Biisin tekstit

Kun Suomi putos puusta kuului Helsingin juhlaviikkojen Ismolta tilaamaan laajempaan teokseen Vanhalle ylioppilastalolle. Muistan kun Ismo aloitti rokkimusikaalinsa könyämällä Vanhan lavalle laitettujen pahvilaatikoiden muun kaman seasta esiin, ensiksi pilkisti vain pää ja sitten puoli vartaloa ja alkoi laulaa tätä kappaletta. Minulle tuo kappale on rakkauslaulu Suomelle, joka on kadottanut omaa itseään kaiken maailman turhan hörhöilyn alle. Hieman surusävytteisesti, mutta rakastavasti Ismo mielestäni Suomea käsittelee. (Wikipediassa oli tieto että tämän kappaleen inspiksen Ismo on saanut miesten saunassa kuulemistaan jutuista.)

Taiteilijaelämää kappaleesta muistan kuulleeni Ismon radiohaastattelussa kertoneen, että sen hän teki vain pöytälaatikkoon eikä ikinä kuvitellut että haluaisi sitä edes julkaista. Hän laittoi siihen kaikki mahdolliset kliseiset kuvat taiteilijaelämän vieton tavoista. Bändikaverin painostuksesta hän suostui kappaleen julkistamaan. Se on mielestäni sitä mitä siinä kerrotaan, taiteilijaelämää viettävän -ehkä liiankin nopeasti historian havinoihin joutuvan- henkilön tarinaa.