Mieheni on parin viime vuoden aikana alkoholisoinut, on mennyt kaikki pieleen, häntä on hoidettu useaan otteeseen ja pitkään. Mutta niin vain ei meinaa jaksaa olla selvinpäin. Nyt sitten minä hänen vaimonsa olen päättänyt, että minun elämä on eri kuin hänen elämänsä, olen ilmoittanut, että enää en halua kotiini häntä päihtyneenä, nuorempi poika on sanonut hänelle saman. Nyt hän on mökillä ja tottakai pikkukännissä, vaikka meni sinne ihan muussa mielessä. Vanhin poikani oli ilmoittanut, että ei enää koskaan halua nähdä isäänsä kännissä, eikä tule mökillekään, jos mies ei voi olla juomatta. Mieheni on ensimmäistä kertää todella siinä tilanteessa, että perhe ei enää suostu paapomaan. Se on nyt hänestä kiinni. Minulla ja lapsilla on niin paljon helpompi ilman häntä. Olisi eri juttu jos mies on selvinpäin, silloin meillä yleensä on ihan mukavaa keskenämme.
Vanhempi lapsistani on jo aikuinen, asuu muualla. Hän on täysin kyllästynyt,on yrittänyt auttaa ja tukea. Hänen lapsuudessaan tätä ongelmaa ei vielä ollut.
Saa nähdä.. voihan se olla, että alko voittaa, mutta me olemme kyllästyneet ja olemme tehneet suunnitelmat omalta osaltamme. Mieheni voi vain itse nostaa itsensä surkeudestaan ja hän tietää sen. Kaikki eväät hän on kyllä saanut ja myöntää ongelmansa ja on selvinpäin huolissaankin... tiedä sitten onko..
Täytyy sanoa, että on ollut rankkaa eikä se tähänkään jää..mutta on niin paljon helpompi hengittääkin, kun ei tarvi nähdä koko miestä :) Huomaan, että menee hyvinkin päivä, etten edes mieti häntä. Ehkä olen niin paljon miettinyt, itkenyt ja keskustellut tästä ongelmasta, että ero ei olekaan enää niin vaikeaa. Minä en ole enää pitkään aikaan tunnistanut miehessäni pikku hetkiä pitempään sitä miestä, jota joskus miehenä rakastin.
Vanhempi lapsistani on jo aikuinen, asuu muualla. Hän on täysin kyllästynyt,on yrittänyt auttaa ja tukea. Hänen lapsuudessaan tätä ongelmaa ei vielä ollut.
Saa nähdä.. voihan se olla, että alko voittaa, mutta me olemme kyllästyneet ja olemme tehneet suunnitelmat omalta osaltamme. Mieheni voi vain itse nostaa itsensä surkeudestaan ja hän tietää sen. Kaikki eväät hän on kyllä saanut ja myöntää ongelmansa ja on selvinpäin huolissaankin... tiedä sitten onko..
Täytyy sanoa, että on ollut rankkaa eikä se tähänkään jää..mutta on niin paljon helpompi hengittääkin, kun ei tarvi nähdä koko miestä :) Huomaan, että menee hyvinkin päivä, etten edes mieti häntä. Ehkä olen niin paljon miettinyt, itkenyt ja keskustellut tästä ongelmasta, että ero ei olekaan enää niin vaikeaa. Minä en ole enää pitkään aikaan tunnistanut miehessäni pikku hetkiä pitempään sitä miestä, jota joskus miehenä rakastin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voimia ja jaksamista teille kaikille... Mitä sitten tapahtuukin, niin... ;-)
"Vanhempi lapsistani on jo aikuinen, asuu muualla. Hän on täysin kyllästynyt,on yrittänyt auttaa ja tukea. Hänen lapsuudessaan tätä ongelmaa ei vielä ollut."
Mitähän on tapahtunut että ongelma on päässyt alkamaan?
Jos ei syytä tunne on vaikea hoitaa seurauksia.
hoitaa juovuksissa. Hoito on aloitettava selvänä ja myös jatkettava ilman viinaa.
Alkoholismia ei hoideta sen syitä, vaan sitä itseään hoitamalla. Se on sairaus, jonka oireisiin kuluu mm. juomisen perusteleminen erilaisiin syihin vedoten. Jokainen alkoholiongelmasta kärsivä tai alkoholiongelmaista läheltä seurannut tietää, että nämä perustelut ovat usein täysin irrationaalisia ja itse itsensä kumoavia.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/myytit.htm:
"Alkoholisteilla on samat psykologiset ja tunne-elämän ongelmat kuin kaikilla muillakin ihmisillä ennen kuin he alkavat juoda. Heidän alkoholiriippuvuutensa kuitenkin pahentaa näitä ongelmia. Alkoholismi heikentää ja vie pohjan heidän kyvyltään selviytyä elämän normaaleista ongelmista. Lisäksi alkoholistin tunteet tulehtuvat sekä hänen juodessaan että kun hän lopettaa juomisen. Näin ollen, kun hän juo ja kun hän ei juo, hän tuntee itsensä liioitellun vihaiseksi, pelokkaaksi ja masentuneeksi."
Että mitäkö on tapahtunut, että miehestäni on tullut alkoholisti.
Niitä asioita on kyllä setvitty, yhdessä ja erikseen,ammattilaisten kanssa, vertaistukea on käytetty, kaikkien tunteita on setvitty.
Joskus on vaan se tilanne, että muut eivät enää voi mitään.
Jotenkin uskoin, että sellaisista hoidoista on apua, mutta nyt se sitten
nähdään.
Ei tässä sen kummempaa.. Käsittääkseni alkoholismi kehittyy hitaasti, kun vanhempi lapsemme oli pieni, isän juominen ei ollut ongelmallista. Se mistä ongelma alkaa, siinäpä se, ei sitä kai kukaan muu voi sanoa, tekijöitä lienee monia, yksi on kai se alttius tulla riippuvaiseksi alkoholista. Mutta se on vain yksi...
Juopon paapominen ja holhoaminen ei autakaan yhtään mitään, vaan antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa juomistaan.
Mitä aikaisemmin on kiviseinä vastassa, sen aikaisemmin voi herätä ja havahtua todellisuuteen. Tai sitten ei.
Jahas, sulla on sitten aviollisia ongelmia. Ukko ei enää kiinnostä. Tekosyynä dokaus, tosiasiassa haluat uutta munaa elämään.
Kirjoitappa kuule jonnekin parisuhdepalstalle tai avioeropalstalle. Jos ukkö on käynyt katkolla jne ja dokaa, voipihan se olla että se on typiintynyt sinuun eikä kestä enää katella sua selvinpäin.
Hittojako tossa märisee, kun kerran liitto on omasta mielestä ohi.
Suoraan sanoen juopolla toimii munakin vain silloin kun hän on kännissä :)
Että siitä sopii vetää johtopäätöksiä,itsekukanenkin voi kuvitella,miltä tuntuu rakastella viinalle haisevan kanssa. Voin kertoa, että ei kasevaa.
Mutta tosielämässä lienee muitakin syitä. Ja läheisten huoli on usein suuri,kun ihmisestä tulee alkoholisti. Siinä menee aikansa ennenkuin pystyy näkemään asioita erilailla, pystyy ylipäänsä ottamaan ja lähtemään. Että siinä mielessä voisit onnitella minua :) Miehellä on pullonsa ja minä ajattelin kokeilla sitä toista :) Soisin kyllä hänellekin sitä toista toista :))