Niin lukekaa edes tämä!
Rikastumiseen pitää kannustaa
Kun rikastuminen pysähtyy yhteiskunnassa, kärsivät heikompiosaiset ensimmäiseksi. Siksi suomalaisiakin pitää kannustaa vaurastumaan.
Fortumin optiot, subprime-lainat ja monet muut talousskandaalit poikivat usein kommentteja siitä, millaista onnettomuutta rahanhimo synnyttää. Ikävien sotkujen synnyttämässä vimmassa unohtuu helposti, että rahanhimo on synnyttänyt kovasti myös hyvää. Itse asiassa lähes kaikki mielestämme mukavat asiat ovat mahdollisia vain siksi, että talouteen on syntynyt vaurautta jonkinlaisen ahneuden tuloksena.
Yhtä selvää on, että ahneimpien epäonnistuminen johtaa heikoimpien kansalaisten kurjistumiseen. Tämä näkyy nyt muun muassa nopeasti kasvavina työttömyyslukuina ja julkisten palveluiden heikkenemisenä. Valtion ja kuntien kasvanut velkataakka tulee lähivuosina näivettämään julkisia palveluita entisestään.
Tämä kaikki tapahtuu pitkälti siksi, että ahneet amerikkalaissijoittajat epäonnistuivat hurjassa riskinotossaan. Jos joku siis on tuntenut vahingoniloa esimerkiksi pörssikurssien putoamisesta tai yrittäjien epäonnistumisesta, voi iloitsija huomata pian itse maksavansa tapahtumista kalliisti.
Hyvä naapurimme Neuvostoliitto oli aikanaan esimerkki siitä, millaista onnettomuutta rikastumisen kieltäminen synnyttää. Ihmiset olivat köyhiä, ympäristö saastui ja asiat polkivat paikallaan. Kun kelkka kääntyi, alkoi Venäjänkin talous nousta.
Eivät köyhät toki ole maasta loppuneet eikä ympäristö ole muuttunut putipuhtaaksi. Mutta maahan on kuitenkin syntynyt suuri vauras keskiluokka, mikä mahdollistaa lähivuosina monia muita hyviä asioita.
Siksi jopa kommunistinen Kiina on päättänyt, että rikastuminen on sallittua. Samasta syystä Suomessakin olisi syytä toivoa, että mahdollisimman monet alkaisivat taas rikastua.
Taantuma ei saa
kaataa yrittämisen edellytyksiä
Rikkaiden menestys ei leviä automaattisesti koko yhteiskuntaan. Maailmalla on hyviä esimerkkejä maista, joissa muuttamat superrikkaat vaurastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät sekä ympäristö saastuu. Näissä maissa rikastuminen on sallittu muun yhteiskunnan kustannuksella ilman minkäänlaisia rajoitteita.
Vaurastumisen edistäminen ei kuitenkaan tarkoita täydellistä ”antaa mennä”-politiikkaa. Suomessa valtaosa yrittäjistä on varmasti sitä mieltä, että tehdas ei saa myrkyttää kaikkien muiden juomavettä, vaikka itse rikastuisikin sillä tavalla huomattavasti. Valtaosa yrittäjistä on myös valmis maksamaan veroa, kunhan riskinottamisesta saa itselleen palkan.
Suuri osa yrittäjistä on itse asiassa melko tyytyväisiä yrittämisen edellytyksiin Suomessa, vaikka joukossa on hurjaakin tyytymättömyyttä. Yritysverotus on melko kohtuullista, työntekijät pitkälle koulutettuja ja byrokratia vähäistä. Järjestelmä toimii kaiken kaikkiaan ainakin kohtuullisen hyvin.
Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä vaurastumisen eteen? Yrittäjän kannalta yhteiskunnan keskeinen tehtävä on kehittää yrittämisen edellytyksiä. Tässä suhdannetilanteessa on syytä pelätä, että noita edellytyksiä ei kehitetä vaan hajotetaan.
Ehkä suurin huoli liittyy verotuksen kiristämiseen. Valtion ja kuntien velkaantuminen pakottaa varmasti tiukentamaan verotusta lähivuosina jonkin verran, mutta talousongelmia ei voi hoitaa pikavauhtia kovaotteisilla veronkiristyksillä. Verojen kova kiristäminen lisää vain verosuunnittelua, mikä vie voimia tuottavasta työstä ja verotulot pysyvät entisellään.
Samaan aikaan täytyisi kuitenkin kyetä ylläpitämään toimiva koululaitos, kohtuullinen terveydenhuolto ja sujuva julkinen hallinto. Samalla tavoin kuin yhteiskunnalle on etu edistää rikastumista, on hyväksi jarruttaa köyhtymistä. Jos Suomi aikoo kilpailla osaamisella, täytyy osaamisen rakennuspalikat säilyttää. Siinä mielessä Suomen on kilpailtava toisenlaisilla aseilla kuin vaikkapa Yhdysvallat tekee. Me emme voi USA:n tapaan tuoda miljoonia maahanmuuttajia huippuosaamista vaativiin tehtäviin, vaan meidän täytyy kouluttaa suuri osa osaajista itse.
Suomen yhteiskuntapolitiikan tavoite voisi siis olla yksinkertainen; kaikkia pitäisi kannustaa rikastumaan eikä ketään pitäisi päästää köyhtymään. Tavoite olisi tietenkin illuusio, mutta hyvä sellainen.
Rikastumiseen pitää kannustaa
Kun rikastuminen pysähtyy yhteiskunnassa, kärsivät heikompiosaiset ensimmäiseksi. Siksi suomalaisiakin pitää kannustaa vaurastumaan.
Fortumin optiot, subprime-lainat ja monet muut talousskandaalit poikivat usein kommentteja siitä, millaista onnettomuutta rahanhimo synnyttää. Ikävien sotkujen synnyttämässä vimmassa unohtuu helposti, että rahanhimo on synnyttänyt kovasti myös hyvää. Itse asiassa lähes kaikki mielestämme mukavat asiat ovat mahdollisia vain siksi, että talouteen on syntynyt vaurautta jonkinlaisen ahneuden tuloksena.
Yhtä selvää on, että ahneimpien epäonnistuminen johtaa heikoimpien kansalaisten kurjistumiseen. Tämä näkyy nyt muun muassa nopeasti kasvavina työttömyyslukuina ja julkisten palveluiden heikkenemisenä. Valtion ja kuntien kasvanut velkataakka tulee lähivuosina näivettämään julkisia palveluita entisestään.
Tämä kaikki tapahtuu pitkälti siksi, että ahneet amerikkalaissijoittajat epäonnistuivat hurjassa riskinotossaan. Jos joku siis on tuntenut vahingoniloa esimerkiksi pörssikurssien putoamisesta tai yrittäjien epäonnistumisesta, voi iloitsija huomata pian itse maksavansa tapahtumista kalliisti.
Hyvä naapurimme Neuvostoliitto oli aikanaan esimerkki siitä, millaista onnettomuutta rikastumisen kieltäminen synnyttää. Ihmiset olivat köyhiä, ympäristö saastui ja asiat polkivat paikallaan. Kun kelkka kääntyi, alkoi Venäjänkin talous nousta.
Eivät köyhät toki ole maasta loppuneet eikä ympäristö ole muuttunut putipuhtaaksi. Mutta maahan on kuitenkin syntynyt suuri vauras keskiluokka, mikä mahdollistaa lähivuosina monia muita hyviä asioita.
Siksi jopa kommunistinen Kiina on päättänyt, että rikastuminen on sallittua. Samasta syystä Suomessakin olisi syytä toivoa, että mahdollisimman monet alkaisivat taas rikastua.
Taantuma ei saa
kaataa yrittämisen edellytyksiä
Rikkaiden menestys ei leviä automaattisesti koko yhteiskuntaan. Maailmalla on hyviä esimerkkejä maista, joissa muuttamat superrikkaat vaurastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät sekä ympäristö saastuu. Näissä maissa rikastuminen on sallittu muun yhteiskunnan kustannuksella ilman minkäänlaisia rajoitteita.
Vaurastumisen edistäminen ei kuitenkaan tarkoita täydellistä ”antaa mennä”-politiikkaa. Suomessa valtaosa yrittäjistä on varmasti sitä mieltä, että tehdas ei saa myrkyttää kaikkien muiden juomavettä, vaikka itse rikastuisikin sillä tavalla huomattavasti. Valtaosa yrittäjistä on myös valmis maksamaan veroa, kunhan riskinottamisesta saa itselleen palkan.
Suuri osa yrittäjistä on itse asiassa melko tyytyväisiä yrittämisen edellytyksiin Suomessa, vaikka joukossa on hurjaakin tyytymättömyyttä. Yritysverotus on melko kohtuullista, työntekijät pitkälle koulutettuja ja byrokratia vähäistä. Järjestelmä toimii kaiken kaikkiaan ainakin kohtuullisen hyvin.
Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä vaurastumisen eteen? Yrittäjän kannalta yhteiskunnan keskeinen tehtävä on kehittää yrittämisen edellytyksiä. Tässä suhdannetilanteessa on syytä pelätä, että noita edellytyksiä ei kehitetä vaan hajotetaan.
Ehkä suurin huoli liittyy verotuksen kiristämiseen. Valtion ja kuntien velkaantuminen pakottaa varmasti tiukentamaan verotusta lähivuosina jonkin verran, mutta talousongelmia ei voi hoitaa pikavauhtia kovaotteisilla veronkiristyksillä. Verojen kova kiristäminen lisää vain verosuunnittelua, mikä vie voimia tuottavasta työstä ja verotulot pysyvät entisellään.
Samaan aikaan täytyisi kuitenkin kyetä ylläpitämään toimiva koululaitos, kohtuullinen terveydenhuolto ja sujuva julkinen hallinto. Samalla tavoin kuin yhteiskunnalle on etu edistää rikastumista, on hyväksi jarruttaa köyhtymistä. Jos Suomi aikoo kilpailla osaamisella, täytyy osaamisen rakennuspalikat säilyttää. Siinä mielessä Suomen on kilpailtava toisenlaisilla aseilla kuin vaikkapa Yhdysvallat tekee. Me emme voi USA:n tapaan tuoda miljoonia maahanmuuttajia huippuosaamista vaativiin tehtäviin, vaan meidän täytyy kouluttaa suuri osa osaajista itse.
Suomen yhteiskuntapolitiikan tavoite voisi siis olla yksinkertainen; kaikkia pitäisi kannustaa rikastumaan eikä ketään pitäisi päästää köyhtymään. Tavoite olisi tietenkin illuusio, mutta hyvä sellainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta maailman Ihmisten enemmistö, eikä luonto kestä sitä. Kaiken on perustuttava tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen, se se vasta on kaikille kivaa.
Kerrohan sinä, kun muut porvarit eivät ole osanneet, että miten se rikkaus korreloituu kaikien hyväksi??
Maailmassa on muutama kymmentuhatta oikein rikasta jakautuen sinne tänne. Maailmassa on myös pian 7 miljardia Ihmistä. Jaappas noiden rikkaiden omaisuus heille kaikille ja kerron kuinka kivaa meillä sitten on? Kauanko pitää odottaa, että rikkaiden rikkaana pitäminen tuottaa kivaa edes puolelle maailman väestöstä, entä kaikille?? Onko kyseessä demokratia??
Meillä ei ole mitään mahdollisuutta pitää yllä teidän kivanne, vaan ainoastaan pystyttää tuotantotapa, joka huolehtii meistä kaikista, eikä vain teidän muutamista kymmenistätuhansista rikkaistanne. Ihmisen ja porvarin ero on juuri tässä kohtaa, missä kulkee humanismin ja riiston raja.
kuuntele loppuun..
http://www.youtube.com/watch?v=LSJkMBMEwPk
Yrität selittää vanhaa "tihkumisteoriaa"
"idea on jo vanha.
"Tarvitsee vain säätää laki rikkaiden vaurastuttamiseksi, niin heidän vaurautensa tihkuu alempana oleville"
-Presidenttiehdokas William Jennings Bryan, 1896-
Maggien tihkumisteoria Lafferin käyrineen ei ole toiminut missään kunnolla, Prof. Patric Minford sanoikin, "Lafferin käyrä on hölynpölyä".
talouspolitiikassa siirrytään Thatcherin suosimaan Viktorian aikaan 1800 luvulle tihkumisteorioineen ja sosiaalidarwinismeineen. Reagan kokeili sitä Yhdysvalloissa ja seurauksena valtion budjettivaje kasvoi 900 miljardista dollarista kolmeen biljoonaan dollariin. Reaganin kaudella Yläluokka toki rikastui, mutta siitä vauraudesta ei valunut juuri mitään keski- eikä pienituloisille, vasta -87 työntekijöiden keskiansiot kohosivat -70 luvun tasolle, vapaa-aika tosin oli vähentynyt ja työpaikat pätkätöineen epävarmoja. Yhdysvaltojen kauppatase oli ollut melkein sata vuotta ylijäämäinen, Reaganin kaudella maa muuttui maailman suurimmasta velkojasta maailman suurimmaksi velalliseksi, valtion velka kolminkertaistui."
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6945257/36513982
"Eivät köyhät toki ole maasta loppuneet eikä ympäristö ole muuttunut putipuhtaaksi. Mutta maahan on kuitenkin syntynyt suuri vauras keskiluokka, mikä mahdollistaa lähivuosina monia muita hyviä asioita."
Se suuri ja vauras keskiluokka on kutistumassa ja köyhtymässä kaikkialla länsimaissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3754355/flat_thread#comment-19694917
"Mutta itsekkyyttä on myös puolustettu. Yleensä itse itsekkyyttä ei pidetä hyvänä, mutta sen kerrotaan johtavan hyvään. Osassa tämä on piilotetussa muodossa. Esimerkiksi utilitarismi, eli idea jossa pitäisi saada mahdollisimman paljon hyötyä on liitetty konservatistiseen taloustieteeseen, ja tästä on syntynyt ideaa siitä miten paras saavutetaan sillä että ei ole kaupan valvontaa, vaan kaikki tekevät mitä haluavat. Kilpailu estää ylihinnoittelun ja niin edes päin. Tässä näkemyksessä egoismia puolustetaan. Pisimmälle tämä näkemys on viety tihkumisteoriassa, jossa ajatellaan että rikas tienaa miljoonia ja alkaa sitten tuhlaamaan koska ei rahaa ole mukava vain pitää tilillä. Toisin sanoen tämän vastaus itsekkääseen eduntavoitteluun on se, että se on väline yleiseen hyvään. Paha omatunto ostetaan pois kuluttamalla. Harva pitää moraalisena sitä, että on ahne ja tuhlaileva. Mutta tihkumisteoriassa juuri tästä on kysymys.
Tämä ajatus voisi muuten olla melko hyvä, mutta sen ongelma on se, että raha kiertää tehokkaammin, jos se laitetaan niille jotka ovat köyhiä. Rikkaiden kohdalla pankkitilinsaldo, joka näyttää miljoonia, kertoo että he eivät suinkaan kierrätä kaikkea. Näin raha kiertäisi muulla tavalla enemmän ja utilitarismin periaatteiden mukaan on moraalitonta pitää niitä siellä. Tämä tarkoittaa sitä että yleinen hyvä ei ole kovin rationaalinen puolustus."
http://kupuramiekka.blogspot.com/search/label/tihkumisteoria
Väität siis,että Suomen tai maailman kaikki hyvä olisi kuin kaukaloon kaadettu sianruoka,josta paras hyöty saadaan irti antamalla suurimman sian syödä ensin ja suurin osa.Lievennät väitettäsi hieman,sinunkin mielestäsi sitä suurinta sikaa pitäisi toppuutella vähän. Mikä on vähän ja miten toppuutella?
Näet maailman melko ruusuisena paikkana. Meillä on pieni tulonjaon ongelma,meillä on pieni saasteongelma,meillä kaikki on melko hyvin ja tilanne paranee kunhan iso sika saa ensin syödäkseen.
Puutut useampaan kertaan saasteisiin. Meidän teollisuutemme on vesistöjen äärellä ja usein juuri virtavesien vieressä. Tehdas vetää raakavettä sisään ja työntää happea ja hunajaa ulos,ottoaukot ovat ylävirrassa ja purkuaukot alavirrassa. Jos olisi päinvastoin,meillä ei olisi päästöongelmia. Harva tehdas toimisi vetämällä omat paskansa takaisin sisään. Kerro minulle miksi se iso sika ei ole laatinut lakia,joka velvoittaisi rakentamaan purkuaukot oman vedenottamon yläpuolelle? Miksi se ei ole tehnyt sitä omaehtoisesti?
Kirjoituksesi oli melko johdonmukainen - jos ajattelee porvarillisesti. Asiallinen se etenkin oli mikä on harvinaista tällä palstalla nykyisin. Muihin kohtiin en puutu,kaikkiin käy kuitenkin vastaukseksi,se iso sika tahtoo syödä aina ensin. Meille pienille porsaille jää sitten se mikä jää,tuon lajin hyvinvoinnin jakamiseen en oikein usko.