Sain noin 3 vuotta sitten pienen kohtauksen jonka oireet täsmäävät paniikkihäiriön määritelmän kanssa. En ole sen koommin vastaavaa kokenut, mutta pelkään, että se voi toistua. Onko muilla kokemuksia, että paniikkihäiriö olisi tullut vain kerran elämässä?
kerran pieni kohtaus
Luigi
182639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuo tunne voi hyvinkin johtua nesteen vähyydestä, suolan tai sokerin puutteesta. Oliko kuuma kesäpäivä? Krapula? Hapen puutetta? Sydän lyö sataa ja piikkiä. Kylmä hiki ja katse etsii ovea, mistä pääsee ulos. Pidä taskussa salmiakkia, niin siitä saa suolaa ja sokeria. Auttaa myös päänsärkyyn.
Jos joskus vielä tunnet noin, niin juo vettä hitaasti ja paljon. Palleahengitys auttaa.
Harjoittele kotona makuuasennossa. Hengitä niin, että pallea nousee ja laskee. Paina vaikka kylkiluiden keskeltä alhaalta niin löydät oikean kohdan, jos ei heti onnistu.
Kun tuon tavan kerran oppii, niin sen osaa tehdä helposti myös seisaaltaan missä vain ja milloin vain.
Esim. hautajaisissa, kun itku kuristaa kurkussa.
Tuska jää vatsaan ja pystyy hengittämään normaalisti. Astmakohtauksen aikana erittäin helpottavaa.
Suosittelen.:)
Viimeisessä kappaleessa oli hyvin paniikkihäiriöisen käytöstä kuvaavaa tekstiä: vaikka hautajaisissa itku kuristaa kurkkua niin tuskaa yrittää saada pois ja siihen tarvitaan hengittämistä... tulee hyperventilaatio = liikahengitys ja siitä alkaa sitten oireet: paniikki, pistely, puutuminen, sydämen tykytys, huimaus...
Paras olisi antaa tunteet tulla. Se vaan on vaikeaa monissa paniikkihäiriötapauksissa, sillä ne tunteet ovat niin tiukassa solmussa ja monen vuoden ajalta että tarvitaan pitkäaikainen terapia niiden purkamiseksi.
paniikkihäiriön oireet voivat todellakin laueta em. syistä. Itselläni kävi vastaavasti viime kesänä helteiden aikaan. Vielä kun tuli kaljaa latkittua, meni suola- ja nestetasapaino aivan sekaisin, ja olo oli sen mukainen. kesti oikein jonkun viikon, ennenkuin olo helpotti. Mutta nesteen ja suolan määrä sokerien kanssa on erittäin tärkeää. Niitä kunnauttii riittävästi, elimistö ei mene ns. lukkoon.
ps. ensimmäisestä kerrasta kun selviää, mahdolliset muut kerrat ovatkin jo helpompia, koska itse pystyy tunnistamaan mikä vaivaa. Samoin oppii hallitsemaan olotilan esim. pakottamaan itsensä nukkumaan.
mulla on nykyyään aika usein paniikkihäiriöitä...sain xanoreita ja niit toisia ne on helpottanu aika paljon.mutta mulla johtuu kun rupesin käyttään huumeita.ja nyt en pysty oleen helposti kun niiden mun huume kavereiden kanssa ja kerran siinä oli liikaa ihmisiä niin sain sen kohtauksen...ja ne on pahentunu ja mun astma on pahentunu samal...
Sulla on paha olla. Olen pahoillani. Huumeiden käytöstä en tiedä mitään muuta kuin sen, että pilveä voi polttaa. Tuo elämäntapa huonontaa kuntoa ja samalla astma pahenee varsinkin tupakoimalla mitä tahansa. Jos astmalääkkeitä käyttää liikaa, niin alkaa paikat vapista ja sydän lyö sataa ja piikkiä. Kun on vielä huono olo muutenkin, niin paniikki valmis, jos tullakseen on. Moni arkailee vieraita ihmisiä. Ehkä ujostelit itseäsi. En tiedä, että oletko rupsahtanut....seurastaan ihminen tunnetaan, mutta yritä päästä ulos tuosta porukasta.
Olet joutunut huonoon seuraan.
Puhu asiasta jonkun läheisen kanssa, joka osaa auttaa sua. Koulussa, kotona, terveyskeskus, kriisipalvelu..
Iso hali. Ala rakastaa itseäsi...ja hoida. Toivon sulle kaikkea hyvää..
No onha tää vähä tai aika paljoki...
Ja piriä vetää nokkii ja suonee,lääkkeet mitkä luokitellaan huumausaineiksi ja konit sun muut...
No mulla menee toppa päivässä tai parissa,mut nyt oon yrittäny vähentää...No sellainhan se mulla yleensä tulee jos en muute oo paniikissaEn mä ujjostele ihmisiä,mä oon hyvin öö mite sen sanois sosiaalinen ja seurassa vuuhtyvä ihminen....Mut sit jos siin on yx väärä tyyppi liikaa ni sit se on valmis...ku mun ystävä kenekaa ain oon ja sen kämpil se on ain mun vieres ja ja jos rupeen täristä jne.ni se pitää must kii ja puhuu kaikkee sellai rauhottaavaa jne...
No en nyt tiiä,en mä viel oo mihikkää rupsahtanu mut jos jatkan näin niin enköhä koht oo jo kolmekymppisen näköne...
Niin seurastaan tunnetaan mutta yleensä se seura pitää paikkansa mutta kun mä en osaa olla ns."tavallisten"ihmisten kanssa.
No en mä tiiä ymmärtääx mun läheiset ne pitää mua vissii pumpulissa...mutoon taas niin itsepäinen er yrittää ne mitä tahansda mä pistän jo tottumuksesta vastaan..
Apua saisit, jos vastaan ottaisit. Sun sijassa soittaisin ennemmin tai myöhemmin kriisipuhelun. Sieltä ohjataan eteenpäin. Valinta on sun. Oletko samalla tiellä kymmenen vuoden päästä vai elätkö ollenkaan. En voisi rumemmin asiaa sanoa. Jos anelen, pyydän ja rukoilen, niin vastaan panet kuiteskin.
Kun kevätaurinko paistaa kasvoillesi seuraavan kerran kadulla tai jossain muualla, niin nouse ylös, kävele, ja mene kotiin suihkuun. Ota mukaan ystäväsi vaikka väkisin. Sano, mul on jotain näytettävää. Keitä iso muki kahvia ja istukaa ulkona juoden sitä nautiskellen. Siinä auringon paisteessa kuuntelette luonnon ääniä, ihan mitä tahansa kuuluukin ja heräätte tähän maailmaan. Olkaa hiljaa kumpikin yksin ja miettikää, että onko parempi siinä vai olla muiden vietävissä. Saatte varmasti muitakin kavereita ja saatatte pelastaa toisenne. Yrittäkää edes, jaksattehan....jos ette, niin älkäää sit polttako tupakkaakaan. Joudutte imemään, vetämään henkeen ja vielä puhaltamaan ulos monta kertaa ennen kuin koko aski on poltettu ja kuinka monta askelta jouduitte kävelemään noiden myrkkyjen luo. Vaatii aika lailla voimia.....kännykästä yksi numero, 118, numerotiedustelu ja ne yhdistää oikeaan paikkaan, siellä missä asutte, kriisipalvelu.
Kirjoita....miten menee
Apua saisin mutta en uskalla ottaa vastaan,koska en luota ihmisiin enkä uskalla luottaa...Mä haluisin apua mut en halua sitä vierailta ihmisiltä koska en luota heihin ja välil jos oon luottanu ni siint on tullu vaikeuksia,ja niihi pariin ihmiseen keneen luotan toine käyttää huumeita toinen ei...ja se kuka käyttää ymmärtää mua paremmin...en mä tiedä...jotain täs on kuitenkin tehtävä...
että oot suht nuori ja aika pitkällä tuhoomassa elämäs. rankka totuus on se, että pirun monet kuolee nuorena tolla elämäntavalla elettyään ensin lyhyen paskan elämän. kaikki ei hae tai kykene hakeen apua, jotkut hakee, mut ei löydä oikeenlaista apua. sanot, ettet luota ihmisiin, etkä siks uskalla ottaa apuu vastaan. mieti sitten, mitä sä meinaat tehä, ilmeisesti jatkat entiseen tyyliin. tää maailma jatkaa pyörimistä ilman suakin, mut älä sä ajattele maailman pyörimistä, ajattele itseäs.
niin oon ja tää on menny liian pitkälle...Ja aattelin nyt vähän skarpata lähen huomenna pajarilaa kaksois diagnoosiin (siel tutkitaan näit huumeiden käyttäjiä...)sellanen hoitopaikka...kestää 5vk ja viikolopuks pääsee pois...mut en sit tiiä pystynx koko aikaa olee siel...toi on kyl totta,mä oon eläny kyl liian lyhyen elämän ja paskan sellaisen..mut aattelin pala palalta nyt yrittää laittaa sitä kuntoon..koska tää mun huumeiden ja alkoholi ongelma ei koske pelkästää mua...huomasin vaa kaikki mitä täs 3vk.aikan on tapahtunu...
nii must tuntuu et mä en saamistää sitä oikeenlaist apua,koska mä oon hakenu sitä monta kertaa enneki...ja oon jopa ollu 3kk hoidos mut se ei kolahtanu niiku mulle...ja sen jälkee kaikki jatku samaa rataa...pelkään huomista mut tiedän että pelkään yli kaiken kuolemist...
Sorry, on ollut kiireitä. Olet ollut mielessä ja ajatuksissani useasti.
On ihan järkevää olla luottamatta keneen tahansa.
Lääkärit, psykiatrit ja jne ovat kutsumusammatissaan. He tahtovat auttaa. Heihin voi luottaa.
Olet itse oman onnesi seppä. Miksi elät noin?????
Anna ammatti-ihmisten auttaa sua alkuun ja jatka sitten eteenpäin itseksesi. Vältä niitä ihmisiä, joiden kanssa on paha olla.
Saat ehkä oman kodin,,,,sun ikä???
mailaa mulle tähän osotteeseen [email protected] siel saa käydä kerran päiväs netissä tunnin muttavaan katsomas omat postit...
Selvä. Kokeilen. Olen vielä töissä. Kirjoitin sun osoitteen paperille. :)
kirjottele sitku jaksat...
Miten menee?? Sähköpostit sun sähköpostiin ei onnistu. Eivät toimi keskenään. ):
Se i,d ja c on sit isolla jos laitoit ne pienellä...
no enpä nyt tiedä aika huonosti...
Yritin, mutta ei millään lailla tunnista osoitetta palvelimelle. Yritän vielä. Olen [email protected]
Yritä sinä. Älä anna osoitetta muille..
Eli kerran sain isomman paniikkikohtauksen, jossa en saanut happea kunnolla, huusin ja itkin, luulin kuolevani justiin, rinnasta puristi(?), toinen puoli käväsi velttona.
Mut vietiin piipaa-autolla. Tutkimusten jälkeen todettiin että olen ylirasittunut=lepoa ja riman laskua vähän kaikessa.
Senjälkeen ei isompia kohtauksia ole tullut, mutta lieviä, alkavia, jotka olen saanut omalla ajattelullani pysäytettyä. Näistä on noin pari vuotta. Enää ei ole mitään...Paitsi lentokoneessa hieman paniikkioireita! ;-)