Olen saanut kärsiä koulukiusaamista ala- ja ylä-asteella, selvää sanomattakin, että se on jättänyt minuun jälkensä. Minua on kiusattu myös opiskelupaikassa ja joissakin työpaikoissa. Olenko juuri sopiva uhri, joka oikein pistää esiin massasta vai mistä johtuu tuo kiusaamiseni määrä? Selvähän se on, että itsetunto on joutunut koville. Anna anteeksi kiusaajille, helppohan se on sanoa, yhdessä vaiheessa jopa harkitsin heidän tappamistaan, mutta en enää. Yksinäsiyys on kovaa kokea ja syyttömänä kiusatuksia joutuminen jättää aina jälkensä. Olisiko itsemurha helpoin ratkaisu? Ulospääsyä ei vain tunnu olevan, olen välillä ihan normaali ja kiinni elämässä ja välillä masennun niin, etten jaksa mitään. On se vaan kumma, että nämä kiusaajat tai ainakin osa heistä on vielä niin hyvin menestyneitä, eikö heidän omaatuntoaan edes soimaa? Miksi joku saa elämässä lähes kaiken ja joku ei mitään ja joutuu vielä kiusatuksikin?
Kiusaaminen syynä
yksinäisyyteen?
4231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muista, että vika on aina niissä kiusaajissa, ei kiusatussa. Varmasti jättää jälkensä tuollainen epäoikeudenmukainen kohtelu. Itse olen kokenut työpaikkakiusaamista, lähinnä kateellisten naisten taholta ja voin sanoa että se oli jo ihan tarpeeksi kauheaa kun joka päivä pelkäsi töissä sitä ainaista nälvimistä.
Oliko se sinun koulukiusaaminen tai muu kiusaaminen henkistä vai oliko myös fyysistä kiusaamista? Oletko saanut mistään apua asiaan?
En ymmärrä miksi kiusaajille pitäisi antaa anteeksi. Oman itsensä takia ainoastaan, mutta ei se varmaankaan helppoa ole.
Eikös koulukiusaajista aika usein tule rikollisia, mutta varmasti on joukossa niitä normaaleja yhteiskunnan mallikansalaisiakin.
Minä en ole yksinäinen. Sain siinä työpaikkakiusaamisjutussa paljon tukea työkavereilta, koska se oli niin läpinäkyvää että kaikki huomasivat mistä oli kyse.
Samat ihmiset olivat kiusanneet muitakin.
Älä puhu tappamisesta.
koskaan antaa anteeksi sillä he ovat alhaisinta sakkaa jotka tuhoavat yksi toisensa
jälkeen.
Lasten keskinäiset "nahistelut" vielä ymmärtää mutta ei aikuisten keskuudessa tapahtuvaa kiusaamista.
Aikuisella jonka täytyy turvautua kiusaamiseen pönkittääkseen oma egoansa, täytyy olla todella ruuvit löysällä päänupissa.
Älä anna kiusaajien vaikuttaa elämääsi, taistele entistä enemmän oman hyvinvointisi puolesta.
Itselläni nousi suoranainen uhma kiusatuksi tulemisen jälkeen.
Yksikään kiusaaja ei ole oman elämäsi tuhomaisen arvoinen.
Itse asiassa en pidä kiusaajia minkäänlaisessa arvossa varsinkaan työpaikkakiusaajia.
Nosta pääsi entistä ylemmäksi ja "sylkäise" päin kiusaajien kasvottomia kasvoja sillä heillä se ongelma on eikä sinulla.
Itse olen kokenut ainoastaan työpaikkakiusaamista, joten en voi tietää tuosta lapsuduen ajan kiusaamisesta ja sen vaikutuksista ihmiseen.
Voihan se lasten nahistelu olla henkistä ja tai fyysistä väkivaltaa ja kyllä se mielestäni pahempaa on kuin työpaikkakiusaaminen, koska lapsi ei ehkä ymmärrä samalla tavalla että vika on niissä kiusaajissa.
Työpaikkaa voi sentäs vaihtaa, mutta koulua tai asuinpaikkaa ei.
Minusta työpaikkakiusaajat ovat alhaista sakkia, ja olen myös samaa mieltä siitä että jonkinlaisia mielenterveysongelmia täytyy olla, jos pitää vihata työkavereita, esim. minua tai edeltäjiäni. Kyllähän kateus, viha, nälviminen, henkinen väkivalta on raskasta sietää enkä minkä oikein tiedä mitä tuollaisille tyypeille pitäisi tehdä. Olla välittämättä ja hakeutua toisiin tehtäviin.
Aikuisena on tietysti se hyvä puoli, että olen aiemmissa ja nykyisessä työssäni pärjännyt ihmisten kanssa, joten tiedän ettei vika ole täysin minussa. Siinä kiusaamispaikassa hoidin työni kiitettävästi ja se oli yksi syy kiusaamiseeni. Olisi pitänäyt olla tyhmempi ja laiskempi jotta kiusaajien ei olisi tarvinnut tuntea alemmuuskompleksia, nähtävästi. Se on aika yleinen syy joutua kiusatuksi, hyvä koulutus ja hyvä työtaito.
Niin, ja rumepi olisi pitänyt olla, jotta ne kiusaajanaiset olisvat saaneet miesten huomiota osakseen.