Siis että ärsyttää. Kaveri lupasi tulla käymään ja sitten ilmoittaa koko ajan siirtävänsä tuloaan. No, meillä alkaa tiettyyn aikaan lasten päiväunet ja mieskin tulee väsyneenä töistä, jolloin syödään ja levätään samalla, kun lapset nukkuu tai tehdään "omia askareita". Sanoinpahan vain, että eipä enää tartte tullakaan. Eipä siinä mitään, mutta kun itse peruttiin päivän puistotapaamiset, kaverit jne. Ja kun kaikki oli valmiina pöydässä. Jotenkin vain ihmetyttää ihmisten turhat lupaukset tai että mua sitten syytetään pikkumaisuudesta. Varmaan joku täälläkin. Miten te itse, onko teidän kaverit tip top ja sellasia, jotka pitävät lupauksensa? Mikä teitä ärsyttää? Välillä tuntuu, että lapsettomat ihmiset eivät jousta ja tuijottavat omaa napaansa, kun me taas joustettiin, kun 2 tuntia heitti hänen tulonsa, niin ajattelin, ettei se hetkauta päiväunia tms. sen verran joustoa, mutta rajansa kaikella.
kyläily aikataulu
petti....
481206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
että ihan puistossa käynti jäi väliin.
Hanki elämä!
Hei Teemme eri päivinä eri asioita. Olisimme käyneet puistossa tai lapset olisivat olleet kavereiden kanssa, mutta kun odottivat niin auliisti kaveriani. Pitävät myös aikuisten seurasta. Kyllä minusta 2 tuntia odottelua on jo ihan tarpeeksi. Mutta kuten arvasinkin, niin tämmöinen vastaus tulee ennemmin tai myöhemmin.
Eikös meillä kotiäidellä ole juuri elämää, kun on lapset ja puistoilut ja kaikki? Mun sinkkukaverit ainakin valittaa, kun niillä ei ole miestä eikä lapsia. Eli mitähän elämää sinä haet vielä, jos sullakin on lapsia ja tuut tänne ohjeistaan, että hanki elämä. Lapsissa on elämä. Mitä vikaa on puistossa käymisessä, lapsethan rakastaa sitä? Kaikki vanhemmat eivät käytä lapsiaan siellä saati leiki heidän kanssaan siellä. Ei ole oikein, että omat menot menee lyttyyn toisen toilailun takia. Missä on nykyisin anteeksipyynnön taito? Ko. kaveri olisi voinut pyytää anteeksi, kun ei tullutkaan käymään!
vaikuttaa kaverisi kyläilyyn? Jos lapset nukkuu niin sittenhän saat rauhassa seurustella vieraan kanssa.. ja jos lapset on hereillä niin kaveri näkee lapsia samalla..
Vaikka onkin lasten kanssa oma päivärytmi niin ei sen nyt pitäisi muuta elämää haitata noin paljon.. vai onko teillä ihan oikeasti päivästä toiseen minuuttiaikataulu?
Tai sittenhän voit omistaa elämäsi pelkästään lasten hoitoon ja unohtaa omat kaverit jos se menee liian vaikeaksi..
Kiitän kuitenkin vastauksestasi. Lapsetkin osaavat vain pettyä, kun odottavat vieraita monta tuntia. No, meillä isompi haluaa nähdä myös kavereitani ja tätä varsinkin, odotti kovasti. Kuitenkin meillä luetaan satuja ennen unia ja minusta on kiva keskittyä siihen. En kehtaa vieraiden aikana, kun menee siinä aikansa. Ja minähän joustin jo 2 tunnilla päikkäreiden suhteen, kun odotettiin, eli meillä ei todellakaan eletä minuuttiaikataulua. Ja mitä tulee siihen, että elämäni omistan pelkästään lastenhoitoon, ei pitä paikkaansa. Olen opiskellut lastenhoidon ohella, käyn säännöllisesti harrastuksissa jne. Eikö todellakaan mikään milloinkaan saa ärsyttää. Arvasin, että tämmöisiä vastauksia täällä satelee. Paljon tapaan kavereitani myös kodin ulkopuolella ilman lapsia, mutta kiva on joskus nahdä myös lasten kanssa. Ehkäpä se odottelu teki tehtävänsä. Yleensä kaverit pitävät sanansa, asiassa kuin asiassa ja semmoinen olen minäkin.
kyllä aika vääränlaisen kuvan itsestäsi..
Ehkä olisi helpointa sopia tämän ystävän kanssa tapaamiset eri aikaan kuin päikkäreiden aikaan jos lapset niin kovasti häntä odottavat etkä halua viedä lapsia nukkumaan vieraan teillä ollessa..
Olisithan myös voinut itse soittaa kaverillesi, että onko hän tulossa vielä vai vietkö lapset sittenkin nukkumaan, kun huomasit että hän alkaa olla reilusti myöhässä.. Varsinkin jos hänellä on yleensäkin tapana lipsua sovituista ajoista..
Tapaaminen oli sovittukin eri aikaan kuin päikkärit ja niitäkin pystyttiin vielä siirtämään eli ei eletä minuuttiaikataulua. Niinhän minä sitten sanoinkin, ettei enää tarvitse tulla, kun hän soitteli parin tunnin aikana tulonsa liukuvan ja liukuvan....Ärsyttää vain, että päivän olisi voinut käyttää toisinkin! Eli edelleen eikö kaverillani ole mitään vastuuta tapahtumaan?
saa ainakin sen kuvan, että kaverisi olisi tullut kaksi tuntia myöhässä sovitusta ajasta ja että siirsit päikkäreitä kaksi tuntia, eli olisitte sopinut hänen tulemisestaan juuri päikkäreitten aikaan..
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia ettei välitä niin tarkasti sovituista ajoista, en siitä nyt noin isoa asiaa tekisi, vaikka ymmärrän kyllä, että harmittaa ettei päiväsi nyt mennytkään niinkuin olit suunnitellut..
useamman kerran ilmoitti,että aikataulu muuttuu?Eri asia olisi ollut jos vaan ilman mitään ilmoittelua olisi jättänyt kyläreissun väliin.Kai sinullakin joskus suunnitelmat muuttuu sovitusta ja ilmoittaako silloin kaverisi että ei tarvitse sitten enää ollenkaan tulla?
Ilmeisesti olet niitä ihmisiä, jotka eivät pidä aikatauluja. Menettekö lääkärille, työpaikkahaastatteluihin, kutsuille jne. ihan vain sitten kun teille sopii?
oli kai kyseessä kyläily kaverille eikä mikään virallinen tapaaminen virastossa tm?
Mä olen kyllä huomannut samansuuntaista, että ns. lapsettomat tai sinkut eivät aina ymmärrä sitä, että päikkäreitä nukutaan ja on tietyt rytmit perheellisellä. Omissa kavereissa on myös ns. kotiäitejä, työttömiä, jotka eivät ymmärrä sitä, että kun itse raataa töissä, niin ei jaksa aina kylään kutsua vieraita ainakaan kovin myöhään ja usein töiden jälkeen haluaa olla rauhassa tai perheen kesken. He eivät myöskään tajua, että tapaamiset on sovittava lastenhoidon takiakin. Itse olin kotona lasten täyttäessä kolmevuotiaaksi, joten tiedän kotiäitiyden puolen, ja vaikka se työstä käy, niin ei sitä voi verrata kuitenkaan ansiotyön vaativuuteen ja urantekemiseen ja siitä palautumiseen työpäivän jälkeen. Itse inhoan (voimakas ilmaisu) ihmisiä, jotka eivät pidä lupauksiaan ja eivät ole aikataulussaan. Pitäisi aina ajella, että ihmisillä on myös niitä omia menoja, lapsiperheelläkin tai kotiäidillä. Usein kaverit luulee, silloin kun olin kotona, että tuohan ei tuolta mihinkään pääse, eikä käy missään kun hoitaa vain muksuja, että kyllä se odottaa. Itsellä kuitenkin oli päiväohjelmaa ja muutakin elämää kuin lastenhoito. Kaverit eivät sitä useinkaan tajunneet.
Kyllähän joitan voi tuollainen asia ärsyttää, itseäni tosin ei. Minulla on ystävä jonka tunti=viikko. Eli kertoo tulevansa tunnin päästä ja osaan odottaa seuraavalla viikolla. Myös äitini kohta on lähinnä 3 tuntia. Itse olen aika täsmällinen mutta, en hermostu muille jos ovat myöhässä.
Miten ystäväsi tulo muuten lasten päikkäreihin vaikuttaa? Kyllä meillä lapset menee nukkumaan silloin kun päiväuni aika on, oli vieraita tai ei. Ja miksi olitte sopineet kavereiden kanssa jotain jos ystäväsi oli käymään tulossa? Tai jos nämä kaveri jutut oli aiemmin sovittu niin miksi et ehdottanut toista päivää ystävällesi? Eihän teillä nyt joka päivä voi jotain menoa olla. Jos tosiaan on jotain menoa joka päivä niin ei ihme että olet pipo kireällä.
Kannattaa kuitenkin kertoa ystävällesi miksi etukäteen sovittu aika ja siitä kiinni pitäminen on sinulle tärkeää, ei jää epäselvyyksiä. Jos hän ystäväsi on niin luulisi ymmärtävän.
No, olen häntä nähnyt harvemmin, muita kavereita näen useammin. Peruin siksi heidän kanssaan menot. Mutta olisimme tavanneet ulkona ja lapset nähneet muita lapsia, jos olisin tiennyt, että kaveri tekee tämmöisen tempun. Ei ole pipo kireällä. Itse pidän sanani ja aikatauluni, onko siinä mitään pahaa. Tuskinpa kaverinikaan tykkäisi, kun sanon, että tulen klo. 12 ja menenkin klo. 14. Minusta minulla oli yhtälailla oikeus sanoa, että antaapi olla. Hän tietää noi asiat ja siksi kai tuntuu pahemmalta, kun teki noin. Kyllä meillä ihan oikeasti on eri juttuja eri päivinä. Olen aika aktiivinen. On puistopäivä, mummoilupäivä, kotipäivä, jos huono sää; askarrellaan, leivotaan, kaupungille meno päivä, uimahallissa käynti jne. Itse myös soitan ajoissa, jos en pääse sovittuun aikaan tai myöhästyn, että vieläkö käy. Elämä ei tosiaankaan pyöri itseni tai lasteni ympärillä. Arvostan myös muiden elämää ja aikatauluja. Päikkäreistä voit lukea aiemmista vastauksista.
käsitystä siitä,että kaikille aikatauluttaminen ei ole aina niin tärkeää.Kaikki eivät kuitenkaan ajattele omalla tavallasi.Olin aikoinaan viiden lapsen kanssa kotona muutaman vuoden ja meidän aikatauluihimme ei tehnyt suurta kaaosta kuitenkaan,jos joku kaveri ei ehtinyt oikealla tunnilla.
Lukeudut varmaan niihin äiteihin isoine lapsilukuine, jotka nököttävät kiltisti neljän seinän sisällä odottaen että edes joku kävisi...Marttyyriäiti, jolla ei ole kodin ulkopuolista elämää ja menoja. Sehän passaa, jos joku vähän myöhästyy, vaikka pari tuntia, niin ei se mitään, kotonahan tässä vain nökötetään...kuitenkin....
En ollut masentunut äiti yksin kotona lapsineni.Kuljimme melko paljonkiin harrastuksissa,mutta mielestäni tässä nyt vaan tehtiin kärpäsestä härkästä.Ei kai se kaverisi ihan yhtenään järkytä teitä aikataulujenne pitämättömyydellä,miksi tuollaisesta yhdestä kerrasta nostaa suuri haloo?
Itsellänikin on pieni lapsi, silti meille voi tulla koska vaan. Elän omaa rytmiäni, ja en anna sen vaikeutua toisten tulematta jättämisistä.
Puistoon vaan, pääseehän sieltä hetkessä autolla takaisin? Olisit voinut sopia tän kaveris kanssa että hän hakee teidät puistosta kun tulee?
Ota elämääsi asenne, ettet anna toisten tekemisten häiritä omia tekemisiäsi. Liika kiltteys ketuttaa pitemmän päälle.
liika kiltteys?? Ap nimenomaan ei ollut liian kiltti, kun sanoi ettei tarvitse tulla ollenkaan.
Ja saanko myös kysyä, että missä vaiheessa sitä uskaltaa jonnekin puistoon lähteä, jos käy niinkuin ap:n tapauksessa, että vieras vaan lykkää ja lykkää. Missä vaiheessa sitä sitten sanoo itselleen, että jahas, nyt se ei varmaankaan tule kuitenkaan, vaikka sanoo, että lähdetäänpäs tästä puistoon? Olisi eri asia, jos vieras kertaheitolla sanoisi, että myöhästyy parin tunnin päästä.
Ei meillä ainakaan ole avoimet ovet, että meille voi tulla milloin vain. Kyllä perheen äidit elää muutakin rytmiä kuin sitä omaa - lapsen, miehen tarpeet on myös huomioitava. Mistä tiedät, että ap ajelee autolla PUISTOON? No, huh huh. Meillä vaikka on kaksi autoa, emme käytä autoa aina, vaan lasten kanssa kävellään ja mennään puistoon ja kaupungille kävellen. Lapset oppivat liikunnan merkityksen. Lisäksi liikaa aikatauluja, jos jotain kaveria pitää odotella puistossa. Kyllä sen verran pitäisi pystyä luottamaan, että kun on sanonut tulevansa, niin pidetään sitten tänään kyläilypäivä. Meillä tapana ainakin tehdä eri asioita. Joku päivä meillä päin käydään, joku päivä me ollaan menossa muualla. Ap oli sopivasti itsekäs, ei suinkaan kiltti, hänhän se laittoi pisteen kaverinsa käytökselle ja sanoi, ettei enää jousta ja kielsi tulemasta. Kai sitä ihmisillä on jo muutakin ohjelmaa kuin kavereiden odotus.
Ymmärrän harmistuksesi. Ihan pieni lapsi nukahtaa kyllä päiväunille kun on väsynyt, mutta joku 3-4 vuotias ei varmasti nukahda jos odotetaan jotakuta hänelle tärkeää ihmistä kylään.
Meillä vieraat tulevat yleensä sen verran pitkästä matkasta, että aikataulun lipsuminen on ymmärrettävää, eikä vierailuaikaa sovitakaan minuutin tarkkuudella, vaan tunnin haarukka saapumisajalle on ihan normaali ja siitäkin joskus luistetaan, kun matkanvarrelle sattuu ruuhkaa tai lasten kanssa tarvitaan ylimääräisiä pysähdyksiä. Ja tarjottavat laitan pöytään vasta kun vieraat ovat jo sisällä tai soittavat melkeen pihasta että tulossa ollaan.
Joskus on kyllä lapsettomat sinkut olleet ihmeissään kun olen illalla klo 8 aikaan sanonut, että meidän pitää alkaa laittamaan lapsia nukkumaan, joten vieraiden olisi aika poistua. Useimmat kyllä ymmärtävät kun sanotaan, että lasten pitää jaksaa aamulla nousta päiväkotiin / kouluun, ja yhdenkin illan luistaminen aikataulussa saa rytmin 2 viikoksi sekaisin, joten ei ihan mielellään lipsuta nukkumaanmenoajoissa edes viikonloppuisin.
Mitään minuuttiaikataulua ei meilläkään pidetä, vaikka yhdelle lapselle tuntuu tämä kesäloman rytmittömyys olevan aika rankkaa. Koulupäivinäkin on joskus hepulit herkässä jos koulussa on ollut liikuntapäivä tai muuta ekstraa, eikä päivän aikataulu ole ollut se tuttu ja turvallinen.
On ihmisiä joita liian tiukka päivärytmi ahdistaa, ja toisilla taas hermot eivät kestä sitä että rytmiin tulee (yllättäviä) muutoksia.
Lähinnä tällä kirjoituksella hainkin sitä pointtia, että miten muilla ja mikä ja miten joku tämmöinen ärsyttää tai vain halusin itse kertoa päivästä ja ärsytuksestä. Kuitenkin osa vastauksista oli sen tyyppisiä mitä yleensä osaa jo täältä odottaa. Tänään juuri kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa sanotiin, että maailma on kovasti muuttunut, arvot, moraali jne. ettei enää toista ihmistä huomioida niin kuin ehkä ennen. Hyvin vähänhän ihmiset tulevat kylään varta vasten tai kirjoittavat kirjeen juuri ajatuksella kuin ennen. Nyt kaikilla on kiire. Ja tuo on totta, että lasten päiväunille menokin on niin yksilöllistä. Minäkään en puhu nyt yhdestä vaan useammasta lapsesta, jotka onnistun usein laittamaan samaan aikaan päiväunille. Toinen nukahtaa heti, toinen nuhahtaa itsekseen, mutta joku voi tarvita todellakin tuudittelua yms. On se vieraankin inhottava odotella ja monesti lapset eivät sitten edes malta unille, vaikka väsykiukkua on jos vähän kuuluu ääntä tai tietävät, että kotona on joku vieras.
sovituista aikatauluista kiinnipitäminen. Mua inhottaa, jos joku ei pidä kiinni sovituista tapaamisista tai ajoista. Tai soittavat vasta sitten kun ovat myöhässä puolituntia tai enemmän tai ilmoittavat vähän ennen tuloaan, etteivät tule ollenkaan. Meillä usein vieraita varten ostetaan jotain (kahvileipää, piirakoita, kakkua), koska itse ei syödä esimerkiksi kahvileipää ollenkaan. Itse sanon myös suoraan, että enää ei voi tulla, jos aikataulu pahasti pettää. Itselläni ja perheelläni on kuitenkin harrastuksia ja muutakin tekemistä kuin pitää ovet avoinna koko päivän ja he kyllä ymmärtävät sen ihan hyvin.
hyvin sinua! On tietysti ok myöhästyä, jos esim. juna on myöhässä tms, mutta jatkuva aikataulun siirtäminen ilman hyvää syytä ottaa kyllä pannuun. Tai se, että ollaan sovittu joku päivä, joka sitten jatkuvasti muuttuukin toiseksi. Mielestäni sellainen on erittäin epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan. Myös yllätysvierailijat saavat vereni kuohahtamaan pienen vauvan äitinä. Mielestäni ihmisten pitäisi ymmärtää, että äiti on väsynyt ja saattaa itsekin ottaa päivänokosia, jotka ovat kultaakin kalliimpia. Tai sitten istahtaa sen pienen hetken rauhassa, kun lapsi nukkuu. Tai se voi olla ainoa hetki, jolloin joitain elintärkeitä kotitöitä voi tehdä.
Ja tuosta päiväuniasiasta. Minua ainakin ärsyttäisi, jos oltaisiin sovittu muutaman tunnin vierailusta, joka tapahtuisi lasten hereillä ollessa, jos se siirtyisikin lasten päiväuniaikaan. Silloin olisin jo suunnitellut siivoavani vierailun jäljet ja ehkä rentoutuvani tai tekeväni jotain kotitöitä tms. Jotkut vain tykkäävät suunnitella asioita etukäteen, eivätkä pidä siitä, jos suunnitelmat äkisti muuttuvat (ilman syytä). Kunnioitan ja ymmärrän, että toiset taas tykkäävät elää spontaanisti, mutta täytyy ymmärtää, etteivät muut voi hyppiä vain spontaaneiden ihmisten pillin mukaan.
Lisätään nyt vielä, että todellakin pidän vieraista ja on ihanaa kestitä heitä ja istua iltaa pitkäänkin. Kunhan asiasta on etukäteen sovittu.
Minä ymmärrän täysin.
Minua jo riesoo se että kaikki tutut soittavat AINA 19-20 aikaan. Olen sanonut että siihen aikaan en koskaan vastaa puhelimeen, lapset menevät silloin nukkumaan. Ei mee perille.. Ja sitten ihmetellään että olenko kuollut ja miksen voi vastata. (tätä jatkunut 1 1/2 v)
Se on vaan niin että ennen kun niitä omia lapsia on niin ei voi mitenkään tajua.
noinkaan ole, vaan riippuu ihan henkilöstä. En tosiaankaan syyttäisi kaikkia lapsettomia ihmisiä ajattelemattomiksi. Minulla on ystäväni niin lapsettomia kuin lapsellisiakin ihmisiä, ja toiset tajuavat, toiset eivät. Ei se mitenkään välttämättä riipu siitä, onko lapsia vai ei. En ole itsekään koskaan ennen lasten saamista venytellyt aikatauluja tai ollut ymmärtämättä sitä, että äiti voi olla väsynyt päiväunien aikana jne. Myös monet lapsettomat ystäväni tämän hyvin ymmärtävät.
Ihme noitavainoja suunnilleen lapsettomia ihmisiä kohtaan, ärsyttävää. En tarkoita pelkästään sinua, vaan tuo sama laulu rasittaa muutenkin: "Ei voi tajuta sitä ja tätä, ennenkuin saa omia lapsia.." Ihankuin elämästä ei tietäisi mitään lapsettomana, eikä edes empatiakykyä voisi olla ilman lapsia? Hohhoijakkaa...
Tuohon puhelinasiaan: Miten voit vaatia, että kaikki ihmiset muistavat juuri SINUN lastesi nukkumaanmenoajat? Eikös kännykässä ole toiminto, josta saa puhelimen äänettömälle? Minun mielestäni kännykkään saa soittaa koska tahansa; on ihmisen oma homma huolehtia siitä, että puhelin on äänettömällä silloin, kun ei halua olla tavoitettavissa. Itse pienen vauvan äitinä saatan nukkua mihin aikaan tahansa päivästä, mutta en nyt sentään oleta, että muiden täytyisi huolehtia siitä, etteivät soita juuri minulle huonoon aikaan. Puhelin vain äänettömälle, mikäli haluan olla rauhassa. Lankapuheimenkin saa seinästä pois.
Voi jee kun kaikesta pitää rautalangalla vääntää.!!!!!!!!!!
Tarkoitin että JOS EI OLE OMIA LAPSIA niin ei voi mitenkään oikeesi ymmärtää miten se arjen pyöryttäminen on. En todellakaan tarkoita että lapsettomat olisivat typeriä tai eivät osaisi ajatella muita. Sehän on PÄIVÄNSELVÄ asia että jos sinulla ei ole omia lapsia niin huolehdit vaan itsestäsi, EIKÖS VAAN. Sinulla ei silloin ole 24 h vastuu toisesta ihmisestä.
Ja se PUHELNASIA. Ootko typerä?? Jos minulta kysellään melkein 2 VUOTTA PUTKEEN MIKSI EN VASTAA PUHELIMEEN JA JOKA IKINEN KERTA VASTAAN ETTÄ 19-20 aikaan en voi vastata JA SILTI SEURAAVANA PÄIVÄNÄ NÄMÄ KYSEISET IHMISET SOITTAVATA 19-20 AIKAAN JA PUHUVAT SKEIDAA SELÄN TAKANA ETTÄ TOTA EI KIINNOSTA KAVEREITA ENÄÄ NIIN KUMPI SE ON TYPERÄ JA AJATTELEMATON?????????
Olet todella aikas vähäälyinen kerta et ole oppinut lukemaan edes vielä.
Se onko lapsia vai ei, ei vaikuta siihen kunnioittaako/ välittääkö sovituista asioista. Minun ystävistäni paremmin tuntuvat ymmärtävän ne keillä ei ole lapsia. Ne keillä on saattavat soitella vielä yli puolenyön ilman mitään asiaa. Ja he ovat juuri niitä joiden kanssa sovitut tapaamiset eivät koskaan toteudu. En esimerkiksi enää jaksa yrittää käydä ystäväni luona koska hän ilmoittaa aina 5-10min ennen sovittua aikaa että en voikkaan tulla (matkaa yli 30km). Tämä käytös alkoi vasta kun sai lapsen. Minullakin on lapsi enkä silti pidä oikeutenani toimia vastaavalla tavalla. Tottakai joskus saatan myöhästyä mutta, sitä voi varmasti tapahtua oli lapsia tai ei.
Ja siitä kuinka lapsi elämää muuttaa olen samaa mieltä, tottakai muuttaa. Kuitenkaan en lapsen myötä ole ihmisenä muuttunut mihinkään ja ymmärrän ihan samat asiat kuin aiemmin. Kyllä ne minun ystävät jotka parhaiten ymmärtää ja joihin voi luottaa ovat niitä joilla ei ole lapsia. Taas ne ystäväni joilla on lapsia ovat muuttuneet itsekeskeisiksi, maailmahan pyörii vain heidän ympärillään. Itse olen käskenyt ystävieni ilmoittaa minulle heti jos tällaiseksi muutun.
Eli turha vetää mitään lapsettomat ja ne keillä on lapsia linjaa ihmisten käytökseen. Se kuinka muita kohtaan käyttäytyy on ihmisen perusluonteesta kiinni.
todistetuksi, että lapsen saatuaan ihmisillä menee helposti hermot.;)
Ja ei, en ole samaa mieltä siitä, etteikö lapseton voisi ymmärtää lapsiperheen arjen pyörittämisestä. Empaattinen lapseton ihminen voi ymmärtää vaikkapa meidän perheen arkea huomattavasti paremmin, kuin joku toinen, jolla taas on itselläänkin lapsia.
Ja en ole typerä, mutta en myöskään ole ajatustenlukija.:)
En ole edellinen kirjoittaja, mutta se on kyllä tosi asia, että jos et ole pyörittänyt lapsiperheen arkea, et voi siitä sen enempää tietää! Eri asia jos on sellaisessa ammatissa missä on päivät lasten kanssa, tai jos lähipiirissä on lapsiperheitä joiden luona usein vieraillaan. Muuten se jää vaan ajatuksen ja mielikuvituksen tasolle. Empaattisuus on ihan eri asia kun se, että oikeesti on kokenut jotain.
Minulla on eräs ystävä jolla on yksi lapsi, he menevät ja tulevat miten sattuu, niin kuin minäkin tein kun lapsia oli vaan yksi. Nyt kun minulla on 2 lasta, molemmat alle 2v, niin tuntuu ettei tämä ystävä ymmärrä lainkaan miksi en jaksa lähteä johonkin tai miksi on niin vaivalloista lähteä kaupungille shoppailemaan kahden kanssa kun se kerta yhdenkin kanssa onnistuu niin hyvin.
ystävästäsi olet vetänyt sen johtopäätöksen, että kukaan muukaan lapseton tai yhden lapsen äiti ei voisi ymmärtää, mikset sinä jaksa lähteä shoppailemaan?!
Kyllä minun lapsettomatkin ystävät ja sukulaiset tuntuvat ihan hyvin ymmärtävän, että minulla jo arjen pyörittämisessä on ihan tarpeeksi hommaa, enkä aina jaksa lähteä milloin minnekin. Sitten on muutamia, jotka eivät ymmärrä mitään, osalla on itsellä lapsia, joillain ei. Kuten olen monta kertaa sanonut, kyllä ihan lapsetonkin voi halutessaan ymmärtää ja sitten taas toisaalta vaikka jollakulla olisi 10 lasta, niin ei se takaa, että osaa ymmärtää ja asettua toisen asemaan.
En todellakaan tarkoittanut että yhden ystävän perusteella olisin tällaisen päätelmän tehnyt! Se oli vaan esimerkki! No väännetään rautalangasta kun ei muuten mene perille. Minunkin lapsettomat ystävät sanovat ymmärtävänsä että on varmaan raskasta pyörittää meidän arkea, MUTTA he eivät millään voi käytännösä sitä tietää mitä se on! Niin kun sanoin, empaattisuus on eri asia kun oma kokemus!!!
kirjoittelee tärkeistä asioista. Kuten siitä, miten hänen päivä meni pilalle, kun joku myöhästyi pari tuntia tapaamisesta.
Hanki hei oikeasti se elämä. Suosittelen!
kukaan muukaan lapsiperheellinen ole pyörittänyt juuri teidän arkea.
Hei, minä ap. en ole edelllisiä juttuja kirjoitellut, joten älä vedä minua enää tähän. On ollut herkullista käydä seuraamassa näitä kirjoituksia miten tämä paisuu ja paisuu.
Oh my goosh mitä p**kanjauhamista tää jo on!!!
Ymmärrän täysin! Nämä vastaan kirjoittaneet ihmiset eivät tainneet tajuta tota osiota että lasten päiväuniaikaan haluat itsekin levätä ja haluat vieraat "alta pois" ennen kun mies tulee töistä. Ja se, että lapsi joutuu pettymään ettei vierasta tullutkaan, ihan kamalaa. Ihme että suostui päikkäreille ylipäänsä menemäänkään.
todella raivostuttavaa. Jotkut ihmiset ajattelevat, että koko maailman aikataulujen täytyy pyöriä heidän ympärillään. Sen ymmärrän, että jotain estettä ja muutoksia saattaa joskus tulla (ei tosin pitäisi tulla joka kerran tai joka toisenkaan), mutta silloin mietitään tilanne uudestaan ja ilmoitetaan muuttunut aikataulu ja pysytään siinä, eikä siirretä taas aikaa.
Mutta tuollaistahan se on. Monta päivää olen minäkin joutunut pilaamaan sillä, että olen esimerkiksi kieltäytynyt jostain kiinnostavasta kutsusta tai muusta tapahtumasta siksi, kun on sovittu kaverin vierailusta. Ja sittenhän se vierailu viime hetkellä peruuntuu.
liikaa ohjelmaa kerättynä itselleen?Jos joku tapaamisen pitämätön aikataulu aiheuttaa noin suurta ärsytystä?Yhtään puolustelematta sitä,että sopimuksia pitää pyrkiä noudattamaan.Ja mitä siihen tulee,että lapsi pettyy,eiköhän se ole myös luonnon laki ja opeteltava asia.Et voi kaikkia pettymyksiä lapsesi elämästä estää eikä ole tarkoituskaan.Opettakaamme lapsillemme hiukan myös joustavuutta tässä elämässä,ei se kuitenkaan aina pyöri meidän eikä meidän aikataulujemme mukaan.
Miten helvetin laiskoja nämä nykyajan äidit oikeesti ovat, kun eivät mitään päivisin tee? Kyllä mua ainakin suututtas, jos joku lupaa oikeesti tulla ja sitten odotellaan. Sen ajan voi käyttää jotenkin muuten. Me ainakin ihan oikeesti lasten kanssa tehdään ja toimitaan. Vai onko tää kännyaika semmoista, että pitää olla sen päässä ja tukka suorana sitten juosta kotiin, kun rakas ystävä vihdoin ja viimeinen ilmoittaa tulla. Sitä varten on sopimukset. Ja voi hellanlettas, tarviiko siinä aikuinen näyttää esimerkkiä, että enpäs suvaitse noudattaa aikatauluja ja tulla kylään, että lapsi oppii pettymyksiä.
Se ehkä auttaa paremmin.
Toki ymmärrän myös, että täältä halusit vähän taustatukea.
Täällä ainakin yhden äidin kantsii hankkia elämä, sen joka siitä jaksaa joka viestissä toitottaa. Monesti mitä rankuttaa toisille, tarvii kipeimmin itse. Tsemppiä alkuperäiselle. Ymmärrän tunteesi. Joku päivä moinen ei harmita niin paljon, mutta toisena päivänä saattaa ketuttaa enemmän, jos on ollut vaikka ihana ulkoiluilma.
Meillä samaa juttua, annoin sen jopa jatkua aivan liian kauan. Kummi lupasi lupasi lupas aina vaan lupasi tulla, lapsi piti hänestä kovasti, oli aikasemmin paljonkin meillä, kun ei ollut vielä omaa asuntoa.
Tästä on aikaa jo vuosia, mutta edelleen tämä lapsi osaa sanoa "Ei sitä kannata odottaa, se ei tule kuitenkaan" Vaikka jokakerta naamioin tilanteen työksi ym ym... Lopulta ymmärsin jättää sanomatta lapselle mitään enkä myöskään antanut kummin enää puhua lapsen kanssa puhelimessa.
Vieläkin salaa odotetaan etä ko. kummi tulisi, mutta häneen ei luota Äiti ei Lapsi, vaikka tiedän että olisi ihanaa kun tuo kummi ilmestyisi.
Olen huomannut ettei edes lapsi hänestä halua enää puhua, koska pettymykset ovat liian suuria, suon lapselle tämän oikeuden "unohtaa" kummi.
EN VOI KÄSITTÄÄ miksi Aikuinen Ihminen kehtaa sanoa lapselle tulevansa puolentunnin päästä eikä häntä näy vuodenkaan päästä, itse en kykenisi samaan.
Ei todellakaan oo kaikilla ymmärrystä lapsiperheitä kohtaan. Eivät kaikki ymmärrä, että lapset tarvitsevat päiväunensa ja kenties vanhemmatkin siinä samalla.
Ihan oikein teit kun sanoit ettei tartte tulla ollenkaan.
No kyllä se voi lapsetontakin ärsyttää, jos sovitaan vierailusta tai tapaamisesta, ja sitten ei tullakaan tai tullaan vasta tuntejen kuluttua. Eli ei se tiukka aikataulu ole aina "lasten syy", vaan voi sinkullakin olla muutakin tekemistä kuin istua kotona ja odottaa, että tuleeko se ystävä, joka lupasi tulla 2 tuntia sitten vai eikö tule.
Viestiketju on jo pitkä, mutta lisäänpä minäkin vielä tänne omani. KYLLÄ ärsyttää, jos sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni! Enkä nyt tarkoita mitään minuutteja, vaan tunteja, kuten ap:kin kirjoitti.
Meillä miehen vanhemmat ja sisar perheineen tekivät pitkään sitä, kun esikoisemme oli syntynyt, että halusivat nähdä vauvan vain hereillä. Ilmoitimme heille aina aikataulustamme/vauvan aikataulusta, että nyt sopisi tulla ja he lupasivat että tullaan "ihan kohta". Tämä "kohta" oli 2-3h, ja joka kerta venytimme vauvan unille menoa, että he näkisivät vauvan hereillä. Ja kun heitä ei alkanu kuulua, pistettiin vauva unille. Sit he tulevat monta tuntia sovitusta myöhässä, kävivät kurkkimassa nukkuvaa vauva, sipisivät ja supisivat ja vetivät peittoa syrjään jnejne, ja yleensä vauva tähän heräili itkuisena. Lopulta kielsin menemästä katsomaan nukkuvaa vauvaa ja siitähän sain tietenkin haukut päälleni.
Se on kyllä ihan totta, että ihmiset joilla ei ole lapsia, tai joidenkan lapset ovat jo isompia, eivät ymmärrä (ovat unohtaneet?) kuinka tärkeää säännöllinen päivärytmi pikkulapsi perheessä on. Sanokoon kuka mitä vaan, mutta kyllähän sitä melkein minuuttiaikataululla mennään. Jokainen äiti ja isä tietää miten yhdet mönkään menneet päiväunet voi sekoittaa pari seuraavaakin päivää.
Työssäkäyvä voisi asiaa miettiä niin, että jos olet tottunut menemään töihin aamulla kello 8, niin entä jos sinulle soitetaankin aamulla, että töissä pitääkin olla jo 6.30? Tai olet tottunut pitämään ruokatunnin säännöllisesti kello 12 ja jonakin päivänä pääsetkin syömään vasta kello 14. Tai työt loppuu kello 16, mutta yhtäkkiä sinua vaaditaankin olemaan töissä pari tuntia kauemmin. Ja koska et ole varautunut tälläisiin yhtäkkisiin aikataulun muutoksin, olet nälkäinen ja kiukkuinen, joudut perumaan töiden jälkeen sopimasi menot, kotona odottaa nälkäisiä ja kiukkuisia lapsia, koska et ollut arvannut varata heille ruokaa lämmitettäväksi jnejne. Kyllähän siinä päivä on sekaisin, ja kun ajattelet että onneksi seuraava päivä onkin ihan normipäivä, tulee joku joka sekoittaa taas aikataulusi.
Olen ihan samaa mieltä tuosta ettei etenkään pienen vauvan nukkumaan menoa voi vieraiden mukaan säädellä. Itselläni oli pari samankaltaista sukulaista. Nyt onneksi lapsi isompi joten voi päikkäreitä tarpeen mukaan parilla tunnilla siirrellä.
Tuo työ esimerkki on varmasti hyvä sellaisille joille työssä sana "joustaa" on vieras. Itseäni ei jaksa ärsyttää, joskus olen ollut 8h sijasta 16h ja ihan viimetingassa on asiasta kerrottu. Ainoa kerta kun muista työajan muutoksen kiukuttaneen oli kun olin töissä ollut 51h (saamme nukkua 4-6h yössä töissä) ja pomo soitti että joutuisin jäämään vielä 6 tunniksi. Tämäkin oikestaan vaan siksi etten ehtinyt käymään suihkussa ennen toisen työpaikkani alkavaa työvuoroa. Toisaalta jos ihminen pitää rutiineista varmasti kaikki muutokset ärsyttävät. Itse en voi sietää rutiineja etenkään töissä, kotona pyrin lapsella pitämään päikkäri, ruoka-ajat ym. samoina. Toisaalta en niistäkään stressiä ottaa jaksa, jos joskus päikkärit venyy tai ruoka ei maistu ei maailma lopu.
Meillä lapsi on jo nyt 1,5v, eikä päiväunien tai ruuan myöhästyminen enää "maata kaada". Toki on nälkäisenä ja väsyneenä kiukkuinen, ja silloin koitellaan jokaisen hermoja, mutta toisaalta taas pidän sitä opettavaisenakin, ettei kaikki tule heti ja just. Tuntuu että arki helpottuit aika paljon lapsen täytettyä vuoden. Pahin jakso meillä elettiin 9-12kk iässä. Silloin tapahtui niin paljo kehitystä, joka sotki sekä päivä- että yöunia, ja valveilla oloakin kaikkine eroahdistuksineen ja oman tahdon heräämisineen, että ilman rutiineja ei oltas selvitty. Se toi turvaa ja varmuutta koko perheelle. Ja vastaavasti taas kiristi välejä joidenkin ihmisten kanssa, jotka ei kertakaikkiaan ymmärtäneet, että ei olla valmiita uhraamaan edes niitä yhtiä yöunia tai päivälepo hetkeä. Tuo aika oli todellakin rankkaa, ja oma jaksaminen oli kiinni riittävästä levosta. Nyt eletään taas tietyllä tapaa samanlaista aikaa, kun odotan toista lasta ja olen todella väsynyt ja pahoinvoiva. On suuri ponnistus selvitä arkisista askareista ja lapsen hoidosta, eikä voimia juuri nyt ole mihinkään ylimääräiseen. Toivoakseni tämä helpottaa jo parissa viikossa ja voidaan palata taas normaaliin sosiaaliseen elämään. Sitä ymmärrystä muilta ihmisiltä vaan niin kovasti toivoisi...