Lukekaahan

Myönnän, että luin hieman kursoorisesti, muitta silmiin sattui kuitenkin seuraavanlainen katkelma:

"Asiakirjoja löydy edes 1600- luvun noitaoikeudenkäynneistä, jossa tuomittiin talonpoikia kuolemaan kalevalaisina noitamiehinä. Miksi huonoja asioita merkittäisiin muistiin tai säilytettäisiin, kun on tiedossa, kuka niitä noitatuomioita teki ja toteutti ja kuka näistä tapahtumista dokumentteja teki (ei ainakaan suomalaiset talonpojat), ja silloinhan on selvää mitä muistiin kirjoitettiin ko. edustajien toimesta ja näiden näkökulmasta (ei ainakaan suomalaisten näkökulmasta). "

Liukko lähtee siis liikkeelle olettamuksesta, että jollei jostakin asiasta ole dokumentteja, ne on hävitetty. Olettamus on outo kun vähintäänkin yhtä todennäköistä on se, että dokumentteja ei ole koska kyseisiä asioita ei ole tapahtunut. Vielä todennäköisemmäksi tämän mahdollisuuden tekee se, että Ruotsin oikeuslaitos 1600-luvulla oli aikakautensa moderneimmasta päästä. Oikeudenistunnoista kirjoitettiin tarkat pöytäkirjat koska tuomioista saattoi vedota ylempään oikeusasteeseen ja lisäksi nimenomaan kuolemantuomiot oli vahvistettava ylemmässä oikeusasteessa. Ei kai noitaoikeudenkäynneissä ollut sen kummemmin mitään salattavaa, noituuttahan pidettiin kansan keskuudessa ihan todellisena asiana.

Mainittakoon tässä nyt sekin, että toisin kuin nykyään usein uskotaan, Ruotsin noitavainoissa niin oikeuslaitos kuin kirkkokin olivat useammin hillitsevinä kuin kiihottavina tekijöinä.