'Hurri' = 'Hurtta'. Alkuperä.

"Hurri samoin kuin äänteellisesti läheinen hurtta ovat kumpikin alkuaan olleet suden kiertoilmauksia.

Sanat ovat sitten siirtyneet tarkoittamaan myös pitkätukkaista tai partaista miestä ja edelleen levotonta nuorta miestä, esimerkiksi yöjalassa kulkijaa, riiustelijaa.

Tuloksena on, että hurrista on tullut ’kosija’ ja hurrin johdoksesta hurrikas ’tyttö, jolla on kosija’, tai ’tyttö, joka ensi kertaa käy tulevien appivanhempiensa luona’.

Entisaikaan oli tapana, että morsiamen ja sulhasen oli kierreltävä anelemassa morsiusapua, esimerkiksi pellavaa kangasta varten. Usein he vastineeksi tarjosivat antajalle rihkamaa tai viinaa.

...Sudesta on tullut kosija ja sulhanen,
sulhasesta kaupustelija,

ja kaupustelijasta on suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla tullut halveksittu suomenruotsalainen, hurri."

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1195



Näin umpeutuu ympyrä (vaikka olenkin hypännyt monen sivujuonteen yli). Sudesta on tullut kosija ja sulhanen, sulhasesta kaupustelija, ja kaupustelijasta on suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla tullut halveksittu suomenruotsalainen, hurri.

"Sana hurri on ilmeisesti onomatopoeettinen..."

"Sanaan ovat varmaankin vaikuttaneet ilmaukset hur, huru (”kuinka”, ”miten”) ja hör du, murteellisesti hörru..."

"Vanhat etymologiat, joissa sana hurri johdetaan hurraa-huudosta tai karvaista eläintä tai muuta karvaista asiaa tarkoittavasta sanasta hurri on hylätty."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenruotsalaiset#Hurri-nimitys