Tervehdys!
Olen löytänyt tähän masennuksen ja pelin menettämisen tunteeseen, itseäni helpoittavan konstin, olen ruvennut kirjoittamaan.
Päätin kirjoittaa omasta nuoruudestani eteen päin tarinan (kirjan) tarkoitukseni ei ole, sen julkaisemis yritys (ainakaan vielä), mutta se vie ajatukset mukavasti pois tästä päivästä, sillä kahden ja puolen kuukauden sairaslomalla on kerinnyt miettimään asiota vähän liiankin kanssa.
Käytän omaa elämääni jonkinlaisena runkona, mutta muuten tarina on fiktiota.
Asiaa helpottaa lievästi tapahtuma rikas nuoruus esim.Pahanlaatuinen syöpä (jatkuva kouleman pelko 2v), ns.koulukiusaaja (jätti itse inhon ja mielettömän tuskan omista teoistaan),lapsettomuus, konkurssi ja hetkenpäästä ms-tauti.
Olen huomannut etten ole koskaan osannut purkaa ja käsitellä noita vanhoja asioita ja nyt tuorreena ms-taudin kantajana, olin pakon edessä jotain oli tehtävä tai muuten murtuisin kokonaan. Liika oli liikaa, vaikka kuinka olisi olevinaan vahva mies.
Kannattaa kokeilla, minulle se ainakin tuo päivän parhaat ja antoisimmat hetket.
Olen löytänyt tähän masennuksen ja pelin menettämisen tunteeseen, itseäni helpoittavan konstin, olen ruvennut kirjoittamaan.
Päätin kirjoittaa omasta nuoruudestani eteen päin tarinan (kirjan) tarkoitukseni ei ole, sen julkaisemis yritys (ainakaan vielä), mutta se vie ajatukset mukavasti pois tästä päivästä, sillä kahden ja puolen kuukauden sairaslomalla on kerinnyt miettimään asiota vähän liiankin kanssa.
Käytän omaa elämääni jonkinlaisena runkona, mutta muuten tarina on fiktiota.
Asiaa helpottaa lievästi tapahtuma rikas nuoruus esim.Pahanlaatuinen syöpä (jatkuva kouleman pelko 2v), ns.koulukiusaaja (jätti itse inhon ja mielettömän tuskan omista teoistaan),lapsettomuus, konkurssi ja hetkenpäästä ms-tauti.
Olen huomannut etten ole koskaan osannut purkaa ja käsitellä noita vanhoja asioita ja nyt tuorreena ms-taudin kantajana, olin pakon edessä jotain oli tehtävä tai muuten murtuisin kokonaan. Liika oli liikaa, vaikka kuinka olisi olevinaan vahva mies.
Kannattaa kokeilla, minulle se ainakin tuo päivän parhaat ja antoisimmat hetket.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno idea! Olisin kiinnostunut ainakin heti lukemaan tarinasi.
Minä olen jo pitkään pähkäillyt tuon kirjan kirjoituksen aloittamista ja olenkin valmis jonain päivänä sitä alkamaan.
Minulla vaan nyt ei tunnu olevan voimaa ja aikaa, kun mies sairastaa tätä tautia ja vasta vuosi mennyt sen toteamisen jälkeen ja on ollut myös niin paljon kaikenmaailman vastoinkäymisiä, ei ainoastaan tää, vaan paljon muita samaan syssyyn....mutta se tää kirjoittaminen, kyllä vie ajatusmaailman pois arjesta.
Meillä, kun on lapsia, niin on hälinää ja en pysty aina keskittyyn, mutta iltaisin, kun ne nukkuu, voi kirjoitella. Hyvää jatkoa vaan!