Niin elikkä. Tuntuu etten jaksa. luulen että saattaisin olla vähän masentunu tai jotain, en tiedä. Oon vaan kauhean pessimistinen, osittain hyvä, pessimistihän ei pety, vai mitä? Perhe-elämä on tavallaan jotenkin aina ollu hankala, asun ainoana enää kotona ja plaa plaa en jaksa ruveta enempiä selittelemään. Sitten jotenkin se kun tuntuu et haluisin uusia asioita elämään ja elän joka ikisen päivän melkein tekemättä mitään ja lomakin menee tässä koneella vaan. Sitten kuitenkaan elämässäni ei oo mitään traumaattisia yms juttuja tapahtunu, joten tunnen kuin ei ois oikeutta valittaa ja olla maassa. tuntuu ettei mikään oikein huvita. poikaystävä jätti. elämä on vaan yksinkertasesti turhaa. Ajattelen tosi usein itteni satuttamista ja tappamista, onneksi en oo tarpeeksi rohkea et uskaltaisin toteuttaa niitä. En oikeasti ees halua kuolla. Mut pahimpina angstihetkinä se vaan väkisin tulee mieleen. tunnen itteni jotenkin kauheen turhaks ja tarpeettomaks.. nojoo vitut kukaan tätä kuitenkaa jaksa lukea saatika sitten kommentoida mut pakko oli johonkin kirjottaa...
tulenpa sitten tännekin vinkumaan
hhäähäähähääh
4331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sä voit aina puhua muiden kanssa.
Kerro mitä sul on sydämelläs.
Koneen kautta sä voit etsii uusii tuttui, sopii tapaamisii vanhojen kanssa, etsiä nuorten tapahtumii.
Seurakunnat järjestää hyvii tapahtumii ja niistä minäkin oon löytäny ystäväni ja todella hyvää seuraa.
Harrastuksia.
Mulle pitkään hirveä sana.
Mutta niin hyvä paikka löytää tekemistä ja uusia ystäviä.
Aina voi puhua.
Vanhemmillas saatto olla täysin samoi ajatuksii sun ikösenä.
kavereille en voi puhua. tai voin, mut ei ne ymmärrä. ei vastaukset "no höh" "harmi" jne, auta mitään.
Niin.... mut jotenki vaikee randomeille vaan ruveta puhuu.. : ///
Täällä missä asun, ei oo mitään harrastusmahdollisuuksia pitkät matkat jos haluis jtn harrastaa, eli haluisin muuttaa muttei tunnu onnistuvan :----------(((
Oon kokeillu jo, mut ei se vaan helpota........... : (
Luulisin että kaikille tulee tommosia ajatuksia joskus, että elämä tuntuu turhalta, vaikka ne ois päälle päin miten ilosia ja menestyviä tahansa.. Mut ei se ole niin, että pahaan oloon tarttis aina olla selvä syy. Joskus voi tuntua masentavalta ilman mitään syytäkin.
Myös mulla itelläni on ollu periaatteessa aina kaikki asiat hyvin, ja kuitenkin välillä tulee käsittämättömiä angsteja jostain. Oon aina ollu, varsinkin päällepäin, ilonen ja positiivinen ihminen.. ja siitä huolimatta elämä tuntuu väsyttävältä ja turhalta joskus. Tossa vuosi sitten mullakin oli tollasia samanlaisia ajatuksia, että saattaisin olla jopa lievästi masentunutkin.... ja mulla se liittyi yhden tärkeän ystävyyssuhteen loppumiseen, eli kyl ihmissuhteet vaikuttaa paljonkin, ei oo pikkujuttu, jos poikaystävä jättää.
Eikä niistä fiiliksistä aina oikein voi puhuu kellekään, tuntuu just ettei kukaan jaksa kuunnella "turhaa" valittamista... Ja toisaalta jos kaveritkin on enimmäkseen sellasia pinnallisempia tuttuja, joitten kanssa tulee hengattua koulussa ja puhuttua vaan jostain tavallisista aiheista, niin sillon ei välttämättä tee ees mieli puhua niille mitään syvällisempää.
Älä satuta itteäsi... hyvä ettet oo vielä niin tehnykään :) Se on oikeestaan pahinta mitä voisit tehdä. Vaikka hetkellisesti tuntuis muulta, niin tosiasiassa se vaan pahentaa oloa pitemmän päälle. Syntyy kierre josta on vaikee päästä irti myöhemmin. Angstin iskiessä se kuoleminenkin voi käydä mielessä, mullakin on käynyt, mutta oikeasti en sitä haluais. Jotenkin vaan masentuneessa olossa kaikki ajatukset vääristyy, jopa ajatukset itestään ja elämästä yleisesti, niin että käy mielessä sellasetkin jutut, joita ei järkevästi ajatellen tahtois tapahtuvan. Mut pahasta olosta löytyy aina reitti ulos, jos ei jää kiinni niihin ikäviin asioihin, vaan koittaa löytää jotain valopilkkuja, joitten avulla jaksaa eteenpäin. Toiset ihmiset on luonteeltaan pessimistisempiä kuin toiset, eikä pessimismi välttämättä paha oo, mut pitää vaan muistaa, ettei saa jäädä kiinni niihin kurjuuksiin liiaksi. Toivo täytyy säilyttää kaiken keskelläkin.
Sellasina ikävinä ja ahdistavina hetkinä kannattaa yrittää suunnata ajatukset jonnekin mukavaan. Musiikin kuunteleminen voi auttaa paljon, jotkut haluu kuunnella sellasia synkisteleviä biisejä ja purkaa niitä fiiliksiä sen myötä, toiset taas kuuntelee mieluummin jotain kevyttä, joka vie ajatukset pois murheista ja saa paremmalle mielelle. Mikä vaan tuntuu parhaalta. Juttelu jonkun kaverin kanssa (vaikka puhuis arkipäiväisyyksistäkin) saattaa auttaa, kun tajuaa, ettei oo sittenkään yksin. Ja jos ei oo ketään kelle puhua tai musiikki ei nappaa, niin kannattaa ainakin kirjottaa omista ajatuksista, just tähän tyyliin kuin mitä kirjotit tänne :) Purkaa kirjottamalla ne asiat, mitkä tuntuu ikäviltä... ja ylipäänsä vaan kirjoittelee kaikkea mitä mieleen tulee. Mä säästän aina tekstini tietokoneelle, vaikka kirjoitankin vaan itelleni. Niitä voi käydä läpi joskus myöhemmin, ja jollain tavalla mua auttaa se, kun laitan itteni olemaan rehellinen itelleni ja kirjoitan asioista just niinkuin ne on, vaikkei niitä vois koskaan puhua kellekään toiselle ihmiselle.
Kaikilla meillä on täällä joku tarkotus, usein sitä ei vaan löydä tai tajua heti. Mut jälkeenpäin siitä ymmärtää pieniä palasia, tajuu vaikka olleensa avuks jollekin tai muuten saaneensa aikaan jotain pientä mut hienoa. Ei kenenkään olemassaolosta voi sanoa, että se olis turhaa.
Tulipas pitkä, mut no, halusin vaan sanoo, ettet oo yksin fiiliksinesi. Sunny summertime, pilvisistä päivistä huolimatta. :)
et arvaa miten hyvältä tuntu lukea tuo teksti. Kiitos ihan kauheesti. ja totta on se, ettei kavereille viittis "turhaan" valittaa, kun tuntuu et ne kyllästyy sellaseen valittamiseen. Ja joka sana jonka kirjotit on ihan täyttä totta. Onneks täytyy myöntää, että vaikka angstisia hetkiä on usein, ja ne on voimakkaita, ne ei kestä onneksi kauaa, nyt oon jo paljon paremalla tuulella, kun aijemmin tänään kun tuon kirjoitin. Mut siis ihan älyttömän iso kiitos vastauksista