Olen lukion kolmannella (menen neljännelle) ja mua askarruttaa yks juttu. Olin eräällä kurssilla yhden kakkosella olevan (menee kolmoselle syksyllä..) "miehen" kanssa ja hän katsoi minua silmiin jokaisella tunnilla 1-3 kertaa. Sitten kerran kun hän katsoi minua silmiin ja hymyili niin en vastannut hymyyn vaan käänsin katseen pois. Olen ihastunut tähän kyseiseen ihmiseen ja tavallaan "pelästyin" kun joku katsoi minua silmiin ja hymyili. En ole tottunut sellaiseen, koska en ole omasta mielestäni mikään niin kaunis ja olen todella ujo tällaisissa tilanteissa... No, tämän jälkeen hän ei enää katsonut minua silmiin, ei tunnilla, ei käytävällä. Meinaako tämä, että hän luuli etten ole kiinnostunut? Olen itse siis tähän ihmiseen ihastunut, jo silloinkin kun hän katseli minua, mutta jotenkin vain pelästyin kun hän osoitti jollakin tavalla kiinnostusta. Apua, mitä mun pitäisi syksyllä tehdä kun näen hänet taas? Pitäisikö yrittää vielä katsoa häntä silmiin ja hymyillä kun mahdollista? Ärsyttää nyt aivan tautisesti jos siinä meni mahdollisuus... Olen miettinyt usein, että miksi en hymyillyt hänelle? Särjinkö hänen sydämensä?
Mitä voisi tarkoittaa...?
---------
2714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se elämä kantaa, niin sua kuin sitä poikaakin. Syksyyn on niin paljon aikaa, että mitä vain ehtii tapahtua teille molemmille. Löydätte elämänne rakkauden tai ehkä ette. Turha murehtia etukäteen mitään ja menneidenkin murehtiminen on ajanhaaskausta. Elät tätä hetkeä ja etsit onnea siitä. Tai elät sen tuskan.
Tunteilleen (ujous,tuska tai ihastuminen) ei mitään voi, mutta jokainen hetki on uusi mahdollisuus, niihin vain pitää tarttua.
Kyllä se siitä iloksi muuttuu tavalla tai toisella.
Siis ainakin siedettäväksi elämäksi.
suostuisit puhumaan hänen kansaan,