Yritin, kokonaisen päivän ilman yhtäkään oksua. Normaalisti (onko tää nyt muka normaalia?!) käyn ihan joka aterian jälkeen oksulla 4-5 krt/päivä.
Aamupala meni hyvällä omalla tunnolla, söin vähän mutta terveellisesti. Lounaan nautin oppikirjojen mukaan.
Kivut alkoivat töissä, mahaa poltti, kirvelsi ja tuska hiki valui. Kotiin kun pääsin oksensin keltaista ja pahan makuista nestettä. En osannut kontrolloida sitä ollenkaan, se tuli ylös.. Masensi aika pahasti..
Iltapäivällä kokeilin mustikoita ja maitoa. Hyvä olo. Yht äkkiä oli pakko mennä pöntölle kun tuntui et nyt tulee taas. Huohotin hetken ja rupesi jo itkettää kun mikään ei yksinkertaisesti kestä sisällä..
Illalla katsoin telsua kun kipu kävi mahassa sietämättömäksi, pöntölle ja kauhistuin. Verta, kyllä se on verta. Menin paniikkiin, kävin heti lääkärissä. Munuaiset maksa, ravitsemus, sydän, kaikki ok.
Lääkäri setä vielä kehu miten hyvässä kunnossa olen ja arvot on kuin huippu-urheilijalla, ei hätä päivää..
nii et onko, päänuppi parka sekaisin, pelottaa kun en voi syödä mitään,vesi tuntuu jo pahalta. Mikä mul on? onko kukaan oksentanut verta, mist se johtuu..
Aamupala meni hyvällä omalla tunnolla, söin vähän mutta terveellisesti. Lounaan nautin oppikirjojen mukaan.
Kivut alkoivat töissä, mahaa poltti, kirvelsi ja tuska hiki valui. Kotiin kun pääsin oksensin keltaista ja pahan makuista nestettä. En osannut kontrolloida sitä ollenkaan, se tuli ylös.. Masensi aika pahasti..
Iltapäivällä kokeilin mustikoita ja maitoa. Hyvä olo. Yht äkkiä oli pakko mennä pöntölle kun tuntui et nyt tulee taas. Huohotin hetken ja rupesi jo itkettää kun mikään ei yksinkertaisesti kestä sisällä..
Illalla katsoin telsua kun kipu kävi mahassa sietämättömäksi, pöntölle ja kauhistuin. Verta, kyllä se on verta. Menin paniikkiin, kävin heti lääkärissä. Munuaiset maksa, ravitsemus, sydän, kaikki ok.
Lääkäri setä vielä kehu miten hyvässä kunnossa olen ja arvot on kuin huippu-urheilijalla, ei hätä päivää..
nii et onko, päänuppi parka sekaisin, pelottaa kun en voi syödä mitään,vesi tuntuu jo pahalta. Mikä mul on? onko kukaan oksentanut verta, mist se johtuu..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi.
Ota uudelleen yhteyttä lääkäriin, mieluiten samaan jolla kävit ja kerro ettet saanut sanottua kaikkea oireistasi. Kerro verestä, oksennuskertojen määrästä ja siitä, että kaikki pyörii tämän asian ympärillä. Pyydä/vaadi! apua. Pyydä lähetettä syömishäiriöklinikalle jne.
Älä jää enää hetkekskään yksin pöntön ääreen, sun kohdalla asia on mennyt jo "normaalista" yrjöilystä edemmäs. Nyt se ei enää ole "kivaa ja helpottavaa" sijaistoimintaa joillekin muille tunteille.
Lupaathan toimia? Voimia tuhannesti ja muista ettei avun hakemista ja ongelman ääneen myöntämistä todellakaan tarvitse hävetä. Päinvastoin.
Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Tilanteesi ei ole normaali, mikäli nyt mistään "normaalista" voidaan syömishäiriöiden kohdalla puhuakaan. Itse olen oksentanut verta vain oksennustautisena, en koskaan bulimikkona. Kerroitko lääkärille bulimiasta, vai vain mahakivusta? Kamalaa nimittäin, jos lääkäri voisi sivuuttaa tällaisen ja antaa vielä kehuja päälle.
Itse joskus jouduin menemään lääkäriin kovien mahakipujen takia (lähinnä imeytymis- ja ruoansulatusongelmia) ja minäkin olin useiden kokeiden perusteella huippukunnossa. En puhunut oksenteluista mitään enkä kertonut, että historiani on täynnä erilaisia syömishäiriöitä. En myöskään maininnut vaivoista, joita anoreksia aikoinaan kehooni jätti ja joista en enää parane. Mitkään näistä vaivoista eivät näy esim. veri- ja virtsakokeissa välttämättä lainkaan, eli lääkärille on pakko kertoa syömishäiriöstä, jos haluaa apua. Sinun tilanteesi on paha varmasti siksikin, koska oksentelet noin paljon; ei siis ihmekään, ettei kehosi pysty sulattamaan ruokaa enää. Voit varmasti joskus vielä syödä kunnolla ja normaalisti, jos nyt haet apua. Hoe itsellesi, että haluat parantua kokonaan, sillä se on paljon vahvempi motivaattori kuin esim. se, että toivoisit voivasi oksentaa ilman veren tuloa. Varmasti tahdotkin parantua, koska olet jo yrittänyt olla oksentelematta. Olet luultavasti jo niin tottunut päivittäisiin rutiineihisi, että on vaikea kuvitella olla oksentamatta useampaa päivää. Tämä on kuitenkin mahdollista ja voit pian jo nauttia paremmasta olosta. Mieti, kuinka ihanaa on vapautua pelosta, jota selvästi nyt väistämättä tunnet. Vielä on toivoa!
tai siis psykiatrin vastaanotolle, sain sinne lähetteen. Silloin menin päivystykseen ja kerroin lääkäreille että olen bulimarektikko ja kuinka paljon oksennan päivään. Ne otti tosiaan kokeet ja kaikki sit laitto takas kotia, ei niin mitää vikaa nuoressa naisessa...
aiemmin olin alipainoinen ja liikuin hullun lailla. Kävin hoidot jne, lihoin puoleen vuoteen 6 kiloa takasin ja keväällä oksentaminen alkoikin..
tää viikko on mennyt ihan samalla lailla kuin muutkin... Tämä ilta on poikkeus, oli rankka duunipäivä, ei yksinkertaisesti jaksanut syödä mitään. Toisaalta keho saa vihdoin levätä ja aamulla ihanan kevyt olo... pitää se jotain positiivista löytää :)
Miten meni lääkärissä?
Mielettömän hyvä, että jaksoit viedä asiaa vielä eteenpäin, huolimatta täysin vastuuttomasta! ja psyk.asioista mitään ymmärtämättömästä päivystyslääkäristä. Tuosta voisi värkätä ilmoituksenkin eteenpäin... Mutta ehkä parempi säästää voimat omaan paranemiseen.
Jaksamista siis edelleen taisteluun. Ilmoittelethan täällä miten elämäsi etenee? Toivon sulle kaikkea hyvää maailmassa. Usko itseesi.
Taidan mesota niin, että sisälukutaitokin unohtuu... Otetaan siis vähän pakkia lääkärin ivaamisesta, kun ilmeisestihän se kuitenkin tuon lähetteen sulle kirjoitti.
Voimia kuitenkin ja ilmoittele.
Hengessä mukana täällä.
hirveesti höpötti se erikoistunut psykologi joka minuu haastatteli. Yritti ohjata hoitoon eli psykiatriseen hoitoon, mut se lähes mahotonta koska matkaa tulisi eessun takas 100km!! en jaksa töiden ohessa vielä ajaa sitä matkaa... no lääkeresepti näin aluks, mietityttää kyl auttaako se. Se on se yleisemmin käytetty lääke bulimian hoitoon.
Päivät menny vähän paremmin, aamuisin on jouduttava töihin, mut illasta liikaa yksinoloa ja ahmimista.... Viikonloppu ja totta kai pää täyteen, onneks en kotiin tullessa syöpöttele humalassa. Mieliala maassa kun ei jaksa suoriutuu muista askareista haluamallaan tavalla.
Siit lähettävästä lääkäristä mainitsin, mut se psykologi tais ohittaa koko asian. Paras sen ehdotus oli fysioterapia: yritetäänpäs sellaista rentoutumishoitoa, istut ja lepäät tunnin verran tuolissa... voi luoja!! mitä se auttaa, enemmän se ahdistaa kun ei tee mitään. kaikki pieni tekeminen, vaikka pyykkien silittäminen vie ajatukset mennessään. Saatan yöllä herätä maalaamaan puuvajan seinää, se helpottaa. :)
verta onneks ei ole tullut enää, vannoin etten enää oksenna, aluks en uskaltanutkaan. Mut samaan on tosiaan palattu, mikään ei kestä sisällä. Velli taikka piltit, vihreät kasvikset korkeintaan. Palakin raskaampaa ravintoa, keho työntää ulos...
Sekaista tää teksti, mut nyt on kyl sekaisin pääkin. nyt on sellainen fiilis et parempi kuin olis kuollu, ei tarvis enää huolehtii, toisaalta se pieni elämän halu on tallella. Ei vielä ole miun aika, raskas on matka mut jalat ei ole vielä kiinni suossa...
nexday, is better day.