Teeskentelevätkö Amerikkalaiset

Yhden reissun kokemuksella jäi sellainen fiilis joistain ihmisistä että kyselivät kovasti mutteivät kuunnelleet. Esimerkiksi Suomesta kyseltiin paljon mutta vastauksia ei jaksettu kuunnella - selitinkö sitten liikaa? Small talkin taitajista kyllä tykätään.

Suurin osa ihmisistä olivat kyllä todella ystävällisiä eikä tarvinnut miettiä kehtaako kysyä neuvoa ongelmatilanteessa. Kaupungillakaan ei saanut katsoa karttaakaan rauhassa ennen kuin joku kysyi olemmeko eksyksissä. =)

Aurora kirjoitti:

Yhden reissun kokemuksella jäi sellainen fiilis joistain ihmisistä että kyselivät kovasti mutteivät kuunnelleet. Esimerkiksi Suomesta kyseltiin paljon mutta vastauksia ei jaksettu kuunnella - selitinkö sitten liikaa? Small talkin taitajista kyllä tykätään.

Suurin osa ihmisistä olivat kyllä todella ystävällisiä eikä tarvinnut miettiä kehtaako kysyä neuvoa ongelmatilanteessa. Kaupungillakaan ei saanut katsoa karttaakaan rauhassa ennen kuin joku kysyi olemmeko eksyksissä. =)

Lue lisää

Minulla on taalla paras ystava sellainen joka kyselee kovasti, mutta ei kuuntele. Han ei ole amerikkalainen, joten kylla kai tallaisia ihmisia on sitten muuallakin pain maailmaa.

Aurora kirjoitti:

Yhden reissun kokemuksella jäi sellainen fiilis joistain ihmisistä että kyselivät kovasti mutteivät kuunnelleet. Esimerkiksi Suomesta kyseltiin paljon mutta vastauksia ei jaksettu kuunnella - selitinkö sitten liikaa? Small talkin taitajista kyllä tykätään.

Suurin osa ihmisistä olivat kyllä todella ystävällisiä eikä tarvinnut miettiä kehtaako kysyä neuvoa ongelmatilanteessa. Kaupungillakaan ei saanut katsoa karttaakaan rauhassa ennen kuin joku kysyi olemmeko eksyksissä. =)

Lue lisää

"Yhden reissun kokemuksella jäi sellainen fiilis joistain ihmisistä että kyselivät kovasti mutteivät kuunnelleet. Esimerkiksi Suomesta kyseltiin paljon mutta vastauksia ei jaksettu kuunnella - selitinkö sitten liikaa? Small talkin taitajista kyllä tykätään. "

Kyllä, selitit aivan liikaa. Toi on tosi tyypillistä että Suomalaisille käy juuri noin. Pitäisi ymmärtää että ei ne ihmiset Ameriikassa kysy sinulta asioita sen takia että heitä kiinostaisi kuulla siitä pätkän vertaa, vaan siksi että se on kohteliasta ja luo ihmisten välille turvallisen ja tervetulleen ilmapiirin. Sitä kutstutaan small talkiksi. Perus virhe suomalaisella (kun ei tajua jenkkiä-kulttuuria) on että kun joku kysyy "how are you?" tai "how you doin'?" niin ruvetaan oikeasti selittämään että mikä oma vointi on. Kuka nyt jaksaisi oikeasti olla kiinostunut ventovieraan ihmisen voinnista..? Eli se oma vointi ei todellakaan ole pointti tässä tilanteessa, vaan se että tulet saman lailla vastaan kuin kysyjä ja vastaat yhtä yksinkertaisesti (positiivisesti tietysti!) "I'm fine" tai jotain muuta vastaavaa. Eli itse keskustelu on pinnallista, mutta ystyävällisyys luo rennon ilmapiirin. Kylmä totuus on että ainakin suurkaupungeissa kukaan ei oikeasti välitä muusta kuin omista bisneksistään. Kannattaa pitää se mielessä kun siellä oleskelee niin pärjää yllättävän hyvin.

Jees kirjoitti:

"Yhden reissun kokemuksella jäi sellainen fiilis joistain ihmisistä että kyselivät kovasti mutteivät kuunnelleet. Esimerkiksi Suomesta kyseltiin paljon mutta vastauksia ei jaksettu kuunnella - selitinkö sitten liikaa? Small talkin taitajista kyllä tykätään. "

Kyllä, selitit aivan liikaa. Toi on tosi tyypillistä että Suomalaisille käy juuri noin. Pitäisi ymmärtää että ei ne ihmiset Ameriikassa kysy sinulta asioita sen takia että heitä kiinostaisi kuulla siitä pätkän vertaa, vaan siksi että se on kohteliasta ja luo ihmisten välille turvallisen ja tervetulleen ilmapiirin. Sitä kutstutaan small talkiksi. Perus virhe suomalaisella (kun ei tajua jenkkiä-kulttuuria) on että kun joku kysyy "how are you?" tai "how you doin'?" niin ruvetaan oikeasti selittämään että mikä oma vointi on. Kuka nyt jaksaisi oikeasti olla kiinostunut ventovieraan ihmisen voinnista..? Eli se oma vointi ei todellakaan ole pointti tässä tilanteessa, vaan se että tulet saman lailla vastaan kuin kysyjä ja vastaat yhtä yksinkertaisesti (positiivisesti tietysti!) "I'm fine" tai jotain muuta vastaavaa. Eli itse keskustelu on pinnallista, mutta ystyävällisyys luo rennon ilmapiirin. Kylmä totuus on että ainakin suurkaupungeissa kukaan ei oikeasti välitä muusta kuin omista bisneksistään. Kannattaa pitää se mielessä kun siellä oleskelee niin pärjää yllättävän hyvin.

Lue lisää

Tiedän kyllä että vastaus kysymykseen "how are you" on "fine, thank you", mutta nämä ihmiset oikein esittivät jatkokysymyksiä ja olivat niiiin kiinnostuneita. Ihan kivoja nuo jenkit olivat yleisesti ottaen.

Mutta joo, varmasti selitin liikaa, kuten nytkin.

On se niin ristiriitainen paikka. Kokemuksieni perusteella tuntuu siltä että jopa ns. rikolliset tai narkkaritkin ovat todella ystävällisiä. Sama mies joka on aikaisemmin ryöstänyt pankin voi puolen tunnin päästä auttaa toista hädässä...aika raju esimerkki mutta kuitenkin.

jensen kirjoitti:

On se niin ristiriitainen paikka. Kokemuksieni perusteella tuntuu siltä että jopa ns. rikolliset tai narkkaritkin ovat todella ystävällisiä. Sama mies joka on aikaisemmin ryöstänyt pankin voi puolen tunnin päästä auttaa toista hädässä...aika raju esimerkki mutta kuitenkin.

Lue lisää

Kyllä, ristiriitaisuutta on. Kun aikoinani muutin eteläisiin osiin, törmäsin huvittaviin ennakkoluuloihin, kun mm. naapurin rouva ei uskaltanut päästää minua ulko-ovestaan sisälle, kun minun olisi pitänyt soittaa puhelinviasta. Minä kun olin ulkomaalainen.... vaikka olin nainen ja siksi olisi voinut luulla, ettei minua pidetä niin vaarallisena.

Toisaalta jouduin ostoskeskuksissa aina juttusille ventovieraiden kanssa milloin mistäkin syystä ja useita kertoja minulle tarjottiin kyytiä eri suuntiin. Olen jopa lähtenyt kulkemaan toiseen kaupunkiin jalkaisin, koska tiesin, että ennemmin tai myöhemmin joku tarjoaa kyytiä. Huom.huom. kuitenkin, tietty ihmisvaisto pitää olla, ettei mihin kyytiin vain siellä hyppää!

Ja pohjoisessa myöhemmin, muuan hyvänpäivän tuttu jopa lainasi huonekalujaan, kunnes ehdin hankkia omat. Ja kun syksyllä kävin kylässä erään huvittavaa kautta tutuksi tulleen remonttimiehen perheen luona, hän otti tavakseen salaa täyttää autoni tavarasäiliön kasvattamillaan vihanneksilla, sanoi vain lähtiessäni ohimennen, että panin muutaman perunan ... ei maininnut mitään maissista, porkkanoista jne jne.

Auton hajotessa tiellä, oli alle aikayksikön paikalla myös poliisi, joka kyseli, tarvitaanko apua. Auton pahemmin hajotessa yhdellä kaupunkireissulla, ventovieras ihminen kyyditsi ympäri hakemassa varaosaa.

Toisaalta syvälliseen keskusteluun ei yleensä kannattanut ryhtyä. Heille oli olemassa vain Yhdysvallat ja mieluummin vielä vain oma osavaltio, joten turha tarjota Suomi-tietoa.
Eivätkö he muutenkaan halua tietää toisesta mitään.

Ja räjähdysherkkää löytyy siihen mittaan asti, että minun ei pitänyt yhden naapurini kanssa ruveta minkäänlaiseen väittelyyn, hänellä kun kuulemma oli turhan herkkä liipasinsormi. Toisaalta sama naapuri tarjosi oitis kyytiä kaupunkiin jne.

Kierrellyt kirjoitti:

Kyllä, ristiriitaisuutta on. Kun aikoinani muutin eteläisiin osiin, törmäsin huvittaviin ennakkoluuloihin, kun mm. naapurin rouva ei uskaltanut päästää minua ulko-ovestaan sisälle, kun minun olisi pitänyt soittaa puhelinviasta. Minä kun olin ulkomaalainen.... vaikka olin nainen ja siksi olisi voinut luulla, ettei minua pidetä niin vaarallisena.

Toisaalta jouduin ostoskeskuksissa aina juttusille ventovieraiden kanssa milloin mistäkin syystä ja useita kertoja minulle tarjottiin kyytiä eri suuntiin. Olen jopa lähtenyt kulkemaan toiseen kaupunkiin jalkaisin, koska tiesin, että ennemmin tai myöhemmin joku tarjoaa kyytiä. Huom.huom. kuitenkin, tietty ihmisvaisto pitää olla, ettei mihin kyytiin vain siellä hyppää!

Ja pohjoisessa myöhemmin, muuan hyvänpäivän tuttu jopa lainasi huonekalujaan, kunnes ehdin hankkia omat. Ja kun syksyllä kävin kylässä erään huvittavaa kautta tutuksi tulleen remonttimiehen perheen luona, hän otti tavakseen salaa täyttää autoni tavarasäiliön kasvattamillaan vihanneksilla, sanoi vain lähtiessäni ohimennen, että panin muutaman perunan ... ei maininnut mitään maissista, porkkanoista jne jne.

Auton hajotessa tiellä, oli alle aikayksikön paikalla myös poliisi, joka kyseli, tarvitaanko apua. Auton pahemmin hajotessa yhdellä kaupunkireissulla, ventovieras ihminen kyyditsi ympäri hakemassa varaosaa.

Toisaalta syvälliseen keskusteluun ei yleensä kannattanut ryhtyä. Heille oli olemassa vain Yhdysvallat ja mieluummin vielä vain oma osavaltio, joten turha tarjota Suomi-tietoa.
Eivätkö he muutenkaan halua tietää toisesta mitään.

Ja räjähdysherkkää löytyy siihen mittaan asti, että minun ei pitänyt yhden naapurini kanssa ruveta minkäänlaiseen väittelyyn, hänellä kun kuulemma oli turhan herkkä liipasinsormi. Toisaalta sama naapuri tarjosi oitis kyytiä kaupunkiin jne.

Lue lisää

Ja kaikki tämä olisi voinut tapahtua Suomessa yhtä hyvin.
En minäkään päästä outoja ihmisiä ovesta sisään, en Suomessa enkä Usassa, vai luuletko että Suomessa voi luottaa näinä päivinä jokaiseen naiseen joka ovelle tulee.
Nykyään ei myöskään kannata lahteä kenenkään tuntemattoman kyytiin, se voi käydä kohtalokkaaksi.

Ja kuinka moni ihminen Suomessa jaksaa olla kiinnostunut esim. South Dakotasta, ja miten pitkälle heidän tietonsa riittää tästä osavaltiosta. Tai miten paljon yleensä tiedetään Usasta ja sen historiasta.
Näillä keskustelufoorumeilla olen huomannut joidenkin sekoilevan jopa liittovaltio/osavaltio -termien käytössä.

"Eivätkö he muutenkaan halua tietää toisesta mitään."
Minulla on hyvin erilainen kokemus tästä asiasta.
Olen asunut molemmissa paikoissa suunnilleen yhtä kauan, eli 30v kummassakin maassa.

Hunkpapa kirjoitti:

Ja kaikki tämä olisi voinut tapahtua Suomessa yhtä hyvin.
En minäkään päästä outoja ihmisiä ovesta sisään, en Suomessa enkä Usassa, vai luuletko että Suomessa voi luottaa näinä päivinä jokaiseen naiseen joka ovelle tulee.
Nykyään ei myöskään kannata lahteä kenenkään tuntemattoman kyytiin, se voi käydä kohtalokkaaksi.

Ja kuinka moni ihminen Suomessa jaksaa olla kiinnostunut esim. South Dakotasta, ja miten pitkälle heidän tietonsa riittää tästä osavaltiosta. Tai miten paljon yleensä tiedetään Usasta ja sen historiasta.
Näillä keskustelufoorumeilla olen huomannut joidenkin sekoilevan jopa liittovaltio/osavaltio -termien käytössä.

"Eivätkö he muutenkaan halua tietää toisesta mitään."
Minulla on hyvin erilainen kokemus tästä asiasta.
Olen asunut molemmissa paikoissa suunnilleen yhtä kauan, eli 30v kummassakin maassa.

Lue lisää

Tässäpä jäi mainitsematta tämä: surkuhupaisaksi asian teki se, että minut oli vuokraemäntäni esitellyt pari päivää aikaisemmin tälle naapurille eli kyseessä ei suinkaan ollut "kuka tahansa ovelle tullut nainen".

Mitä tulee huomautukseesi kyytiin menoihin, et tullut lukeneeksi kovin tarkkaan, koska nimenomaan itsekin tästä huomautin. Samaisessa kaupungissa torjuin kyytiehdotuksia monelta muulta juuri tästä syystä.

Toisaalta ystävyydestä: kuinka moni Suomessa tarjoaa kyydin lumimyrskyssä kauppakasseja retuuttavalle naiselle?

Mainitset myös, että kuinka moni Suomessa jaksaa olla kiinnostunut jne. Jälleen se korjaus, että kun jossain oli mainittava, mistä olen, kysyjä saattoi sanoa vaikkapa, että sehän on se yksi Afrikan valtioista, enkä suinkaan ruvennut esitelmöimään historiasta enkä selostamaan muutakaan kuin korjasin maanosan, ja siinä sekoamisen kyllä ymmärrän, koska toiselta mantereelta katsoen esimerkiksi moni suomalainen ei tiedä vaikkapa Afrikan valtioiden sijainteja.
Toisaalta on aika karmeaa se, että siihen aikaan kun Libyan kanssa oli harmia, Meksikonlahden rannan osavaltiolaiset luulivat Libyan olevan siinä lahden toisella puolella.

Enpä tiedä, missä olet asunut, mutta huomauttaisin sinulle, että olen asunut hyvin eri puolilla, eri osavaltioissa enkä suinkaan pienessä suomalaiskommuunissa.

En suinkaan väitä, että suomalaisetkaan tietäisivät paljoa Yhdysvalloista. Mutta sehän ei ollut keskustelun aiheena.

Sitä paitsi näytät yleistävän vähän liikaa: meitä on moneksi, niin suomalaisia kuin amerikkalaisiakin.
Olen myydessäni omistamaani maata yhdessä etelän peräkylässä tavannut amerikkalaisen, joka innostui tavattomasti kuullessaan, mistä alunperin olen ja kertoi muille kauan ja vuolaasti Suomen sodista.
Toisaalta törmäsin myös henkilöön, joka ei voinut uskoa, että Suomessa on autoja ja sähkövirtaa.
Minua myös Suomeen lähtiessäni varoiteltiin menemästä, "kun Saksa on siellä niin lähellä". Ja Suomesta tullessani sain kertoa moneen kertaan, etten suinkaan ollut ryöminyt piikilankaesteiden läpi rajalla.

Suomessa taas törmäsin ihmisiin, jotka kummastelivat, miksi en pysynyt Amerikassa, kun siellä kaikki ovat niin rikkaita
Jne. Jne.

jensen kirjoitti:

On se niin ristiriitainen paikka. Kokemuksieni perusteella tuntuu siltä että jopa ns. rikolliset tai narkkaritkin ovat todella ystävällisiä. Sama mies joka on aikaisemmin ryöstänyt pankin voi puolen tunnin päästä auttaa toista hädässä...aika raju esimerkki mutta kuitenkin.

Lue lisää

Juttusi toi mieleen kokemukseni kun joku mies erittäin ystävällisesti jutusteli bussiasemalla. Paljastui sittemmin, että oli päässyt edellispäivänä vankilasta pois.

Kierrellyt kirjoitti:

Kyllä, ristiriitaisuutta on. Kun aikoinani muutin eteläisiin osiin, törmäsin huvittaviin ennakkoluuloihin, kun mm. naapurin rouva ei uskaltanut päästää minua ulko-ovestaan sisälle, kun minun olisi pitänyt soittaa puhelinviasta. Minä kun olin ulkomaalainen.... vaikka olin nainen ja siksi olisi voinut luulla, ettei minua pidetä niin vaarallisena.

Toisaalta jouduin ostoskeskuksissa aina juttusille ventovieraiden kanssa milloin mistäkin syystä ja useita kertoja minulle tarjottiin kyytiä eri suuntiin. Olen jopa lähtenyt kulkemaan toiseen kaupunkiin jalkaisin, koska tiesin, että ennemmin tai myöhemmin joku tarjoaa kyytiä. Huom.huom. kuitenkin, tietty ihmisvaisto pitää olla, ettei mihin kyytiin vain siellä hyppää!

Ja pohjoisessa myöhemmin, muuan hyvänpäivän tuttu jopa lainasi huonekalujaan, kunnes ehdin hankkia omat. Ja kun syksyllä kävin kylässä erään huvittavaa kautta tutuksi tulleen remonttimiehen perheen luona, hän otti tavakseen salaa täyttää autoni tavarasäiliön kasvattamillaan vihanneksilla, sanoi vain lähtiessäni ohimennen, että panin muutaman perunan ... ei maininnut mitään maissista, porkkanoista jne jne.

Auton hajotessa tiellä, oli alle aikayksikön paikalla myös poliisi, joka kyseli, tarvitaanko apua. Auton pahemmin hajotessa yhdellä kaupunkireissulla, ventovieras ihminen kyyditsi ympäri hakemassa varaosaa.

Toisaalta syvälliseen keskusteluun ei yleensä kannattanut ryhtyä. Heille oli olemassa vain Yhdysvallat ja mieluummin vielä vain oma osavaltio, joten turha tarjota Suomi-tietoa.
Eivätkö he muutenkaan halua tietää toisesta mitään.

Ja räjähdysherkkää löytyy siihen mittaan asti, että minun ei pitänyt yhden naapurini kanssa ruveta minkäänlaiseen väittelyyn, hänellä kun kuulemma oli turhan herkkä liipasinsormi. Toisaalta sama naapuri tarjosi oitis kyytiä kaupunkiin jne.

Lue lisää

Aivan tökeröä yleistämistä....

Systerini on ollut vaihtarina parissa eri perheessä, ja on nykyisin naimisisssa amerikkalaisen kanssa. Molempien perheiden, myös siskoni miehen, vanhemmat olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja ovat myös täällä käyneet. Ja heidän kanssa oli todella luontevaa olla tekemisissä, ei mitään ihme lässytystä...

"Rakastan Suomessa (ainakin näin jenkkivuoden jälkeen!) sitä, että...
...ei tarvitse pitää kestohymyä naamalla, jos ei hymyilyitä
...ei tarvitse harrastaa small talkia jos se ei voisi vähempää kiinnostaa
...ei ole pakko jutella kenenkään kanssa bussissa, saan istua aivan yksin ja hiljaa.
...jos joku kysyy kuulumisiani, hän on oikeasti kiinnostunut niistä (ja saan oikeasti kertoa ne)
...jos joku sanoo rakastavansa minua, hän myös tarkoittaa sitä, eikä se ole vain sanahelinää
JNE. "

Kauheen pitkä lista, heti tulee mieleen miksi yleesä lähdit paikkaan jossa on avoimia ja positiivisia ihmisiä?

mack2 kirjoitti:

"Rakastan Suomessa (ainakin näin jenkkivuoden jälkeen!) sitä, että...
...ei tarvitse pitää kestohymyä naamalla, jos ei hymyilyitä
...ei tarvitse harrastaa small talkia jos se ei voisi vähempää kiinnostaa
...ei ole pakko jutella kenenkään kanssa bussissa, saan istua aivan yksin ja hiljaa.
...jos joku kysyy kuulumisiani, hän on oikeasti kiinnostunut niistä (ja saan oikeasti kertoa ne)
...jos joku sanoo rakastavansa minua, hän myös tarkoittaa sitä, eikä se ole vain sanahelinää
JNE. "

Kauheen pitkä lista, heti tulee mieleen miksi yleesä lähdit paikkaan jossa on avoimia ja positiivisia ihmisiä?

Lue lisää

Enhän minä silloin lähtiessä sitä tiennyt :)

Ja mikä siinä on niin kauheeta, että diggailen Suomesta enemmän ? Mikset itse mene jenkkilään, jos se on niin avoin ja positiivinen ja paljon parempi paikka elää ?

Moni suomalainen mainitsee juuri tuosta virhetulkinnasta, että ihmisten tuttavallisuus ja esim. sanonnat tyyliin "I will call you" tajutaan 100%sen kirjaimellisesti. Periaatteessa on sama kuin suomalaisilla, kun me sanomme että "on pidellyt ilmoja".

Olen minäkin parim kertaa erehtynyt luulemaan jotakuta ystäväksi haluavaksi, kun niin tuttavallisesti kerrotaan avioerot ja muut. Kiva ylläri seuraavalla tapaamisella, kun tyyppi tuskin muistaakaan sua tavanneensa.