Mun täti, joka on siis melkoisen ylipainoinen tapaus, hankki ravitsemusterapeutilta ruoka- ja kuntoiluohjelman ja makso siittä vielä jotain pari sataa euroa.
Tiesin heti alussa että kuntoilusta ei tule sitten yhtään mitään, vaikka askelmäärä olikin vain muutamia tuhansia per päivä. Mutta kysyin kuitenkin, että meinaako sitten noudattaa tarjottua ruokavaliota? Siihen täti vastas hämmästyneellä äänellä melkein kiukkuisesti: "No tyhmähän minä olisin, jos en tätä noudattaisi! Mitä noin idioottimaisia kyselet?!"
No joo. Ei kulunu ku alle kaksi viikkoo niin täti oli palannu vanhaan epäterveelliseen ruokavalioonsa ja kallis ohjelma oli heitettynä roskiin. Liikuntaa ei oltu harrastettu kuin puoli päivää kun siittä tulee kuulemma niin nälkäiseksi, eikä dietti anna mahdollisuutta syödä tarpeeksi (voi helvetti näitä lihavien tekosyitä!).
Eli lopussa sitten paljastui kuka se todellinen typerys taas olikaan. Jotenkin välillä tuntuu, että lihavuus todellakin häiritsee läskien aivoverenkiertoa.
Tiesin heti alussa että kuntoilusta ei tule sitten yhtään mitään, vaikka askelmäärä olikin vain muutamia tuhansia per päivä. Mutta kysyin kuitenkin, että meinaako sitten noudattaa tarjottua ruokavaliota? Siihen täti vastas hämmästyneellä äänellä melkein kiukkuisesti: "No tyhmähän minä olisin, jos en tätä noudattaisi! Mitä noin idioottimaisia kyselet?!"
No joo. Ei kulunu ku alle kaksi viikkoo niin täti oli palannu vanhaan epäterveelliseen ruokavalioonsa ja kallis ohjelma oli heitettynä roskiin. Liikuntaa ei oltu harrastettu kuin puoli päivää kun siittä tulee kuulemma niin nälkäiseksi, eikä dietti anna mahdollisuutta syödä tarpeeksi (voi helvetti näitä lihavien tekosyitä!).
Eli lopussa sitten paljastui kuka se todellinen typerys taas olikaan. Jotenkin välillä tuntuu, että lihavuus todellakin häiritsee läskien aivoverenkiertoa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ylipainoiset ovat kyllä parhaita erinäisten tekosyiden keksimisessä! Aina löytyy jostain uusi selitys, miksi laihdutus tai kuntoilu täytyy siirtää "hieman" tuonnemmaksi:
"Kun ostan kävelysauvat, niin alan laihduttamaan", "Kun ostan polkypyörän, niin alan laihduttamaan", "Kun netistä tilattu kuntolaite saapuu, niin alan laihduttamaan", "Kun ensin ravitsemusterapeutti tekee minulle ohjelman, niin alan laihduttamaan", "Kun ensin hankin lisäravinteita, niin alan laihduttamaan", "Kun ensin hankin lääkäriltä reseptin laihdutuslääkkeeseen, niin alan laihduttamaan", "Kun kiireet vähän helpottaa, niin alan laihduttamaan", "Kun tulee hyvät säät, niin alan laihduttamaan", ...
Listaa itsesäälisistä tekosyistä voisi jatkaa miltei loputtomiin ja aina tuntuu tulevan uusia; tekosyyt taitavatkin olla ainoita joihin ylipainoiset kunnolla panostavat.
Jep jep, sinun tätisi pohjaltahan on hyvä tehdä se kaikkia koskeva lihavia yleistys, eikös totta ;)
Ja niin, mutta ihan tosiasiassa, eiköhän tuo tuollainen ole aika yleismaailmallinen ilmiö ihmisillä, joilla on jotain ikävää/vaativaa hommaa edessään - siivoan/teen nämä tehtävät/käyn ikävystyttävän sukulaisen luona kylässä/täytän nämä lomakkeet/korjaan vuotavat rännit/mitä tahansa huomenna/ylihuomenna/ensi viikolla/sitten kun on ihan pakko/parempia säitä odotellessa/nyt sattuu selkään ja päätäkin särkee jne.
Toki on ihmisiä, jotka tarttuvat toimeen heti oli asia mikä hyvänsä, mutta enemmistönä ovat aivan varmasti ne, jotka joskus jonkun tekemistä välttelevät.
Jännä että joka ikisestä ominaisuudesta tehdään vain lihavia koskeva. Taitaisi aloittajalla olla yhtä lailla miettimistä omassa aivoverenkierrossaan. ;)
Tämä palsta koskee laihduttamista. Ehkäpä siksi täällä aloitetut keskustelut tuppaavat liippaamaan tavalla tai toisella nimenomaan laihduttamsta / ylipainoa / ihmisiä joita ko. asiat koskevat.
Ja siksi toisekseen - tuo tekosyiden keksiminen pitää täysin paikkansa. Läheltä seurannut muutamaakin tapausta. Itsellä ei koskaan ole ylipainoa ollut, mutta olin täysin epäliikunnallinen laiha läski jolle kuntoilun aloittaminen oli äärettömän vaikeaa. Tuli seliteltyä milloin mitenkin, kunnes hoksasin että se sisäinen huono oloni siitä selittelystä ja ikävän näköisestä, vähitellen rapistuvasta kehosta lähtee vain kun ihan oikesti alan tehdä asialle jotain. Jonkinlainen valaistuminen siinä tapahtui koska onnistuin muuttamaan asennettani, tottumuksiani jne - ja nyt olen aktiivinen kuntoliikkuja, tyytyväinen itseeni ja vähitellen myös kehooni.
Mutta ei riisitautisenakaan ole kiva olla, jos kolottaa niin ei tiedä onko selkä vai maha kipeenä...mitäs sanot lääkärille, sehän kahtoo että ompas tyhmä ruskeasilmainen nainen, koulutkin varmaan käymättä.
Mulla kans kaveri osti Nutrilet-paketin ja meinas tosissaan alkaa laihtumaan. Taisi olla eka "nutraus" päivä kun kans kysyin, että meinaako jatkaa nutriletdietti linjalla kuurin loppuun, niin kaveri kanssa melko ärtyneesti kivahti, että " No tyhmähän minä olisin, jos kesken lopettaisin!" Itse dietti loppu kyilläkin alle viikossa, mutta osoittaa sitä miten kova meninki monella on alkaa laihduttamaan, mutta omistautuminen asialle puuttuu vallan.
Laihduttaminen ei onnistu hetkessä ja siihen moni turhautuu ja jättää leikin kesken.
Kova vinkki laihduttajille: CLA, virheä tee ja L-karnitiini yhdessä saa rasvan palamaan todella tehokkaasti! Kannattaa vilkaista kyseisiä lisäravinteita urheiluravinnekaupoista tai nettimyymälöistä.
voinut kaveriasi vähän kannustaa ja tukea,etkä heti v-mäisellä tavalla kysyä. "Ootko ihan tosissasi"?. Vai oliko pelko persauksissa,että saattaa onnistua? Se kateus,se kateus.
Pitäiskö vaan kannustaa kaikin tavoin jatkaan Nutrilet-kuuria, vaikka toinen on jättämässä leikin kesken?! Sehän se vasta VITTUILUNA otettaisiin.
Ja kateudesta ei ole kyse vaan puhtaasta järjestä ja realismistä. Itsellä painoindeksi siinä 21, ja liikun 5-6 kertaa viikossa.
"Et kai sinä heti luovuta,hommahan on vasta alussa,tuloksia näkyy vasta päivien päästä". Ja siitä kateudesta,siinähän voi käydä niin että sinun hoikkuuttasi ei huomattaisi niin helposti jos ystäväsikin olisi hoikka, kun sitten joskus liikutte yhdessä. Saatat jäädä "varjoon".
Satun olemaan ihan mies, ja me miehet emme ole kateellisia kavereiden laihtumisesta kuten naiset.
Vanha arabialainen sanonta: "Kateus kuuluu naisille, ei herrasmiehille."
nimittäin että tosi lihavien seurassa on vähän vaikea keskustella asioista. Esim. jos juttelu vähänkään liippaa ulkomuotoa/kokoa/laihduttamista/liikuntaa/elämäntapoja ym.ym. niin pitää tosi tarkkaan ja varovasti miettiä miten asian sanoo ettei leimaudu läskien pilkkaajaksi, kateaksi tai mitä nyt ikinä vaan ylipainoisilla voi tulla mieleen. Läskien kanssa jutteleminen on siis aika stressaavaa kun eivät kestä mitään "poikkiteloista" mielipidettä tai kysymystä asioista, luulevat heti että toinen on *ittuilemassa. Hohhoijaa.
muihin arabialaisiin sanontoihin?
Ihan normaalille kuullostaa, itselläkin meni pitkään ennenkun sain niskasta tarpeeks suuren niskalenkin ja ymmärsin ettei kengännauhat ole ylivoimainen este, peilistä löysin syyllisen ongelmaan. Painoindeksi on jo laskenut 35->30 ja elämästä on tullut helvetin paljon helpompaa.
Toisaalta on tullut opiskeltua paljon, oma dietti on 1500 kcal päivään kynällä ja paperilla, enää ei ole tarvinnut mitään laskea kun ruoka-aineet oppi tuntemaan kuten anorektikko konsanaan. Samalla lopetin tupakoinnin joten kaksin verroin kauheampaa oli ensimmäisen kuukauden intohimoja vastaan ja muutama retkahduskin löytyy vaan onneksi emäntä kannusti jatkamaan (se saakelin läpipasko kukkakeppi... ;)
Kyllä selkärangattomuus on tähän asti ollut itselläkin suurin syy välttää normaalipainoon tuleminen, koholla ollut verensokeri se pisti ajatukset uusiksi, tuli mieleen vielä muutamakymmen vuotta elää.
Lihavuus, tupakointi, liika ryyppääminen, pelihimo jne... (itellä listalta oli vain 2) on oman itsekurin puutetta. Kun elämässä on tottunut selviämään helpoiten muuttamatta mitään niin pärjää helkutin hyvin. Itselläkin muutosvastarinta oli kova vaan nyt sitä on "alistunut" uuteen elämänrytmiin yhden kvarttaalin ajan eikä seuraava kvarttaali näytä läheskään niin painajaismaiselle.
Kiva lukea onnistumiskokemuksia :) Onnea sulle tähänastisesta ja tsemppiä jatkoon!
Yksi asia josta olen omalla kohdallani erittäin tyytyväinen, enää ei närästä. En tiedä mikä kolmesta sen hävitti (ruokavalio,pieni laihtuminen vai tupakoinnin lopettaminen) mutta närästyslääkkeitä en ole kohta kvarttaaliin tarvinnut ja toivottavasti en enää tarviakkaan. On kiva röyhtästä kun ei korvenna kurkkutorvessa!
...hautajaisiin.
Noin se ikävä kyllä monen kohdalla menee, ja sitten myös se ankara vitutus joka tulee kun on menttänyt ennenaikaisesti työkykyvyn vaikka ympärilläolijat ovat asiasta varoittaneet...
älykkyyteen. Harmillista. Huvittavaa.