Heippa!
Tämmöistä kyselen, että oiskohan täällä jo muitakin vasta plussanneita, joila menkoista laskettu aika maaliskuussa 2010?
Ite sain alkuviikon haamut vahvoiksi plussiksi tänä aamuna ja olo on sekava, mutta onnellinen... - ollut jo haamuista alkaen:)
Ensikertalainen kun olen ja miehen kanssa sovittu, että vielä ei puhuta sukulaisille ja kavereillekaan mitään, niin ajattelin, jospa saataisiin tänne pidempiaikainen keskustelu näin tyttöporukalla.
Voitaisiin vertailla täysin anonyymeinä odotusajan kokemuksia ja purkautua tänne, ja samalla tsempata toisiamme.
Eipä tarttis meiän miestenkään sittes niin paljon näitä naisten höpinöitä kestää.
Miulla siis tausta tämä: Ikä 27 v, kolme vuotta naimisissa ja alettiin tosissaan yrittämään viimevuoden joulukuussa ja nyt seitsemännellä kierrolla napsahti.
Hassuinta oli jokaisella menkkoihin päättyneellä hutikierrolla kehittelemäni selvät raskausoireet, mutta nyt, kun ne oikeesti tulivat, niin kyllähän niissä selvä ero on.
Juhannuksen tienoilla alkanut ovismainen limainen valkovuoto, päiväsidettä joutuu pitämään koko ajan, kun pikkuhousunsuoja ei riitä.
Rinnat olleet reilun viikon kiristävän oloiset ja arat, alavatsassa turvottava ja jotenkin ähky olo, vatsa ollut myös pikkaisen löysällä ja pissalle pitää istahtaa myös vähän väliä.
Aamukahvin juonti on muutamana aamuna jäänyt ällön olon vuoksi ja juhannuksen tienoilla alkanut väsy olo vaivaa, koko ajan kamala makean himo, karkit, pullat, jätski, ihan kaikki.
Mites siulla?
Oispa ihanaa, jos saatais pidempikestoinen jutustelu alkuun:)
Tämmöistä kyselen, että oiskohan täällä jo muitakin vasta plussanneita, joila menkoista laskettu aika maaliskuussa 2010?
Ite sain alkuviikon haamut vahvoiksi plussiksi tänä aamuna ja olo on sekava, mutta onnellinen... - ollut jo haamuista alkaen:)
Ensikertalainen kun olen ja miehen kanssa sovittu, että vielä ei puhuta sukulaisille ja kavereillekaan mitään, niin ajattelin, jospa saataisiin tänne pidempiaikainen keskustelu näin tyttöporukalla.
Voitaisiin vertailla täysin anonyymeinä odotusajan kokemuksia ja purkautua tänne, ja samalla tsempata toisiamme.
Eipä tarttis meiän miestenkään sittes niin paljon näitä naisten höpinöitä kestää.
Miulla siis tausta tämä: Ikä 27 v, kolme vuotta naimisissa ja alettiin tosissaan yrittämään viimevuoden joulukuussa ja nyt seitsemännellä kierrolla napsahti.
Hassuinta oli jokaisella menkkoihin päättyneellä hutikierrolla kehittelemäni selvät raskausoireet, mutta nyt, kun ne oikeesti tulivat, niin kyllähän niissä selvä ero on.
Juhannuksen tienoilla alkanut ovismainen limainen valkovuoto, päiväsidettä joutuu pitämään koko ajan, kun pikkuhousunsuoja ei riitä.
Rinnat olleet reilun viikon kiristävän oloiset ja arat, alavatsassa turvottava ja jotenkin ähky olo, vatsa ollut myös pikkaisen löysällä ja pissalle pitää istahtaa myös vähän väliä.
Aamukahvin juonti on muutamana aamuna jäänyt ällön olon vuoksi ja juhannuksen tienoilla alkanut väsy olo vaivaa, koko ajan kamala makean himo, karkit, pullat, jätski, ihan kaikki.
Mites siulla?
Oispa ihanaa, jos saatais pidempikestoinen jutustelu alkuun:)
Vastaukset 202
Vanhimmat
Missä työ kaikki muut luuraatte?
Tästäpäs taisikin tulla monologi, kun eipä näytä toimivan tällä palstalla tää miun keskustelunavaus yritys.
Tuolla vauvakuumeisten palstalla saatiin keväällä aikaiseksi mukavan lämminhenkinen ja vieläkin jatkuva keskustelu, mutta mitenkähän käy täällä?
Ompa muuten vaikea saada neuvola-aikaa varatuksi näin lomakaudella.
Perjantaina yritin pitkin päivää, mutta kun ei niin ei, täytyy yrittää taas huomenna uudelleen, sillä eikös joku suositus ollut, että ensikäynti pitäis varata joskus
rv 5-8, vai oonkohan käsittänyt väärin?
Jospas tiiätte jonkun hyvän keinon, millä saisin tuon makeanhimon hillintään, niin kertokaa ihmeessä.
Empä jaksa enempää tänne yksikseni höpistä, vaan hipsin kullan kainaloon.
Mulla ei kyllä laskettuaika maaliskuussa, mutta ajattelin silti kirjoitella. Yleensä se eka neuvola taitaa olla joskus 7vk tienoilla.
Itsellä la tammikuun alussa, nyt alkaa jo onneksi olemaan suht. "normaalia" tämä elämä.:) Makeanhimoon tuskin saan koskaan hillintään, joka ilta haluttaa jotaki, ja välillä vähän aamullakin. :)
Sulla raskaus ihan alussa vielä,se on niin ihmeellistä. :) Tuntui hassulta, kun tuntuu että omakin on vielä niin alussa, että jollain on la niin kaukana minusta. Mulla ekaan ultraan asti tosi epäluuloinen olo, mietin onko siellä mitään jne, mutta kyllähän siellä oli!:)
Laskurin mukaan laskettu aika olisi tuossa maaliskuun alkupuolella. Mehän oltiinkin Kuumeilija jo tuolla vauvakuumepalstalla:)!
Täällä on ollut pahoinvointia ja tänä aamuna oksensin kaksi kertaa, oli pakko soittaa töihin, että nyt ei pysty tulemaan, oon lepäilly sängyssä ja olo on iha kauhea.
Meillä tietää yksi kaveri ja tekisi mieli kertoa vanhemmille, mutta katsotaan nyt.
Neuvolaan ajattelin soitella ehkä viikon päästä. Nyt tais tulla kuusi viikkoa täyteen, vai mitenkähän sinne pitäis soitella?!
Oma tausta: Kaksi vuotta naimisissa ja viime elokuun jälkeen jätin pillerit, mutta syksyn aikana yritys hyvin vähäistä. Eli jostain tammikuusta panostettiin asiaan enemmän ja nyt sitten juhannuksen jälkeen tärppäsi. Ikää on 28v.
Ei muuta kuin aletaan tosiaan jakamaan ajatuksia täällä. Tosiaan miehetkin saa sitten välillä taukoa meidän jutuista:)!
Helmikuun loppupuolella mulla la... Tänään meinailin neuvolaan soittaa tais tuo seitsämän viikkoo tulla täyteen, jos en ihan väärin laskenut...
Taustani:
Kaksi vuotta naimisissa, ikää 22 vuotta =) Vauvvaa yritettiin jo viimevuonna mutta ei oikein onnistunut ja päätimme sitten odotella hetkinen kun olimme vielä niin nuoria. Nyt vaan vuoden vanhempia mutta päätimme yrittää uudelleen.... Aluksi ei tuottanut tulosta ja päätimme jo lopettaa kun noita oireita alkoi ilmestymään =)
Hieman ollut aamupahoinvointia välillä... Makeanhimoa ei minulle ainakaan VIELÄ ole mutta suolakurkkuja tekee aivan valtavasti mieli koko ajan =)
Töissä oon normaalisti käyny =) Tänäänkin kohtapuoliin pitäis lähtee =)
Kirjoitellaan!
Hei vaan. Täällä on yksi 22 vuotias toista lastaan odottava neitokainen. La on laskurin mukaan 11.3. Minäkin kaipaan juttu seuraa kun avomieheni ei jaksa välillä kuunnella kun olen kuin lentoon lähdössä ja tekstiä tulee loputtomasti. =)
Esikoinen täytti juuri vuoden. Kaikki meni ekalla kerralla niin mukavasti ja kivuttomasti että ajateltiin että tehdään kaveri heti perään, asutaan nimittäin hieman syrjemmässä eikä leikkikavereita täällä oikeen ole.
Ehkäisynä oli Nuvaring ja kun jätin sen pois, niin heti tärppäs. Ekaa kun yritettiin niin meni 3-4 kuukautta.
Nyt arvasin heti että olen raskaana vaikka menkat ei ollutkaan vielä myöhässä. Olo oli semmonen ja yks päivä siteeseen tuli ihan pikkusen ruskehtavaa vuotoa jonka ajattelin olevan sitä jota voi tulla kun munasolu kiinnittyy kohtuu.(en tiedä puhunko omiani mutta näin ajattelin ja muistelen jostain lukeneenikin).
Olen ihan täpinöissäni kun taas olen raskaana.Kovasti toivon että kaikki menee yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin, ainoina oireina kun oli alkuajan kauhee väsymys ja alusta loppuun asti kestänyt närästys. Raskaana oleminen on ollut elämäni parasta aikaa ja olen nauttimut siitä täysin rinnoin! =)
Synnytyksen jälkeiseinen masennus iski kun tyttö oli kolmen kuun ikänen, mutta sain sen tainnutettua hyvien ystävien ja lääkärissä käynnin avulla. Olin niin lopussa ja hautautuneena sisälläni vellovaan pahaanolooni etten enää vastannut kavereiden puheluihin, en jaksanut lähtä käymään kenenkään luona ja en jaksanut nauttia enää mistään. Kehoitan, että jos meinaa alkaa tuntua vähäkään siltä että ei jaksa olla mitenkään, kaverit jää, ei haluta käydä enää missään, elämästä katoaa semmonen iloisuus ja nauttiminen niin kannattaa puhua siitä jollekki nimittäin jos sen antaa pidentyä, paraneminen vie enempi aikaa ja voimia.
Mutta nyt olen taas oma iloinen ja puhelias itteni!! =) ja olen tosiaan melkein kuin lentoon lähdössä.
Jutskaillaan lisää täällä...
Mukavaa odotus aikaa kaikille...
-myy pikkuinen-
No alkoihan meitä löytyä. Ehdin jo surra, jotta pitääkö miun alkaa yksikseni höpöttämään.
Kivaa, ettäs saatiin myös heti alkuun pikaisen pidemmälle ennättäneitä ja kokeneempia tyttöjä mukaan, kun ensikertalaisena päässä pyörii koko ajan kaikenlaiset kysymykset ja pikkaisen pelottavatkin mietteet, on tämä niin uutta ja mahtavaa.
Soitin tänään sitte sinne neuvolaan ja kysyin, jotta kiirehdinkö liian aikaisessa vaiheessa, niin sanoivat, että heti voi kyllä heille soittaa ja varailla aikaa, kun on selvät plussat.
Antoivat ajan ensimmäiselle käynnille kahden viikon päästä, sitte ois rv 8 menossa.
Neppis 22 / Millä r-viikolla ne tekivätkään siulle sen ekan ultran ja tekivätkö neuvolassa, vai missä?
Onko teillä muilla rinnat tulleet miten aroiksi?
Miulla tuntuu, että kohta ei voi varmaan pitää rintsikoita ollenkaan, kun tuntus hiertävän ja painavan koko ajan jostain kulmalta.
Muistelen lukeneeni jostain, että jos on pienet rinnat, niin tulevat raskauden loppupuolella aremmiksi, kuin mitä isommat.
Miulla kyllä on kuppikoko A, että sen mukaan - mitenkähän kipeäksi nämä sitte oikein siellä lopussa tuleekaan?
Kumma juttu muuten, että kahvin tuoksukin alkaa aamusella äklöttää, mutta päivällä ja iltasella menis vaikka pannullinen.
Onneksi muuta pahoinvointia ei oikeastaan ole vielä tullutkaan.
Vauvakuumeinen09/ Sain muuten sen sijaisen paikan, jonka haastattelua jännitin.
Eihän se nyt ole, kuin tämä elokuussa alkava syyslukukausi, mutta kuitenkin:)
Nytpä pitää lähteä vielä miehen mukaan pikku lenkille.
Kesäistä odotusta, kirjoitellaan!
Apk. onnittelut siitä sijaisuudesta:)!
Täällä olo vaan huononee, oksensin eilen ja nyt taas aamulla, lähes koko ajan paha olo ja syöminenkin on oikein urakka, että saa jotain alas. Onko kokeneemmilla vinkkejä? Mitään lääkettähän tähän ei saa, siis pahoinvointilääkettä?! On ilmeisemmin vain yritettävä syödä vähän väliä jotain.
Täällä rinnat ei ole niin arat kuin ihan alussa, onnex ne edes paremmat, kun tuo pahoinvointi on iha kauheeta.
Ootteko meinannut mennä varhaisultraan? Me ajateltiin, varailen varmaan huomenna aikaa yksityiselle. Tänään soitan neuvolaan ja varailen sieltä aikaa.
Nyt lähden jatkamaan lepäilyä, tsemiä kaikille:)!
Vähän pelotti tulla tänne odottajien puolelle juttelemaan, tuntuu niin lopulliselta... Hui! Netistä laskettuna mulla olis la. 27.2, nyt siis viikolla 6, neuvolaan soitin heti samana päivänä kun plussasin ja aika sinne on muutaman viikon päästä, jännittää... Tuntuu niin uskomattomalta, että meistä on todellakin tulossa vanhemmat! :):)
Varhaisultraankin varasin ajan, kun siskolla oli ensimmäinen tuulimuna, niin pelottaa että itselläkin, voisiko olla niin huonoa tuuria?! Ultra siis viikolla 10 vasta! :/
Mulla ainoona "oireena" on alavatsan pakotus. Aina välillä alkaa hillitön kipu, ihan kun menkat alkais, mutta vaan monta, monta kertaa kovempana, yöllä heräilen siihen ja silleen... Neuvolaan soitin, sanoivat että on kohdun kasvamista vain :) Pissallakin täytyy vähän useemmin käydä kuin ennen, muttei mitenkään epätavallisen paljoa, mutta työpäivän aikana on käytävä ainakin kerran kun ennen pystyi kepeästi olemaan käymättä ollenkaan... Ja VÄSYTTÄÄ! Aivan ylitsepääsemätön väsymys! Kuukauden vielä kun jaksais, niin sitten alkaa töissä helpottaa kun lomat alkavat loppua... Itsellä vasta elokuun lopussa!
...Ainiin ja olen 21-vuotias, naimisissa ei olla, yhdessä ollan oltu 6-vuotta. Omakotitalossa asustellaan ja tilaa olisi pienelle enemmän kuin tarpeeksi! :)
Ps. Miten kerroitte vanhemmillenne? Vähän äidille kertominen jännittää, isälle ei niinkään...
...Vielä tohon äskiseen, että nyt kun katoin netistä, niin siellä oli, että olisinki viikolla seittemän ja nyt lauantain alkais viikko kaheksan...Mutta kun neuvolasta sanoivat, että periaatteessa nyt olis viikko kuus ja lauantaina alkais viikko kaheksan... Vaikeeta!!
Mulla menossa 6 2 ja laskettu aika 28.2 :). Mietin sitä varhaisultraa, eli ootko menossa milloin siihen? Tehdäänkö se sisäkautta vai vatsan päältä? Ei mitään hajua...riippuuko paikasta vai miten menee, onx tietoa?!?
Minni234: Miten kauan kesti jomotus, siis alkoiko jo ennen kuin sait pos.testin??
En tässä itse vielä kuuluisi odottajien puolella, mutta nämä oireet tuntuu níin voimakkaille.. Kovaa alavatsan pakotusta on ollut ja selkään asti tuntuu. Pitää välillä käydä pitkälleen ja hieroa selkää! Turvotusta on myös paljon...
Testin teen tässä tämän viikon aikana...! Jänskää..!
heippa.
täällä eräs plussailija. tänään piti testillä vielä varmistaa, kun oireet voimistuneet ja plussahan sieltä tuli. Neuvola-aika elokuun alussa. Ensimmäistä odotellessa:) mulle saa laittaa viestiä, olisi kiva vaihtaa ajatuksia muiden raskaana olevien kanssa.. on taas niin jännää aikaa:) osoitteeni on; [email protected]
Sairaalassa ultrattiin, tais oolla rv 12, sikiö vastas muutaman päivän pienempää kuin mun viikot. Kyllä se uskomattoman jännä kokemus on, ei sitä voi sanoin kuvailla, kun näkee oman pikkuisen ensimmäistä kertaa!:)
Onnea kaikille plussanneille!!
näyttäis pikku kääröä pukkaavan maaliskuun alussa :D
Tuli kyllä hiukan yllätyksenä, kun olin asennoitunut ettei heti kuitenkaan tärppää, ja niinhän sitä tärppäs kerrasta! Ekaa "pikku apinaa" kun odotettiin tovi. Olen kuullut, että toisella kerralla tulee helpommin raskaaksi, mutta että näin nopeasti/helposti! :)
Oireita mullakin tuo kolotus, tunne ihan kun menkat ois koko ajan alkamassa. Ja ah, tuo niin ihana turvotus ;) Vielä ei ainakaan ole alkanut ällö olo.
Ensi viikolla tytön neuvola, joten ajattelin siinä samalla varailla aikaa.
Itsestäni sen verran; mulla ikää 28 vuotta (vielä vähän aikaa) ja naimisissa olen ollut nyt vajaa kolme vuotta. Meillä tosiaan on jo pieni tyttö, 10kk.
Olen ollut kotona tytön kanssa, mutta takaisin palailen työelämään elokuussa. Siihen liittyen mulla onkin pieni pulma, johon kaipaisin teiltä mielipiteitä. Luvassa on ylennys, mutta papereita ei olla vielä allekirjoitettu. Missä vaiheessa uskallan kertoa olevani taas paksuna? Koeaika on 4kk, jos en olisikaan pätevä, työnantaja voi sanoa sen olevan syy, syyn oikeasti olevankin raskaus. Toisaalta taas jos itse pimitän tietoa, en katso sitäkään hyvällä, tuskin pomonikaan.
Auttakaa!
Eli ollut muutaman kerran pientä ruskeaa tuhrua, siis jää vain paperiin pyyhkiessä, en ole siteitä tarvinnut. Ja ei ole ollut silloin, kun menkat pitäisi olla. Mietin, että pitäisi mennä varmaan siihen varhaisultraan, mutta milloin kannattaa mennä?!? Nyt siis menossa 6 3, jos kenelläkään hyviä vinkkejä niin otetaan vastaan. Saisi tämän oman mielen rauhoittumaan.
Tai en nyt vielä mikään hermoraunio ole:) koska tuota tuhruilua olen kuullut hyvin monilla olleen (ja silti kaikki mennyt hyvin), mutta mietityttää se silti vähän.
Joo - kiva kiva, taas on saatu lisää uusia tyttöjä meiän porukkaan.
Tervetuloa joukkoon, ja onnittelut miunkin puolesta:)
Mietin tuossa juuri kuinka hassu tämmöinen ensimmäistään odottava nainen voikaan olla. Tuli taas aamusella erehdyttyä googlailemaan keskenmenoriskeistä ja valeraskauksista. Aivan kuin tässä ei olisi jo omasta takaa ihan riittävästi päässä pyörimässä kaikenlaista jännitettävää ja uutta.
Joku kyseli tuosta vanhemmille ja tutuille kertomisesta, että miten ja milloin?
Me on ajateltu miehen kanssa, ettäs kerrotaan vanhemmille, kun tuo eka ultra ois käyty.
Tosin epäillään vahvasti, että on pakko tunnustaa, kun seuraavan kerran taas nähdään. Niillä nimittäin on jo pari vuotta ollut tapana huikata ensisanoikseen miulle kun näkevät, että JOKOS?
Kavereille ei kerrota aikaisemmin mitään, ennenkuin masusta sitte huomaavat.
Tuosta varhaisultrasta oon ajatellut niin, että oottelen nyt kaikessa rauhassa sen eka neuvollassa käynnin, ja jos se ultra ois joskus rv 12, niinkus Neppis 22 kertoilit, niin mitäpä miun kannattaa käyvä vähistä rahoista maksamaan joillekin yksityiselle lääkärifirmalle. Ostan sitte niilläkin rahoilla jotain vauvalle, tai vaikka äitiysfarkut itelle.
Kyllä meillä Suomessa on vielä onneksi niin hyvä ja kattava neuvola toiminta, ettäs se saa kelvata miulle.
Miulla ei onneksi vielä ole mitenkään suurempaa haittaa tuosta pahoinvoinnista, mutta muistelen jokus lukeneeni, että B-vitamiinin saanti autaa siihen.
Kysykää kuitenkin vielä neuvolasta, ennekus alatte käyttää.
Tosi mukavaa, kun voidaan avautua näin täällä toisillemme. Ei tarvi näitä asioita yksin mielessään pyöritellä.
Kyllähän se mieskin sujuvasti kuuntelee ja kovasti vauvaa odottaa ja on innoissaan, mutta kuitenkin, miehet näkevät odotuksen vähän toisesta vinkkelistä, kun se pikkuinen kyytiläinen matkustaa kuitenkin meiän masussa.
Voikaapa paksusti, palaillaan tänne!
Täälläkin la olis siinä maaliskuun alun paikkeilla ja eka neuvola ens viikolla. Kovasti todellaki jännittää mutta uskon kyllä kaiken olevan hyvin. :)
Oireina mulla on rintojen aristus, ällö olo, väsymys, pissalla ravaaminen, turvotus, ärtyisyys(johtuen varmaan väsymyksestä), itkuherkkyys.... noita oireita on tuhottoman paljon!! ja nyt oli raskausviikkoja 7. Ja jotkut tietyt hajut saavat minut voimaan niin pahoin, että oksennusta on vaikea pidätellä jos on epäsopivassa paikassa. Lihan haju on yksi sellaisista, joita en juuri nyt voi sietää ollenkaan! :D Töissä (ravintolassa) on vaikeeta mennä lihatuotteita sisaltävälle jääkaapille ku tietää mikä haju sieltä tulee vastaan.
Itseä on myös tuo ensimmäinen ultra mietityttäny, milloin se on ja missä? ja mitä tehdään ensimmäisellä neuvolakäynnillä?
entäpä milloin odotatte vatsanne kasvavan?
kuulumisin! :)
Moi kaikille! Minulla testi näytti erittäin hailakan positiivisen tuloksen toissapäivänä ja tänä aamuna sitten hivenen vahvemman...Yritystä on takana reilu vuosi ja siksi tämä tuntuukin niin epätodelliselta! Taustaa sen verran, että olen 34vuotias ja ollut naimisissa lähes päivälleen 8 vuotta. Lapsia on jo kaksi entuudestaan, tyttö ja poika (12v ja 9v). Iltatähtihän meille on nyt sitten syttymässä, ja arvatkaas, kun edellisestä synnytyksestä on kohta 10 vuotta, niin tuntuu ihan kuin ensimmäistä odottaisi, into on aivan yhtä hurja :) Iltakuvotusta hivenen ilmassa, muuten olo aivan normaali. Palaillaan taas ja sydämelliset onnittelut kaikille meille!!!
heipä hei, minä olen 39v ja kolmas lapsi myös tulossa rv7 ja edellisestä todellakin nuo samat ku sulla eli 10v.
toinen lapsi myös minulla on 12v. lapset eivät vielä tiedä,kerron kun olemme vähän vahvemmilla viikoilla.
pahoinvointia ei juurikaan ole,mut vatsaa pistelee väliajoin,varsinkin jos erehtyy
tekemään enempi töitä.
Tsemppiä myös sinulle ja kaikille muillekkin.
Tosi kiva nähä miten paljon meitä jo tässä keskustelussa on!!! Ja onnea hirmusti kaikille plussanneille.
Ekalla neuvolakäynnillä "täti" kysyy millon on alkanu viimeset menkat, laskee lasketun ajan. Hän kysyy myös mikä on ollut paino ennen raskautta.
Sit jokaiseen neuvolakäyntiin kuuluu pissanäytteen antaminen...Eli itte menin aina vähän etuajassa neuvolaan ja kävin vessassa tekemässä alapesut ja pisut purkkiin. Sitte jossain vaiheessa neuvolakäyntiä "neuvolantäti" kävi tarkistaan että oliko pissa puhdas, että onko mitään bakteereita ja onko pissassa sokeria tai valkuaista.
Myös verenpaine mitataan joka kerta.
Sitte jutskailtiin muutenkin miten voin ja mitä oireita.Sitten sain muistaakseni sen odottajan-kirjan/vihkon missä kerrotaan viikko viikolta mitä masussa tapahtuupi. Siinä oli myös tietoa odottajan ruokavaliosta, alkoholista ja tupakoinnista raskauden aikana, seksistä, äitiysrahasta ja -lomasta, raskausmyrkytyksen oireista yms...todella laaja ja monipuolinen kirjanen (se oli kuin raamattu mulle) =)
En muista otettiinko vielä ekalla kerralla verinäytteitä, mutta aika alussa nekin otetaan (veriryhmä, hemoglobiini, rhesus-tekijä, kuppa-testi, B-hepatiittitesti ja mahdollisesti HIV).
Vielä ei oo ilmaantunu onneksi mitään pahoja oloja tai muuta yökötystä mutta väsyneempi oon. Nyt muutamana päivänä oon hoksannu myös että saatan ruveta vollottaan jonkun tv-mainoksen takia tai jos on sattunu jotain ikävää jossain, ei tarvi olla mitään kovin vakavaakaan niin heti on tippa linssissä.
Mies tossa äsken saunassa tokaisi vaan että "sulla on rinnat kasvanu...vau"...sama homma kun ensimmäistä ootin nii sen se kyllä muisti mainita kuinka kivaa on kun noi sun tissit kasvaa... =)
noh joo...aamulla töihin vanhuksia hoitamaan joten öitä kaikille.
voidaan PAKSUSTI!!!
-myy pikkuinen-
Heippahei.
Täällä la olis 7.3. Enemmän kirjottelen tuolla toisella palstalla, mutta jos täällä sattuisi olemaan Pirkanmaalta joku niin vois laittaa mulle postia pmj87 (at) luukku.com
Ei ole oikein ketään mahakasta kaveria niin olisi mukava tehdä tuttavuutta samassa tilanteessa olevien kanssa. :)
Totatota..Mulla siis se varhaisultra on vasta elokuun alussa, mutta kuulemma ne voi tehdä sen jo viikolla 7. Täällä päin ei vaan oo oikein ketään kuka tekee kesälomien takia:/ ...Ja itse toimituksesta mulla ei oo mitään tietoa, että mistä otetaan! Siihenkin on vielä niin pitkä aika! Neuvolaa jännitän kanssa aika paljon, vaikka eihän siellä vissiinkään mitään sellaista tehdä mikä "varmistaisi" raskauden...
...Niin ja siitä mahan pakotuksesta, ennen kuin olin plussannut niin oli muutamia päivä, että pakotti mielettömästi, ettei voinut seisoa suorassa. Mutta nyt on aika paljon enemmän, mutta viime yön nukuin ilman panadolia, jes! Mulla auttaa kipuihin myös kun laitan pieneen pulloon lämmintä vettä ja sen mahan päälle ja rullailen sillä. Neuvolan tätikin sanoi, että jatka vaan sitä, että lämmin rentouttaa tai jotakin?!
Päiväpäivältä alkaa tuntua todellisemmalta, toisaalta ei usko ennenkuin näkee, mutta toisaalta... Ja ne tissit! En tahtoisi, että ne kasvaa! Enkä olisi uskonut että näin alussa! Tuntuu että vähän pursuaa jo vanhoista liiveistä, ja kun niin tykkään kaikista niistä mitä mulla on!
Kerrottiin muute vanhemmille, jännitti kamalasti ja ite itkin sitte siinä kun en muuhun pystynyt, en edes tiedä miksi...Hormoonit? :D
Aateltiin siksi kertoa jo nyt harvoille ja valituille, kun meinattiin, että jos kesken menee niin juuri näille ihmisille sekin sitten kerrottaisiin, että saataisiin jostain tukea...
Ja ihmiset kertokaapas sitte kaikista ekoista neuvoloista ja ultrista sun muista tänne, että mitä niissä tapahtuu, tosi mielenkiinnolla odottelen, jos sais edes vähän "verhoa" raotettua;)
Plussasin tän viikon maanantaina. Lopetin minipillerit toukokuussa joita söin esikoisen imetyksen ajan, eikä kuukautisia sen jälkeen kuulunut. Kyllä oli tarkotuskin yrittää kakkosta mutten uskonut että näin äkkiä tärppää. Neuvolaan soitin ja sanoin että kuukautisia ei ole ollut mutta että tein testin 3 viikkoa aikaisemmin ja silloin se näytti miinusta, täti arveli että olen korkeintaan jollain viikolla 7. Ja nyt reilun parin viikon päästä on ultra jossa varmistetaan millä viikolla olen ja sen jälkeen eka neuvola. Yleensähän eka neuvola on ensin ja ultra sitten mutta minulla nyt toisinpäin noitten viikkojen varmistuksen takia.
Ei tästä uskalla vielä kellekkään kertoa ennenkuin on käyty siellä ultrassa varmistumassa että kaikki on kunnossa.
Oireita on ollu jonkun verran, vähän jotkut hajut etonu ja muutenki hajuaisti on tarkempi, tulee oksettava olo välillä ja oksennellutkin olen. Väsyttää hirveesti ja nälkä olis koko ajan. Tissit saattaa ehkä tuntua vähän aroilta mutta ne nyt on turtunu esikoisen imetyksen jäljiltä ni en sitä sillein tunne.
Ja ikää on nyt 28, esikoinen on 1v 3kk ikäinen ja vaikka eka synnytys oli tosi vaikea ja pitkä ni kyllä sen on valmis kokemaan uudestaan, on se sen arvoista!
Niin, siellä ekassa neuvolassa yleensä kysellään vähän taustatietoja, suvussa kulkevia sairauksia yms. Pissanäyte pitää antaa ja paino katsotaan, muistaakseni hemoglobiinikin ja verenpaine. Ja sitten sieltä saa ison kasan kaikkia vauvakirjasia ja oppaita. Ihan kiva käynti oli ainakin mulla eka neuvola kun esikoista oottelin. Ja ultrassa katsottiin mahan päältä sillä koneella että mitä masussa näkyy ja sitten sai kuvan mukaan. Ei kannata jännittää :)
En ole maaliskuun odottaja, mutta pakko tulla sanomaan, että ihana ketju on ollut lukasta läpi! Varmasti jatkossakin luen..
Itse en taida paljoa kertoa, kun on riskiraskaus meneillään: esikoinen syntyi 10/07 ja se eka raskaus oli todella vaikea, verenvuotoja, sairaalassa makaamista 3vko ja sectio rv24. Nyt tätä raskautta halutaan seurata tarkemmin (ainakin olen saanut sen käsityksen) mutta tässäkin on jo ollut ongelmia parin antibioottikuurin ja runsaan verenvuodon takia (nyt rv9 0). Yksityisellä kävin ultrassa rv7 5, joka tehtiin emättimen kautta. Ei sattunut yhtään ja sai kysellä rauhassa lääkäriltä mieltä painavia kysymyksiä. Ja näillä viikoilla näkyi jo hyvin sykekin. Tänään kävin kunnan puolesta ongelmien takia ja se tehtiin vatsan päältä, huonompi kuvan laatu oli, mutta vauvali on pysynyt matkassa ja heilutteli päätään:)
Onnea kaikille alkuraskaudessa oleville ja tsemppiä!
Minulla myös la 10.3 laskettuna netin ja viimeisten kuukautisten mukaan. Edelliset lapsoset ovat tyttö 13 ja poika 10. :) Uusioperheeseen saadaan perheenlisäystä. Itellä kans kova pelko keskenmenosta. Ensiviikolla ensimmäinen aika neuvolaan ja tarkemmin varmistuu la kun edelliset kuukautiset kesti vaan päivän,liekö silloin jo ollut raskaana?! Väsymys on kova ja turvottaa aika lailla. Kiukututtaakin herkemmin.. Asiat jotka ei ennen ole vaivannut niin nyt vaivaa ja suututtaa turhasta. Oikein ihanaa kun tänne on perustettu tälläinen ketju ja Onnea kaikille masuille! :)
jännää..Varasin ajan varhaisultraan yksityiselle, Meri Oulun neuvolaan.
Kävin siellä kun ensimmäistä odotin ja sieltä sain kyllä asiantuntevaa ja mukavaa palvelua.Päätin jo silloin että käyn toistekkin siellä. Se "täti" lähetti sitten niitä ultrakuvia sähköpostilla minulle.
Miten voi ollakkin vähän väliä näin hirvee nälkä. Koko ajan pitäis mussuttaa jotain.
Ja nää tunne kuohut laidasta laitaan...Sääliksi käy avomiestäni. =)
-Myy pikkuinen-
Täällä kanssa odotellaan innolla ensimmäistä perheeseen
Tänä aamuna plussasin pitkän odotuksen jälkeen, ainakin viimeiset 1,5vk on kulunut menkkoja jännätessä ja aika on madellut...mutta testin tein tosiaan tänään (kp 35/27) ja selkeä tulos tuli :)
Moikka odottajat!
Pidettiin viikonloppuna pikkuiset tuparit meiän molempien vanhemmille ja sisaruksille.
Ajateltiin, ettäs tarjotaan tervetuliais maljat ja kun miulla onkin lasissa kuohuvan sijasta limpparia, niin sittes siinä yhteydessä kerrotaan, ettäs pieniin päin ollaan.
Siinähän sitte kävi kuitenkin juuri se, mitä tuolla aiempana jo arvelin, eli molempien vanhemmat saapuivat samalla ovenavauksella ja appiukko kaappasi heti tullessaan miut kainaloonsa ja tuttuun tapaansa tivasi: "Jokos miniälle kuuluu mitään?"
Pakko siihen oli posket punaisina vastata, että nyt kuuluu :):)
No siitäkös se siunailu ja onnittelurutistukset alkoivat. Etenkin miehen vanhemmat oli niin töpinöissään, tämä kun on heille ensimmäinen lapsenlapsi. Miun siskolla on jo pikkunen poika, joten omilla vanhemmilla tää ei ole eka kerta.
Ittellä tuli mieleen koulun kevätjuhlat, kun ootti todistuksen jaossa, että koska se oma nimi sanotaan ja pitää mennä koko koulun ja juhlayleisön eteen, kiittää ja niiata, sekä toivottaa opettajalle hyvää lomaa kädestä pitäen, kun oli neuvottu ja käskenyt niin tekemään.
Poskethan siinä miulla punoitti ja hiki oli herkässä.Tuntus jotenkin tosi hienolta ja hyvältä, mutta samalla pikkaisen ujostuttavalta, ettäs mitä me ollaan miehen kanssa siellä vällyjen välissä puuhastellessa oikeen saatu aikaan.
Oireet taitaa tälläerää alkaa tasaantumaan, tai sitte niihin on vaan alkanut tottua.
Alavatsan turvottava olo ja ajoittainen vihlonta on siirtynyt ylemmäs, mutta uutena oireena on alkanut närästää.
Pahoinvointia ei onneksi ole vielä ollut juuri nimeksikään. Rinnatkaan eivät ole enää olleet aivan niin kireät ja kosketus herkät, kuin tuolla ihan alussa.
Kivaa kun te kokeneemmat ootte kertoneet jo pikkaisen tuosta ekasta neuvolassa käynnistä. Kivaa ois kuulla lisääkin, ensikertalaisia kun itsekin ollaan.
Miulla se eka neuvola ois sitte reilun viikon päästä.
Tervetuloa keskusteleluun myös kaikki vasta liittyneet ja plussailleet ja onnea!
Toivotaan, että meillä kaikilla tämä alkuraskas sujuu edelleen yhtä hyvin.
Jatketaan taas toiste:)
Koko aamun on tehnyt pahaa, tavallaan oksettaa tavallaan ei... Toivottavasti ei yrjö käy lentämään! :/ En millään haluaisi jäädä töistä pois oksentamisen takia, ja silloinhan sitten pitäisi kertoa työporukalle että odottaa ja sitä en todellakaan vielä halua.. Meillä niin pieni työporukka, että ei oikeasti voi olla sairaslomalla ilman että muut tietää, että miksi.
Odotan ihan malttamattomana ens viikon neuvolaa, niin paljon kysymyksiä, että ehkä pakko kirjottaa ylös, etten sitten siinä pienessä jännityksessä unohda tärkeimpiä.
Eilen peiton heiluttelujen jälkeen multa tuli vähän verta, pelästytti aika kovasti. En sitten tiedä nyt mitä ajatella. Olen lukenut että jollain vuotaa paljonkin raskauden aikana, mutta silti... Mulla tuli vain ihan pieni tuhru paperiin ja siihen se sitten jäi. Oli vaan mahtavat fiilikset lähtä siitä sitten töihin. Nyt on kyllä jo onneksi parempi mieli, mutta silti on pieni pelko takaraivossa, että tässäkö tää nyt sitten oli?! :/
Onko kellään muuten kokemuksia ihottumasta ja raskaudesta? Mulla on nimittäin atooppinen iho ja nyt on sen verta raavittu että kortisoonia tarvisi, mutta sitähän kun ei saa käyttää raskaana ollessa mun tietojen mukaan? En tiedä millä muulla meinaan saada ihon kuntoon, nyt sattuu kävely ja kyykkyyn meno kun jalat niin verillä...
Tosi kivaa kun porukkaa käy kirjoittelemassa täälllä. Aina innoissaan tulen tänne palstalle kun avaan koneen ja on tosi kiva kun pääsee lukemaan muittenkin odotuksista:)
Nyt pitää lähtä koiran kanssa sateeseen lenkille. Ihanaa.
Terve vaan kaikki!
Viime viikon perjantaina tuli tieto, että raskaana ollaan ja aika järkytyksenä tulikin. :S kaikesta päätellen viikkoja on tähän mennessä 7. Alkujärkytyksen jälkeen ajatukseen onkin jo tottunut ja lievä innostus alkaa olla ilmassa :) Oma tilanne on vaan vielä niin sekaisin, ettei oikein tiedä mistä päin lähtis selvittämään... Taustaa sen verran, että tulevan lapsen isä on entinen avokkini, jonka kanssa olen eronnut maaliskuussa ja siitä muutettu erilleen.. Nyt viimeisen kahden viikon aikana on vasta päästy puhumaan asioita selviksi ja on ilmennyt hieman uudelleen yhteenpaluun ajatusta, kunnes tuli tämä asia julki ja nyt taas mietitään, että mitäs ihmettä tapahtuu.. Huh, kyllä ne asiat ehkä tästä vielä selviää jossain välissä.
Tänään aamulla myös ensimmäistä kertaa kävin halailemassa vessan pönttöä aamupuuron ja kahvin jälkeen, muita oireita on ollut juuri tuo vatsan kramppaus, rintojen arkuus ja älytön väsymys!
Kiva on tosiaan lueskella juttuloita, toivottavasti tulee lisääkin :) Oon itseasiassa viime torstaista asti lueskellut näitä juttuja ja nyt vasta uskalsin itse kirjottaa :)
Onnea kaikille miunkin puolesta! :)
Oottekos jo löytäneet tämän?
http://www.kampanjat.net/raskauslaskuri/index_uus2.html
Onnea kaikille uusille tulokkaille, tulin kirjoittamaan pari riviä, etttä saadaan tämä meidän ketju taas tuonne ykkössivulle:)!
Tääl pahoinvointi jatkuu ja töissä tulee säännöllisesti juostua vessaan yökkimään, vielä ei kukaan ole huomannut mitään.
Apk taisi aikaisemmin kirjoittaa, että on käynyt lueskelemassa netistä kaikenlaista, samoin täällä. Mutta nyt olen sen lopettanut ja ollut jo yli viikon surffailematta, koska sitä saa vaan päänsä ja ajatuksensa aivan sekaisin. Netistä löytyy kuitenkin niin hyvää kuin pahaakin. Ja tietty sieltä löytää ne pahimmat jutut ja alkaa niitä sitten kelailemaan. Täytyy vaan toivoa, että meillä kaikilla sujuisi hyvin tämä odotus ja saataisiin ensi keväänä pienet ihanat nyytit.
Ei muuta kuin mukavaa jatkoa kaikille ja kertokaahan kuulumisia:)!
Äsken kirjoitin uuden aiheen "Maalisvauvat 2010" kun en vastaavaa löytänyt,
mutta olihan tää jo olemassa.. ei vaan ottanut silmään =)
Eli haluan mukaan jupailemaan samassa tilanteessa olevien kanssa.
Alustava la on 21.3 ja ensimmäinen raskaus menossa.
Tärppäsi yllättäen heti ekasta yrityksestä ja tuntuu ettei oo ihan ees
viel tajunnut ees koko tilannetta.. =)
ihan niinkos neuvolan tädillä.
Täällä kanssa lievää aamupahoinvointia, riippuen aamusta ja aamupalasta :) Kerronpas teille tarinan:
Oon aina ollut todella huono syömään aamupalaa, mutta nyt olen ottanut tehtäväkseni opetella, koska se olisi kuitenkin hyvä itselle ja mahalle jos oppisi syömään aamupalan. Sitten maanantaina tein itselleni kaurapuuroa, join lasillisen mehua ja kupillisen kahvia ja lähdin valmistautumaan töihin. Puurostakin sain syötyä jopa puoli lautasellista (puuro ei siis ole kuulunut omiin herkkuihin ikinä, joten siksi yllätyin suorituksestani..) Pesin hampaat ja rupesin laittamaan sukkia jalkaan... Kun kyykistyin niin kuinkas kävi :D Koko aamupala pyrki sillä silmäyksellä ulos mahasta ja sinne meni..
Kyllähän siinä vähän nauratti että ei voi olla todellista kun kerrankin yrittää oikeasti syödä aamulla ja sitten menee puoli tuntia ja tulee ulos kaikki! :D Tänä aamuna kävi sama homma omenan kanssa..
Onko muilla väsymystä havaittavissa? :o Itsellä tuntuu, ettei jaksaisi edes puolikasta päivää tehdä töitä kun alkaa jo suu repimään haukotuksen tahdissa..
tänään tein positiivisen raskaustestin. laskureiden mukaan siis la olisi 23.3.2010.
olen 29 vuotias 4 lapsen äiti, lapset 11,8,4 ja 3 vuotiaat.
ensimmäisinä oireina tässä raskaudessa on lähinnä ollut rintojen arkuus ja vessassa ravaaminen. aikaisemmat raskaudet ovat olleet normaaleita, mutta silti taas jännittää, ja tuntuu melkein kun ensimmäistä odottais :) Onnea kaikille maalismammoille, ja kivaa kun on tämmöinen sivu johon voi kirjoitella
Tein tuossa jo tovi sitten positiivisen testin. Neuvolan täti sanoi puhelimessa, että la ois 28.2., mutta tarkemmilla "taustatiedoilla" netin mukaan la olisi 3.3. Ikää on kertynyt 25 vuotta ja yritystä takana huimat kolme kiertoa eli aikas nopsaan tärppäsi. Seurusteltu ollaan 7 vuotta, joista yhdessä asuttu kuusi. Omassa mökissä asustellaan omassa rauhassa. Kyseessä ensimmäinen odotus ja jännitys on...kova. Kauheasti en ole netistä mitään lueskellut, paitsi tällaisia keskusteluja. Vähän tuo ruokavalio mietityttää, että mitä sitä suuhunsa ei nyt kannattaisi laittaa. Luin jostain, että tuorejuustoja ei pitäisi syödä..? Vaikka lukisi, että pastöroitu(osaanko kirjoittaa oikein...)? Siis ihan pihalla olen näistä jutuista...
Moikka!
Meillähän porukka on kasvanut taas viikossa kivasti. Tervetuloa joukkoon ja paljon onnea kaikkille!
Muistattehan sitte kirjoitella ahkeraan tänne asiasta ja vaikka vähän sen vierestäkin. Onhan se mukavaa seurata täältä, miten kelläkin odotus sujuu ja vertailla toisten kokemuksia omiinsa.
Toisin kuin Vauvakuumeinen 09, en ole päässyt vieläkään irti tuosta googletuksesta. Saatan istua tovin jos toisenkin koneen ääressä keräämässä useimmiten vain itseäni piinaavaa turhaa tietoa internetistä jo muutenkin mieltäni askarruttaviin raskausajan uusiin ja outoihin asioihin.
Joo - samaa mieltä, tyhmä ämmä oon, mutta minkäs teet?
(Tänne voi sitte kaikki käydä tunnustamassa, jos on samantapaisia taipumuksia.)
Vietettiin sitte miehen viimeinen lomaviikko Lappia kierrellen ja patikoiden tuntureita, kun molemmat ollaan pikaisen liikunnallisia ja ulkoilma ihmisiä.
Mies lähtee aamusella töihin, mutta miulla tämä toimettomuus jatkuu vielä koulujen alkuun. Hassua, mutta nyt jo alkaa jännittää tuo uuteen työpaikkaan meno, onhan se taas aivan erilaista työtä, kuin tuo miun edellinen työni oli.
Joku teistä valitti väsymystä ja kyseli, ettäs miten muilla?
No kyllä täällä ainakin väsyttää. :0 Viikolla närästänyt jok'ikinen päivä:( pahoinvointia onneksi vain yleensä makuulta ylös noustessa.
Tulipa sitte hankittua lomareissulla yksi uusi lisähimo, elikkäs kana-ananaspitsa aurajuustolla.
Sanokaas muuten viisaammat, ja joku muukin taisi jo tuossa edellä kysellä noista juustoista. Mitäs meille maalismammoille on sallittuja ja mitkä ei?
Että saiskohan tuota Aurajuustoa edes popsia?
Heti alusta asti vaivannut makeanhimoni tuntuu vain tämän raskauden edetessä pahenevan, alkaa jo pelottaa tuon painonnousun kanssa.
Mitenkäs toisilla, tunnustuksia tänne?
Nyt, kun pahimmat höpinäpaineet on taas purettu tänne, ja miehen korvia säästetty, pitänee lopetella ja käydä nukkumaan.
Huomenna sitte miulla se eka neuvolassa käynti, ettäs jännättävää piisaa.
Kertokaahan toisetkin missä mennään ja mitä kuuluu.
Mua on ainaki väsyttäny kovasti pitkin päivää, pahoinvointia ei kylläkää oo mut välillä vähä etoo, ei tee mieli syödä ees herkkuja ja toisinaan sit taas tekee kauheesti mieli karkkia tms. :P kyllä minäkin oon alkanu googlailemaan ties mitä raskausjuttuja ja muuta :D Mun käsittääkseni kaikki homejuustot sun muut on kiellettyjen listalla, tai ainaki kannattais välttää...Kun tuli postissa neuvolasta papereita ja esitietolomakkeita. Mulla eka neuvola vasta 5.8., eka ultra sit 31.8. :) sitä odotellessa :)
täällä toista odottava 20v mamma jolla maaliskuussa l.a :)
vatsa kippee, samoin rinnat, olo on väsyny ja turta, mutta toivottavasti vaavilla kaikki ok! eka neuvola 28pv, ja ultraan sitten sen jälkeen.
...niin kyllähän se huono olokin sieltä sit tuli. Aamulla ensi töikseni oksentamaan, aamupalan syönti oliki sit vähän heikonpuoleista, mutta pakotin itseni syömään jotain. Päivä on mennyt lievän kuvotuksen vallassa, välillä tulee huonompia hetkiä mut toistaseks ei oo tarvinnu enempää halailla wc-pönttöä aamuisen jälkeen. :D
Täällä kahden lapsen äiti 31v. La on 18.3 ja kolmas lapsi siis tulossa. Meillä on aina tärpännyt kerrasta, joten täytyypä sitten olla tarkkana kun tämä pikkukaveri saadaan ulos :-) Sitten nimittäin on meidän perheen lapsiluku täysi :-)
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta ja naimisissakin 9. Lapset on 5v (poika) ja 2v (tyttö).
En ole aikaisempien raskauksien aikana voinut ollenkaan pahoin, joten jännään nyt, että selviänkö ilman tälläkin kertaa... Mutta pissalla joudun ravaamaan ihan jatkuvasti ja mahaa kivistää ihan niinkuin ilmavaivoja olis.
En ole ajatellut kertoa sukulaisille ennen kun eka kolmannes on ohi. Meidän suvussa on vahva "kaksi lasta on hyvä" periaate, joten ilmeet tulevat varmasti olemaan melko hämmästyneitä kun päätettiin vielä tehdä yks lisää :-) Itse taas olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, joten nyt on ihanaa, kun se haave näyttäisi toteutuvan!
Kiva että voi täällä jakaa kokemuksia!
Voi miten hyvät fiilikset jäi ensikertalaiselle ekasta neuvolassa käynnistä. Asiat rullasivat siellä just niikus "myy pikkuinen ja maalismami" tuolla aiemmin jo kertoilitte.
Elikäs... kyseltiin vähän taustoista ja samalla täyteltiin papereita. La on 7.3.2010. Pissa ja verikokeet otettiin, sekä mittailtiin ja punnittiin. Sain myös ajan ekaan ultraan elokuussa viikolle 34. Lukuevääksi mukaan tuli vielä nipu esitteitä ja vihkosia.
Miulla tuli neuvolatädiksi parin vuoden kuluttua eläkkeelle jäävä oikein mukavan topakka ja kokeneen oloinen kätilö. Hämpä varoitteli jo kovasti tuosta miun makeanhimosta ja painon nousun uhkasta. :(
Siispä ehdotankin pientä vertaistukea :))
Nytpäs kaikki vaan joukolla aloitus mitat tänne kirjoihin ja kansiin, tässä omani:
Pituus / paino. 164cm/55 kg. Vyötärön ympärys. 75cm.
Niin ja tervetuloa mukaan jutusteluun tänäänkin liittyneet. "Mamma kertaa kax" kirjoituksesta tulikin vielä mieleen kysäistä tuosta omille vanhemmille kertomisesta. Oottekos ketkään muut miun ja Minni234 lisäksi kertoneet jo vanhemmillenne tuosta pikku kyytiläisestä?
...kerrottiin kihlattuni kanssa mun vanhemmille raskaudesta, vaikka viikkoja ei ole vasta kuin 6 2. Oli se aika jännä tilanne, onneksi rohkeus kuitenkin riitti. Aluksi vanhempani olivat puolittaisessa shokissa (tai enemmänkin vain "puulla päähän lyötyjä") mutta nyt osaavat jo suhtautua asiaan ihan hyvin. Kumpikaan ei hihku riemusta, olen kuitenkin aika nuori vielä, mutta uskon, et jos hyvin käy ja se pikkuinen saapuu tähän maailmaan ensi maaliskuussa, niin tulevat isovanhemmat ovat aivan myytyjä :))
162cm/66kg, vartalon mitat 97-73-102. Saapi nähdä kuinka paljon tulee painoa lisää, kun nytkin sitä on jo hitusen ylimääräistä, tosin ei sillä, että haittaisi, mutta en haluaisi paljoa ylimääräisiä kiloja, pelkkiä raskaus-/vauvakiloja vain :) Ja jos tuo rintavarustus pysyisi jossain rajoissa niin olisi kiva :D ettei nyt ihan jotain G-kuppia tarvis alkaa ostaan. Nyt 75-80C:llä mennään normaalisti ja pelottaa et josko kasvaa kovasti. :S
Hiiiiirveesti tullu uusia viestejä kun ei oo kerenny lukea, kun oon töitä tehny :)
Mie kanssa toin äidille ja isäpuolelle julki sen, että oon raskaana, tosin oma rohkeus ei riittäny kertomaan niin sisko kerto asian miun puolesta =P
Olihan tuo äitykkä aika järkyttynyt kun ei kuitenkaan miehen kanssa olla enää virallisesti yhdessä, mutta vielä järkyttyneempi oli isäpuoli. Se ei puhunu mulle ollenkaan yli vuorokauteen, mutta viikonlopun jälkeen alko jo molemmat olla aivan liian innoissaan asiasta. Koska nyt äiti on jo suunnitellu, että millä viikolla se voi lähteä kiertelemään vauva-vaateosastolla ja isäpuoli laittaa aina puhelimen välityksellä terveisiä ukilta yms. :) Tosin ymmärrän toisaalta kun kyseessä on meidän perheemme ensimmäinen lapsenlapsi :)
Täällä vieläkin jännäillään, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin. Eka neuvola olis 5.8. joten siihen olis vielä aikaa :) On alkanut itellä olla vähän semmonen olo, että kaikki heti tänne nyt :D Niin kovasti haluis jo nähdä raskauden etenevän :)
Oireet on kyllä onneks lieventyny, enää jäljellä vatsan turvotus ja silloin tällöin jomottaa. Pahaa oloa ei aamulla ole ( jos älyää pestä hampaat ennen aamupalan syöntiä niin pysyy myös aamupala sisällä) ;)
Hei!Minäkin luin ketjun viestit. Kiva, kun on tällainen ketju. Onnea kaikille odotukseen! Itse tein raskaustestin viikko sitten, ja positiivista näytti. Merkeistä sen pystyi jo päättelemäänkin, on nimittäin ollut pahoinvointia niin aamulla, päivälllä kuin illallakin. Oksentamaan ei ole tarvinnut onneksi vielä mennä. On myös viiltävää pistelyä mahassa ja kamala nälkä koko ajan. Mutta vaikka on näitä kaikenlaisia oireita, niin onnellinen odottaja olen ja niin mieskin. Me ollaan oltu vasta puoli vuotta yhdessä, mutta päätettiin, että jos vauva on tullakseen, niin saa tulla. Heti kun ehkäisy jätettiin pois, tärppäsi! Oltiin hämmentyneitä, miten kaikki kävikin niin nopeasti. Meidän piiperöinen syntyy maaliskuun puolivälissä, jos kaikki sujuu ongelmitta. Varasin neuvolaan ajan, menen elokuun alussa. Ois kiva päästä myös mahd.pian ultraan. Luin muuten jostain, että sitrushedelmät auttaisivat aamupahoinvointiin. Aion kokeilla. No kirjoitellaan!
Moikka taas pitkästä aikaa! :)
Eilen käytiin neuvolassa, ja oli kyllä enemmän kun positiivinen kokemus! :) Meillä koitettiin kuunnella sydänääniäkin, mutta eivät vielä kuuluneet, neuvolatäti kyllä sanoikin, että harvalla kuuluu vielä tässä vaiheessa, mutta kokeillaan huvikseen:)
...Ja siitä aura-juustosta, mulle sanottiin ainakin, että lämmitettynä pitsan päällä saa syödä, koska siinä lämmössä kuolee jo ne mitä siellä on jos onkaan mitään, mutta tuoreeltaan pitäisi välttää.
Mullakin sellanen olo, että kiloja tulee miljoona lisää tän raskauden aikana! Koko ajan tekee mieli syödä jotain. Pituus 163 ja paino tällä hetkellä 56. Muista mitoista ei hajuakaan.
Kohta pitäis lähtä töihin ja väsymys on valtava! Voisin vaan nukkua koko ajan!
Maanantaina on ultraus ja kyllä sitä on odoteltukin. Ei meinaa saada aikaa kulumaan millään maanantaihin asti vaikka kyllä tuo esikoinen tän kotiäipän liikkeellä pitää :)
Sit ku siellä ultrassa ois käyty varmistamassa että masussa tosiaan on asukas ja että mitkä viikot on menossa ja mikä on laskettu aika niin kerrotaan vanhemmille ja muille että toinen olis tulossa. Ei olla vielä kerrottu ennenku ittekkään tiedetään millä viikolla ollaan menossa. Huomenna on jo torstai ja sit ois enää perjantai ja viikonloppu. Kyllä se odottavan aika on pitkä! Mulla on eka neuvola sit vasta ultran jälkeen.
Tuosta lihomisesta en arvaa sanoa mitään.. Ekalla kerralla kiloja tuli 16 mutta iso osa vasta loppuvaiheen turvotuksen takia. En tiedä miten nyt käy, tuleeko enemmän vai vähemmän. Nytkin tekisi mieli kinkku-ananas-tonnikala-pitsaa, nam... Mutta en taida nyt tilata. Jos söis jotain hapankorppuja kohta... Viimeksi kun uskalsin käydä puntarilla, kiloja oli 66 ja pituutta on 172cm. Kaikkea kauheen rasvasta on tehny mieli: pitsaa, lihapiirakkaa nakeilla yms. Esikoista odottaessa teki mieli appelsiineja ja mansikoita että hieman on toisenlaiset mieliteot nyt, valitettavasti...
Mä plussasin kolme päivää sitten. :) Ihan epätodellinen olo! Toistaiseksi olen säästynyt oireilta lähes täysin, vaikka viikkoja taitaa olla jo 7 tai 8. Ensimmäinen raskaus, ikää 32, naimisissa. Mulla on paha endometrioosi ja rakenteellisia poikkeavuuksia tuolla alhaalla, joten ei todellakaan olla ooteltu liikoja. 9 kierrosta tärppäs. Jotenkin on vaan niin pessimistinen mieli vielä, ennen kuin ollaan lääkärissä käyty, että jokin kai tässä menee vielä pieleen. Ens viikolla ollaan viisaampia. Toivotaan, että kaikki on kunnossa. Lisäksi huolettaa se pirun possulentsu. Mulla on koko loppukesä ja syksy täynnä työmatkoja, myös korkean riskin alueille.
En vielä ainakaan kuulu tänne mutta toivottavasti huomisen testauksen jälkeen kuuluisin :D tulen huomenna ilmottamaan miten kävi :) PALJON ONNEA KAIKILLE!
Mä siirryn kanssa varovaisesti tälle puolelle tuolta vauvakuumeilijoiden topicista (siellä nimimerkillä haaveilija). Eli eilen plussa 3 5, kolmannella yrityskierrolla natsas. Ikää 26v, seurustelua 4,5v, joista 2v avoliitossa. Maanantaista lähtien enemmän tai vähemmän hassu tunne alavatsalla ja kun tuhrua ei kuulunut niin testasin malttamattomana jo eilen ja sain selvän plussan. Lisäksi huimaillu ja tänään rintoja ruvennu aristamaan. Sellasta menkkakipuilua tullu aaltoina kanssa.
Mutta, tänään mulla iski hirveä paniikki. Ei raskauden suhteen, vaan äitiyden. Olen kuumeillut jo todella pitkään ja raskaus erittäin toivottu. Nyt sitten iski kaikki maailman ajatukset päähän: Millainen äiti musta tulee? Entä jos en kiinnykään lapseen? Entä jos kiinnyn liikaa? Entä jos sille sattuu jotain? Entä jos minä satutan sitä? Mitä meidän ihanalle parisuhteelle käy? Viimeiset kuukaudet kahdestaan, apua!
Tiedän että raskaus on vasta ihan alussa, ja on olemassa useita ns. huonojakin vaihtoehtoja: biokemiallinen, tuulimuna, rypäle, kohdunulkoinen jne. Nämä vaihtoehdot pystyn hyväksymään, sillä tiedän että en voi niille mitään, mutta se äitiys panikoituttaa sillä siihen voin itse vaikuttaa, onko kellään muulla sama fiilis? ja tää paniikki on siis niin paha etten saa unta...
Yläpuolella oleva teksti on niin tuttua ensimmäisen raskauden ajalta.. ne ajatukset päässä oli ihan hassuja, mutta mä nyt ite en ole koskaan ollu mikään ylipanikoivaatyyppiä ja ajatellu että kyllä ne asiat suttaantuu ja niinhän ne on vuosien saatossa suttaantunu, vaik mihi suuntaa..
Minäkin nyt laittelin tänne jatkoksi viestiä, vaikka en uskalla vielä oikein "lennellä ilmassa" viimeksi minulla oli kohdun ulkopuolinen raskaus ja siksi nyt tarkailen kaikkia ihme nipistyksiä. Tämä raskaus jos se vaan jatkuu on varmaan kaikista raskauksista se odotetuin.. Neljäs olis jo, koska kaikki kolme lastani ovat saaneet alkunsa niin äkkiä kun asiaa on ruvennu vasta ns.suunnittelemaan ja tätä neljättä lasta on toivottu jo viime vuoden syksystä.. Toivottavasti voin jatkaa tällä palstalla..
Ikä 30, naimisissa, lapsia omia3 lainattuja 2 :), koiria ja kissoja
Eli tein testin ja negaa näyttää (kp32) En tiedä kannattaako enää testailla jos menkkoja ei kuulu vai toivonko jo turhaa? En valitettavasti päässyt fiilistelemään kanssanne. Sinulle "haaveilija2010" et varmasti ole ainut jolla on tuollaisia ajatuksia ja pelkoja, itsellä ei ole kokemusta mutta voisin kuvitella että itsekkin rupean sitten miettimään kun saan plussan vaikka se lapsi kuinka toivottu olisikin. Ja mitä me koulussa ollaan puhuttu niin tuollaiset ajatukset/pelot raskauden aikana on täysin normaaleja.
pakko oli tulla vielä kirjottamaan, eli löysin kalenterista vielä vanhat merkinnät. Viimevuonna kun olin syömättä pillereitä niin kiertoni oli ollut 32 päivää mikä tulee tänään täyteen, menkkamaisia kipuja on ollut jo viikon. Olen tainnut olla turhan innokas testailemaan mutta menkathan voivat alkaa vielä "ajallaan" tai sitten olla alkamatta?! Jos kierto olisikin pitempi kuin viimeksi(26) myös ovulaatio olisi tapahtunut myöhemmin eli voisiko kuitenkin olla että olisin raskaana mutta testi ei sitä vielä näytä? Olenko jo liian innostunut/epätietoinen? pitäisi kai vielä ihan rauhassa odotella ja testata sitten aikojen päästä ellei menkkoja kuulu. :)
Mulla on laskettu aika maaliskuun alussa, mutta veikkaanpa, että vauva syntyy jo helmikuun puolella, koska esikoinenkin syntyi kolme viikkoa etuajassa. Vauva on erittäin toivottu, mutta yllätyksenähän se tuli, kun edellinen raskaus oli 13 vuotta sitten ja luulin, etten enää saa toista lasta. :)
Mulla viime päivät vierähtänyt netissä erinäisillä raskaussivuilla ja päädyin tännekin ja päätin liittyä mukaan! Raskaustesti näytti plussaa 20.7 ja nettilaskurin mukaan laskettu aika olisi 26.3. Kuukautiset oli muutamia päivä myöhässä ja erinäisiä oireita oli ilmassa, erityisesti kummaa vatsan kipuilua, kuin kuukautiskipuja mutta sillä erotuksella että vuotoa ei vaan alkanut (yleensä kivun alkamisesta seuraavana päivänä jo tulee vuoto). Ja epämääräistä pahaa oloa (yökkäilin rantapatjalla Sardinian-lomalla ja olin oksentaa markkinoilla juustotiskin äärellä...)
Rupesin heti lukemaan netistä raskausoireita, koska ehkäisy jätettiin juhannuksena pois mutta en ikinä olisi uskonut että heti ekasta kierrosta tärppäisi.
Ostettiin sit miehen kanssa pari testiä ja luin ohjeista että aamulla kannattaa tehdä. No, en sit malttanut kuitenkaan odottaa vaan tein illalla (olin sitä ennen juonut litran vettä että tulisi varmasti pissaa=) Haaleasta pissastakin näytti heti vahvannäköistä kahta viivaa ja menin ihan sekaisin, tärisin vaan ja taisin itkeä tirauttaakin miehen olkapäätä vasten, mutta silkasta ilosta.
Aamulla tein toisen testin, Clearbluen digitaalisen joka kertoi että raskaana ja hedelmöityksestä 2-3 viikkoa.
Mukava lukea tätä ketjua, kovin tutunoloisia oireita itse kullakin. Mulla vatsakivut, väsymys ja pyörryttäminen on selkeimpiä oireita, pahaa oloa silloin tällöin mutta ei häiritsevää.
Tähän mennessä ollut vaan myönteisiä tunteita ja ajatus raskaudesta ja vauvasta tuntuu ihanalta ja onnelliselta, mutta niitä ristiriitaisiakin odotellaan...En nimittäin ole ikinä ollut kovin lapsirakas ja pitkään ajattelin, etten omaa lasta välttämättä koskaan tarvitsisikaan. Pelkään sitä lapsiperhehössösystä, johon olen nähnyt siskojen ja tuttavien sortuvan. Että alan puhua vaan vauvasta ja muutun pelkäksi äidiksi ja kadotan oman identiteettini. Totta kai ymmärrän ja haluankin, että lapsesta tulee tärkein asia elämässäni, mutta ei niin, että kaikki muu jää pois!
Pitkään siis ajattelin, että ei musta ole äidiksi. Mutta niin vaan kun ikää on kertynyt (olen 28) on alkanut mieli muuttua, niin vahva se ihmisen lisääntymisvietti taitaa kuitenkin olla. Ja nyt kun olen raskaana, alkaa tuo pikku alkio tuolla jossain mahassa tuntua jo liiankin tärkeältä, siinä mielessä että näin alussa vasta ollaan ja kaiken maailman tuulimunat ja kesken menemiset pyörii takaraivossa. Mutta, ainahan pitää ajatella positiivisesti ja lähteä siitä, että hyvin kaikki menee.
Tätä palstaa lukiessa olen ymmärtänyt, että neuvola-aikaa kannattaisi alkaa jo varailemaan, menee näköjään parin kolmenkin viikon päähän. Olen nimittäin anoppilassa Italiassa ja ajattelin soittaa neuvolaan vasta kun viikon päästä palaan Suomeen, mutta varmaan kannattaakin jo nyt soitella.
Kiva on ollut purkautua täällä, tämä on ensimmäinen kerta kun kerron ja puhun raskaudestani suomen kielellä (mieheni on italialainen) ja tulee kyllä tarpeeseen! Ollaan oltu kuukauden päivät täällä Italiassa ja Suomen puolessa ei kukaan vielä tiedä, haluan kertoa kasvotusten.
Italiassa sen sijaan tietää jo puoli suku, harmin paikka, kiitos yli-innokkaan anopin, joka on jo 8 vuotta ilmaissut erittäin selkeästi halunsa saada ensimmäinen lapsenlapsi ja kahden avioliittovuoden ajan kysynyt lähes kuukausittain, olenko jo raskaana. Pakko oli appivanhemmille siis heti kertoa, mutta pyydettiin kyllä etteivät vielä muille kertoisi, koska on niin alussa vasta...turha toivo, seuraavana päivänä jo tiesivät sedät, tädit ja serkut. Vahingossa kuulemma oli lipsauttanut...
No, on se toisaalta kiva kun on tukijoukoissa ihmisiä, jotka oikeasti ja koko sydämellä on mukana ja nyt saankin oikeaa prinsessakohtelua täällä, kun kaikki miettivät että syönkö hyvin ja tarpeeksi ja lepäänkö riittävästi ja voinko hyvin ja onko huono olo jne jne =
Mulla on laskurien mukaan la 10.3. Perhettä löytyy miehen ja esikoistytön(11/08) verran jo. Vähän pistää jännittään toi tuleva ikäero lapsilla.. Se kun ei oo ku 1v5kk..
Esikoista tehtiin puoltoistavuotta ja nyt tää toinen sit tärppäs heti ekasta yrityskierrosta!!
Vielä ei aiota kellekkään tästä kakkosesta kertoa. Tai no yks tuttavapariskunta tietää mutta heihin voi luottaa että juttu pysyy salassa.
Tänään nyt oli se ultra ja laskettu aika onkin 24.2 eikä maaliskuussa niinkuin luulin. Viikkoja on nyt 9 5 ja oli kyllä ihana nähdä että siellä on asukas ja että sydän lyö ja kuvankin sai mukaan :)
Olen vihdoinkin saanut otetuksi itseäni niskasta kiinni ja pysynyt poissa täältä netistä reilun viikon, koska mitä enemmän täältä koettaa tietoa löytää, niin sitä enempi löytää vain uutta miettimisen ja hermoilun aihetta, ettäs onko miulla ja pikku kyytiläisellä kaikki varmasti kunnossa...
Nyt oli kuitenkin pakko antaa kiusaukselle periksi ja tulla taas pikaisesti kirjoittamaan muutama rivi tänne teille.
Tosi mukavaa, miten paljon meitä on jo tullut keskusteluun mukaan.
Yritin tuossa äsken laskeskella, mutta sekaisinhan se meni, oisko meitä ollut jotain kolmisenkymmentä?
Erityisen ihanalle tuntui huomata, miten monella meijän keväisestä kuumeilija porukasta on kesän aikana tärpännyt. Tervetuloa tänne odottajiin ja onnea meille!
Miulla nyt meneillään rv 9 ja oireet on kumma kyllä vähän kerrassaan helppottaneet, paitsi tuo ainainen väsy olo. Joskus pientä aamu ällöä, mutta onneksi en oo montaakaan kertaan oikein kunnolla oksentanut, ainakaan vielä.
Kaikenlaiset herkut kyllä himoittaa, mikä on pikkaisen huono juttu.
Uusia rintsikoita on pitänyt jo ostaa, kun miulla kuppikoko kasvanut näin heti alussa A-kupista B:ksi.
Pikkuinen soma pömmpön alku on myös havaittavissa tuossa hävyn yläpuolella, mutta kaikki housut ja hameet vielä sopii eivätkä kiristä.
Mitenkäs teillä muilla menee, onkos oireet pahentuneet, vai helpottaneet?
Entäpä vaatteet, joko mistään kohti ahistaa?
Nytpä lopettelen ja huomenna menen mustikkaan.
Onnellista odotusta, palaillaan taas tänne.
on
Laskettu aika on 20.3, vielä ei oikein uskalla innoita asiasta, vaikka sykekin jo näkynyt ultrassa. Edellinen päätyi keskenmenoon ja olin kaavinnassa 6.5.
Onneksi ensi viikolla alkaa kesäloma niin saa rentoutua..
En ole oikein uskaltanut iloita vielä asiasta. Tuntuu kuin tuolla masussa ei ketään olisikaan. Hajuaistikaan ei ole paranantunut yhtään eikä mitään pahoinvointia ole. Nyt on menossa 6 5... :(
Eilen kävin ultrassa, viikot 6 5 eli vähemmän mitä ajattelin. Hassua oli nähdä semmonen reilun puolen sentin mittainen rääpäle, jonka sydän sykki kuitenkin hervottomasti :) Kaikki raskauden suhteen ok. Ainut että endo oli kasvattanu aika ison verikystan, jota ei ennen ole ollut. Oireita ei ole juuri nimeksikään. Välillä väsyttää ehkä enemmän ja jos ruokailujen väli venyy liian pitkiksi, tulee öllö olo. Toivottavasti paino ei nouse ihan hulluna, kun tulee syötyä vähän väliä. Olen kuitenkin yrittäny syödä terveelilsesti hedelmiä ja marjoja välipaloiksi, mutta välillä hurahtaa suklaapatukka ja keksejä.. Toivottavasti kuppikoko ei kasva hirveesti, sillä normikoko on D ;) Aika epätodellinen olo vieläkin. *leijuu pilvissä*
Nyt alkoi jo jännittää, tiistaina on varhaisultra. Eihän siihen enää pitkä aika ole! Tänään vasta tajusin, että sehän on ihan pian! Jotenkin on vain skeptinen olo koko raskauden kanssa...Toisaalta en usko mitään ennenkuin näen, mutta toisaalta juttelen mahalle ja silittelen sitä... Olenkohan ihan hullu? :D Näillä viikoilla kun ei kukaan mitään siellä kumminkaan ymmärtäisi vaikka olisikin. Siis nyt viikolla 9 6.
Mulla tuntuu ettei kaikki housut mahdu jalkaan, tai että nappi painaa. Olen kyllä muutenkin lihonut vähän ennen raskautta. Tekisi mieli olla vaan kolitseissa :) Ollaankin miehen kanssa naurettu, että tulee varmaan kaksoset kun tahdon syödä niin paljon ja ainakin kolmen edestä! :D
Olisi ihanaa, että se ultra olisi jo ohi, että voisi edes hetkeksi huokaista. Pelkään sitä tuulimunaa niin paljon, että ei ole todellista. Nään öisin painajaisia ja kaikki liittyy jotenkin raskauteen... Milloin nään, että menen ultraan ja mahassa ei näy mitään muuta kuin mustaa, toisena yönä taas että alan vuotamaan verta todella paljon... Ahdistaa!
Heips! Mulla laskettu aika on 4.3.10 ja olin ekassa äitiysneuvolassa to 30.7. Esikoistyttö on nyt 1 v 3 kk ja nyt odottelen pikkukakkosta innolla..=) Nyt siis raskausviikolla 9 2. Sydänääniä koitettiin kuunnella dopplerilla, mutta vielä ei kuulunut, mikä on ihan normaalia 9 viikon alussa..vähän kyllä olin pettynyt koko neuvolakäyntiin..kun nyt asutaan pienellä paikkakunnalla ja paikallinen neuvola nyt on mitä on..ei edes ultraäänikuvaa näe neuvolassa, kun koko laitetta ei oo siel..ja esikoiseni odotuksen aikana näin kuvaa aina kun tahdoin, kun asuttiin isommassa kaupungissa ja kävin siis eri neuvolas kun nyt. Ja olishan tuo äitiysneuvolan täti voinut onnitella edes raskaudesta mutta ei..kysyi vaan et oliko toivottu raskaus. Eikä muuten kysynyt mun voinnista mitään sillain yleisesti, ite sit valittelin pahoinvointia ja oksentelemista ym. Toivotaan että te muut saatte parempaa kohtelua & huolenpitoa neuvolakäynneillänne.
Moikka! :)
Nyt on sitten siellä varhaisultrassa käyty. Kaikki oli hyvin, mutta pieniä onkin mahassa kaksi! Voin sanoa, että aikamoinen shokki! Pikkuhiljaa yritän totutella asiaan, mutta kun on niin vaikeaa. En ymmärrä kaikkia käytännön asioita, joita kaksosten kanssa hoidetaan. Voinko lähtä minneen "yksin" lasteni kanssa? Miten saan raahattua mukanani kahta kantokoppaa? Isompi auto pitää ostaa, ei meidän nykyisen paksiin mitään tuplavaunuja mahdu, normaalit olisivat kylläkin mahtuneet. Millä rahalle se auto? Jotenkin pää niin täynnä kysymyksiä, joihin ei keksi vastauksia mistään. Pakko siirtyä lukemaan keskustelua kaksoslapsista.
Toisaalta olen niin onnellinen, mutta toisaalta en tiedä mitä ajattelen. Meidän elämä tulee muuttumaan tuplaten siitä mihin oltiin varauduttu.
No kai tästä hengissä selvitään...
mulla oli laskurin mukaan laskettu aika maaliskuun 31 eli kattoo nyt meneekö sittenkin huhtikuun puolelle :)
Nyt menee rv 5 6
Ollaan miehen kaa 29v ja yhessä oltu 4v. Lasta yritetty 2kk ja heti tärppäs :)
Nyt vaan ootellaan et miten raskaus täst löhtee etenemään.
Helppo ollu vielä ku ei mitään oireita ollu, väsymystä ja kamalaa nälkää lukuun ottamatta.
Eka neuvola varattu jo rv 8:lle
Onnea Minni234 kaksosista! :) Onkos teillä suvussa paljon kaksosia?
Itellä nyt siis 5 4 menossa eikä oireita oikein ollenkaan, viimeviikon "menkkakivut" kadonneet kokonaan ja pahoinvointiakaan ei oo ollu. ens viikko jännittää jo, kun ma olis varhaisultra, ti eka neuvola ja sit viikonloppuna ajateltiin kertoa vanhemmille. Parhaalle kaverilleni kerroin viime viikolla mutta muuten kukaan ei vielä tiedä.
Mitäs muille kuuluu?
moi, minkäs ikäisiä äityleitä palstalla on??
itse olen 21 ja esikoista odotan.
syntyä pitäisi siinä maaliskuun hujakoilla, ensimmäiseen neuvolaan menen ensi viikolla..
mulla ei ole ollut oikein mitää oireita, alavatsaa koskee välillä vähän enemmän, välillä vähemmän, mutta ei muuta.. tuntuu ettei siellä ketään ole.
Nyt on 9:n päivän työputki ohi ja voi taas keskittyä normaali elämään! :) Huomenna olis jos eka neuvola ja kyllähän tuo jännittää, haluis vaan niin kovasti tietää, että onko kaikki kunnossa kun kerta heitolla tuntu häviävän kaikki oireet! :o Mutta lueskelin just tuossa, että jollakulla muullakin oli käyny samalla tavalla niin toivottavasti kaikki olis kuitenkin kunnossa.. :)
Kymysykseen vastaus että 20vee tyttönen täällä ja esikoinen olisi kyseessä :)
No pahin järkytys on nyt takana! Olen saanut jo jonkin verran käytännön asioita selvitettyä. Tiedän edes jotain kaksosista! Jippii! :D
Olikos se haaveilija joka kysyi meidän suvun kaksosista? Sehän tässä niin naurettavaa onkin, ettei niitä ole! Yhdet äidin serkut(?) ja nekin hedelmöitetty, eli ei voi verrata. Isännän puolelta on muutamat. Mutta jos yhtään olen ymmärtänyt, niin kaksoset "johtuisivat" äidistä, tai että irtoaako kaksi munasolua vai ei, ja identtiset niin, että tuntemattomasta syystä se yksi munasolu jakaantuu... Outoa.
Niin ja olen 21 vuotta.
Onkos kellään muulla ollut ultria vielä? Ja jos ei, niin milloin suunnilleen, että osaa tulla tänne päivystämään ja lukemaan miten on mennyt? ;)
Meillä ensiviikolla np-ultra ja siitä eteenpäin en sitten tiedä mitään. Kaksosraskauksia kun kuulemma seurataan tarkemmin, koska on riskiraskaus. Netistä luin että 2/3 menee kesken! :/ Toivottavasti tuo tieto ei pidä paikkansa! Mutta ehkä ne asiat eivät murehtimalla parane! Pitää vaan mennä positiivisin mielin eteenpäin! :)
Ja muutaman viikon päästä alkaa kesäloma!!
Tuo oli aika hyvä, kun aikaisemmassa viestissäsi ennen ultraa kerroit vitsailleesi, että odotatkohan kaksosia, sitten ultrassa selvisi, että odotatkin. Tosi paljon onnea ja toivotaan, että kaikki sujuu jatkossakin hyvin. :)
Minulla on ultra vajaan parin viikon päästä, odotan jo niin innolla sitä. :)
mitä ekalla neuvolakäymnnillä tapahtuu??
Pitäskö varautua jotenkin etukäteen johonkin kokeseen.....
Ku varasin ajan niin ei oikein sanonu muuta ku tule käymään 20.8
Täällä lukenu vaan virtsanäytteistä ja verikokeist ja alapääteitse tehdystä ultrast :/
Jänniittää!!!!
Otettiin pissanäyte, siitä tutkitaan sokerit, valkuaisaineet, joku viljely ja voi olla, että jotain muutakin. Mielellään pitää olla edellisestä pissaamisesta neljä tuntia, tai edes pari tuntia. Sitten terveydenhoitaja ottaa sinulta verinäytteet, jossa selviää hiv, kuppa, hemoglobiini. Sitten se kyselee sulta terveydentilastasi, onko sinulla sairauksia, onko sukulaisillasi jotain sairauksia (sydäntautia, syöpää, yms). Ja kysyy myös lapsen isän nimeä ja myös onko hänen suvussaan mitään sairauksia, yms. Jos et halua kertoa lapsen isän nimeä tai muita tietoja hänestä, niin ei ole pakko vastata. Tottakai se on suositeltavaa, mutta ei ole tosiaan pakko. Sitten hoitaja pyytää sinua täyttämään pari lappua, jossa kysellään alkoholitottumuksistasi, tupakoinnista, huumeiden käytöstä. Verenpaineesi mitataan, paino. Olikohan vielä muuta, en nyt äkkiseltään muista. Saat paljon eri oppaita ja vihkosia raskauteen liittyen. Ja lopuksi saat neuvolalääkärin ajan. Hoitaja kysyy vielä lopuksi, että onko sinulla jotain kysyttävää tai haluatko jutella jostain, mikä painaa mieltä.
paljon onnea tuplista, itselläni la on helmikuun puolella mutta mulla myös jonkin asteinen riskiraskausseuranta, vaikka masussa onkin vain yksi. Esikoinen syntyi pikkukeskosena ja olen saanut käsityksen, että aika moni kaksosraskaus päättyy ennenaikaisesti. Tosin kyllähän hyvillekin viikoille voi päästä:) Se 2/3 kuulostaa jotenkin paljolta, mutta niin se vain taitaa olla, tohon lukuun sisältyy kyllä sekin, että toinen selviytyy.
Mun mielestä tohon riskiraskausseurantaan kuuluu enmmän ultria ja lääkärikäyntejä, jotta ongelmat huomataan ajoissa. Mulla np-ultra teki paikkakuntamme synnytysosaston ylilääkäri ja rakenne ultran todennäköisesti myös, sitten siitä katsotaan eteenpäin tarviiko tihennettyjä neuvola tai äippäpolikäyntejä.
Ja samoin se onko identtiset vai ei vaikuttaa raskauden sujumisen todennäköisyyteen. Mun käsityksen mukaan, jos ei ole idenntiset, molemmilla omat sikiöpussit, lapsivedet ja istukat tilanne olis parhain mahdollinen. Joku voi korjata jos olen käsittänyt ihan väärin. Saman istukan jakavilla voi tulla ongelmaksi, että toinen sikiö joutuu luovuttajan osapuoleksi ja toinen saa taas liikaa.
Mutta kaikesta huolimatta tsemppiä ja eiköhän niiden kaksostenkin kanssa ihmisten ilmoille uskalla lähteä:) Onnea myös muille plussanneille!
Mulla ois eka ultra 24.8, jännittää, koska on vähän samat tunteet kuin minni234:llä oli ennen ultraa...jänskätää ja pelottaa, et yhen sijasta masussa olisikin kaksi asukkia! Onnea kuitenkin minnille :)
IHANAA! Vauva siel masus oli ja pirteän oloinen ja liikkuvainen..heilutteli käsiään..kaikki oli ok ja mitat vastasi aika hyvin mun raskausviikkoja eli noin 10 viikkoa..sydämessä hyvä tasainen rytmi! Kyl kannatti pulittaa reilu satku..niin eipä tarvi enää miettiä onko siellä mitään ja onko kaikki normaalisti yms. Täl hetkellä kaikki on kunnossa..ja annetaan maha-asukin kasvaa rauhassa siellä! Äiti80 ymmärrän hyvin jännityksesi..ja onnittelut kaksosista myös mun puolesta minni234:lle! Minä oon 26-v ja mulla on esikoistyttö n. 1 v 3 kk ja miehen ikä 30-v. Yhdessä ollaan oltu myös melkein 11 vuotta ja tämän vuoden kesäkuun alussa mentiin naimisiin..ja asutaan omakotitalossa..kirjoitelkaa äipät mulle! =)
Minäpä olen 19-vuotias ja esikoinen mullakin tulossa. 14.3. olis laskettu aika, toivottavasti kaikki menee niin kuin pitääkin. Eka neuvola ens vk pe, eli 14.8., eka ultra 31.8. :)
Mulla vissiin laskettuaika 15.3, eli melkeinpä sama päivä jos oikein laskin. Anteeksi, mutta kysyn ihan uteliaisuuttani, että onkos sulla koulut jo käyty? Ihan vain sillä, kun ollaan samanikäisiä. :) Itselläni jää hiukan koulu kesken, mutta eipä sille mitään voi, sitä voi sitten jatkaa sitä mukaa, kun voi ja pysty...
Munki pitäs jo neuvolaa tilata kun rv 8 jo menossa..
Saa kysyä... :) kävin lukion normisti 3 vuodessa, nyt pidin välivuoden 08-09 ja tarkotus olis viel alottaa opiskelu jos saan oppisopimuksel paikan. Jatkaa sit sitä myöhemmi ku kesken jää opiskelut kuitenki. Jos ei muuten mitää nii sit teen töitä jonkin aikaa ennen bebeä. :)
Moro,
Itsekin olen maaliskuun 2010 odottaja. Tämä koko asia tuli minulle ja poikaystävälleni ihan yllätyksenä. Söin nimittäin pillereita ja yhtäkkiä olikin sitten menkat myöhässä ja olinkin raskaustestin mukaan raskaana, tulihan se vähän äkkiä... Tulos vahvistui verikokeissa terveyskeskuksessa.
Aluksi tuntui, että abortti olisi ratkaisu, vaikka se kauheastim arveluttikin, nimittäin olen aina ollut sitä vastaan. Mutta tämä asia tuli siinä mielessä vähän "huonoon saumaan", kun minullakin on vielä vähän koulu kesken, eikä miehelläkkää oo vakituista työpaikkaa.
No päädyin / päädyimme sitten lopulta siihen, että pidämme pikkuisen. ^^, Alkoihan se jo heti tuntua, kun edes soitin lääkärille ja varasin aikaa aborttilähetteeseen, että ei tämä näin voi päättyä. Muutaman päivän mietittyä ja ajateltua soittelinkin takaisin päin ja peruin ajan. :) Siitä asti olen ollut tyytyväinen ja onnellinen ratkaisuun, eikä mikään enää arveluta! Eiköhän tässä selvitä!
Ikäähän minulla on 19,5 vuotta, että en varmaan mistään vanhimmasta päästä ole. :) Mies on sitte 21-vuotias. Meidän lisäksemme asiasta tietää muuan kaveri, sekä minun vanhempani. Olemme ajatelleet, ettei vielä kannata "hätäillä" ja kertoa kaikille, jos pian kaikki ei menekään hyvin. :/
Mutta eiköhän se tästä, mukava olisi tosiaan kuulla erilaisia juttuja raskaudesta ym. Itselläni on hiukan ollut pahoinvointia, mutta ei kovin pahaa. Jotkut tietyt ruuat ovat tehneet pahaa, ettei ole voinut syödä. Muös alavatsakipuja on ollut, valkovuotoa on myös ollut, mitä minulla ei yleensä juurikaan ole ollut.
Eiköhän tässä ollutkin jo näin ens alkuun. :)
Tänne siirtyi tuttuja tuolta vauvakuume palstalta jo viimekuun aikana, en tiedä muistatteko minua mutta uskokaa että vasta nyt kp 41 sain haamun ja tänään selvän plussan :) laskettuaika laskurin mukaan maaliskuun lopussa
Kiitos kovasti kaikille rohkaisevista viesteistä! :) Kyllä me tästä selvitään! Nyt odotan jo innolla kuinka suureksi mahani kasvaakaan! ;) Ensi viikon ultra vähän jännittää, onkohan molemmat matkalaiset vielä mukana? Sitten saadaan myös ekat kuvat mukaan! :)
On ollut vähän kiirettä, niin en ole ehtinyt kirjoitella,enkä oikein ehdi nytkään, nopeasti tulin vain lukaisemaan, että onkohan mitään uutta! :)
Jaksamista kaikille! Lähden nopeasti töitä kohti, etten myöhästy!
Hei vaan kaikille odottajille!
Itse odotan nyt jo kolmatta, mikä oli yllätys koska minulla oli käytössä pillerit, nyt mennään viikolla 17 1 ultran mukaan, menkoista laskettuna 18 0, eli LA on nyt 16.1.10!
Olen 26-vuotias, tällä hetkellä töissä, mutta jään lomautettujen joukkoon ensi viikolla. Mieheni on saman ikäinen.
Väsynyt ja pahoinvointi vaivasi viikolle 13, ja on ajoittain tullut kyllä vieläkin esille varsinkin aamuisin...
Ultassa kävin heinäkuussa viikolla 12 6 ja kaikki oli hyvin. Ostin vasta itselleni nettitilauksesta dopplerin, mikä on ollut hurjan hyvä juttu ja tuonut mielenrauhaa... kun en odotuksesta tiennyt tiputtelujen takia ja pillereitten takia, join alkuraskaudessa viikolla 7 ja tietysti se oli hirveän pelottavaa,että onko sikiölle tullut jotain mutta kaikki tutkimukset on olleet tosi hyviä ja, alan pikkuhiljaa nauttia odotuksesta.
Rinnat olleet tosi herkät ja nipistäny on lähes joka päivä, maitoakin tulee joskus vähän... harjoitussuppareitakin hiukan ollut jo.
Mitat ennen raskautta 161cm/54kg /65cm, nyt on tullut painoa 4 kiloa ja vyötärölle jo 20 cm eli 85 cm massun ympärys. Vauvan liikkeet tuntuu mukavasti jo, joka päivä jotain ja näkee joskus kun vauva menee käppyrään tai vaihtaa paikkaa, mutta mitääm säännöllistä liikkumista en vielä huomaa, joskus tuntejakin ettei mitään tunnu...
Mukavaa kun täällä on nyt jo näin monta odottajaa ketjussa...
-Tammimamma-
Heippa!
Onnea minni234, olipa huikeaa luettavaa, kun taas tältä nettivieroitukseltani uskaltauduin katsomaan, mitä tänne kuuluu.
Empäs oikein tiiä, mitä ajatella, kun miulla nuo raskausoireet makeanhimoa lukuunottamatta ovat yksi toisensa jälkeen kadonneet jonnekin.
Onneksi on tuo pieni pömpön alku ja kuppikoolla suurentuneet tisut, muuten alkaisi jo epäilyttää.
Onkos kellään muilla oireiden kanssa käynyt samoin?
Innolla odottelen tuota ekaa ultraa, joka miulla on rv 11 5 ja siis puolentoista viikon päästä. Saa sitte ihan kokreetisesti nähdä tuon pikkuisen kyytiläisen :)
En mennyt sitte yksityiseen varhaisultraan, kun katsoin turhaksi lähteä tuhlaamaan rahaa sinne. Saa sitte niilläkin rahoilla ostettua jotain tarvikkeita vauvalle, tulevat hyödynnetyiksi paremmin, kuin oman uteliaisuuden tyydytykseen.
Toisaalta... oishan se varhaisultrakin ihan kiva ollut, mutta kun vasta on muutettu ja ollut kaikkea muutakin menoja, niin pitää yrittää vähän katsoa mihin nuo vähät sentinsä käyttää. Onneksi miulla alkaa huomenna taas työt, saa taas vähän muutakin ajateltavaa.
Palailen taas, kunhan saadaan siellä ultrassa käytyä. Kertokaahan toisetkin kuulumisianne.
Nyt ensimmäiseksi anteeksipyyntöni siitä, että puran ajatukseni tänne mutta taidan olla jäänyt hieman koukkuun tähän palstaan ja noh, jonnekin ne mietinnät on purettava.
Nyt näyttää vakavasti siltä, että tulevan lapsen isä lähtee vilistämään vastuustaan eli on muuttamassa pois asuinpaikkakunnalta tämän kuun lopussa, syynä se, ettei tiedä mitä itse haluaa elämältään ja ilmoittamani raskaus sotki ajatuksia entistä enemmän..
Itse jään miettimään sitä, että kun raskaus on vielä suht. alussa (rv. 10 4) ja on keretty jo ensimmäisessä neuvolassa käydä yhdessä ja ultra olisi 25.päivä ja tavallaan ajatuksia ja haaveita tulevaa lasta kohtaan on heitelty jo ilmaan.
Nyt jos mies muuttaa pois, niin pärjään kyllä koska oma perheeni on tukenani, mutta mistä kaikesta jääkään lapsi paitsi ja myöskin lapsen isä? :( Ja tottakai jännittää, että jos ultrassa paljastuisikin negatiivisia vastauksia, niin kuinka maaillmani romahtaisi sitten taas vähäksi aikaa..
Stressata ei pitäisi tällä hetkellä, mutta niiin paljon kaikkea on sattunut, joten on hiukka vaikeaa hillitä stressiä tällä hetkellä. Voivoi.
Ja vielä kertaalleen, anteeksi oma napaisuuteni ja tilitykseni. :( Kunhan saan aivotoiminnan kasaan, niin pyrin lukemaa myös mitä muille odottajille kuuluu :)
Ompa mulla ollut pitkä tauko netin käytössä! Ei vaan ole yksinkertaisesti aika riittänyt, mutta nyt on sunnuntai ja aikaa riittää! (kun ulkona sataakin...)
Miten Tsiuhviuhin tilanne on edennyt? Toivottavasti saatte asianne selvitettyä, niin, että molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun oli se sitten mikä oli. Ja tottakai pärjäisit yksinkin lapsen kanssa! Ovathan muutkin pärjänneet, mikset sinäkin?
Tottakai lapsi jäisi paitsi isästä, muttei välttämättä isän rakkaudesta. Ymmärsin, että vanhempasi asuvat lähellä, ja isästäsi lapsesi saisi myös miehen mallin. Toki oma isä olisi parempi, mutta jos sellaista vaihtoehtoa ei ole, on pakko mennä niillä mitä on.
Olen aika huono kirjoittamaan ajatuksiani, vaikea saada niitä sellaiseen muotoon, että joku muukin ymmärtäisi...
Mutta pointti on, että minä ainakin tsemppaan sinua! :)
Uskon kyllä, että jokainen täällä palstalla olija toivoo sinulle vain kaikkea hyvää! :)
Nytpä kerron omia kuulumisiani :)
Eli np-ultrassa käyty ja ekat kuvat saatu kotiin! Muutenkin ultra laitteet olivat paljon paremmat äitiyspolilla kuin siellä yksityisellä! Ihan selvästi näkyi kaksi pientä ukkelia heiluvan siellä masussa! Odotuskin tuntuu nyt paljon todellisemmalta kun on kuvat kotona ja voin ihastella niitä vaikka koko ajan! :) Olo on niin onnellinen! Olen niin ylpeä, että odotan kaksosia, jos vain ajattelenkin asiaa, niin saan pidätellä onnen kyyneleitä.. Ihanaa!
Muutenkin minulla on odotus mennyt tosi hyvin. Ei minkäänlaisia pahoinvointeja ole ollut. Alussa vain väsymystä, mutta sekin voi mennä töiden piikkiin.
Mitenkähän muille? Niin malttamattomana odottelen tietoa muiden ultrista ja raskaudesta yleensä...
Vaikka kavereiden kanssa voin puhua raskaudesta, mutta lapsettomat ystäväni, eivät kuitenkaan jaksa jauhaa asiasta niin paljon kun itseä tekisi mieli. Helpottaa oloa kun voi tulla tänne purkautumaan! Ja päiväkirja on taas kovassa kulutuksessa! Viimeksi varmaan ala-asteella kirjoitin näin usesti! :D
Eikös kelleen maaliskuun mammalle tapahtunut mitään kertomisen arvoista?
Ollaan oltu niin hissukseen, että pudottiin jo pohjamutiin.
Pakko oli kirjoittaa jotain, ettei hukuta bittitulvaan. Antakaas kuulua jotain itsestänne, että missäs mennään?
Heips kaikille! Täällä voidaan ainaki hyvin, ajoittaisesta kuvotuksesta huolimatta. Eilen oli ihan ensimmäinen neuvola, terveys on toistaiseksi oikein hyvä ja onnekseni terveydenhoitajakin oli aivan mahtava ja ihana, asiansa osaava. Vauvan sydänääniä ei vielä kuunneltu, että ultraa sit vaan odotellaan (31.8.) Maanantaina meen verikokeisiin, myöskin siihen seerumiseulontakokeeseen. Kaiken kaikkiaan odotus sujuu pääosin mukavasti, mut kovasti huolettaa vauvan osalta, ennenkuin pääsee sinne ultraan. Tuntuu kyllä fyysisesti, et kaikki olis kunnossa mut epävarmuus kalvaa mieltä :( ihan normaali tunne varmaan, varsinkin kun oon ensikertalainen. Nyt pitäis vissiin jaksaa katsoa normaalia tarkemmin, mitä suuhunsa pistää, jottei pääsisi kovin paljoa lihomaan raskauden aikana, mulla kun painoindeksi näyttäis et painoa on hiukan verran liikaa (25,1) vaikka olo eikä ulkomuoto ei siltä näytäkään (en ole kyllä hyvässä kunnossa, mutta en mitenkään levinnyt). No, oli miten oli, itse en jaksa omasta ulkomuodostani stressata mut täytyy nyt vauvan takia koittaa tsempata :)
No mulla ei ole tällä hetkellä vielä erityistä kerrottavaa, kun odottelen innokkaasti tiistaita, jolloin mulla on eka ultra. Kerron sitten, miten meni. :)
Olo on muuten silleen ihan ok, pahoinvointikin on oikeastaan jo väistynyt takavasemmalle. Olin tuossa tosin viikon ajan tosi pahassa flunssassa, enkä päässyt juuri sängystäkään ylös, nyt onneksi on menny aika hyvin ohi, jonkun verran yskää ja nuhaa jäljellä.
Np-ultra meni hienosti, ainoastaan la siirtyi viikkoa myöhemmäksi, muuten oli kaikki kunnossa.
Voi miten mukavaa kuulla, miulla ois ultra huomenna ja kamalasti jo jännitän.
Tehtiinkö siulle ulkoisesti vai ultrattiinko sisältä?
Ollut kamalaa härdeliä, kun alkos työt, niin ei oo kerennyt paljon täälläkään käydä, mutta tuun kyllä sitte kertomaan, kun saan tuon ultran käydyksi.
Tein eilen testin ja positiivista näytti.
Oli viikko pyörrystystä ja pahaa oloa, nyt viikko mennyt jatkuvalla pahalla ololla. Alkoi hälytyskellot soida kun eilen toista kertaa oksensin aamulla. Ei ole kahvia pystynyt pariin viikkoon harkitsemaankaan, vaikka normaalisti menee viisi kuppia päivässä.. Ihme mielitekoja ollu ja toisaalta taas kuvotusta normaaleihin mieltymyksiin. Menkat on aina ollu vähä epäsäännölliset ja muutenkin ollu paljon stressiä töistä ynm. viimeaikoina.
Olen nuori, tällä hetkellä töissä, mutta koulun penkille pitäisi palata ylihuomenna. Olin ehtinyt käydä vuoden lähihoitaja opintoja kun jäin äitiys lomalle kaksi vuotta sitten. Nyt taas. Eivät kohta varmaan huoli sinne :D Aina paksuna. Että sinäänsä raskaus tuli vähän huonoon aikaan. Haluaisi ammatin saada ensin tässä välissä, mutta jos lapsi vain on terve niin en näe syytä miksi en tätä lasta haluaisi.
Esikoisen kohdalla kävi vähän huonosti ja sen takia hirvittää ettei tämä lapsi omaa samaa sairautta, tai muuta vastaavaa. Tulee varmaan laukottua miljoonissa testeissä ja varmistetaan että lapsi on tälläkertaa terve. Toisen lapsen menetystä en kestä. Vielä näinkin lyhyellä välillä..
Paljon ei siis vielä uskalla raskaudesta intoilla, mutta kyllä sitä silti vähän on onnessan..
Tsemppiä sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin! Minulla jää myös koulu kesken, 1,5 vuotta olisi vielä jäljellä, mutta toisaalta kun on jo yksi ammatti alla, niin ei sinällään ole kiire valmistua tuosta koulusta, joten nyt vaan rauhassa odottelen, että pääsen 21.8 ensimmäiseen ultraan ja jos asiat menevät hyvin, niin sitten pitää vaan käydä koulussa keskustelemassa, että mihin asti voin olla mukana opetuksessa ja milloin pystyisin sitten jatkamaan kunhan pienoinen olisi jo tässä maailmassa :)
Tällä hetkellä oma tilanne on jo hieman rauhoittunut, miehen kanssa nyt rauhassa katsellaan, mihin suuntaan asiat lähtevät etenemään ja yritän tukea myös häntä omissa päätöksissään, kun miehet tunnetusti eivät halua puhua omista asioistaan, mutta minun kanssaan hän pystyy puhumaan melkein kaikesta. :) Turhaa stressiä en viitsisi kerätä itseeni, tosin nyt vain odotan ensimmäistä ultraa todella innolla!
Meillä äitini on siis lörpötellyt aika monelle ihmisille raskaudestani, vaikka alunperin sovimme, että odotamme 12.viikkoon asti, ennen kuin uskallamme todella edes miettiä asioita.. Toisin kävi: kummini oli ostanut jo ensimmäisen vauvabodyn ja soitti aivan innoissaan minulle siitä ja myöskin äitini oli sitten mennyt ja ostanut pinnasängyn... Sinällään ihan kiva, että läheiset innostuvat, mutta kun itse haluaisin rauhassa saada varmuuden siitä, että masukasvatilla tosiaan on kaikki kunnossa, ettei tule sitten pahempia pettymyksiä.. :/
Kuinkas muilla hurisee? :) Täälläkin sateinen päivä, eikä mitään tekemistä...
Np-ultra siis tänään ja kaikki oli kunnossa. Koko ei kyllä ihan vastannut laskettua aikaa, mutta sitä ei kuitenkaan papereihin muutettu.
Alkoi tuntua heti jotenki todellisemmalle tää odotus, kun sai nähdä pikkuisen räpistelijän masussa:)
Koko eilisen päivää ja tämän aamun kyllä pelotti ja jänskätti kovasti, kun mietti, ettäs jos kaikki ei olekaan kunnossa. Mies kyllä koetti rauhoitella ja lohduttaa. Sanoi miun hermoilevan aivan turhaan, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.
Kertokaas toiset, joko ootte saaneet aikoja ekalle neuvolalääkärille, kun miulle on annettu vain aika äitiysneuvolaan puolentoista viikon päähän, elikäs silloin miulla rv14 ja toka neuvola käynti. Eikös lääkäri pitäis olla joskus rv 12-14?
Tsiuhviuh kirjoitteli tuosta vauvauutisten kertomisesta. Meillä ei kellekään kavereille olla vielä kerrottu tästä pikku kyytiläisestä, vain molempien vanhemmat ja sisarukset tietää, mutta ollaan vannotettu, että kelleen ei saa vielä kertoa. Mites muilla?
Jokos ootte joutuneet etsimään isompia vaatteita? Miulla alkaa lempifarkut jo pikkaisen kiristää ja rintsikoitten kuppikoosta taisin jo kertoa tuolla aiemmin.
Katselin ja ihmettelin tuosta keskustelun alkupäästä, että siellä oli monta mukavasti kirjoittavaa maalismimmiä, jotka ovat olleet pitkään hipihiljaa.
Antakaas mimmit kuulua itsestänne, että missä mennään, vai ootteko vielä lomilla?
Nyt on pakko lopettaa. Pitäs mennä vielä kauppaan, mutta palataan taas.
Hyvää kesänloppua kaikille.
Minäkin haluan uutena keskustelijana osallistua. :)
Lähtökohdat: 26-v., 2 vuotta naimisissa, ekku vauva/raskaus, vauvasta on puhuttu vuoden alusta, mutta kesällä alettiin yrittää, tärppäsikin kerrasta!
Tilanne nyt: laskurin mukaan mennään viikolla 12, mutta itse epäilen, että pitkän kierron takia oon vähän jäljessä tuosta. Mutta selvinnee huomenna, kun on eka ultra. Jännittää kamalasti... Sekä ultra, että se, että ollaan päätetty viikonloppuna kertoa kaikille, mikäli kaikki on kunnossa, ja tunnetaan olevamme valmiita (myös vanhemmille kerrotaan vasta nyt).
Sitten avautumisosioon: (kun ei tosiaankaan oo vielä hirveästi ollut aiheen tiimoilta juttuseuraa) Jotenkin on ollut tosi hankalaa suhtautua tähän kaikkeen, kun ei oikein ymmärrä, eikä tiedä, miten tästä selviää. Toisaalta sitä on ihan innoissaan ja onnessaan ja olisi kamalaa, jos jotain menisikin pieleen. Silti ajattelee, että elämä olisi helpompaa, jos se jatkuisikin aina vain samanlaisena ja yksinkertaisena. (;
Poden huonoa omaatuntoa ruoka-ainerajoituksista. Jotenkin ne saattaa unohtua, tai sitä ei halua ajatella koko raskautta vielä niin konkreettisesti (että muuttaisi rajusti elintapojaan), kun kaikki tuntuu muutenkin vielä niin epävarmalta (että siellä siis olisi edes ketään). Heh, eivätkä elämäntapani nyt niin huonot ole, mutta esim. juustojen suhteen olen ollut huolimaton, ja yleensäkin terveellisen ruokavalion ja liikunnan suhteen. Lisäksi testin tekoa edeltäneet alkoholiannokset harmittavat (juhannusjuomat ja lomasiiderit, joiden kumpienkaan määrä ei tainnut kyllä ylittää edes humalarajaa, heh), kuten myös plussauksen jälkeinen viinikulaus sukulaisen konfirmaatiossa ja häissä maistettu skumppasuullinen. Oon yrittänyt lohduttautua vetoamalla ranskalaisten raskaustapoihin, mutta lähinnä harmittaa, ettei ole vielä osannut vetää rajaa. Ehkä sekin helpottuu nyt ultran myötä, kun oikeasti näen, että siellä on joku, jolle kehoni on koti, ja ravintoni elinehto.
Oon myös alkanut ahdistua kaikista ohjeista ja neuvoista, joita pelkään olevan mahdoton noudattaa. Oon kuitenkin luonteeltani semmoinen vähän "hällä-väliä", ja että asiat menee niin kuin pitää, joten tuntuu, että pitäisi muuttua paljon senkin suhteen. Tulee sellainen olo, että yhteiskunta tekee meistä epäonnistujia sen takia, että odotukset ei oo realistisia toteutettavaksi. (; Samaa pelkään kasvatuksen suhteen: olen epäonnistuja, jollen täytä kaikkia odotuksia. Pelkään päätyväni paniikkikohtauksiin (tuttuja viime talvelta), ahdistukseen tai jopa masennukseen (josta ei ole kyllä kokemusta), vaikka haluaisin oppia ihan vain puhtaasti ja tasapainoisesti riemuitsemaan tästä isosta muutoksesta. Hmm...
Kauheaksi avautumiseksi meni heti näin alkuun. Johtuen ihan siitä tietenkin, että tuossa on monen viikon murheet, joita ei kellekään (paitsi miehelle) ole voinut jakaa.
Jotenki sitä käpertyy omaan riittämättömyyteensä, jos sitä alkaa oikein pohtia... Sitä alkaa pelätä, vaikka tietääkin toimivansa aivan RIITTÄVÄN hyvin. :)
Kun sitä aikansa murehtii ja hätäilee, niin lopulta tulee mieleen enää se pikkuinen lämmin napero sylissäni, ja kaikki muu unohtuu. Eihän muulla edes ole väliä. Hih, helppoa. :) Ja tiedän muutenkin, että turha miettiä asioita, jotka ei ole vielä mitenkään ajankohtaisia. Kaikesta selviää. :)
Hauskaa muuten miettiä, minkä näköinen siitä tulee! Monet kaverit ovat olleet "yllättyneitä", miten paljon se oma nyssykkä näyttääkään vanhemmiltaan. Sitä katsoo nyt omia ja miehen vauvakuvia ihan uudella mielenkiinnolla! ;)
Raskaus itsessään on sujunut sikäli hyvin, että pahoinvointi ei ole noussut pönttöön asti (ainakaan yläkautta, hih). Semmoista kuvotusta kyllä on. Rinnat oli ekat 10vk tosi arat, nyt on helpottanut (kasvua en oo huomannut, harmi. Näissä olisi, mitä kasvattaa! :D), ainoa häiritsevä oire on kellontarkka väsy 15-18 ja senjälkeinen flunssainen olo. Ihan TOTAALINEN väsy. Nälkäkin on aikaisempaa ärhäkämpi, mutta helposti tyydytettävissä jollain suupalalla. Maha on kasvanut, mutta taitaa olla ruokaa vain. ;) Tuosta navan kohdalta kun turpoaa... Kiloja ei mielestäni oo tullut juurikaan lisää, mutta huomenna sekin selviää.
Kiva lukea näitä teidän muiden kirjoittamia ajatuksia! :)
Aamuisessa ultrassa todettiin, että pikkuinen oli menehtynyt kohtuun joitain viikkoja sitten. Voi parku ja surku! Harmittaa ja on pettynyt ja lohduton olo, ja maanantain keskenmenohoidotkin pelottaa.
Mutta miehen kanssa ollaan oltu reippaita (parkumisen lomassa), ja todettu, ettei tämä ole mikään massiivinen lanniste, vaan suuri hetken pettymys, josta päästään jaloilleen, ja odotetaan, että päästään uudelleen haaveilemaan siitä vauvasta, joka tämän kaiken jälkeen tulisi todellakin asiastaan varmoille vanhemmille!
..mutta pettymys on kyllä iso, varsinkin, kun olin uskonut, että ultran jälkeen olisi ollut iloa jaettavana muillekin.. elämä jatkuu, on jatkunut muillakin vastaavasta huolimatta, ja kyllä se vielä uudelleen tärppää... eikö niin..?
Tsemppiä teille kaikille muille! Liittynen sitten uudelleen esim. ryhmään heinämammat 2010 tms... :,)
Aivan kyynel vierähti poskelle, kun luin viimeisimmän viestisi.
Toivon, että pääset puolisosi kanssa nopeasti yli sen pettymyksen tuskan jonka keskenmeno aiheuttaa.
Toivottavasti pääsette taas pian osalliseksi siitä odottamisen riemusta, josta oli aivan ihanaa lukea ensimmäisessä viestissäsi.
Siunausta ja jaksamisia teille molemmillle.
Ei osaa taas pieni ihminen muuta sanoa, kuin jaksamista ja tsemppiä teille molemmille Taimikki! Itse tiedän myös tuon jännityksen ennen ultraa, koska tänäaamuna oli ensimmäinen ultra ja aivan samoja asioita oon kyllä hermoilin itsekin, mutta onneksi kaikki masukasvatilla oli kunnossa...
Jaksamista vielä kertaalleen teille!
Kiitos tsemppauksista...
Aivan kamala viikonloppu on ollut. Päätettiin (jostain ihmeen syystä), ettei kerrota tästäkään kenellekään; koitetaan ensin, jos päästäisiin jotenkin itse jaloilleen ensin. Ja toisaalta teeskentely ja muiden tietämättömyys teki arjessa pysymisestä toistaiseksi helpompaa. Ei haluttu alkaa velloa tässä. Kamalaa kyllä oli, kun mentiin alkuperäisen suunnitelman mukaan viikonlopuksi anoppiloihin, mutta nyt ei ollutkaan iloista kerrottavaa, vaikka sitä NIIN olisi toivonut, ja vuorosanojakin oli mietitty, miten vauvasta kerrotaan. Tuntui pahalta. Piilossa, saunassa ja yöllä itkettiin, kun muiden silmä vältti...
Mulla on sydän menny halki, ja kaikki rakkaus valunut maahan. Jos jotain positiivista yritän löytää, niin on se, että ymmärrän nyt, että mieheni osaa tukea mua. Se pitää mun tyhjästä sydämestä huolta, vaikka omansakin vuotaa. En ollut varma, osasinko odottaa sitä.
Onneksi tämä on tosiaan suru, joka toivottavasti vaihtuu vielä iloksi, eikä "teeskentelystä" sikäli koidu isoa haittaa. Mutta ei vain jaksaisi ODOTTAA, että saa pöydän puhtaaksi ja pääsee aloittamaan alusta.. Kärsivällisyys ei joustaisi yhtään. Ja harmittaa sekin, että ensikerralla ei pysty enää yhtä sinisilmäisesti iloitsemaan testin kahdesta viivasta.
Apk, siunauksen toivotus lämmitti erityisesti, se on mulle tärkeä asia. Jos vain muistat ja viitsit, niin ota meidät johonkin iltarukoukseen tämän asian kanssa.
Nyt en tule tähän keskusteluun enää latistamaan tunnelmaa. :) Ilokseni huomaan olevani vilpittömästi onnellinen teidän muiden puolesta. Ei saa ajatella, että "miksi me", koska ei me olla yhtään sen etuoikeutetumpia kuin toisetkaan säästymään tältä. Eli "miksEI me"... Tosiaan, iloista ja onnellista ja onnekasta odotusta teille! :)
suuren menetyksesi johdosta, alkoi kovasti itkettämään tuo kertomuksesi. :(
Moikka,
tulen itsekin kertomaan että myös meidän onni loppui lyhyeen, 2viikkoa sitten varhaisultrassa (6 3) ei löytynyt sykettä ja jäätiin seurantalinjalle, mutta vuoto alkoi 3päivän kuluttua.
Oltiin kutsuttu jo molempien vanhemmat seuraavaksi viikonlopuksi kylään ja samalla tavalla päätettiin ettei muuteta suunnitelmia ja kaikesta huolimatta oli mukava ilta vanhempien kanssa, jälkikäteen mietittiin että eivätpä tienneet millainen uutinen liippasi heitä läheltä. Itse olen kertonut kahdelle parhaalle ystävälleni ja jos ja kun tulee onnistunut raskaus aion avoimesti puhua keskenmenostani, sillä tällä hetkellä itseäni harmittaa kovasti se että se on niin iso tabu, enkä juurikaan tiedä muita joille olisi käynyt samoin, vaikka todennäköisesti jokaisen lähipiirissä heitä on. Nyt ei haluta vielä sen enempää puhua lähinnä sen takia ettei haluta muiden tietää että yritämme lasta.
Tänään kävin kontrollissa ja kohtu näytti tyhjentyneen hyvin. Kehoitettiin odottamaan yhdet kuukautiset mutta sanottiin että vaikka tulisi jo sitä ennen raskaaksi niin ei haittaa.
Tsemppiä kaikille loppuraskauteen ja Taimikin kanssa tavataan sitten niissä heinäkuun odottajissa ;)
Harmi kuulla, että teilläkin kävi näin... On se kyllä paljon isompi suru, kuin mitä olisi uskonutkaan... Voimia ja tsemppiä teillekin!
Samaa mekin mietittiin, ettei kerrota kellekään siksi, että lapsihaaveetkin tuntuu jotenkin niin henkilökohtaisilta lähteä levittelemään... Yhdelle ystävälle kerroin tänään, koska tiesin hänen käyneen saman läpi. Siksiki ajattelen, että siinä vaiheessa, kun on uusi raskaus tärpännyt ja edennyt (tai muuten tarpeeksi aikaa kulunut), haluan kyllä kertoa, miten meille tässä ensimmäisessä kävi. Jos joku saisi siitä lohtua.
Mä sain eilen tyhjennyslääkkeet ja jännityksellä odotan, loppuuko vuoto kohtuuajoissa ja alkaako uudet menkat normaalisti. Haluaisin ehkä varmuuden vuoksi odottaa yhdet välimenkat, mutta katsotaan nyt, miltä alkaa tuntua, kun tilanne etenee.
Tosiaan, tavataan haaveilija siellä ensikesämammoissa, toivotaan niin! :)
Hei!
Voi kumpa osaisin löytää jostain tähän hetkeen sopivia lohdutuksen sanoja. Sanoja, joista voisit ammentaa itsellesi voimaa ja uutta uskoa alkaa kaikki taas alusta.
Muistan hyvin keväisen, toisiamme kannustaneen mielipiteenvaihtomme tuolta kuumeilijoista, sekä realistisen, aidon lämpimän suhtautumisen kuumeiluumme.
Siksi oli todella surullista lukea, että teilläkin piti käydä niin.
Kuten varmaan muistat, niin intohimoisena googlettajana olen hankkinut itselleni koko alkuraskauden ajan kaikkea ylimääräistä pelättävää ja jännitettävää.
Vaikka olen yrittänyt vähentää nettiriippuvuuttani, niin kokonaan en näytä siitä irti pääsevän, johtuu myös osittain työstäni.
Olen myös koko ajan alitajuisesti pelännyt kokevani keskenmenon, sillä keskimäärin kaksi todettua raskautta kymmenestä keskeytyy ennen 12 viikkoa.
Toivon sinulle ja miehellesi jaksamista ja onnea uuteen yritykseen.
Juuh täällä olisi yksi mamma jolla laskettuaika maaliskuussa,
huomenna eka ultra ja jännittää ihan hirmuisesti koska maha on samankokoinen nyt mitä oli ensimmäisestä vasta lähes puolessa välissä... :D
Joo kahvin juonti on mullakin jäänyt vähän vähemmälle ja väsymys painaa ihan hulluna, varsinkin kun on tuo esikoinen tässä vielä hääräilemässä päivittäin. :)
Ei mulla erityisemmin ole mielitekoja ollut niin kun ei ensimmäisen raskauden aikanakaan, mutta eiköhän vielä ehdi... :D
huomenna sitten kertomaan, kuinka kävi ja löytyykö sieltä mahasta vaikkapa kaksoset *epäilee* :))
huomenna kertomaan, kuinka kävi ja tuleeko sieltä mahdollisesti kaksoset. :)
Tänään oli siis eka ultra, ja pirteä pieni kaveri siellä myllersi:) ...ei siis ollut kuin yksi asukki, vaikka jotenkin oli ollut tunne että sielä kaksi olisi...:) laskettu aika siirtyi päivällä vaan, eli la on 25.3.
Pahoinvointi jatkuu edelleen, ja väsymys :(
Hei! Täällä on yksi vasta 18-vuotias esikoistaan odottava tyttönen. Laskettuaika ois tuossa maaliskuun lopussa. Ensinmäinen neuvola on 31.8. täytyy kyllä myöntää että pientä jännitystä ilmassa:)
...on eka ultra 31.8. :) Jännittää kovasti, et onko kaikki kunnossa.
Täälläkin ois laskettu aika maaliskuussa ja np-ultra ois kanssa 31.8.
Varhaisultrassa kävin rv 6 kun olin ihan varma että tämäkin raskaus oli mennyt kesken, mutta yllätykseksenä siellä näkyikin syke!
Me ollaan päivälleen samassa vaiheessa raskautta :))
Raskaus näyttäs menneen kesken.. :( Olin reissussa ja siellä rv. 10 alko vuoto. Pääsin lääkäriin viikolla 11 ja vahva epäily oli, että kesken on menny. Nyt odotan aikaa polille.. Ihan perseestähän tämä on.. Oltiin jo kerrottu vanhemmille. Aika kova pala heillekin, kun olisi ollut eka lapsenlapsi..
Otan osaa, en osaa sanoa tähän oikein mitään järkevää lohdutukseksi, koska se ei varmasti helpota oloasi. Tuntuu niin kurjalta puolestasi. Alkaa vähän joka puolelta tuleen liikaa näitä keskeytyksiä maaliskuisissa, niin ei tunnu itsestäkään kivalta. :(
Ihan samaa mietin, keskenmenoja näyttää tulevan aivan liikaa! :/ Tuntuu pahalta itse ilakoida omasta onnesta kun tulee näin huonoja uutisia lähes päivittäin...
Koittakaahan jaksaa, vaikka tuskin oloa yhtään helpottaa :(
elikkä la. 13.3 2010. Entuudestaan lapsia on jo kuusi; neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Ilmeisesti odotin kaksosia jopa kolmosia, mutta yksi tuli kesken viikolla 5. Nyt odottelen jännittyneenä sikiöntutkimuslaitoksen tekemää eka ultraa, jossa selviää odotanko tosiaan kaksosia. Raskauteni tuli täysin yllätyksenä. Kuukautiset olivat olleet normalisti eikä minun pitänyt kaiken jären mukaan olla mitenkään raskaana. Mutta niin se vain on, että odotan jälleen ja olen hyvin onnellinen tulevasta/ tulevista pienokaisistani. Niin ikää minulla 35v. eikä mitään hormooni yms. hoitoja ole tehty, mikäli joku jo ehti sellaista ajatella...
Otin juuri takaisin vaatekaappiin äitiysvaatteeni tai paremminkin kaavut, sillä mielestäni äitiysmuodissa oisi paljon parantamisen varaa. Kaikki materiaalit, värit, mallit yms.
Hei maaliskuiset!
Tosi surulliseksi on mielen vetänyt, kun on näitä viime viikon viestejä täältä lueskellut. Toivon kovasti, että menetyksen kokeneet jaksavat koota taas itsensä uuteen yritykseen, jaksamista ja siunausta heille siihen.
Mies on ollut työkomennuksella jo viikon, ja niinpä miussa ikuinen hätäilijä ja huolehtija on taas nostanut itsensä pintaan. Tekemisen puutteessa olen sortunut taas Googlettamaan turhaa tietoa ja väkisinkin on alkanut miettiä, että miten selviäisi, jos itselläkin menisi kesken. No sitä se viikon yksinäisyys teettää.
Miulla usein iltapäivisin tulee kamala väsy kohtaus ja pyrinkin siirtämään päiväkahvin juonnin vasta sille välitunnille, kun väsy on iskenyt, se aina pikkuisen piristää ja jaksaa lasten kanssa lopun päivää. Miulla tekee kyllä tiukkaa tuon kolmen kupin rajan kanssa ja lähes päivittäin meinaa ylittyä, kun tuota pahoinvointiakaan ei enää ole.
Miten te muut olette jaksaneet töissä?
Jokos minni234 sinulla se kesäloma loppui?
Minne katosit myy pikkuinen ja ihanat kirjoituksesi?
Ja kaikki te muut maaliskuiset, voi kumpa kertoisitte jotain:)
Miulla nyt ensiviikolla toinen neuvola ja eka lääkäri. Jänskättää - toivottavasti kaikki on edelleen hyvin. Palaillaan :)
Kuules apk, ymmärrän täysin tunteesi ja tiedän että kuka tahansa selviäisi tästä. Meidän suhdetta tämä on vain vahvistanut ja tiedän että meistä tulee tämän kaiken jälkeen parempia vanhempia, puhumattakaan siitä miten olemme rakastuneet toisiimme entistä enemmän.
ehkä sen mitä haluan muiden palstalaisten muistavan on, että miten onnekkaita olette. koska tämä olisi voinut sattua kenelle vaan, mutta sattumaa oli että tällä kertaa tämä sattui juuri meille. toivon että osaatte arvostaa samalla tavalla vauvaanne kuin mitä me osaamme arvostaa meidän tulevaa vauvaamme. Ja tiedän että myös kaikella tällä oli tarkoituksensa.
apk, myös minulle merkitsee hyvin paljon lähettämäsi siunas, ja toivon sydämestäni raskautellesi, rakkaudellesi ja koko elämällesikaikkea hvyää.
toivon kovasti että kaikille syntyy terveet lapset ajallaan ja kohdallenne osuu kauan toivovamme onni, näköjään ei vain ollut vielä meidän aika tulla vanhemmiksi.
Elämä vie, elämä tuo, ja kolmen viikon jälkeen olen päässyt irti katkeruudesta ja tosiaan sydämestäni toivon kaikkea hyvää joka ikiselle odottajalle.
ennen raskautta yleensä 4-6 mukillista kahvia päivässä, yleensä kuitenkin 4. Kun huomasin olevani raskaana, vähensin määrän kahteen mukilliseen, jotka juon aamulla ja olen siinä sitten pysynyt lujasti. Pahoinvointia on enää satunnaisesti, en ole enää oksennellut. Mulla kans tulee välillä googletettua 'turhaa' tietoa ja sitten taas stressaa..
Eilen ekaa kertaa mun verkkarit tuntui kireeltä mahan kohdalta. Olipa tosi outoa.. Saa nähdä, mahtuuko työhousutkaan enään jalkaan, kun viimeksi olen niitä käyttänyt 7 viikkoa sitten, apua.. Pitää varmaan testaa nyt niitä viikonlopun aikana. Jos eivät mahdu, niin pitää käydä ostaan jotkut venyvät tilalle. :)
Mulla on ollut jo neuvola, neuvolalääkäri, ultra ja viikon päästä olis sitten taas normaali neuvolakäynti.
Tulin pitkästä aikaa tänne lukemaan viestejä. Kirjoitin heinäkuun lopussa vasta plussannut-nimimerkillä yhden viestin. En ole ehtinyt käydä täällä aikoihin.
Nyt kuitenkin aattelin tulla kertomaan kuulumisia. Minulla on nyt menossa rv12. Kävin eilen eka ultrassa ja vauvalla näytti olevan kaikki hyvin. Siellä se heilutteli käsiään ja kosketteli nenäänsä sormillaan. Oli ihan hauska nähdä veijari. Mulle tehtiin ultra vatsanpeitteiden päältä, kun pelotti se sauva, jonka kätilö meinas tunkea sisään. Raskaus olikin pitemmällä kuin ensin oltiin laskettu. Ensin laskettu aika oli 16.3 ja nyt se on 11.3.
Eilen illalla tapahtui outoa, minusta tuli vettä! Säikähdin, että se oli lapsivesi. Mulla ei ole ollut kuitenkaan mitään kipuja ollut, eikä vuotoa. Soitan maanantaina terkkarille ja kysyn, pitääkö mennä tutkimuksiin. Oon yrittänyt tunnustella, että voikohan vauva hyvin. Onko kellään ollut vetistä vuotoa? Ei oo kyllä minkäänlaisia kipuja.
Sitten mulla on myös toinen ongelma, on kurkkukipua ja nuha. Täytyy käydä varmaan tutkittamassa, onko tullut se sikainfluenssa.
Muuten odotus sujuu hyvin. Pahoinvointia ei enää ole kuin tosi harvoin. Suolisto toimii hyvin, ja jatkuvasti tarvii käydä vessassa. Myös ilmavaivoja on ja siihen ongelmaan aattelin hakea lääkitystä, jos siihen on tarjolla jotain odottajille.
Oli surullista lukea keskenmenoista. Toivon teille uudelleen yrittäjille kaikkea hyvää!Keskenmeno varmasti surettaa ja menee aikaa että siitä pääsee yli.
Onnea kaikille odottajille! Kirjoitellaan!
Työt on ainakin minun osaltani ohi, tosin tiistaina tulee karu paluu arkeen kun koulun penkki kutsuu.. :S
Väsymystä on nyt ollu lähinnä työn puolesta, kun tein tapahtumaa koko kesän ja nyt viime viikolla maanantaista torstaihin työtunteja tuli 55,5 tuntia. :S (tapahtuma oli siis torstaina, joten väkisin tuli työtunteja PALJON).
Nyt on kuitenkin hyvin levätty viikonloppu takana ja tuntuu, että normaali elämä voi alkaa :) Ultrassa kävin silloin 21.8. ja kaikki oli pienokaisella hyvin, syke löytyi ja niskaturvotuskaan ei ollut normaalista poikkeava :) Laskettu aika siirtyi muutamilla päivillä eteenpäin 11.3. (aiemmin arvioitu 5.3.)
Seuraava neuvola on 14.9. joten katsellaan mitä sieltä tulee vastaan. :) Pahoinvointia ei oikeastaan ole ollut, eikä mitään vuotojakaan, välillä jo tuntui, että onkohan tuolla masussa mitään elossa kuin ei tunnu eikä näy missään ;)
sanottiin. Kerrothan jo meillekin, mitä kuuluu...
http://www.pahoinvointi.fi/raskauspahoinvointi.php
Moikka taas kaikille! Olipa kiva yllätys, että oli tullut paljon uutta viestiä viime käynnistä! Jatketaan samaa rataa! :)
Mun kesäloma on nyt puolessa välissä, eli pari viikkoa vielä "lomailua", sitten taas karuun arkeen:/ Ei vaan oikein lomalta tunnu kun on niin paljon hommaa talossa, joka päivä olen yrittänyt maalata edes vähän.. Ehkä pitäisi pitää rokulipäivä ;) Eilen touhusin vähän liikaakin, maalailin, pesin ikkunoita ja mattoja..Neljän pintaan maha olikin niin kipeä, että sänkyynhän se kaatoi:/ Autolla ajo sattui mielettömästi, tai oikeastaan siinä vain kun piti jalkaa nostaa kaasulta. Sitten alkoi sattumaan kävelykin ja vähän se on nyt helpottanut, mutta kyllä aina valillä vihlasee taas oikein kunnolla.. Vaihtelevasti, välillä oikealta, välillä vasemmalta puolelta, mutta aina alamahasta. Ei ollenkaan kiva :(
Kävin keskiviikkona äitiyspolilla lääkärillä, tai lääkäri sen ainakin piti olla, mutta eihän siellä muuta tehty kun ultrattiin. Etsittiin sellaista lambdaa, mutta ei löytynyt eli loppu raskauden ajan ultrissa pitää juosa parin viikon välein. Toisaalta ihan kiva, että näkee pikkuiset, mutta onhan siitä vaivaa kun tuo poli ei ihan nurkan takana ole..ei kyllä onneksi mitenkään mielettömän kaukanakaan. Mutta nyt on ajateltava vain pienten parasta ja "kärsiä" itse vähän ;)
Lääkäri sanoi uskovansa, etttä joudun jäämään töistä kokonaan pois n. 20-24 raskausviikon aikana, kun on seisomatyö. Vähän hirvittää, että mitä minä sitten teen..puolet raskaudesa kumminkin vielä edessäpäin tuolloin.. Ja kelan rahoille jääminenkin pelottaa, että kuinka selviämme talolainasta, kun ainahan sairaslomalla rahallisesti haviää....
No pitää ajatella nyt vaan vauvojen parasta! :) Eiköhän niillä asioilla ole aina tapansa järjestyä! :)
Kävin tänään np-ultrassa ja kaikki oli hyvin, turvotusta noin 1mm.
Vastas viikkoja 11 3.
Nyt on hyvä fiilis.
Mulla oli kanssa eilen eka ultra ja viikkoja oli 12 1 mutta koon mukaan olis menossa 11 6 (nyt siis tasan 12) et eipä juuri heittänyt.. :) Siellä se pieni nukkui ja pieni sydän hakkas kovasti :)
No huhhuh, jopas oli viikko... Miulla siis tällä viikolla se toka neuvola ja lääkäri sitte heti perään.
Ja niinkus pelkäsin, jouduin nuhdeltavaksi tuon herkutteluni seurauksena, kun paino oli noussut neuvolavakaalla punnitessa ekasta käynnistä raskausviikkojen mukaisen painotaulukon kahden kilon sijaan neljä kiloa, siis tuplaten:(
Koetin kyllä puolustella sillä, että BMI on nyt se ihanne 22, mutta neuvolan täti torppasi miun puolustelut alkuunsa ja kehoitti ryhdistymään, sekä välttämään liiallista herkuttelua, pah:(
Täytyy myöntää, ettäs herkut on tehneet kauppansa viimeisen kahden yksin eletyn viikon aikana, kun miun mies on ollut työkomennuksella, mutta tänä iltana on palaamassa kotiin, niin eipä enää tarvi ainakaan sitte ikäväänsä napostella:)
Niin tuosta neuvolasta vielä. Lääkäri teki alapään tutkimuksen ja mittasi verenpaineet, sitte kuunneltiin vielä pienen kyytiläisen sydämmen tikitystä. Tosi ihanalle tuntui kuulla, ettäs kaikki on kunnossa:)
Kuinka teillä muilla, jokos vaatteet kiristää ja onko painonnousu pysynyt taulukoissa?
Minäpä sitten taas kirjottelen kun ei muutakaan tekemistä oikein ole(miksi AINA sataa?). Elikkä mulla on kyllä vaatteet kiristäny jo aika kauan, mutta maha ei kumminkaan vielä niin iso ole, että äitiysvaatteitakaan viitsisin ostella, turhauttavaa.. Farkkuja pidän niin, että ponnarilla "köytän" napin reiästä kiinni ja masutuubi päälle ;) Ehkä olisi jo aika lähteä koluamaan henkkamaukkaa...
Paino mulla oli noussut kaksi kiloa noiden neuvoloiden välillä, mitkä olivat viikoilla 8 4 ja 14 tasan;) Jotenkin kävi sekin ahdistamaan! Tuntuu niin paljolta, vaikka rehellisesti sanottuna luulin, että painoa on tullut tuplasti enemmän, kun syön niin paljon ja aika paljon myös herkkuja :/ Ei neuvola täti kyllä mitään sanonut suuntaan tai toiseen..
Minnes kaikki muut ovat hävinneet? Tuntuu, että olen ainoa kuka kirjottaa näin usein, ehkä muilla on muutakin elämää kuin tietokone ;)
Oottekos kaikki voineet ihan hyvin? Ettei ole mitään vuotoja tai kipuja ollut? Näkyykös kellään jo ihan selvää vauvamasua? :)
Heippa!
Just samaa ihmetellyt, taidetaan olla minni234 ne tämän keskustelun ainoat nettiriippuvaiset.
Siis mitä, vain pari kiloa painoa lisää ja ahdistaa, älä höpsi, sehän on ihan neuvolataulukoitten mukainen painonnousu ja ootat sentään kaksosia.
Toista on täällä, voit kuvitella miten miulla suorastaan nyppii. Kuvittele - siis neljä kiloa ja ihan oman itsekurin puutetta, kun olen antanut herkkutteluhimolleni vallan, mutta siihen on saatava muutos. (Huoh - helppo sanoa)
Masu on vielä aika huomaamaton vaatteet päällä, vaikka jo somasti pömpöttääkin. Miulla kanssa farkut alkaneet pikkuhiljaa kiristää. Pakko kohta ostaa jotkut äippähousut, tai hypättävä farkuista legginseihin ja tunikaan / mekkoihin.
Kivaa ois kuulla muidenkin kuulumisia:)
No kyllä mä tänne melkein päivittäin kirjoittelen, siis muihinkin ketjuihin kuin vain tähän. Painoa ei ole tullut yhtään lisää, mutta maha on jo valtava. :D
Hei!
Täällä on laskettu aika 21.3.2010 ja juuri viime viikolla käimme mieheni kanssa ultrassa ihailemass heiluvaa pikkuista. Sitten rohkenin jopa ostaa yhden pikkuruisen paidan ü
Kunnassamme ei tarjota lainkaan ensimmäistä lääkärintrkastusta, jos on käynyt ultrassa ja verikokeissa, jossa on otettu vasta-aineet yms. Minusta tämä tuntui vähän ikävältä ja niinpä varasin itselleni ajan yksityiseltä ja se on ensi viikon tiistaina. Onhan se kiva nähdä vauva taas uudestaan ja saada sisätutkimuskin. Mielestäni on rahan arvoista tässä vaiheessa.
Itse sairastan jo toista flunssaa parin viikon sisään. Harvinaista minulle, mutta en tiedä, olisiko todella tuon vastustuskyky laskenut vai mikä on.
Oletteko muut yhtään kärsimättömiä? Itse en malttaisi odottaa, että tapaan tämän ihanaisen ensi vuonna...
Tänään kävin taas ultrassa äitipolilla. kaikki masussa hyvin:) onko muilla huomattu että istukka olisi kohdun etuseinässä? aikaisemmin ei oo koskaan ollu mitään puhetta missä kohin se istukka on ollut...
mullakin on vatsan seutu jo aika paljon pyöristynyt, kaikki on siis jo huomannut että meille tulee uusi perheenjäsen :)
Moikka!
Ai että ollaanko kärsimättömiä vauvan(ja meillä vauvojen) näkemisen suhteen? -todellakin! :D Mutta pitää nyt vaan toivoa, että pysyisivät mahassa mahdollisimman pitkään! Nyt pelkään vielä keskenmenoa, mutta pelkään myös jo tulevaa, että syntyvätkö keskosina. Sisareni kun syntyi keskosena, olen nähnyt sen verran läheltä miten kamalaa se voi olla, että todella pelkään sitä kovasti! :/
Mulla on maha ollut niin kipeä nyt viimiset kaksi viikkoa, että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tänään maha on ollut parempi (ei ole vihlaissut kuin muutaman kerran) ja pääsin jopa koiran kanssa pienelle lenkille! Välillä käy sääliksi tuo meidän karvakuono, kun minun koirahan se on ja miehen on pitänyt sitä lenkittää. Koiran ilmeestäkin näkee sen pettymyksen kun kerta toisensa jälkeen joutuu miehen kanssa lenkille lähtemään! (Kumpikaan ei oikein tykkää toisistaan! :D)
Huomenna on sitten taas lääkäri, jossa ultrataan pikku kaverit. Viikkoja mulla nyt 15 5 ja maha näkyy mun mielestä jo selvästi, mutta olen vähän miettinyt, että jos joku sellainen tuttu mut nyt näkisi kuka ei tiedä raskaudesta, kehtaisikohan hän kysyä.. Jaa'a.. Eli en ole varma onko se maha nyt niin selvä vauvamaha kuin sitä itse pidän. Kovasti olen rasvaillut, ettei arpia tulisi. Saa nyt nähdä onko rasvailusta tässä tuplaraskaudessa mitään hyötyä. Onko teillä muilla mitään muuta "kikkaa" arpien estämiseksi? Olen kuullut myös sellaisesta, että päivittäin pitäisi "nipistellä" omaa mahaa ja näin venyttää nahkaa jo valmiiksi.. Olen sitäkin koittanut, mutta en oikein saa tästä pötsistä kunnolla otetta, että nipistelystä olisi jotain hyötyä.
Viime ultrassa mun lääkäri sanoi, että istukka on kohdunsuun päällä, mutta kohdun kasvaessa istukka siirtyy tuosta suuaukolta pois, eli ei hätää :) Ei mullekkaan kukaan aikaisemmista ultraajista (jotka olivat kyllä molemmat kätilöitä) sanonut mitään missä kohtaa istukka on tai, että mihin suuntaan kohtu on kallellaan. Tämä sama lääkäri, joka kertoi istukan paikan, kertoi myös mulle ton kohdun "paikan", mutta en nyt muista yhtään mihin suuntaan se oli kallellaan.
No tulipa mulla pitkä sepostus.. Koittakaa edes joku jaksaa lukea! :)
Kamalasti pelästytti, kun yöllä pisulla käydessä tuli pyyhkiessä paperiin pikkuisen kirkasta verta.
Koko aamuyön kaikenlaiset kauhukuvat vaan pyöri mielessä. Kun aamupisullakin tuli vielä pyyhkäistessä paperiin ruskeaa tuhnua, niin soitin heti aamusella neuvolaan.
Rauhoittelivat ja käskivät vain tarkkailla tilannetta ja jos alkaa enempi vuotaa, niin sitte yhteys terkkariin, tai polille. Onneksi se taisi loppua tuohon.
Tietäis vaan mistä johtui? Meillä oli kyllä miehen kanssa seksiä illalla... pahus jos sitä pitää alkaa nyt varomaan.
Onko teillä muilla ollut näitä vuotoja? Kun sanoivat miulle puhelimessa sieltä neuvolasta, että on aika yleistä tämmöinen. Miten siulla la 11.3. selvisi se vetinen vuoto?
Mikähän rasva oishyvää tuohon raskausarpien ehkäisyyn? Miulla on ollut vielä ihan vaan perus vartalovoidetta jolla rasvaillut.
Mites lääkäri ja ultra meni minni234?
Mullakin tuli alussa seksin jälkeen sellasta rusehtavaa vuotoa, sanoin kanssa siitä neuvolasta, mutta ne kanssa sanoi, että todella monella tulee seksin jälkeen. En kyllä nyt muista syytä, vaikka sanoihan nevolatäti senkin. Eli tuskin syytä huoleen! :) Yhdessä ultrassakin lääkäri kyseli multa, että onko tullut verta kun se istukka on siinä kohdunkaulan edessä. Sanoi, että useasti tulee jos istukka siinä on. Multa ei kyllä ole tullut ton alun jälkeen kertaakaan.
Olen varmaan vähän hermoheikko, koska joka kerta kun menen vessaan, olen ihan paniikissa, että tuleeko verta! Tunnustaako kukaan muu kuuluvansa samaan kastiin? ;)
Meillä meni ultra ihan hyvin, ja taas kahden viikon päästä uusiksi. Pienet on kasvaneet hyvää vauhtia ja ainakin vielä molemmat ovat suhteellisen saman kokoisiakin :) Toisen painoarvio oli 119g ja toisen 112g, mutta ne diaknosoidaan kuulemma samanpainoisiksi kun ultrassa voi olla heittoa olikohan se 12g molempiin suuntiin.
Mulla loppui sitten loma! Muutama päivä oltu nyt töissä ja muuten kyllä ihan hyvin pärjään, mutta selkä alkaa temppuilemaan! Ja ärsyttää kun pissalla pitää ravata yhtä mittaan! Normaalisti saatoin olla hyvinkin 8 tuntia käymättä, mutta nyt on pitänyt käydä ainakin kolmesti! Ei olen helppoa ;) Työhousutkin alkaa kiristämään ikävästi, vaikka siirryin jo ennen lomaa yhtä kokoa isompiin.
Jaksatteko muut olla töissä vielä ihan hyvin? Vaivaako mikään? Itse meinasin kyllä olla niin pitkään kun on mahdollista, etten jää tänne neljän seinän sisään masentumaan! ;)
Siis tuon viikon takaisen pikkuisen vuodon jälkeen miusta on ainakin tullut aivan luulosairas pyyhkijä, kun pitää pisulla käydessä (ja niitä käyntikertoja on usein) paperin kanssa pyyhkiä ja pyyhkiä ja katsoa kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen, ettei vaan ole mitään vuotoja. No, onneksi niitä ei ole enää ollut.
Kyllä, ihan hyvin jaksetaan töissä vielä olla, ja aion jatkaakin niin pitkään kuin suinkin ja syytkin (ne neljä masentavaa seinää) on samat kuin siulla minni234.
Nyt on vaan alkanut tulla ylösnoustessa ja pyörällä polkiessa kramppeja ja ihme vihlaisuja tuonne alavatsaan ja oikealle kupeelle. Oisko nää nyt niitä kohdun kasvun- ja liitoskipuja?
Mitäs teille muille kuuluu?
Oli lomat ja kaikkea niin en ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne, vaikka olen käynyt kyllä lukemassa kuulumisia aina välillä. Mulla on ollut koko ajan pahoinvointia, nyt oksentelen enää satunnaisesti, mutta huono olo on koko ajan. Aika rankkaa sinänsä, koska tätä on kestänyt jo tosi pitkään ja loppua ei näy. Tietty tän kestää, kun tietää minkä takia:)!
Muuten kaikki on ok, painoei ole minun kohdallani noussut, sen sijaan tippunut usemamman kilon juuri tuon pahoinvoinnin vuoksi. Nyt pystyn syömään ihan suht normaalisti, mutta silti ei kiloja ole vielä tullut. Johtuu varmaan siitäkin, että ei ole mitään himoja mihikkään herkkuihin, esim. pitsaa en voi syödä ollenkaan tai muitakaan rasvaisia ruokia. Ruokavalio on siis puuroa, kotiruokaa ja vihanneksia, niitä tekee mieli.
Nyt yritän aloittaa ikkunoiden pesemisen vaikka väsymys on ihan sanoinkuvaamaton, se myös yksi uusi ilmiö, sekä suonenveto öisin jaloissa, eli onhan näitä oireita:)! Kirjoitellaan kuulumisia ja ihanaa odotusta kaikille:)!
Heips! Minulla on ollut ihan mukava alkuraskaus, sillä en ole kärsinyt minkäänlaisesta pahoinvoinnista, mielihaluista enkä mistään muustakaan, ainoa 'oire' on ollut se että kun sänkyyn menee illalla, niin ei kauaa tarvitse pyöriä niin on jo untenmailla (ennen kärsin unettomuudesta, joten vaikea sitäkään on oireeksi laittaa :D )
Olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen ettei ole tarvinnut kärsiä oksenteluista yms.
Olen nuori esikoista odottava, ja pakko myöntää että en välillä ole edes varma olenko raskaana, elämä tuntuu aivan samanlaiselta kuin ennenkin. Ja eipä tuo mieskään ilmeisesti vielä sitä ole ihan sisäistänyt. Lapsi on kyllä hyvin toivottu ja tervetullut, on vain outoa kun ei välillä itsekkään huomaa olevansa raskaana, no maha alkaa hieman pullottaa, että ehkä sen kohta sisäistää sitten kunnolla..
Heippa maaliskuiset!
Varmaan kaikilla syyskiireitä, kun oli tää meidän keskustelu tippunut niin alas, että hyvä kun edes löytyi.
Niis - semmoista ajattelin kysäistä teiltä toisilta maliskuun alkupuolen odottajilta, että jokos olette tunteneet pikku kyytiläisen liikeitä masussa, kun itse en ole niitä mielestäni vielä bongannut?
Jokos sulla Vauvakuumeinen 09 on tuo pahoinvointi helpottanut ja paino lähtenyt nousuun. Miulla on painoa tullut lisää jo melkein viisikiloa, saapi nähdä millainen "tankki" tästä mamista vielä ennen maaliskuuta paisuu.
Miulla tulee ihme vihlontaa yhä tuonne alapäähän ja tuntus tosi ikävälle etenkin portaita-, tai istumasta noustessa. Pyörälläkään ei ole enää paljon viitsinyt polkea, kun siinä se vasta oikein tuikkii:(
Muita pahempia oireita ei sitte oikeestaan olekkaan... Niin, ellei sitte huomioida mieheni väitettä, että tuo miun "tempperamenttipuoli" on alkanut joskus pikkuisen pirskahdella;)
Oispa kivaa taas lukea, mitä teille muille kuuluu:)
Hyvää syksyä ja voidaan paksusti;).
Moikka! Mulla ei ole nyt niin iloisia uutisia kerrottavana.. Eli meidän kaksosilla ilmeni fetofetaalinen transfuusio, ja joudumme lähtemään Saksaan hoitoihin. On aika suuri riski, että menetämme molemmat vauvat.. Tuntuu, että koko maailma murenee. Kaikilta muilta asioilta lähtee merkitys. Jatkuvan pelon kanssa eläminen on aivan kamalaa. Ei voi koskaan tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan.. Lääkäri sanoi, että jos päästään edes 10 viikkoa eteenpäin raskaudessa, vauvat on vielä mahdollisuus pelastaa. Mutta mistäs sitä tietää pääseekö niin pitälle vai ei.....
Voi ei Minni234, yrittäkää jaksaa ja toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Mitä tuo niin kuin suomeksi tarkoittaa? Voimia sinne tosi paljon ja varmasti kaikki täälläkin palstalla pitää peukut pystyssä, että kumpikin pienokainen selviää.
Akp:lle voin vastata, että vieläkin on pahoinvointia ja yökin aina välillä. Tänään oli töissä vaikea päivä, en pystynyt syömään tarpeeksi usein päivän aikana, kotiin tullessa oli tosi huono ja oksettava olo. Viime neuvolakäynnillä todettiin, että painoa oli tullut huimat 50g viikko eli 200g lisää:)! Mutta eiköhän se siitä lähde nousuun pikku hiljaa. Kuitenkin olen edelleen laihemmassa kunnossa, kuin raskauden alussa. Mutta ruokahalu on lähes normaali eli kyllä tämä tästä.
Mites muilla menee? Ootteko varannut aikaa rakenneultraan vai tarjoaako teillä neuvola sen? Meillä ei ja ollaan menossa viikolla 22 yksityiselle.
Ei muuta kuin tsemiä kaikille ja toivotaan, että kaikilla jatkuu odotus hyvin. Minni234:lle erityishali ja rutistus:)!
Voimia koko teidän perheelle!!
Sinne Hampuriinko olette lähdössä Laser-hoitoon? Ne on siellä tosi taitavia, ja sen takia Suomessa niitä ei tehdäkään, koska se on sen verran harvinaista että parempi että joku joka tekee niitä paljon tekee sen sitten. Tiedän ainakin yhden pariskunnan jolle tällainen toimenpide on tehty onnistuneesti. Paljonkos teillänyt on viikkoja? Millon ne hoidot aloitetaan?
Tässä vielä muille yksinkertaistettua tietoa:
Se fetofetaalinen transfuusio tarkoittaa sitä että sikiöillä on risteäviä verisuonia, jolloin yhdestä sikiöstä tulee ns. luovuttajasikiö ja toisesta ns. saajasikiö. Luovuttajasikiön kasvu vaarantuu ja saajasikiön sydän voi olla vaarassa "ylikuormituksen" vuoksi. Kaksosraskauden riski kehittää tällainen syndrooma on n. 1%.
Rakenneultraa tässä odottelen kovasti. Se olis vajaan kolmen viikon kuluttua. Aion kysyä sukupuolen, jos se vaan sattuisi näkymään.
Onpas taas hiljaista täällä meidän keskustelualueella...Mitäpäs kellekin kuuluu? Akp. kyseli tuolla aiemmin, että onko liikkeet tuntuneet jo? En ole ihan varma, yx päivä tuntui semmoiselta jännältä:) mutta en tiedä oliko ne hentoja liikkeitä.
Pahoinvointi ei ole vieläkään täysin helpottanut, ei ole ollut raskauden alettua kertaakaan normaali/hyvä olo, mutta tämän kanssa pärjää jo kuitenkin. Painoa tullut ehkö noin kilo lisää.
Kirjoitelkaahan kuulumisia! Ootteko muuten jo hankkinut mitään vauvatarvikkeita? Meillä ei ole vielä hankittu mitään, vaunut ostetaan varmaan loppuvuodesta. Olisihan se ihanaa ostella jo vaikka mitä, mutta jotenkin sitä vielä malttaa mielensä! Voidaanhan hyvin:)!
Joo hiljaiseltahan tää meidän keskustelu näyttää, vaikka lukukertoja on karttunut paljon.
Ompas ikävää tuo yhä jatkuva pahoinvointisi, hyvä kuitenkin kun olet saanut edes hiukan painoa.
Miulla on pahimpana riesana edelleen tuo alapään vihlonta joka tuntus etenkin pyörällä ajaessa, niinpäs en sitte olekaan enää viikkoon pyörään koskenut.
Jatkuvasti tuntuu myös väsyttävän, mutta siinäpä ne tämänhetken pahimmat vaivat olikin.
Tässä viikolla olen parikertaa ollut tuntevinani pientä liikettä masussa, tai sitte ne olleet vaan vatsan mourinaa. Rakenne ultra ois reilun kahdenviikon päästä ja ollaan päätetty, että ei haluta tietää, kumpi siellä masussa kasvaa.
Hyvää syksyä kaikille, ja voimia sinulle Minni234.
Heippahei ihanaiset naiset!!
Mie tätä keskustelua jokunen aika sitten etinkin täältä enkä löytäny ja sit tuli kiire ja sit unohin ja nyt taas ajattelin tulla tarkastamaan, että joko joku on tehnyt isomman työn ja ettiny tän palstan! :)
Ihana oli kyllä pitkästä aikaa lukea muiden kuulumisia ja todeta taas, että en ole yksin ajatusteni kanssa ;)
Sen verran omia kuulumisia että virtsatientulehdushan se kivasti löytyi ja yhden antibioottikuurin oon siihen jo syöny ja huomenna selviää että onko auttanu vai vieläkö uutta laitetaan. Jos muistan oikein niin nyt kun on raskauden aikana ollut virtsatietulehdus, niin nyt sitten seuraillaan säännöllisesti ettei rupea uusiutumaan.
Mahan kasvua (JA TURVOTUSTA) on kyllä huomattavissa!! Ekan ja tokan neuvolan välissä oli pudonnu paino 4kg ja sit kolmas neuvola (joka oli verikokeiden tulosten ja virtsatietulehduksesta johtuen ylimääräinen) oli paino noussut 2 kg joten kummaa muutosta painossa ei ole tapahtunut.. Ainut vaan, että oma olo tuntuu aina välillä pallokalalta ;) Viikkoja tällä hetkellä 18 ja rakenneultra-aika olis tuossa parin viikon päästä :)
Apk: miulla on kans ollu tuota mahan vihlontaa ja eniten se on tainnu ilmetä sillon kun oon esim. sängyssä kääntyny tai muuten väännellä itteeni niin sillo vihlasee ja pahasti :S tosin joku ystäväni selitti jostain kiinnikkeistä yms.?! josta se voi johtua mutta enpähän mie silti ymmärtäny että mistä se johtuu... Samoiten kun välillä painelee masua hellästi niin kyllä siellä jotain ottaa vastaan sen normaalin maha"löllön" sijaan mitä on tullut tuossa hankittua :) :)
Minnille voimia ja jaksamisia. :/ Kovasti koetellaan pieniä ihmisiä kyllä... :(
Olen tuntenut vauvan liikkeet jo muutaman viikon ajan. Pari päivää sitten kävin neuvolassa ja kuunneltiin sydänäänet, vauva liikkui samalla siellä innokkaasti. Vielä olisi reilu viikko rakenneultraan.
Olen ostanut vauvalle jo muutaman bodyn, sitten oon hankkinut jo hoitopöydän, turvakaukalon, vaunut ja mitähän vielä. No pinnasänkyä ei oo vielä, sen kyllä ehtii.. Niin ja oon myös kutonut innokkaasti vauvalle vaatteita, nyt sukkia tällä hetkellä. :)
Menetettiin meidän molemmat pienokaiset. Lähtivät syntymään viikolla 19 5 siellä saksassa, eikä mitään ollut tehtävissä. Kukaan ei osaa selittää mistä johtui, että synnytys käynnistyi. Laser-hoito oli sujunut hyvin ja oltiin ihan varmoja että selvittiin.. Ei haluttu ruumiinavausta. Nyt meillä on muistona valokuvat ja pienen pienet jalanjäljet..
Minnille suuresti osanottoja! :( Ei taas osaa sanoa mitään, mutta pahalta tuntuu kyllä.. :/ Jaksamisia molemmille teille!
Syvä osanotto.. :(((((
Osanotot tältäkin suunnalta.
Kuinka jakselet? Tuu kertoon kuulumisia, jos haluat..
Minulla 24.3.10 laskettu aika eli nyt on meneillään 17. viikko ja vihdoin on ollut 2 päivää putkeen oksentamatta. On ollut todella rankkaa, pahoinvointi alkoi 6. viikolla ja olen joutunut kätilöopistoon tiputukseen jo moneen otteeseen. Jospa nyt alkaisi vihdoin helpottaa.. :)
Voi Minni...voimia teille suuressa surussanne...
Heipsan...Tosiaan tänään rv 19, viikon päästä jo puoliväli \o/ Kaikki on tähän saakka sujunut ihan hyvin, pahoinvointiakaan ei juuri ole ollut, reilu viikko sitten oli viimeksi ja sitä edellisestä kerrasta on jo pitkästi yli kuukausi...Muuten on aina ajoittaista kuvotusta, mut ei onneks oo tarvinnu juuri oksuilla. Hiljalleen maha kasvaa, omasta mielestäni sitä ei vielä juurikaan ole, vaikkakin vyötärönympärys alkaa lähennellä jo 90cm pian...ja ennen raskautta oli noin 75cm. Sydänäänet 6.10. neuvolakäynnillä (17 2?) 145, mulla kaikki arvot kunnossa, painonnousua tais olla muutama sata grammaa per viikko. Kaikkiaan paino on nyt noussut n. 2,5kg. Seuraava neuvola olis 9.11., ultra siinä sit neuvolan jälkeen, en vielä varannut aikaa, kun mennään yksityiselle, että mieskin pääsee katsomaan. Itse menen rakenneultraan neuvolan puolesta sit rv 24, marraskuun lopulla...sokerirasituskoekin olisi tiedossa joulukuun alussa rv 26 . Painoindeksini kun oli juuri hieman ylipainon puolella, 25.1, niin mulle "määrättiin" se rasitus :D Uskoisin, et se on kuitenkin ihan kunnossa. Hmm..mitäs muuta. Kuukauden päästä olis muutto tiedossa, saimme ihanan ison kolmion (vuokra), on sit tilaa asua kaksin ja kolmisinkin. :) Tämä nykyinen asunto kun on yksiö, ei oikein sovellu vauva-elämään. Elämä muutenki on ihan valoisaa, vaikka tietysti harmittaa, kun mies on töissä ulkomailla niin olen aika paljon yksin..Mutta kyllä se yhdessäolo sit aina voittaa kaikki murheet..
Hei vain ihanaiset naiset! :)
HeidiK: aika samoissa on näköjään menty, tosin mie oon jo "joutunu" käymään sokerirasituksen (ylipainon takia), mutta ei tosissaan ollut mitään häikkää niissä sokeriarvoissa :) Meidän vauvelilla on kanssa kuulunu sydänäänet ja viimeks oli muistaakseni jotain 145 luokkaa :)
Mulla on rakenneultra jo huomenna!! Kyllähän tuo taas jännittää, että mitä sieltä tällä kertaa näkyy :) Ja seuraava neuvola on sitten 9.11. Liikkeitä on jo tuntunut ja nyt on jääny jo seuraamaan, että missä vaiheessa millonkin päivän aikana tuntuu liikkeitä :)
Hih, jännää on kyllä tää odotus :)
Mulla tänään viikkoja 18 2. Aika hyvin olen voinut ja ekassa ultrassa kaikki oli kunnossa ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Tää vaavi on mun kolmas:) (Isommat "vaavit" ovat jo melkeen 9 ja 6v. :D) Viime aikoina on alkanut ilmetä sellasta, et koko ajan on pissahätä..jotenkin vauva painaa virtsarakkoa siellä...?? Ei mulla muistaakseni edellisissä raskauksissa tämmöstä ollut...
Sitten viime aikoina on alkanut vähän väliä pelottamaan, että jos kaikki ei olekaan hyvin..jos jotain tapahtuu..... Rakenneultra parin vkon kuluttua...huoh:S Tänään(kin) oikeen itkeskelin..oli jotenkin niin kurja olo muutenkin... :( Pelottaa ja masentaa välillä niin saakelisti... Ja sit kun en oo jostain kumman syystä pystynyt lopettamaan polttamista..siitäkin stressaan jatkuvasti jollain tapaa ja on niin syyllinen olo! Pitäisi osata nauttia ja olla onnellinen, että kaikki on mennyt hyvin ainakin tähän asti ja on ollut tosi vähän mitään ikäviä raskausoireita/vaivoja... Jotenkin vaan oon sellanen, että aina itkeskelen ja murehdin tositosi helposti..... Kunpa saisi muutettua asennettaan..tai jotain.. :/ ?!
Toivotaan, että huomenna olis parempi päivä...
Kuinkas täällä muut ovat jakselleet? Kellään samanlaisia tuntemuksia?
Mansikkamarenki, mulla on ihan samanlaiset fiilikset kun sullakin. itken ja murehdin tosi tosi paljon joka päivä. mulla on sellanen tilanne, että mies löysi jonkun toisen naisen nyt tämän raskauden aikana...oltiin jo kyllä erottu toukokuussa, mutta ei osattu olla ilman toisiamme ja päätettiin, että tehdään vielä yksi lapsi. kaikki olikin ihan kivasti taas sitten...kunnes löytyi tämä ihanainen nainen, jolle ei tarvitse olla tilivelvollisia mistään ynm. Tämä toinen nainen tietää kuulemma tilanteemme ja sen että mies on tulossa myös synnytykseen mukaan!? meillä sellainen tausta miehen kanssa, että 14 vuotta kerettiin seurustelemaan,eli ihan koko aikuisikä oltiin yhdessä. jotenkin tuntuu, että ei osaa edes koko raskaudesta iloita niinkuin haluaisin. mutta eiköhän se taas tästä joskus iloksikin vielä muutu...
ensi viikolla olisi 4D ultra, jännää mennä, kun en ole aikaisemmin käynyt:) eilen jouduin käymään päivystyksessä kovan päänsäryn vuoksi. virtsassa ketoaineet 4 plussalla, ilmeisesti elimistö hiukan päässyt kuivumaan, vauvalla onneksi kaikki ok:)
Tosi kurja kuulla...:( Montako lasta teillä ennestään? Ja minkä ikäsiä? Jospa sun miehellä on joku kriisivaihe menossa...? Mun lasten isä ilmotti lähtevänsä, kun nuorempi oli just syntynyt, 5 vkoa vanha vasta... Nyt siitä on jo lähemmäs 6 vuotta aikaa... Voimia sinulle! Kuten varmaan tiedätkin; lapsista saa voimaa elää ja jatkaa, vaikka raskasta olisikin :)
Kiva kuulla, että vauvalla kaikki hyvin :) Kuinka pitkällä sun raskaus nyt on? Mulla kohta 19 vkoa täynnä ja maha on jo nyt aivan valtava...! 3.11. rakenneultra ja sen jälkeen ajattelin varata ajan kans siihen 4D-ultraan, mäkään en oo ennen käynyt! Toivottavasti kaikki olis hyvin...!!
Tiedätkö/haluatko tietää sukupuolen? Me ajateltiin kysyä...:)
Jaksamista
Moi! Kiitos mansikkamarenki ihanasta ja voimia antavasta viestistäsi. Ikäviä asioita sinäkin olet joutunut kokemaan...
meillä on ennestään 4 lasta, vanhin 12.v ja nuorin 4.v. Joo lapset antaa voimaa, ja niiden takia on onneksi pakko jaksaa.
Mulla on nyt raskaus viikot 18 1 eli aika samoissa ollaan. Mullakin on jo aika iso maha,ja moni ihmetellytkin, että miten se voi olla jo noin iso :)
Ajattelin kysyä sukupuolen, olen niin utelias, että pakko se on kysyä:) saas nähdä tuleeko viideskin olemaan samaa sukupuolta kuin aikaisemmat, meillä kaikki lapset on nimittäin tyttöjä:)
Kerro sitten, kumpaa veikkasivat :) Ja millasta oli 4D-ultrassa :)
Mä tein semmosen sormustestin ja sen mukaan olis masussa tyttö...:D Saas nähdä!! Jostain syystä toivoisin tyttöä, vaikka eipä sillä niin väliä ole... Ärsyttää ihmiset, jotka "tuomitsevat", jos toivoo jompaakumpaa ja jankuttavat itse, että pääasia, että on terve..totta kai se on pääasia, mutta saahan sitä toivoakin, eikä se sitä tarkoita, etteikö toinen sitten olisi rakas ja toivottu!! Varmaan siksi toivon tyttöä, kun tytön kanssa ollut helpompaa vauva-aikana, vaikka eipä se sitä katso, että tytöt olis aina helpompia, jokainen on yksilö!! Ja onhan tytöille niin paljon kaikkea ihanaa, siis vaatteita yms. :) Ei pojille yhtä paljon ole erilaisia juttuja... ja kaipa se on sekin, kun itse on ollut tyttö..en tiedä...:D
Toivottavasti sun mies tulis järkiinsä. Ihme-eukko se sen "uus", kun sille ihan ok toi tilanne, siis että sä olet raskaana ja mies haluaa mukaan synnytykseen jne.!? Onko tilanne yhtään muuttunut? Tuleeko mukaan sinne 4D-ultraan? Toivottavasti kaikki kääntyis parhain päin!!!
Täällä kans on usein pissahätä. Tosiaan johtuu siitä, että vauveli painaa jotenkin sitä virtsarakkoa. Saa nähdä, miten sitten ihan loppuaikoina, joutuuko alkaa käyttään itsellä jotain tenaladya, heh. :D:D
Mun esikoinen on jo reilu 13v. Hieman tulee ikäeroa sitten tämän uuden tulokkaan kanssa. :)
Mä en itkeskele, mutta murehdin helposti eri asioita. En niinkään vauvan asioita, vaan yleisesti kaikkea. Heti ku tapahtuu pienikin vastoinkäyminen, niin alkaa kauhee stressi ja v*tutus.. :D
Heippa rallaa vaan:)! Miten on syksy edennyt itse kullakin? Meillä menee mukavasti, rakenneultra oli tällä viikolla ja tiedetään jo sukupuolikin, pikkumies siellä mahassa kasvaa ja kerää voimia itselleen:)!
Mites sikainfluenssarokotteen suhteen? Oletteko jo ottaneet sen tai aiotteko ottaa? Itse mietin vielä, hiukan alan kallistumaan siihen kannalle, että otan sen rokotteen, vaikka kyllä se mietityttää. Toisaalta raskaus jo sen verran pitkällä, että sikiö on kehittynyt jo ihan hyvin, nyt vain kasvaa kokoa ja keuhkot voimistuvat tietty. Alkuraskaudessa tuon rokotteen ottaminen olisi pelottanut vielä enemmän.
Kirjoitelkaahan kuulumisia ja rokotekommentteja myös, saisi vähän vertaistukea:)! Mukavaa odotuksen jatkoa itse kullekin!
Mä olin aluksi ehdottomasti rokotetta vastaan, mutta oon muuttanut mieleni ja otan sen ensi viikolla, kun meidän kaupungin neuvolassa on järjestetty se rokotus raskaana oleville.
Minua mietityttää rokote asia myöskin aikalailla.. Sitä tarjottiin minulle jo, mutta ainakin toistaiseksi kieltäydyin ottamasta. Hankala juttu, pelottaa ottaa ja olla ottamatta! Tahtoisin tehdä oikean ratkaisun, kunpa vain tietäisin kumpi se olisi..
Itse olen hoitoalalla ja muutaman lääkärin kanssa jutellut asiasta, kaikki ovat suositelleet rokotteen ottamista. Myöskin raskaana oleville suositteli etenkin yksi asiasta tietävä lääkäri....rokote kuulemma antaa myös vauvalle muutamaksi kuukaudeksi suojan syntymän jälkeen, ja siitä ei tule vaurioita sikiölle...kuulemma.
Silti itsekin tässä on aika epäluuloinen ja rokotteen otto pelottaa sekä myös se, jos sen jättää ottamatta. Toisaalta jos järjellä miettii, niin tuskin Suomen tasoisessa valtiossa annettaisiin rokotetta raskaana oleville, jos tosiaan voisi tapahtua mitä vain, vaikea asia kuitenkin päättää. Kai se on se äidin vaisto jo, joka pistää miettimään tarkkaa ja haluaa suojella viimeiseen asti tuolla mahasssa olevaa kyytiläistä:)!
"Toisaalta jos järjellä miettii, niin tuskin Suomen tasoisessa valtiossa annettaisiin rokotetta raskaana oleville, jos tosiaan voisi tapahtua mitä vain, vaikea asia kuitenkin päättää."
Totuus on, että MITÄ VAIN voi tapahtua, eihän rokotetta ole testattu kuin VAIN eläimillä. Ja täällä Suomen tasoisessa valtiossa raskaana olevat saavat samaa p*skaa kuin kaikki muutkin, vaikka monissa muissa maissa raskaana oleville on varattu ihan oma rokote. Ja miten rokote voi olla turvallinen sikiölle, jos sitä ei suositella alle puolivuotiaallekaan?!?
Kyseisestä rokotteesta ei ole minkäänlaista tietoa tai kokemusta, kuinka se voi mahdollisesti vaikuttaa ihmiseen tai syntymättömään sikiöön, sillä voi olla hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset... Tottahan se on, että sitä suositellaan ja uskotellaan, että se on turvallinen, ja voihan mistä tahansa tulla mitä tahansa jne. jne. Mutta itse en lähde tuohon juttuun mukaan missään nimessä, minusta ja vauvastani ei tehdä minkäänlaisia koekaniineja. Tähän rokotejuttuun sisältyy niin paljon ristiriitaista tietoa ja juttua, että olen hyvin skeptinen koko homman suhteen. Jokainen kuitenkin tekee kuten parhaaksi katsoo ja voihan käydä niinkin, että kieltäytymällä rokotteesta teen virheen, mistään ei voi olla varma.
Suosittelen teitä kaikkia tutustumaan tähän sivustoon http://www.rokotusinfo.fi/rokotteet/sikainfluenssa_html
Kannattaisi mansikkamarenkin faktoihin tutustua, eikä voi mustavalkoisesti uskoa kaikkea netissä leviävää p*skaa.
Tuo propaganda-sivusto rokotusinfo on rokotevastaisten vanhempien ylläpitämä, eikä siellä ole asiantuntijaa :D No, oma mokasihan se on jos uskot kaikkea mitä luet.
Kenties se salajuoni onkin totta, että raskaanaolevat ja pienet lapset rokotetaan sen takia että tuhottaisi uusi sukupolvi.. :D:D:D:D:D Huh..
SUOSITTELEN TUTUSTUMAAN TÄHÄN SIVUSTOON:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/pandemiarokotukset/rokote/
Niin kauan kun mitään faktaa rokotteen paskuudesta ei ole, niin en jättäisi sitä ottamatta.
Elohopeasta. Tuossa rokotteessa on elohopeaa about sen verran kuin 25g painoisessa silakassa, erona se että silakassa oleva elohopea jää elimistöön pidemmäksi aikaa.
Elohopeaa voit saada myös mm. mandariinistä. Ennen oli hammaspaikoissakin elohopeaa.
Olen jutellut niin monen lääkärin,raskaanaolevan neuvolantädin ym. kanssa ja todellakin otan rokotteen.
Moi! Onko kellään tietoa tämän sivuston luotettavuudesta:
www.sikainfluenssa.fi
Olen viikolla 20 ja koska kriittinen ensimmäinen kolmannes on reilusti jo takana, otin rokotteen toissapäivänä. Sen jälkeen on ollut oikein kunnon minipossutauti päällä eli nousi lämpöä, lihaskipuja ja heikotusta. Nyt on menossa jo ohi. Mutta olen silti tyytyväinen että otin. Ensinnäkään en usko rokotteen aiheuttavan mitään pahaa sikiölle tai minulle, ja vaikka aiheuttaisikin niin pidän kuitenkin parempana elää vaikka vähän "viallisenkin" lapsen kanssa kuin ottaa sen riskin että sairastun itse tautiin ja saan sen pahemman muodon, ja kuolemme sekä minä että lapsi.
On se vaan harmi että tähän raskausaikaan, jolloin muutenkin huolehtii tavallista enemmän kaikesta ja on tunteet pinnassa, osuu vielä tällainen sikaepidemia, joka on ainakin mulle aiheuttanut kamalasti hätää ja huolta, painajaisiakin. Olen vain todella tyytyväinen että nyt on rokotettu ja mieli on rauhallinen, sehän se on parasta lapsellekin.
Mistä pääsemmekin siihen lopputulokseen, että jokaisen kannattaa valita se rokote tai rokottamattomuus sen mukaan, mikä on itselle rauhoittavin vaihtoehto. Panikoiminen, pelko ja stressi jos mikä ei tee hyvää lapselle! Riskit sekä tautiin kuolemiseen että erityisesti rokotteen aiheuttamiin kehityshäiriöihin ovat marginaaliset, mutta minkäs sille voi jos niistä tulee pelkotiloja. Silloin kannattaa vain toimia oman tuntemuksen mukaan ja uskoa, että se on se paras...
Kukin tekee kuten parhaaksi katsoo ja tämä on minun valintani. Jotkut valitsevat toisin, enkä ole missään vaiheessa väittänyt, että minun valintani olisi juuri se oikea.
Mitä mieltä olet siitä, ettei Sveitsissä rokoteta raskaana olevia ollenkaan?
..."Enemmän vastakaikua näyttää meillä sen sijaan saaneen Rokotusinfo ry -niminen yhdistys, jota sen nimen perusteella voisi luulla julkisen terveydenhuollon neuvontapalveluksi. Kyseessä on kuitenkin yhdistys, joka näkee rokotukset epäilyttävämmässä valossa kuin koululääketiede.
Vaikka rokotuskielteisiä asenteita levitettäessä ollaan hengenvaarallisilla vesillä, vapaa kansalaistoiminta olkoon sallittua tälläkin alueella. Tavallisten kansalaisten kannattaa kuitenkin pitää päänsä kylmänä siinä, ketä kuunnella. Rokotusinfo ry:n nettisivujen mukaan sen hallituksessa ei ole yhtään lääkäriä tai lääketieteellisen koulutuksen saanutta henkilöä."
Lisää argumentaatiovirheitä. Artikkelin kirjoittaja ei missään kohtaan tarkalleen mainitse mikä Rokotusinfo ry:n kirjoituksista on tätä ns. “koululääketiedettä”, vaan haukkuu koko yhdistyksen ilman mitään todisteita.
Vaikka heillä ei ole lääkäreitä hallituksesta, he voivat silti vetoa muiden lääkäreiden ja tutkijoiden päätelmiin ja tutkimusten tuloksiin, mitä tekevätkin. Eikä Rokotusinfo ry tietääkseni ole rokotekielteinen, vaan turvallisten ja tarpeellisten rokotteiden kannattaja.
http://sikainfluenssa.biz/
Heipparallaa!
Liitynpä nyt uutena tähän ketjuun. Viikot tällä hetkellä 22 3, maha on jo valtavan kokoinen! :)
Kävin ottamassa rokotteen, flunssan siitä sain. WHO ja THL suosittelevat, että jokainen raskaana oleva nainen rokotteen ottaisi. Jokainen tietysti muodostaa siitä oman mielipiteen ja päättää itse. Henkilökohtaisesti kuitenkin luotan enemmän WHO:n ja THL:n suosituksiin, kuin yksityisten henkilöiden mielipiteisiin. Jokaiselle tämän päätöksen tekeminen on varmasti raskasta, mutta kuitenkin se on tehtävä. Työskentelen hoitoalalla ja minulle oli itsestäänselvyys, että otan rokotteen.
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=136
Tämän luettuani, en ota rokotetta. Mulla rv25.
Heippatirallaa! :)
Mitäs kuuluu immeiset? :)
Kiitos kysymästä. Kuinkas siellä?
Ihanaa Tsiuhviuh, että kaivoit nää sivut esiin. Koetin viimeviikolla itsekin haeskella näitä, mutta tuskastuin ja väsyin kesken kaiken.
Niin, suht hyvin on voitu, ellei oteta lukuun noita ajoittaisia alakerran vihlaisuja ja tätä jatkuvaa väsyttämistä (huoh), mutta eikös nää kuuluu asiaan?
Miulla oli tuo toinen ultra viime kuun lopussa rv 22 ja kaikki oli hyvin. Sanottiin ultraajalle etukäteen, että ei haluta tietää, kumpi siellä masussa mönkii.
Nyt ole saanut tuon alun hurjan painonnousunkin pikkuisen kuriin, miulla nyt kiloja tullut lisää 8 kg.
Mitenkäs teillä toisilla on tuo paino noussut?
Töissäkin on jaksettu käydä joka päivä. Nyt vaan pikkuisen pelottaa tuon influenssan kanssa, kun täällä koulussahan nuo taudit niin helposti leviää. Rokotetta en kuitenkaan aio ottaa.
Ja nyt. Kaikki maalis mimmit huomio!
Oispas tosi kivaa, kun nyt ollaan jo tuo puolivälikin reilusti ohitettu, että tulisitte kertomaan pikkaisen kullumisistanne.
Terkut teille kaikille:)
Hyvää kuuluu! Pahoinvointi ei omalla kohdallani ole helpottanut kokonaan, aika-ajoin on huono olo, etenkin jos on pitkiä välejä, että ei pysty syömään mitään. Töissä näin on käynyt monesti. Itse otin rokotteen, sen takia, että töissä kyseisiä potilaita on päivittäin ja paljon. Mietimme miehen kanssa tosi pitkään asiaa, nyt se on otettu ja kaikki ok.
Painoa on tullut lähtöpainoon verraten pari kiloa, mutta tietty alussa laihduin muutaman kilon, että jos niin ajatellaan, niin painoa on tullut suunnilleen 4kg.
Me tiedetään jo sukupuoli, jos nyt sitten lääkärin veikkaus pitää paikkansa:)!
Mahaa minulla ei ole vieläkään oikeastaan yhtään, onko teillä muilla?
Mukavaa syksyn jatkoa, toivotaan, että pysyy terveenä:)! Palaillaan!
tuonne loppuun, toivotaan, että kaikki pysytään terveenä:)!
Juu, minäkin ilmoittaudun mukaan vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) La on 9.3.2010 ja nyt rv 24 0. Hyvin on menny tähän asti. Ihmettelin aluksi, kun en edes oksentanu tai mitään, mutta oli kyllä muuten tosi paha olo. Siltä siis säästytty...
Esikoista odotan mieheni kanssa (tosin hänellä edellisestä yksi lapsi) ja tulokas on ollu useempana päivänä hyvin aktiivinen. Potkii kovastikin jo :) Sukupuolesta ei oo vielä tietoa, kun ei olla kyselty, mutta mies sanoo että tyttö se on. Kun kysyin, mistä se on niin varma, niin sano vain, että hänellä on sellainen sopimus solmittu yläkerran ukon kanssa :D
Ootteko millon kertonu raskaudesta lähimmäisille ja muille tutuille..? Me ei olla sillä tavalla kovin monelle kerrottu. Paras kaverini ja minun äiti tietää vain opiskelupaikallani opettajat. En tiedä, jotenkin toisaalta pelottaa kertoa ihmisille, kun ei tiedä miten ne reagoi... Varsinkin, kun on oman perheen kuopus ja vanhemmille ikuinen pikkutyttö :) Minun vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi tulossa. Pitäs varmaan kertoa kohta, kun jo näkyy toi maha vähän... Ehkä pelottaa senkin takia kertoa, kun tietää millainen on ollu oma lapsuus. On tapeltu ja huudettu aika paljon, mutta kyllähän nuo ihmiset on muuttunu siitä :)
Onnea kaikille kanssa odottajille ja hyviä vointeja :)
Hihii, vihdoinkin kuulumisia!! :)
Apk: hyvin jo nyt, viime viikolla oli kuumetta, mutta onneksi vain yhtenä päivänä ja sitten loppuviikon lepäilin kotona ja yritin vältellä pahempaa tautia :) Tällä viikolla on jo hyvä olo ollutkin!
Neuvolassa kun kävin niin kyllä pelotti mennä kun miusta tuntuu että mie vaan turpoon ja turpoon ja levenen ja levenen (ja kun on valmiiksi jo omasta takaa tuota mahaa niin ei tod. tarviis painon nousta) niin ei ollu noussu yhtään! :) Kaikkinensa ollaan vielä miinuspuolella lähtöpainosta :P ja viikkoja on tällä hetkellä 23 6 :)
ä-89: meillä on sukulaiset jo tietoisia ("kiitos" äidilleni") ja miun vanhemmista on kanssa tulossa ekaa kertaa isovanhempia ja en ees ite uskaltanu kertoo raskaudesta äitille vaan sisko kerto miun puolesta! :D meillä äiti ainakin otti ihan hyvin tiedon vastaan ja isäkin, mutta VIIVEELLÄ. :)
Täällä viikkoja huomenna kasassa 23. Painoa tullut ihan sikana, yhteensä 10kg jo! Eli samat meiningit ku edellisissäkin raskauksissa... Mulla se vaan nousee kaikesta huolimatta...:S Onneks joka kerta, ku oon alkanu odottaa, on paino ollu ihan sama, eli ylimääräsistä kiloista on kyllä päästy eroon...
Rokoteasiassa mulla on sama kanta edelleen eli en ota. En uskalla. Ja oon jo ihan h*lvetin kypsä koko aiheeseen!!!
Vointi on ollut hyvä, kaikki mennyt hienosti tähän asti ainakin. Oltiin tiistaina 4D-ultrassa ja tyttö kuulemma tulossa :) Sellanen tyttöolo on kyllä enemmän ehkä ollutkin, muillakin ku vaan mulla!
Todella erikoinen mieliteko on ollut välillä tässäkin raskaudessa: viimeks eilen illalla himoitsin MULTAA...! :D Sama juttu, ku viimeks olin raskaana ja odotin tyttöä (eka lapsi on poika). On tää sit aina yhtä kummallista...:D
Oon ihan valas, näytän siltä ku oisin viimesilläni ja lähössä synnyttämään, maha on siis näkynyt jo vaikka kuinka kauan...!
Poltan edelleen, valitettavasti...:/ En tajua, miksi lopettaminen on niin vaikeaa, en oikein ymmärrä itseäni...!!! Edellisissä raskauksissa en polttanut... En todellakaan ymmärrä itseäni............:/:/
Tsemppiä sulle, koska itekään en oo saanu kokonaan lopetettua, hyvinä päivinä menee 0 savuketta ja huonoina päivinä yritän pysyä max. 5 savukkeessa. :/ Tiiän tuon tunteen kun vaan stressaa ja stressaa ja ei haluis ja sit kuiteski ja plääh. :/ Ihmisluonto on heikko, ainakin minun kohdalla. :(
Mulla on kanssa kyllä tuota etunojaa tullu jo esille :D Vanhat housut ei oo menny kolmeen viikkoon ainakaan jalkaan ja samoiten nyt on joutunut muutamia rennompia paitoja yms. ostamaan kun tuntuu, että ei aamulla löydy vaatteita päälle kun on jonnekin lähdössä!
Mutta talvitakki! Siinä on kyllä semmonen päänvaiva, että se ei oo vielä ratkennu. On mulla käytössä nyt yks toppatakki joka menee vielä jonkun aikaa kiinni, mutta sitten en varmaan liiku enää ulkona jos ei löydy sitä takkia! :D Vinkkejä kellään tähän?
Kysymys on tyhmä mutta jos kuitenkin vastaisitte,eli kaikkien la on selvinnyt mutta kuinka on laskettu,siis onko teidän la 40 tai - raskausviikkoa.?????
Moikka pitkästä aikaa taas kaikille! Mulla ei oo ollu oiken voimia tulla kertomaan kuulumisia tänne.. Nyt sitten meinasin, että vois tulla et sais yhden askeleen taas otettua eteenpäin :)
Selvisin fyysisesti keskenmenosta siis ihan hyvin, en vuotanutkaan kun pari viikkoa ja töihinkin menin takaisin silloin. Alku oli tosi hankalaa kun ei voinut vielä hyväksyä, ettei minusta tulekkaan äitiä ainakaan vielä. Jotenkin sitä ei edes muistanut ettei olekkaan raskaana, kun oli elänyt jo sen asian kanssa niin kauan. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että se oli henkisesti mun elämän parasta aikaa. Tunsin itseni enemmän naiseksi kun ennen! Katselin joka päivä mahaani peilistä mikä oli jo aivan valtava. Syykin selvisi tohon mahan nopeaan kasvuun, eli lapsivettä oli toisella tytöllä aivan liikaa. Laser-leikkauksessa sitä poistettiinkin lähes kolme litraa. Ja sehän se kaiken takana olikin. Saksalaiset lääkärit kertoivat, että olisin kuollut jos tätä toimenpidettä ei olisi tehty. Paikat ei olisi kestänyt niin huimaa mahan kasvua.. Mutta mitä vaan yritän ajatella, niin tytöt on aina mielessä ja rakastan niitä enemmän kun mitään. Haettiin saksasta tuhkat ja suunnitelmissa olisi, että tuhkataan tytöt tämän viikonlopun aikana. Jos vaan pystytään siihen. Yritettiin kerran aikaisemminkin, mutta en ollut vielä silloin valmis luopumaan meidän pienistä. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa..
Kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki on kunnossa, mutta lääkäri sanoi, että uutta ei oikein saisi alkaa yrittää kun sen mielestä en ole henkisesti valmis vielä uuteen raskauteen.. Sekin tuntui aika pahalta, kun suunnitelmissa kumminkin olisi, että uutta alettaisi yrittämään, en tiedä onko se oikea ratkaisu, mutta ainakin nyt se tuntuu ainoalta asialta, mikä toisi edes pienen onnen.. Toisaalta tuntuu, että uusi vauva olisi vain tyttöjen korvike. Ja että mikään ei voi olla ikinä tärkeämpää ja rakkaampaa kun tytöt..... Olen huomannut, että suhtaudun nyt muiden raskauksiin jotenkin eritavalla kun ennen. Jos joku kertoo, että on raskaana, mulla on ensimmäisenä mielessä, että älä turhaan iloitse, mitä vaan voi käydä. Enää ei voi "luottaa" siihen että kun 12 viikkoa on mennyt, niin kaikki menee hyvin. Menihän meilläkin puolessa välissä... Ja tytöt näyttivät oikeasti ihan oikeilta vauvoilta, joskin vähän pienemmiltä, mutta silti.
Olen niin katkera siitä että tytöt vietiin meitä pois! Molemmat olivat terveitä, eli siis mikään vamma ei aiheuttanut keskenmenoa.. Kaikkein kamalinta mitä odottavalle äidille voi sattua on synnyttää omat lapsensa kun tietää, että ne eivät voi selvitä... Olen pyöritellyt tätä asiaa päässä nyt aika paljon ja en vaan oikein keksi muuta syytä tyttöjen kuolemaan kun sen, että me ei oltaisi pärjätty kaksosten kanssa, tai että emme olisi olleet hyviä vanhempia..
On aika kamalaa nähdä muita vauvoja samanlaisissa vaatteissa, mitä olin ostanut tytöille valmiiksi. Ihan kun muut eivät saisi niitä käyttää.. tyhmää tiedän sen..
Yritän kuitenkin olla ja elää niin kuin mitään raskautta ei olisi ikinä ollutkaan. Yritän saada asioita pois mielestä ja jos alkaa itkettää, nin koitan ajatella jotain iloista.. En tahdo, että ulkopuoliset näkee kuinka heikko loppujenlopuksi olenkaan.... Puhun kyllä kavereiden ja työkavereiden kanssa tytöistä, mutta se ei ole sellaista synkistelyä.. Joskus vaan tulee hetkiä, kun joku sanoo jotain "väärin" ja kyyneleitä ei voi pidättää..
Nyt sain taas vähän purkauduttua. Kirjottaminen auttaa minua selvimään ajatuksia. Toisaalta vähän tyhmää kirjottaa tänne odottavien palstalle, mutta olikos se nyt marcelina vai kuka joka pyysi saada kuulla vähän kuulumisia? :)
Mutta jokatapauksessa oikeinoikein paljon tsemppiä teille kaikille loppuraskauteen ja toivon oikeasti että saatte elävän vauvan syliinne sitten maaliskuussa!
Oli todella surullinen uutinen ja suuri henkinen järkytys meille kaikille tämän palstan keskustelijoille, kun saimme kuulla lastesi menehtymisestä.
Onhan selvää, että tuosta kaikesta toipuminen ottaa aikansa ja se matka, jonka tyttöjen kanssa kuljit säilyy sydämmessäsi.
Sitä eivät tulevat lapsesi sieltä syrjäytä, sillä äidin sydämmessä löytyy paikka jokaiselle lapsistaan.
Vaikka Suomen kieli on kaikessa vivahteikkuuudessaan vailla vertaa, en osaa kuitenkaan asettaa sanoja joilla voisin, tai osaisin sinua oikein lohduttaa ja tukea...
Isoäidilläni oli usein tapana sanoa suurten vastoinkäymisten ja surun hetkellä, että Taivaanisä antaa meille vain kuormaksi sen, minkä jaksamme väsymättä kantaa.
Hän tapasi myös sanoa, että itkeä pitää silloin, kun itkettää, sillä naurullekin tulee aikansa.
Hyvää Joulua, sekä siunausta ja jaksamista sinulle ja puolisollesi.
Joo, minä tosiaan halusin kuulla jakselemisiasi ja olen aina välillä käynyt katsomassa, oletko kirjoitellut. Todella kiva nähdä sua täällä pitkästä aikaa. Tuo kertomasi kuulostaa ihan ymmärrettävältä, vaikka en olekaan itse kokenut menetystä. Tuntuu niin pahalta ja väärältä sun puolestas. Mun mielestä on todellakin ok, että tulet tänne kertomaan tuntojasi, eikä selkää käännetä kellekään tuosta syystä, mitä olet kokenut. Kiitos tsempeistäsi ja edelleen toivon kovasti jaksamisia myös sinulle. :)
Kirjoitin tänne kesällä viimeksi. Oli mukava lukea viestejänne. Tosi surullista se, mitä joillekin on tapahtunut, kun on menettänyt vauvan/vauvat. Voimia ja jaksamista teille!
Kerron nyt vähän tässä omasta tilanteesta. Kävin toka ultrassa (kunnallisessa) ja kaikki näytti olevan hyvin.
Potkut ja nyrkkeilyn tunnen hyvin mahassa. Välillä tuntuu valtavia karateiskuja. On myös kiva seurata masua, kun joskus ihan näkee vauvan liikkeet. Miehellekin raskaus on nyt läheisempi asia, kun voi konkreettisesti tuntea vauvan liikkeet. Meille on ilmeisesti tulossa poika, siltä vähän näytti. Mies kyllä toivoisi tyttöä.
Kerroin tällä viikolla vasta työnantajalle raskaudesta, tähän asti oon mielestäni hyvin pystynyt peittämään masuni. Tällä viikolla oli pakko ilmoittaa raskaudesta virallisesti. Lähetin myös Kelan paperit. Milloin te olette kertoneet ja miten työnantaja suhtautui?
Vointi on ollut hyvä, mutta väsymystä on kyllä aika tavalla ja mielialan vaihtelua. Etsimme isompaa asuntoa, koska kaksiossa ei oikein ole kiva asua sitten kolmestaan. En ole vielä vauvaa varten ostanut mitään muuta kuin vähän vaatteita. Ollaan katteltu kyllä vaunuja ja pinnasänkyä, mut ei vielä ostettu. Aateltiin ostaa sitten tammikuun alennusmyynneistä. Onko kellään muuten sama laskettu aika kuin mulla, eli 11.3??? Voikaa hyvin!
Juups, suht kivasti on voitu täälläkin. Selkää ja nivusia kyllä vihloo, mutta kuulunee asiaan. Mieliala on ollut nyt melko rauhallinen, mitä joskus pikkaisen tulee pirskahdeltua.
Väsyttää ja pissalla pitää juosta yhtenään.
Tällä viikolla ois neuvolalääkäri ja tekee kait samalla gynegologisen tarkistuksen, että kaikki on ok.
Miulla tuntus kanssa olevan melkoinen villivarsa masussa, joka innostuu etenkin aina iltaisin, kun pitäis alkaa nukkumaan ja aivan sama liikkeet näkyy tosi hyvin myös päällepäin.
Me ei olla haluttu tietää, kumpi siellä mellastaa, mutta vanhemmat sukulaiset on povanneet poikaa tästä miun masun mallista.
Miulla tuo työnantaja tiesi jo elokuussa, kun aloitin tämän viransijaisuuden, että olen raskaana, mutta tämä sijaisuus käsittikin vain tämän syyslukukauden, eli vielä reilut pari viikkoa on töitä. Jään sitte työttömäksi ja päivärahalle, siksi kunnes äitiysloma alkaa.
Meillä ei olla kanssa vielä hankittu oikein mitään. Mun vanhemmat on luvanneet hankkia vaunut ja miehen vanhemmat pinnasängyn, sekä auton turvaistuimen.
Niin miulla oli se la 6.3.
Heipä vain!
Miulla on kanssa 11.3. laskettu aika. :) On kyllä hurjan nopeesti menny aika! :O Ei voi ees käsittää miten nopeesti on menny. Nyt itselle parasta huvia on (tylsinä) koulupäivinä seurata mahaa, kun vauva rupeaa potkiutumaan kun näkyy liikkeet päällepäin ja sit vaan hihittelen yksinään tunnilla :D
Mulla on kanssa ollut tuota nivus/alavatsakipua nyt aika paljon. :/ Ei oikein mitään raskasta pysty tekemään tai muuten saa kävellä kuin pingviini seuraavat kaksi päivää. Maanantaina kysyin neuvolassa, että tartteeko olla huolissaan, mutta neuvolatäti epäili että kyseessä on lihaskipu tms. vastaava.
Ootteko muutes käyneet sokerirasituksessa? Mie kävin viime viikolla ja onneks arvot oli ihan hyviä, ettei tarttee ruveta tarkkailemaan niitä ainakaan nyt :)
Heippa!
Miulle kävi eilen illalla pieni kaatuminen töistä lähtiessä. Jalka lipesi ja samanaikaisesti vihlasi tosi pahasti (issiashermosta varmaan), niin pyllähdin siitä nurin, mutta onneksi kaikki hyvin.
Kävin kyllä päivystyksessa, jossa tutkittiin ja kuunneltiin vauvan vointi ja siellä oli kaikki kunnossa, vaikka pitkään oli masussa aivan hiljaista.
Itsellekään ei onneksi mitään pelästymistä ja kankussa olevaa mustelmaa pahempaa, joten olin tänään normaalisti töissä.
Miulla vielä viikkon verran töitä. Sitte tää ope jää työttömäksi siihen kunnes äippäloma alkaa helmikuulla.
Mites teillä muilla menee?
Ovatkos kaikki vielä pystyneet käymään töissä, vai oletteko joutuneet hakemaan saikkua?
(ps. Ai niin, miulla on tuon nimimerkkin kirjaimet joissain viesteissä näköjään vaihdelleet paikkaa... apk. on joissain muuttunut akp:si, huolimaton ja väsyksissä kun olen ollut.
Antakee anteeksi, yritän olla jatkossa huolellisempi:)).
Hyvää Joulun odotusta kaikille:)
Mitäs meille/teille muille maaliskuisille kuuluu? Onko jo synnyttäneitä? :D
Mä kävin eilen ultrassa ja vauva kasvaa kovaa vauhtia, painoarvio oli 2100 g ja kaikki oli muutenkin hienosti. Vielä tarvis muutama viikko odotella. :)
Ihan hyvää ainakin tänne, vaikka selkä on tosi kipeä välillä. Tähän asti kuitenki kaikki menny niin loistavasti,ettei mitään valittamista vaikka selkä välillä vähän hillitseekin meno haluja. La 11.3. Synnytys- ja perhevalmennuksissa tällä hetkellä ajatukset. Ihan mukava oli ensimmäinen perhevalmennus vaikka ennakkoluulot meinas estää menon sinne kokonaan :)
Heippa vain kaikki ihanaiset naiset! :)
Vielä yhdessä läjässä jaksellaan, tosin vähän turhautunut olo alkaa olla kotona istumiseen ja koulutöitten tekemiseen.. Päivän aikana kun ei oo ketään kelle jutella ja sitten illalla kun mies tulee kotiin niin tuntuu ettei osaakaan enää jutella! Saas nähä mihin se menee sitten, kun pikkunen syntyy, että häviääkö kaikki normaali kommunikointitaito jonnekin! :D
Meillä olis ens viikolla viimenen ultra, jota oon kyllä odottanu tosi paljon! :) Kerran katottiin neuvolassa, että joko vauva on kääntynyt niin samalla näky pikkusenpikkuset varpaat siellä masussa! :)
Ainut vaan, että kyllä alkaa tuo uuden elämän alku jännittää ihan hulluna... :S Tulee kaikkia pelkotiloja, että onnistuuko mikään ja entä jos en osaa ja mitä jos mitä jos... Vainoharhasuus meinaa iskee, pakko yrittää vaan rentoutua välillä :) Kyllä mie vielä opin, toivottavasti! ;)
Missäpä työ kaikki ootta?
Kirjoittelin tuolla joskus kesällä tähän ketjuun kun luulin lasketun ajan olevan maaliskuussa. La olikin helmikuussa ja nyt on synnytyskeikka tehty. Syntyi rv 38 2, viime perjantaina, ihan käynnistyi omilla supistuksilla. Ensimmäinen synnytys oli käynnistetty. Aamulla menin sairaalaan, oli tarkoitus käynnistää korkeitten verenpaineitten takia mutta ei tarvinnutkaan kun oli jo käynnistynyt itsekseen. Ruuhkaista oli sairaalassa, odottelin vuodeosastolla ja avautumisvaihe menikin sitten siellä. Hengittelin syvään supistusten aikana. Synnytyssaliin päästiin klo 17.20 ja silloin olin jo 10cm auki, poika syntyi klo 17.43. Lääkitystä ei keretty antamaan mutta en olisi sitä halunnutkaan kun niistä saattaa tulla sivuvaikutuksia. Kaikki meni ihan kuin oppikirjoissa, sanoi kätilö. Ei tullut repeämiä eikä mitään. Ja olo oli synnytyksen jälkeen tosi hyvä ja pirteä, ei mitään lääketokkuroita. Kotiin päästiin jo sunnuntaiaamuna eli 2 yötä oltiin sairaalassa. Esikoistyttö on ottanut pikkuveljen hyvin vastaan, käy välillä silittelemässä vauvaa eikä ole ainakaan vielä mustasukkaisuuden merkkejä. Ikää neitillä on 1v10kk.
Eka synnytys kun oli tosi vaikea ja tuli repeämiä ja oksensin koko synnytyksen ajan ja ponnistusvaihekin kesti tosi kauan kun vauva oli otsatarjonnassa niin nyt on olo kuin lottovoittajalla kun tämä synnytys oli niin helppo ja nopea :)
Paljon onnea siulle!!
Itelläki alkaa olla todella malttamaton olo jo nyt (rv 38 2) ja tuskanen olo, tuntuu, että vois ruveta vaavi jo syntymään, mutta ei mittää merkkejä! :/ Täytynee siis tyytyä odottelemaan.
Minne ootte kaikki maaliskuiset hävinny?! :) Joko työ ootte poksahellu nii teist ei kuulu mittää? ;)
En ole tähän ketjuun tainnut kirjoitella, ainakaan kovin montaa kertaa, mutta laskettuaika kuitenkin on maaliskuussa. Nyt viikkoja 37. Supistuksia tulee silloin tällöin välillä välillä hyvinkin paljon ja ovat jomottavia, muita vaivoja ei oikeastaan olekkaan, eikä ole ollut missään vaiheessa. On jo synnytys alkanut mielessä pyöriä, ja toivonkin että olisi yhtä "helppo" kuin tämä raskausaikakin! :)
Viime viikolla kävin synnytystapa-arviossa, ja vauvan paino arvio oli silloin n. 3kg. Onko muilla minkä kokoisia vauvoja arvioitu??
Meillä oli painoarvio rv 36 5 2,7kg..
Kyllähän tuo synnytys on alkanu pyöriä mielessä, melkein vois sanoa että on aika malttamaton olo jo :D Mutta sen kummenpia supistuksia ei oo ollu, jotain lieviä vihlaisuja alavatsassa on tuntunu, mutta ei kummenpia. Toivottavasti pikkunen sieltä joskus ulos tuliskin ;) Tällä hetkellä rv 38 3.
Mulla laskettuaika tänään, mutta taitaa tuolle maaliskuulle mennä. Nyt kaks viikkoa ollu sellanen olo joka päivä, että joko tää nyt syntyis, mutta ei niin ei. Supistellu jo itsenäisyyspäivästä asti, pari viikkoa menkkamaista kipua ja välillä 5-10 minuutin välein voimakkaitakin supistuksia, mutta aina ne loppuu parin tunnin päästä. Painoarvio tälle päivälle oli 4kg, että kyllä sais tulla. Kyllä tässä äitiyslomassa olisi enemmän järkeä, jos se vauva olisi täällä meidän kanssa. Synnytystä kuumeisesti odotellessa!!!!