapsista, ei esim. tiedä minkälaisia vaatteita pitää ostaa, tai minkälaista ruokaa tehdä tms. Ja nyt en tarkoita etteikö mies voisi oppia, minusta naisen "luonnollinen vietti" kotitöihin yms. on paskapuhetta, mutta perinteitten mukaan nainen on näistä huolehtinut ja lapsetkin ovat hänen harteillaan olleet, joten jos ero tulee nainen on paremmin valmistautunut pitämään lapsista huolta. Toivottavasti tähän tulee tulevaisuudessa muutos, ja molemmat vanhemmat ovat yhtä kykeneväisiä lasta hoitamaan. Toki nykyäänkin on jo paljon perheitä jossa vanhemmat tasa-arvoisesti huolehtivat kodista ja perheestä. Mutta vasta sitten kun tällaiset perheet ovat normi ennemminkin kuin poikkeus, voidaan puhua miesten "epäreilusta" kohtelusta eron kohdatessa.

jhan kirjoitti:

Kukaan ei varmaan jaksanu kaikkia noita linkkejä lukea, en minäkään, vastaan vain tuohon aika rajuhkoon yleistykseen että kaikki naiset olisivat hormoniensa vietävissä. Jos tämän yhden tapauksen perusteella teet moisen johtopäätöksen niin minä voisin yhden tapauksen perusteella tehdä johtopäätöksen että kaikki miehet ovat raiskaajia. En kuitenkaan sitä tee.

Mitä tulee siihen että eron sattuessa naisilla on etuoikeus lapsiin, niin kovin usein tämä on jo käytännöllisyyden kannalta ollut (ainakin menneisyydessä) järkevintä, koska mies ei osaa pitää huolta lapsista, ei esim. tiedä minkälaisia vaatteita pitää ostaa, tai minkälaista ruokaa tehdä tms. Ja nyt en tarkoita etteikö mies voisi oppia, minusta naisen "luonnollinen vietti" kotitöihin yms. on paskapuhetta, mutta perinteitten mukaan nainen on näistä huolehtinut ja lapsetkin ovat hänen harteillaan olleet, joten jos ero tulee nainen on paremmin valmistautunut pitämään lapsista huolta. Toivottavasti tähän tulee tulevaisuudessa muutos, ja molemmat vanhemmat ovat yhtä kykeneväisiä lasta hoitamaan. Toki nykyäänkin on jo paljon perheitä jossa vanhemmat tasa-arvoisesti huolehtivat kodista ja perheestä. Mutta vasta sitten kun tällaiset perheet ovat normi ennemminkin kuin poikkeus, voidaan puhua miesten "epäreilusta" kohtelusta eron kohdatessa.

Monet miehet ovat alkaneet ajaa oikeuksiaan, mutta tosiaankin samalla kun oikeudet tulevat kasvaa vastuukin.
Perinteisesti naiset ovat tehneet paljon sen eteen, että kaikki lapsen hoidossa pelaa.
Jatkuva vastuu jota ei voi heittää pois kasvattaa ihmistä jos hän on tolpillaan.
Maailma muuttuu ja monet isät kantavat arjen vastuuta, mutta moni myös elää elämää jossa päävastuun kantaa kokoajan se lasten äiti kuitenkin ja kiinekohtaa kaikkeen lapsen tarvitsemaan ei miehellä ole vaikka satunnaisesti lasta hoitaisikin. Elikkä tällöin parempi päähuoltaja on se perinteinen äiti.
Kun siis miehet vaativat oikeuksiaan tulee heidän ottaa myös vastuu kaikesta.

nähnyt kirjoitti:

Monet miehet ovat alkaneet ajaa oikeuksiaan, mutta tosiaankin samalla kun oikeudet tulevat kasvaa vastuukin.
Perinteisesti naiset ovat tehneet paljon sen eteen, että kaikki lapsen hoidossa pelaa.
Jatkuva vastuu jota ei voi heittää pois kasvattaa ihmistä jos hän on tolpillaan.
Maailma muuttuu ja monet isät kantavat arjen vastuuta, mutta moni myös elää elämää jossa päävastuun kantaa kokoajan se lasten äiti kuitenkin ja kiinekohtaa kaikkeen lapsen tarvitsemaan ei miehellä ole vaikka satunnaisesti lasta hoitaisikin. Elikkä tällöin parempi päähuoltaja on se perinteinen äiti.
Kun siis miehet vaativat oikeuksiaan tulee heidän ottaa myös vastuu kaikesta.

Miesten ja isien oikeuksia on poljettu aivan riittävästi maassamme. Heille on jätetty hyvin vähän päätösvaltaa ja henkistä liikkumatilaa mm. erotilanteissa. Jotenkin koko systeemi on rakennettu niin että äidillä on täysi dominanssi lapsiinsa(monissa tapauksissa miehiinsäkin) nähden ja jos mies toimii eri tavoin kuin mitä nainen sanelee, hän on huono isä.

Miehet tekevät asioita eri tavoin ja ehkä vähemmän tunteella, mutta on tärkeää että saavat tehdä ja toimia lastensa kanssa kuten heille on luontaista.

Kyllä miehetkin osaavat hoitaa lapsia ja olla yhtä hyviä kuin äidit. Minulla on kokemusta isästä joka palkkatyön lisäksi hoiti meidät lapset ja vietti meidän kanssamme kaikki vapaa-ajat. Äiti oli kylmempi ja hössötti liikaa, rentouduimme isän kanssa aivan toisella tavalla. Äiti saneli säännöt ja me muut tottelimme, mutta kun halusimme nauttia jostain elämän pienistä iloista, isä mahdollisti tämän.

Nyt kun vanhempani ovat vanhoja sama meno jatkuu. Isäni eli lasten vaari on se joka tukee ja ottaa asiat rennommin ja on hauska ja siitä huolimatta vastuuntuntoinen pappa(lapsenlapsille) ja mummo on se joka hössöttää nukkumisajat ja viilaa pilkkua aika mitättömistä asioista. Luotan enemmän isääni lasten hoitajana kuin äitiini, näin on pakko sanoa.

erään äidin näkemys kirjoitti:

Miesten ja isien oikeuksia on poljettu aivan riittävästi maassamme. Heille on jätetty hyvin vähän päätösvaltaa ja henkistä liikkumatilaa mm. erotilanteissa. Jotenkin koko systeemi on rakennettu niin että äidillä on täysi dominanssi lapsiinsa(monissa tapauksissa miehiinsäkin) nähden ja jos mies toimii eri tavoin kuin mitä nainen sanelee, hän on huono isä.

Miehet tekevät asioita eri tavoin ja ehkä vähemmän tunteella, mutta on tärkeää että saavat tehdä ja toimia lastensa kanssa kuten heille on luontaista.

Kyllä miehetkin osaavat hoitaa lapsia ja olla yhtä hyviä kuin äidit. Minulla on kokemusta isästä joka palkkatyön lisäksi hoiti meidät lapset ja vietti meidän kanssamme kaikki vapaa-ajat. Äiti oli kylmempi ja hössötti liikaa, rentouduimme isän kanssa aivan toisella tavalla. Äiti saneli säännöt ja me muut tottelimme, mutta kun halusimme nauttia jostain elämän pienistä iloista, isä mahdollisti tämän.

Nyt kun vanhempani ovat vanhoja sama meno jatkuu. Isäni eli lasten vaari on se joka tukee ja ottaa asiat rennommin ja on hauska ja siitä huolimatta vastuuntuntoinen pappa(lapsenlapsille) ja mummo on se joka hössöttää nukkumisajat ja viilaa pilkkua aika mitättömistä asioista. Luotan enemmän isääni lasten hoitajana kuin äitiini, näin on pakko sanoa.

Se oli erinomainen näkemys asiaan. Ei ole äidin asia määritellä isyyttä (ei myöskään isän äitiyttä). Hankalissa eroprosesseissa lähiäiti turhan usein kontrolloi ja ohjailee minkä ehtii lasten isällä vietettämää aikaa, antaa moitteita pikkuasioista yms. Pitäkää äidit näppinne erossa isien ja lasten yhteisestä ajasta.

Kun ero on tosia asia eli parisuhde ohi niin vanhemmuus jatkuu eri tapoja noudattavissa huusholleissa. Niissä pitääkin noudattaa molempien kotien ihka omaa elämää.

erään äidin näkemys kirjoitti:

Miesten ja isien oikeuksia on poljettu aivan riittävästi maassamme. Heille on jätetty hyvin vähän päätösvaltaa ja henkistä liikkumatilaa mm. erotilanteissa. Jotenkin koko systeemi on rakennettu niin että äidillä on täysi dominanssi lapsiinsa(monissa tapauksissa miehiinsäkin) nähden ja jos mies toimii eri tavoin kuin mitä nainen sanelee, hän on huono isä.

Miehet tekevät asioita eri tavoin ja ehkä vähemmän tunteella, mutta on tärkeää että saavat tehdä ja toimia lastensa kanssa kuten heille on luontaista.

Kyllä miehetkin osaavat hoitaa lapsia ja olla yhtä hyviä kuin äidit. Minulla on kokemusta isästä joka palkkatyön lisäksi hoiti meidät lapset ja vietti meidän kanssamme kaikki vapaa-ajat. Äiti oli kylmempi ja hössötti liikaa, rentouduimme isän kanssa aivan toisella tavalla. Äiti saneli säännöt ja me muut tottelimme, mutta kun halusimme nauttia jostain elämän pienistä iloista, isä mahdollisti tämän.

Nyt kun vanhempani ovat vanhoja sama meno jatkuu. Isäni eli lasten vaari on se joka tukee ja ottaa asiat rennommin ja on hauska ja siitä huolimatta vastuuntuntoinen pappa(lapsenlapsille) ja mummo on se joka hössöttää nukkumisajat ja viilaa pilkkua aika mitättömistä asioista. Luotan enemmän isääni lasten hoitajana kuin äitiini, näin on pakko sanoa.

Kiitos, oli mukava lukea tämä.

tästä näkemyksestä kirjoitti:

Kiitos, oli mukava lukea tämä.

Kuinka moni eläinkunnan nisäkäs (isä) hoitaa pieniä pentujaan?? Aniharva, ja yleensä se tapahtuu yhdessä emän kanssa...

Haluan yhtyä aikaisempaan kirjoittajaan siinä suhteessa, että naiselle eli emolle, äidille nämä hoivaamisvietit yms. on annettu jo geeneissä. Kyllä se äiti on lapsella oltava. Joku kirjoitti että vaari hauskuuttaa ja pelehtii lasten kanssa, totta tärkeäähän se leikkiminenkin on mutta kuuluuhan tuohon lapsen hoitoon ja kasvatukseen muutakin kuin leikkimistä ja valvomista...

Avioerotilanteissä toki kaikki tilanteet pitäisi aina punnita erikseen, onhan toki huonoja äitejäkin joille lasta ei missään nimessä pitäisi jättää, mutta kuitenkin pääperiaatteessa äitillä pitäisi ehdottomasti olla "valta" jatkossakin päättää lapsestaan, onhan emo kuitenkin kantanut, synnyttänyt, imettänyt ja hoivannut pienokaistaan ja sitä sidettä ei mikään, ei edes hyvä isä pysty korvaamaan.

Toivottavasti lukijat ymmärtää mitä tarkoitin.

erään äidin näkemys kirjoitti:

Miesten ja isien oikeuksia on poljettu aivan riittävästi maassamme. Heille on jätetty hyvin vähän päätösvaltaa ja henkistä liikkumatilaa mm. erotilanteissa. Jotenkin koko systeemi on rakennettu niin että äidillä on täysi dominanssi lapsiinsa(monissa tapauksissa miehiinsäkin) nähden ja jos mies toimii eri tavoin kuin mitä nainen sanelee, hän on huono isä.

Miehet tekevät asioita eri tavoin ja ehkä vähemmän tunteella, mutta on tärkeää että saavat tehdä ja toimia lastensa kanssa kuten heille on luontaista.

Kyllä miehetkin osaavat hoitaa lapsia ja olla yhtä hyviä kuin äidit. Minulla on kokemusta isästä joka palkkatyön lisäksi hoiti meidät lapset ja vietti meidän kanssamme kaikki vapaa-ajat. Äiti oli kylmempi ja hössötti liikaa, rentouduimme isän kanssa aivan toisella tavalla. Äiti saneli säännöt ja me muut tottelimme, mutta kun halusimme nauttia jostain elämän pienistä iloista, isä mahdollisti tämän.

Nyt kun vanhempani ovat vanhoja sama meno jatkuu. Isäni eli lasten vaari on se joka tukee ja ottaa asiat rennommin ja on hauska ja siitä huolimatta vastuuntuntoinen pappa(lapsenlapsille) ja mummo on se joka hössöttää nukkumisajat ja viilaa pilkkua aika mitättömistä asioista. Luotan enemmän isääni lasten hoitajana kuin äitiini, näin on pakko sanoa.

Kaiken kuvaamasi perusteella sinulla oli tyypillinen "hyvän päivän" isukki, jonka kaltainen valitettavan usein miehet tahtovat iseinä olla, jos siis ylipäätänsä tahtovat. Hyvän päivän isukki tahtoo leikkiä lasten kanssa, kun he ovat hyväntuulisia ja virkeitä. Äidillä on kuitenkin päävastuu lapsista ja hän vastaa mm. lasten kasvatuksesta, yhteisistä pelisäännöistä ja kaikesta toimivan lasten arjen kannalta tärkeistä tekijöistä. Isukki tulee paikalle kun kiitosta jaetaan.

Lyhykäisyydessään hyvän päivän isukki on se, joka ostaa suklaapatukan aina pyydettäessä ja äiti on sitten se, joka kantaa vastuun kun karkki ei käykkään päivällisen sijasta. Näitä näkee valitettavasti ja paljon.

...... kirjoitti:

Kaiken kuvaamasi perusteella sinulla oli tyypillinen "hyvän päivän" isukki, jonka kaltainen valitettavan usein miehet tahtovat iseinä olla, jos siis ylipäätänsä tahtovat. Hyvän päivän isukki tahtoo leikkiä lasten kanssa, kun he ovat hyväntuulisia ja virkeitä. Äidillä on kuitenkin päävastuu lapsista ja hän vastaa mm. lasten kasvatuksesta, yhteisistä pelisäännöistä ja kaikesta toimivan lasten arjen kannalta tärkeistä tekijöistä. Isukki tulee paikalle kun kiitosta jaetaan.

Lyhykäisyydessään hyvän päivän isukki on se, joka ostaa suklaapatukan aina pyydettäessä ja äiti on sitten se, joka kantaa vastuun kun karkki ei käykkään päivällisen sijasta. Näitä näkee valitettavasti ja paljon.

Puistoissa julkisilla paikoilla näkeemyös näkee isiä jotka hoivaavat lapsiaan, osa heistä voi olla ihan oikeita isiä jotka kantavat arjessa vastuuta lapsesta kun ei ole helppo päivä. Huolehtivat ruuasta ja että on riittävästi vaatetta päällä.
Kuitenkin juuri näillä "hyvänpäivän isukeilla on tapana olla hoivaavia vain paikassa jossa joku voi ihailla heitä.
Oma avomieheni on tällainen. Tuntuu kyyniseltä kun katsoo ihailevia katseita joita häneen luodaan kun tarjoaa vettä taaperollemme.
Todellisuus on kuitenkin se, että minä taustalla huolehdin, että lapsella vaatteita ja saa ruokaa ajallaan, että muuten saa vettä. jos lapsi on sairas minä tartun asiaan ja älyän milloin viedään lääkäriin.
Mies on siis ihan hyvä isä, mutta minulla se perusvastuu.
Toki moni mies varmasti oppisikin ottamaan vastuuta enemmän jos on pakko, mutta osa on kasvanut sellaisissa perheissä jossa joku nainen aina huolehtii tuollaiset asiat ja he eivät osaa. Tällöin lapsen perushoito kärsii jos esim asuu vain isällään.
Mutta toki on niitäkin jotka ovat sisäistäneet arkipäiväisenkin hoivaamisen.

täälläkin kirjoitti:

Puistoissa julkisilla paikoilla näkeemyös näkee isiä jotka hoivaavat lapsiaan, osa heistä voi olla ihan oikeita isiä jotka kantavat arjessa vastuuta lapsesta kun ei ole helppo päivä. Huolehtivat ruuasta ja että on riittävästi vaatetta päällä.
Kuitenkin juuri näillä "hyvänpäivän isukeilla on tapana olla hoivaavia vain paikassa jossa joku voi ihailla heitä.
Oma avomieheni on tällainen. Tuntuu kyyniseltä kun katsoo ihailevia katseita joita häneen luodaan kun tarjoaa vettä taaperollemme.
Todellisuus on kuitenkin se, että minä taustalla huolehdin, että lapsella vaatteita ja saa ruokaa ajallaan, että muuten saa vettä. jos lapsi on sairas minä tartun asiaan ja älyän milloin viedään lääkäriin.
Mies on siis ihan hyvä isä, mutta minulla se perusvastuu.
Toki moni mies varmasti oppisikin ottamaan vastuuta enemmän jos on pakko, mutta osa on kasvanut sellaisissa perheissä jossa joku nainen aina huolehtii tuollaiset asiat ja he eivät osaa. Tällöin lapsen perushoito kärsii jos esim asuu vain isällään.
Mutta toki on niitäkin jotka ovat sisäistäneet arkipäiväisenkin hoivaamisen.

”Toki moni mies varmasti oppisikin ottamaan vastuuta enemmän jos on pakko, mutta osa on kasvanut sellaisissa perheissä jossa joku nainen aina huolehtii tuollaiset asiat ja he eivät osaa. Tällöin lapsen perushoito kärsii jos esim asuu vain isällään.”

Jos ihminen on osannut huolehtia itsestään ennen avioitumista niin avioliittoko vie tyystin kyvyn huolehtia. Ei, vaan roolijakoon on niin mukava sujahtaa.

mutta kun ei ole kirjoitti:

”Toki moni mies varmasti oppisikin ottamaan vastuuta enemmän jos on pakko, mutta osa on kasvanut sellaisissa perheissä jossa joku nainen aina huolehtii tuollaiset asiat ja he eivät osaa. Tällöin lapsen perushoito kärsii jos esim asuu vain isällään.”

Jos ihminen on osannut huolehtia itsestään ennen avioitumista niin avioliittoko vie tyystin kyvyn huolehtia. Ei, vaan roolijakoon on niin mukava sujahtaa.

Siis tarkoitin tuossa aiemmin, että monilla miehillä ei ole sellaista opittua kykyä hoitaa toisen tarpeita.
Omassa avomiehessä näen tämän. Hän osaa kyllä hoitaa oman huoltonsa, mutta sellainen lapsen hoito on satunnaista.
Hänellä on aiemmasta liitosta lapsi joka käy meillä. Tarkoituksella en ole mitenkään puuttunut tämän lapsen hoitoon.
Kieltäydyin "kunniasta". Ok mies laittaa nyt lapselle ruuat ja laittaa nukkumaan, mutta muu huolto on aika huonoa. Hän ei ollenkaan katso mitä lapsi laittaa ulos mentäessä päälle. Talvella lapsi kulki päivän ( olisi ilman minua kulkenut päiviä) märissä sukissa koska kengät vuosivat.
Ruokaakin lapsi saa välillä odottaa vaikka kuinka kauan. Ruoka koostumus on sellainen, että niillä vitamiinineilla ei pitkälle pötkitä.
Jos siis tämä lapsi eläisi pelkästään isänsä luona.
Toki jos lapsella on vaihtoehtona hirveä äiti joka löisi ja mukava isä joka ei huolla kunnolla näitä perusasioita niin olisi se isä kuitenkin parempi.

Miehestäni vielä, luulin ennen yhteenmuuttoa, että hän huoltaa lastaan paremmin.
Nyt olen tajunnut, että kävi aiemmin tämän lapse kanssa omien vanhempiensa luona syömässä sun muuta.

kyky hoitaa toisia kirjoitti:

Siis tarkoitin tuossa aiemmin, että monilla miehillä ei ole sellaista opittua kykyä hoitaa toisen tarpeita.
Omassa avomiehessä näen tämän. Hän osaa kyllä hoitaa oman huoltonsa, mutta sellainen lapsen hoito on satunnaista.
Hänellä on aiemmasta liitosta lapsi joka käy meillä. Tarkoituksella en ole mitenkään puuttunut tämän lapsen hoitoon.
Kieltäydyin "kunniasta". Ok mies laittaa nyt lapselle ruuat ja laittaa nukkumaan, mutta muu huolto on aika huonoa. Hän ei ollenkaan katso mitä lapsi laittaa ulos mentäessä päälle. Talvella lapsi kulki päivän ( olisi ilman minua kulkenut päiviä) märissä sukissa koska kengät vuosivat.
Ruokaakin lapsi saa välillä odottaa vaikka kuinka kauan. Ruoka koostumus on sellainen, että niillä vitamiinineilla ei pitkälle pötkitä.
Jos siis tämä lapsi eläisi pelkästään isänsä luona.
Toki jos lapsella on vaihtoehtona hirveä äiti joka löisi ja mukava isä joka ei huolla kunnolla näitä perusasioita niin olisi se isä kuitenkin parempi.

Miehestäni vielä, luulin ennen yhteenmuuttoa, että hän huoltaa lastaan paremmin.
Nyt olen tajunnut, että kävi aiemmin tämän lapse kanssa omien vanhempiensa luona syömässä sun muuta.

Avainsana kirjoituksessasi oli nimenomaan tuo ensimmäisen lauseen kohta: "miehillä ei ole sellaista OPITTUA kykyä...". Siis nimenomaan niin että nainenkin joutuu opettelemaan äidin roolin ja kaikki ne asiat jotka siihen liittyvät. Se on varmaan naisille keskimäärin helpompaa kuin miehille mutta kyse on kuitenkin opituista asioista ei mistään biologisesta paremmuudesta sinänsä. Ongelma asiasta tulee jos alamme ajatella että lainsäädännön yms. käytäntöjen pitäisi automaattisesti myötäillä sitä mikä on vain opittu ja kulttuurinen tapa, ei puhtaasti objektiivinen oikeus. Naiset haluavat muualla yhteiskunnassa yleensä tulla tasa-arvoisesti kohdelluiksi nimenomaan ihmisinä, eivät sukupuolensa edustajina. Mutta samat naiset saattavat silti sujauttaa kaikki isät samaan miesten lokeroon joilla ei ole samaa kykyä ja halua huolehtia lapsesta.
En sano että useimmat isät olisivat oikeasti parempia tai edes yhtä hyviä vanhempia kuin naiset keskimäärin. Mutta se ei minusta saa tarkoittaa että miesten oikeuksia isinä pidetään lähtökohtaisesti jotenkin vähempiarvoisia kuin naisen oikeuksia äiteinä. Silloin tullaan aina polkemaan monen sellaisenkin miehen oikeuksia joka olisi erittäin pätevä isäksi.

...... kirjoitti:

Kaiken kuvaamasi perusteella sinulla oli tyypillinen "hyvän päivän" isukki, jonka kaltainen valitettavan usein miehet tahtovat iseinä olla, jos siis ylipäätänsä tahtovat. Hyvän päivän isukki tahtoo leikkiä lasten kanssa, kun he ovat hyväntuulisia ja virkeitä. Äidillä on kuitenkin päävastuu lapsista ja hän vastaa mm. lasten kasvatuksesta, yhteisistä pelisäännöistä ja kaikesta toimivan lasten arjen kannalta tärkeistä tekijöistä. Isukki tulee paikalle kun kiitosta jaetaan.

Lyhykäisyydessään hyvän päivän isukki on se, joka ostaa suklaapatukan aina pyydettäessä ja äiti on sitten se, joka kantaa vastuun kun karkki ei käykkään päivällisen sijasta. Näitä näkee valitettavasti ja paljon.

En tiedä tarkoititko minua "hyvän päivän isukki" jutulla. Mutta jos tarkoitit, niin pakko vähän täsmentää asioita.

Äitini toki hoiti tehtävänsä "emona" ja huolehti hygieniasta ja pyykeistä ja kodin ylläpidosta jne. Mutta minun isäni oikeesti HOITI meidät lapset. Hän kylvetti ja puki ja ulkolutti ja auttoi aivan kaikissa käytännön asioissa missä nyt vaan mies voi ja osaa auttaa. Mutta hän teki sen rennosti ja lempeästi. Äitini sen sijaan oli valtavan kova nipo, näki aina peikkoja ja vaaramomentteja ja halusi noudattaa kirjaimellisesti kaikkea minkä oikeaksi koki ja vaati sitä muiltakin. Isäni oli leväperäisempi, mutta siitä huolimatta hyvin huolellinen mitä tuli meidän hoitamiseen.

Isä kulki meidän kanssa kaikki mahdolliset metsä- ja souturetket, huolehti puhtaat kuivat vaatteet päälle jos ne likaantuivat ja kastuivat, syötti ja juotti ja nukutti. Ja herätti aamulla kouluun kun oltiin kouluikäisiä! Isä oli se jolle luotimme sydänsurumme kun olimme murkkuikäisiä. Isä jaksoi kuunnella ja miettiä ratkaisuja, hän ei tuominnut ja komennellut vaikka osasi kuriakin pitää. Isä oli oikeasti LÄSNÄ.

Jos vanhempani olisivat eronneet, olisin aivan varmasti halunnut(kuten sisaruksenikin luultavasti) asua isän luona mieluummin kuin äidin.

Olen tosin nähnyt että nykyäänkin monet isät osaavat oikeastikin olla läsnä lastensa elämässä ja hoitaa ja huolehtia heistä. Se ei todellakaan ole sukupuolesta kiinni.

Tasa-Arvo-A kirjoitti:

Avainsana kirjoituksessasi oli nimenomaan tuo ensimmäisen lauseen kohta: "miehillä ei ole sellaista OPITTUA kykyä...". Siis nimenomaan niin että nainenkin joutuu opettelemaan äidin roolin ja kaikki ne asiat jotka siihen liittyvät. Se on varmaan naisille keskimäärin helpompaa kuin miehille mutta kyse on kuitenkin opituista asioista ei mistään biologisesta paremmuudesta sinänsä. Ongelma asiasta tulee jos alamme ajatella että lainsäädännön yms. käytäntöjen pitäisi automaattisesti myötäillä sitä mikä on vain opittu ja kulttuurinen tapa, ei puhtaasti objektiivinen oikeus. Naiset haluavat muualla yhteiskunnassa yleensä tulla tasa-arvoisesti kohdelluiksi nimenomaan ihmisinä, eivät sukupuolensa edustajina. Mutta samat naiset saattavat silti sujauttaa kaikki isät samaan miesten lokeroon joilla ei ole samaa kykyä ja halua huolehtia lapsesta.
En sano että useimmat isät olisivat oikeasti parempia tai edes yhtä hyviä vanhempia kuin naiset keskimäärin. Mutta se ei minusta saa tarkoittaa että miesten oikeuksia isinä pidetään lähtökohtaisesti jotenkin vähempiarvoisia kuin naisen oikeuksia äiteinä. Silloin tullaan aina polkemaan monen sellaisenkin miehen oikeuksia joka olisi erittäin pätevä isäksi.

Myönnät varmaan, että näin on. En ole kieltänyt sitä, että myös miehiä jotka osaavat hoitaa on. He ovat oppineet sen joko omasta kodistaan taikka opetelleet.
Jos hyvin pienten lasten vanhemmille tulee ero niin tälläinen perus hoiva on tärkeää.
Jos hyvin pieni lapsi erotetaankin häntä enemmän hoivanneelta vanhemmalta ei se ole hyvä juttu. Ajatukseni oli pohtia juuri vauvojen ja taaperoikäisten asemaa erossa.
heillekkin isä on ensiarvoisen tärkeä ja suhde tulee säilyttää kiinteänä lapsenkin edun takia. Mutta minusta jos lapselle äiti on ollut se perusturvan lähde niin on väärin eron tullessa laittaa asumaan erillään äidistä.
Kun lapsi on isompi asia eri. Mitä enemmän isä on ollut lapsen kanssa ja huolehtinut kaikesta sitä kiinteämpi suhde lapsella on isäänsä.
Jos äiti on lasta laiminlyövä ja isä se hellempi niin silloin lapselle on edullisempaa muuttaa isän luokse. Mutta jos ajatellaan, että vanhemmat ovat kumpikin tasaveroisina olleet ok vanhempia, mutta äiti on imettänyt ja lapsi on luonut häneen sen kehitykselle tärkeän symbioosi suhteen on julmaa ja vahingollista erottaa hänet äidistään.
Vanhempien lasten kohdalla asia toinen. He monesti voivat sanoa omankin mielipiteensä asiaan.
Joskus vanhemmat erotessa aivan sovussa tekevät ratkaisun jossa jo isommat lapset jäävät isälle. Äiti ei heitä silloin hylkää vaan näkee, että lapsille on edullista olla isänsä luona.

nähnyt kirjoitti:

Monet miehet ovat alkaneet ajaa oikeuksiaan, mutta tosiaankin samalla kun oikeudet tulevat kasvaa vastuukin.
Perinteisesti naiset ovat tehneet paljon sen eteen, että kaikki lapsen hoidossa pelaa.
Jatkuva vastuu jota ei voi heittää pois kasvattaa ihmistä jos hän on tolpillaan.
Maailma muuttuu ja monet isät kantavat arjen vastuuta, mutta moni myös elää elämää jossa päävastuun kantaa kokoajan se lasten äiti kuitenkin ja kiinekohtaa kaikkeen lapsen tarvitsemaan ei miehellä ole vaikka satunnaisesti lasta hoitaisikin. Elikkä tällöin parempi päähuoltaja on se perinteinen äiti.
Kun siis miehet vaativat oikeuksiaan tulee heidän ottaa myös vastuu kaikesta.

Olen monesti miettinyt ajaessani lasteni oikeuksia isäänsä, kannattaisikohan
oikeuslaitoksen ottaa huomioon ettei sosiaalitoimi ole aina oikeassa?

Oikeuslaitoksella olisi itselläkin mahdollisuus arvioida lasten tilannetta ilman
sosiaalitoimea, Ei kannattaisi sokeasti luottaa sosiaalitoimen selvityksiin
tapauksissa, joissa isä on jo muutaman vuoden vääntänyt kättä lasten asioista
sosiaalitoimen rikkoessa lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta törkeästi
vailla yhtään asianmukaista perustetta.

Haloo Suomi ja "ns. oikeusvaltio"

Lapsilla on oikeus lain mukaan molempiin vanhempiin ja äiti ei ole automaattisesti
ilman sopimuksia lastensa yksinhuoltaja, mikäli sopimuksia ei ole vahvistettu
vanhemmilla on lastensa yhteishuoltajuus lain edessä voimassa, kunnes
toisin sovitaan/Päätetään.

Lastenvalvojan nimen voisi sosiaalitoimessa muuttaa äidin oikeuksien
valvojaksi....

...... kirjoitti:

Kaiken kuvaamasi perusteella sinulla oli tyypillinen "hyvän päivän" isukki, jonka kaltainen valitettavan usein miehet tahtovat iseinä olla, jos siis ylipäätänsä tahtovat. Hyvän päivän isukki tahtoo leikkiä lasten kanssa, kun he ovat hyväntuulisia ja virkeitä. Äidillä on kuitenkin päävastuu lapsista ja hän vastaa mm. lasten kasvatuksesta, yhteisistä pelisäännöistä ja kaikesta toimivan lasten arjen kannalta tärkeistä tekijöistä. Isukki tulee paikalle kun kiitosta jaetaan.

Lyhykäisyydessään hyvän päivän isukki on se, joka ostaa suklaapatukan aina pyydettäessä ja äiti on sitten se, joka kantaa vastuun kun karkki ei käykkään päivällisen sijasta. Näitä näkee valitettavasti ja paljon.

... nuo hyvänpäivän isukit sattuvat aina samoihin perheisiin ankarien ja tunneköyhien äityleiden kanssa...

En tiedä, ostiko isäni suklaapatukan aina pyydettäessä. Tuskin. Sen tiedän, että hän sai minut tuntemaan oloni perheessä rakastetuksi. Ja se on kuitenkin se tärkein asia, minkä lapsuudesta saa mukanaan aikuisuuteen.

Äiti oli järjettömän kylmä ja ankara. Hän mm. kieltäytyi halaamasta minua, koska olin joskus (3-4-vuotiaana) kuulemma rusentanut liian lujaa. Hänen hänen mielestään isä halusi vain rusinat pullasta ja hemmotteli minut pilalle. Äidin mielestä isäni hellyys minua kohtaan oli pelkkää näyttämisen halua - silloinkin, kun olimme keskenämme kotona.

Kumpikaan vanhemmistani ei ollut mikään kotitalousihme. Ruoasta ja vaatteista äitini kantoi päävastuun. Mutta isän ansiosta sain sentään halauksia.

Kuulostat pelottavasti äidiltäni.

LAKKAUTETAAN TARPEETTOMA kirjoitti:

Olen monesti miettinyt ajaessani lasteni oikeuksia isäänsä, kannattaisikohan
oikeuslaitoksen ottaa huomioon ettei sosiaalitoimi ole aina oikeassa?

Oikeuslaitoksella olisi itselläkin mahdollisuus arvioida lasten tilannetta ilman
sosiaalitoimea, Ei kannattaisi sokeasti luottaa sosiaalitoimen selvityksiin
tapauksissa, joissa isä on jo muutaman vuoden vääntänyt kättä lasten asioista
sosiaalitoimen rikkoessa lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta törkeästi
vailla yhtään asianmukaista perustetta.

Haloo Suomi ja "ns. oikeusvaltio"

Lapsilla on oikeus lain mukaan molempiin vanhempiin ja äiti ei ole automaattisesti
ilman sopimuksia lastensa yksinhuoltaja, mikäli sopimuksia ei ole vahvistettu
vanhemmilla on lastensa yhteishuoltajuus lain edessä voimassa, kunnes
toisin sovitaan/Päätetään.

Lastenvalvojan nimen voisi sosiaalitoimessa muuttaa äidin oikeuksien
valvojaksi....

äiti on au-lapsensa yksinhuoltaja automaattisesti, koska au-lapsella ei ole syntyessään isää eikä välttämättä myöhemminkään, jos äiti kieltää isyyden tutkimisen. Tehkää lapset avioliitossa, älkääkä sekoilko, hyvät miehet!

tottakai kirjoitti:

äiti on au-lapsensa yksinhuoltaja automaattisesti, koska au-lapsella ei ole syntyessään isää eikä välttämättä myöhemminkään, jos äiti kieltää isyyden tutkimisen. Tehkää lapset avioliitossa, älkääkä sekoilko, hyvät miehet!

Itse nyt sotket asiat perusteellisesti. Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella (siis au-lapsi) voi isä vaatia isyyden tutkimista eikä äiti voi tätä kieltää. Mutta jos äiti on AVIOLIITOSSA jonkun muun kuin lapsen siittäneen miehen kanssa, hänen kanssaan oleva mies on automaattisesti lapsen isä eikä lapsen siittänyt mies voi vaatia isyyden tutkimista vaikka olisikin varma isyydestään jos äiti/aviomies vastustaa asiaa.

Pomppukani kirjoitti:

Itse nyt sotket asiat perusteellisesti. Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella (siis au-lapsi) voi isä vaatia isyyden tutkimista eikä äiti voi tätä kieltää. Mutta jos äiti on AVIOLIITOSSA jonkun muun kuin lapsen siittäneen miehen kanssa, hänen kanssaan oleva mies on automaattisesti lapsen isä eikä lapsen siittänyt mies voi vaatia isyyden tutkimista vaikka olisikin varma isyydestään jos äiti/aviomies vastustaa asiaa.

Turhaa tällä avioliitosta meuhkaajalle on mitään järkeä puhua. Horisee samaa monissa keskusteluissa......


Kautta aikain lapsia on syntynyt ja avioliitto on itse asiassa aika moderni 'keksintö' jonka länsimaiset lait ovat itselleen omineet.

Se että lapsen oikeudet halutaan lain nojalla vahvistaa on hyvä asia kuten myöskin se että biologisella vanhemmalla on oikeus tuntea lapsensa ja olla hänen elämässään mukana.

Tuo pikkuneiti vielä kiittää isäänsä jonain päivänä kun saa hänen syliinsä sulkeutua. Isällä on sydän paikallaan. Äiti on ilmeisen kylmäkiskoinen kun ei anna lapsen tuntea isäänsä!!!

'