Eli tyttö on ruvennut aina välillä jo pidemmän aikaa valittaan, että sydän hehkuu.
Onko muilla kokemuksia, että lapsi kiinnittää yhtäkkiä huomioonsa siihen, että hänellä on sydän, ilman mitään erityistä syytä? Ja jopa tietää kummalla puolella se sydän on...
Terv.keskuksessa sanottiin, et ei sillä mitään väliä ole, eikä ole hälyyttävää, mutta eikö lasten sydänsairaudet voi sitten oireilla noin?
Vai oliko taas tämä se perinteinen ilmiö, eli lapsen aliarviontia, hän kerää huomioo ym ym....
Onko muilla kokemuksia, että lapsi kiinnittää yhtäkkiä huomioonsa siihen, että hänellä on sydän, ilman mitään erityistä syytä? Ja jopa tietää kummalla puolella se sydän on...
Terv.keskuksessa sanottiin, et ei sillä mitään väliä ole, eikä ole hälyyttävää, mutta eikö lasten sydänsairaudet voi sitten oireilla noin?
Vai oliko taas tämä se perinteinen ilmiö, eli lapsen aliarviontia, hän kerää huomioo ym ym....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei mielestäni ole ollenkaan hullua viedä lasta tutkimuksiin, jos on huolissaan. Kyllä äiti lapsensa tuntee, eli jos tuntuu että se hehkuminen tekee kipeää, kyllä se kannattaa tutkia. Parempihan on kuitenkin tutkia turhaan kuin havahtua johonkin liian myöhään. Onnistuisiko yksityiselle vieminen? Tai pyydä puhelinaikaa lääkärille?
että tämä sydämmen hehkuminen ilmenee silloin tällöin, joskus enemmän, joskus vähemmän, en ole kuitenkaan huomannut että tilanteissa olisi mitään erikoista kun se ilmenee, tai lapsen mielialassa ym.
Mietin myös tuota soittoaikaa, yksityiselle ei ole oikeen varaa viedä...
Jos hänet tutkimuksiin vie niin pitäisiköhän sydämmen hehkua silloin, vai näkyykö tutkimuksissa kuitenkin, jos jotain on vialla vaikka oireita ei sillä hetkellä olisikaan?
Soitin vielä neuvolaankin, ja siellä käskettiin mittaamaan pulssia ranteesta ja sen piti olla 50-100, sain tyttäreltä ainakin 90, mutta nyt ei taas ole sydän hehkunut...
Jotenkin oli sellainen deja vu -teksti, tuli oma tyttö mieleen. Voisiko olla kysymys ihan tavallisesta närästyksestä?
Meillä nyt tyttö jo 12v, mutta suurinpiirtein noiden kuvaamasi ikävuosien aikana heräsi pari kertaa kuukaudessa öisin itkemään, että juuri sydämeen käy. Hän kuvasi sitä verbillä "polttaa" hehkumisen sijaan.
Seurasimme tilannetta ja totesimme, että tämä tapahtui, kun meillä oli ollut mausteisempaa ruokaa. Tyttö ei vieläkään pysty syömään mausteista ruokaa, hänellä on mm. ns. karttakieli, eli hän maistaa maut todella voimakkaammin kuin me tavalliset.
Meidän järjellämme tyttöä närästi silloin kun sydäntä poltti. Päädyimme kerran nimittäin antamaan hänelle pureskeltavaksi puolikkaan Rennien, ja "polte" loppui. Selkeä vaikutus. Tämän jälkeen tyttö ei ole syönyt voimakkaita ruokia vasta kun nyt, kun jo itse osaa säännöstellä määrää ja osaa sanoa, jos on liian voimakasta hänelle.
Aikuisten Rennien antaminen ei varmaan ollut lääketieteellisesti oikein eikä suositeltavaa, mutta lääkäri varmaan voisi löytää lapsille sopivan mahahappoja neutraloivan lääkkeen. Meillä se oli yön hätäkeino, joka auttoi.
Itselläkin on polttava, hehkuva tunne rinnassa silloin kun närästää. Miten sitten lapsella? Seuraapa huviksesi syödyn ruoan laatua ja "hehkua" rinnassa, korreloivatko keskenään? Eli mausteinen tai rasvainen ruokahan sitä närästystä aiheuttaa, hehkuuko sydän sen jälkeen?