Hei,
Kahvikuppineuroosia voi lievittää ja siitä voi parantua kokonaan. Kerron lyhyestä oman tarinani.
Neuroosi alkoi n. 15-vuotiaana koulussa esitelmän aikana, jolloin yhtäkkiä kädet rupesivat tutisemaan. Tämä levisi myös ruokailutilanteisiin ja moniin muihin sosiaalisiin tilanteisiin. Oli jatkuvaa jännittämistä ja harvoin pystyin rentoutumaan. Ongelma paheni, kun aloitin uuden koulun. Samalla aloitin Propral-lääkityksen ja siihen rinnalle SSRI-lääkettä. Nämä veivät pahimmat oireet ja masennuksen pois, mutta yhä olin koko ajan ahdistunut enemmän tai vähemmän.
Valmistuttuani oireet hellittivät vuodeksi, kunnes tuli muutto uudelle paikkakunnalle työn perässä. Parissa viikossa sain kaikki nuo järkyttävät oireet takaisin ja taas oli aloitettava SSRI-lääkitys Propral. Tällä kertaa olin vielä erityisen masentunut ja oireet olivat kamalat. Töihin meno ahdisti suunnattomasti; yritin välillä jopa välttää kaupassa käymistä. Jopa kotona minua ahdisti. Luulin, että joudun lopun elämääni kärsimään ongelmasta, eikä siihen ole parannusta tiedossa. Ravasin useita kertoja työterveyslääkärillä.
Kun kaikki keinot oli käytetty, turvauduin viimeiseen oljenkorteen: hypnoterapiaan. Se on kallista lystiä, mutta ajattelin kokeilla sen vielä. Suhtauduin erittäin varauksellisesti siihen. Kokeilin sitä pari kertaa jo joskus 16-17-vuotiaana, mutta ei auttanut yhtään. Tällä kertaa ensimmäisen käynnin jälkeen huomasin eron siinä, että pystyin nukkumaan paremmin ja olin hieman rentoutuneempi. Oireet palasivat kuitenkin viikon sisään kahta pahempina takaisin. Olin taas kierteessä ja lopetin SSRI-lääkityksen ja aloitin uuden SSRI:n, jonka kuitenkin lopetin viikon päästä sen aloittamisesta, koska minusta tuntui, että se häiritsi seksielämääni.
Toisella hypnoterapiakerralla olin jo hieman rentoutuneempi kuin ensimmäisellä kerralla. Muutosta ei tullut tämänkään jälkeen. Ensimmäinen muutos, jonka myötä sain helpotusta oireisiin tapahtui n. 5 päivää hypnoterapiaistunnon jälkeen. Minulle tuli kuin salamaniskusta mieleen syy, joka oli oireet aiheuttanut: se, että olen pakottanut itseni opiskelemaan alaa, josta en ole kiinnostunut ja se että olen väärällä alalla töissä ja olen liian tunnollinen. Tämän jälkeen sain parin päivän ajan voimakkaita itkukohtauksia, kun kävin läpi kaikki kokemani tunteet ja olin niin helpottunut, että löysin syyn oireilleni.
Kolmas hypnoterapiaistunto sujui upeasti; vaivuin erittäinkin syvään hypnoosiin ja hämmästyin, mitä muutoksia koin itsessäni sen aikana. Juuri kävin neljännessä terapiakerrassa. Viime viikkoina oireeni ovat vähentyneet huomattavasti. En ikinä luullut, että paranen tällä tavalla, tämä on tosi outo fiilis! Mua ei tavallaan enää kiinnosta jännittää; suorastaan pelottavaa, kuinka kevytkenkäisesti suhtaudun nykyään moniin asioihin! Tästä huolimatta töissä jaksan paremmin ja työtulokset ovat lähteneet nousuun. Olen uskomattoman iloinen joka päivä. Nyt minun huonoimmat päivät ovat sitä luokkaa, mitä olivat parhaimmat päivät viime vuoden aikana. Lähden syksyllä rohkein mielin opiskelemaan alaa, joka minua oikeasti kiinnostaa.
Voin sanoa teille, että kahvikuppineuroosiin on olemassa AINA syy. Lääkkeet ovat tilapäinen apu. Ei tämä ole kemiallinen sairaus niin kuin lääkärit väittävät. Kahvikuppineuroosi on opittua alitajuntaista jännittämistä. Etsikää käsiinne luotettava ja ammattitaitoinen terapeutti, jonka kanssa voitte käsitellä asiaa. Mitä pahempi ongelma on, sitä enemmän istuntoja vaatii. Itse luulen, että minulle riittää n. 5-6 istuntoa, tämän jälkeen pärjään varmasti jo elämässäni paremmin.
Tsemppiä kaikille!
Kahvikuppineuroosia voi lievittää ja siitä voi parantua kokonaan. Kerron lyhyestä oman tarinani.
Neuroosi alkoi n. 15-vuotiaana koulussa esitelmän aikana, jolloin yhtäkkiä kädet rupesivat tutisemaan. Tämä levisi myös ruokailutilanteisiin ja moniin muihin sosiaalisiin tilanteisiin. Oli jatkuvaa jännittämistä ja harvoin pystyin rentoutumaan. Ongelma paheni, kun aloitin uuden koulun. Samalla aloitin Propral-lääkityksen ja siihen rinnalle SSRI-lääkettä. Nämä veivät pahimmat oireet ja masennuksen pois, mutta yhä olin koko ajan ahdistunut enemmän tai vähemmän.
Valmistuttuani oireet hellittivät vuodeksi, kunnes tuli muutto uudelle paikkakunnalle työn perässä. Parissa viikossa sain kaikki nuo järkyttävät oireet takaisin ja taas oli aloitettava SSRI-lääkitys Propral. Tällä kertaa olin vielä erityisen masentunut ja oireet olivat kamalat. Töihin meno ahdisti suunnattomasti; yritin välillä jopa välttää kaupassa käymistä. Jopa kotona minua ahdisti. Luulin, että joudun lopun elämääni kärsimään ongelmasta, eikä siihen ole parannusta tiedossa. Ravasin useita kertoja työterveyslääkärillä.
Kun kaikki keinot oli käytetty, turvauduin viimeiseen oljenkorteen: hypnoterapiaan. Se on kallista lystiä, mutta ajattelin kokeilla sen vielä. Suhtauduin erittäin varauksellisesti siihen. Kokeilin sitä pari kertaa jo joskus 16-17-vuotiaana, mutta ei auttanut yhtään. Tällä kertaa ensimmäisen käynnin jälkeen huomasin eron siinä, että pystyin nukkumaan paremmin ja olin hieman rentoutuneempi. Oireet palasivat kuitenkin viikon sisään kahta pahempina takaisin. Olin taas kierteessä ja lopetin SSRI-lääkityksen ja aloitin uuden SSRI:n, jonka kuitenkin lopetin viikon päästä sen aloittamisesta, koska minusta tuntui, että se häiritsi seksielämääni.
Toisella hypnoterapiakerralla olin jo hieman rentoutuneempi kuin ensimmäisellä kerralla. Muutosta ei tullut tämänkään jälkeen. Ensimmäinen muutos, jonka myötä sain helpotusta oireisiin tapahtui n. 5 päivää hypnoterapiaistunnon jälkeen. Minulle tuli kuin salamaniskusta mieleen syy, joka oli oireet aiheuttanut: se, että olen pakottanut itseni opiskelemaan alaa, josta en ole kiinnostunut ja se että olen väärällä alalla töissä ja olen liian tunnollinen. Tämän jälkeen sain parin päivän ajan voimakkaita itkukohtauksia, kun kävin läpi kaikki kokemani tunteet ja olin niin helpottunut, että löysin syyn oireilleni.
Kolmas hypnoterapiaistunto sujui upeasti; vaivuin erittäinkin syvään hypnoosiin ja hämmästyin, mitä muutoksia koin itsessäni sen aikana. Juuri kävin neljännessä terapiakerrassa. Viime viikkoina oireeni ovat vähentyneet huomattavasti. En ikinä luullut, että paranen tällä tavalla, tämä on tosi outo fiilis! Mua ei tavallaan enää kiinnosta jännittää; suorastaan pelottavaa, kuinka kevytkenkäisesti suhtaudun nykyään moniin asioihin! Tästä huolimatta töissä jaksan paremmin ja työtulokset ovat lähteneet nousuun. Olen uskomattoman iloinen joka päivä. Nyt minun huonoimmat päivät ovat sitä luokkaa, mitä olivat parhaimmat päivät viime vuoden aikana. Lähden syksyllä rohkein mielin opiskelemaan alaa, joka minua oikeasti kiinnostaa.
Voin sanoa teille, että kahvikuppineuroosiin on olemassa AINA syy. Lääkkeet ovat tilapäinen apu. Ei tämä ole kemiallinen sairaus niin kuin lääkärit väittävät. Kahvikuppineuroosi on opittua alitajuntaista jännittämistä. Etsikää käsiinne luotettava ja ammattitaitoinen terapeutti, jonka kanssa voitte käsitellä asiaa. Mitä pahempi ongelma on, sitä enemmän istuntoja vaatii. Itse luulen, että minulle riittää n. 5-6 istuntoa, tämän jälkeen pärjään varmasti jo elämässäni paremmin.
Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
sattui silmään:"Ei tämä ole kemiallinen sairaus niin kuin lääkärit väittävät. " niin, mitäpä 12 vuotta opiskellut mitään tietäisi, ensin 6 v jotta on LL sitten n. 6 erikoistumista...vaan mistäs ne mitään.
Kiva että sinulle auttoi hypnoterapia, niin minullekin auttoi syömishäiriössä, silti en paasaa että sh olisi jotain muuta kuin psyykesairaus.
Kaikilla ei kahvikuppineuroosi johdu selkeästä asiasta.
"Voin sanoa teille......" Tämähän on kuin joku uskovasten julistusjuttu,
Kai sitä terapiaa antaa asiaan perehtynyt lääkäri?
etenkin kun on ihan mutu-pohjalla liikkeellä. Kyllä noita asioita on tutkittu, niistä on vaikka kuinka ja paljon tutkimustuloksia
Mulla ollut 17 vuotiaasta ihan samat oireet ja luulin, että on pelkkä kahvikuppineuroosi.
Nyt neurologi teki diagnoosin, että onkin essentiaalista vapinaa. Mulla on ollut jo pitkään tärinää myös päässä.
Lääkäri lohdutti, että ei ole vaarallista, mutta tietty jokseenkin kiusallista.
Beta-salpaajilla ja botox-pistoksilla saa jotenkin lievitettyä oireita.
Hei,
Kyllä käsittääkseni jännittäminen ja pelkääminen aina johtuu jostain asiasta ja siitähän tuossa sairaudessa on kysymys. On toki erikseen olemassa sairauksia, jotka aiheuttavat käsien vapinaa, mutta siinä vaiheessa, kun sitä alkaa pelätä, niin kyllä se henkisellä puolella on. En halua yleistää, mutta halusin tuoda oman kokemukseni kautta rohkaisevia kommentteja ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan hypnoterapiaa.
... ja muitakin hoitokeinoja on kuin mainitsemasi hypnojuttu
mutta hypnoterapeuttisi asiakkaana sinun täytyy myöntää alitajunnan olemassaolo,jotta terapeuttisi kelpuuttaa sinut asiakkaakseen ja tienaat sinun avullasi sievoiset summat rahaa.Oletko kuullut sanaa MUISTI?Ilmeisesti et,kun noin uskot huuhaata.
Kannattaa hakea apua kun sitä saa. Olen huomannut madollisesta kahvikuppineuroosia kärsivästä ihmisesta lähipiirissä ja jotenkin toivoisin että hakisi apua. En uskalla kysyä silti mitään. tse kun on aina vähän jännittämisestä kärsinyt ja apua saanut luontaistuotteista ja propralista. Ensimmäinen apu on se että uskaltaa myöntää itselle asian. Työterveyshuolto varmasti auttaa myös.
Myös mielikuva ja rentoutusharjoitukset ovat hyviä.
Hei,
Itseäni auttoi kyseisessä vaivassa TRE eli Trauma Releasing Exercises, jossa yllätys yllätys: täristään. Menetelmällä haetaan kehoon luonnollinen tärinä ja se on tarkoitetta trauman, post-traumaattisen stressi, ahdistuksen, jännityksen, levottomuuden, keskittymisvaikeuksien yms. pulmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Menetelmä vähentää lihasjännitystä uhkatilnteissa aktivoituvissa lihaksissa. Se on kehon luonnollinen tapa palauttaa tasapainoa elimistössä. Menetelmä on yksinkertainen ja YTHS:n psykologi opetti sen minulle. Lisää tietoa löytyy googlettamalla.