AHMATTI, itkettää...hävettää

en olekkaan koskaan miettinyt tuota :) helvetti, nyt mä tänään ton hoksaan niin tää touhu loppuu tähän! :) huomaa sarkasmi

heittäkää tuohon vielä laku patukan ja 2 kulhollista muroja, jotka just heitin suuhuni. nyt menen nukkumaan ennekuin tää tästä pahanee

-...... kirjoitti:

en olekkaan koskaan miettinyt tuota :) helvetti, nyt mä tänään ton hoksaan niin tää touhu loppuu tähän! :) huomaa sarkasmi

heittäkää tuohon vielä laku patukan ja 2 kulhollista muroja, jotka just heitin suuhuni. nyt menen nukkumaan ennekuin tää tästä pahanee

Lue lisää

Jees! tsemppiä sulle! :)

Sitä on todella helppoa heittää keittiöpsykologisia ratkaisuja tällaseen ongelmaan, joka ulkopuolisista kuulostaa typerältä ja jopa ahneiden ihmisten keksimältä huuhaalta. Kun kerran oppii käyttäytymään ja reagoimaan tietyllä tavalla tunteisiin/elämään/stressiin, se on kuin avaisi Pandoran lippaan. Helvetti pääsee valloilleen, eikä sitä kantta ole todellakaan helppo sulkea. En usko, että omin voimin kauhean moni sitä edes pystyy tekemään. Riippuu tietysti siitä, onko kyseessä ohimenevä vaihe elämässä, jota käsittelee tällä tavoin vai onko kyseessä ennemminkin sitkeässä istuva sairaus, joka tulee aina olemaan jollakin tapaa osa itseä.

Paraneminen vaatii pitkän prosessin, jossa opetellaan pois opituista ja monta kertaa toistetuista käyttäytymismalleista, jotka näennäisesti tuovat helpotusta/rentoutusta elämään. Vanha käyttäytymismalli pitää korvata uudella. Syömishäiriön perustana ovat pakkoajatukset, jotka hallitsevat elämää ja itseä. Siispä syömishäiriötä hoidetaan ratkaisukeskeisellä terapialla (kognitiivinen terapia), jossa opetellaan uusia skeemoja hallita itseä ja impulsseja. Syömishäiriön syy ei tietenkään hoidu sillä, että opitaan toimimaan toisin. Jokaisella on varmasti monimutkaiset ja valonarat syynsä sairastaa. Siksi itsekin olen ollut psykoterapiassa tutustumassa itseeni, jotta osaisin/oppisin rakastamaan itseäni ehdoitta.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, vaikka aina terapiaa lämpimästi suosittelenkin, että on opeteltava uskomaan ja kannustamaan itseä. Joka aamu, kuinka turvonneena ja "rumana" tahansa, pitäisi pystyä sanomaan itselle, että sinä selviät tästä, sinä paranet, olet kaunis ja tärkeä, olet turvassa, koska MINÄ pidän sinusta huolta. Se on tärkeä oivallus ollut itselle, että minän on pelastettava minä, tultava vahvaksi kantaa myös sitä osaa itsestä, joka sortuu syömään. En tiedä, oliko näistä ajatuksista sinulle mitään hyötyä, mutta toivon sydämeni pohjasta, että jaksat uskoa olevasi jotain ihan muuta kuin mitä tämä viheliäinen sairaus sinulle valehtelee. Tsemppiä sinulle! :)

Ynia kirjoitti:

Sitä on todella helppoa heittää keittiöpsykologisia ratkaisuja tällaseen ongelmaan, joka ulkopuolisista kuulostaa typerältä ja jopa ahneiden ihmisten keksimältä huuhaalta. Kun kerran oppii käyttäytymään ja reagoimaan tietyllä tavalla tunteisiin/elämään/stressiin, se on kuin avaisi Pandoran lippaan. Helvetti pääsee valloilleen, eikä sitä kantta ole todellakaan helppo sulkea. En usko, että omin voimin kauhean moni sitä edes pystyy tekemään. Riippuu tietysti siitä, onko kyseessä ohimenevä vaihe elämässä, jota käsittelee tällä tavoin vai onko kyseessä ennemminkin sitkeässä istuva sairaus, joka tulee aina olemaan jollakin tapaa osa itseä.

Paraneminen vaatii pitkän prosessin, jossa opetellaan pois opituista ja monta kertaa toistetuista käyttäytymismalleista, jotka näennäisesti tuovat helpotusta/rentoutusta elämään. Vanha käyttäytymismalli pitää korvata uudella. Syömishäiriön perustana ovat pakkoajatukset, jotka hallitsevat elämää ja itseä. Siispä syömishäiriötä hoidetaan ratkaisukeskeisellä terapialla (kognitiivinen terapia), jossa opetellaan uusia skeemoja hallita itseä ja impulsseja. Syömishäiriön syy ei tietenkään hoidu sillä, että opitaan toimimaan toisin. Jokaisella on varmasti monimutkaiset ja valonarat syynsä sairastaa. Siksi itsekin olen ollut psykoterapiassa tutustumassa itseeni, jotta osaisin/oppisin rakastamaan itseäni ehdoitta.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, vaikka aina terapiaa lämpimästi suosittelenkin, että on opeteltava uskomaan ja kannustamaan itseä. Joka aamu, kuinka turvonneena ja "rumana" tahansa, pitäisi pystyä sanomaan itselle, että sinä selviät tästä, sinä paranet, olet kaunis ja tärkeä, olet turvassa, koska MINÄ pidän sinusta huolta. Se on tärkeä oivallus ollut itselle, että minän on pelastettava minä, tultava vahvaksi kantaa myös sitä osaa itsestä, joka sortuu syömään. En tiedä, oliko näistä ajatuksista sinulle mitään hyötyä, mutta toivon sydämeni pohjasta, että jaksat uskoa olevasi jotain ihan muuta kuin mitä tämä viheliäinen sairaus sinulle valehtelee. Tsemppiä sinulle! :)

Lue lisää

Arvaa jaksaako tota lukea. hienoja sanoja vaa löytyy helvetisti mut luuleksä et ne auttaa?? joku sossutantta taas kirjottelee sielä ja leikkii tärkeetä. moro vaan

no uf uf kirjoitti:

Arvaa jaksaako tota lukea. hienoja sanoja vaa löytyy helvetisti mut luuleksä et ne auttaa?? joku sossutantta taas kirjottelee sielä ja leikkii tärkeetä. moro vaan

En ole sossutantta ja kärsin itekin syömishäiriöstä. Tärkeä olen ehdottomasti juu, eikä kenenkään pitäisi itsestään muuta ajatellakaan. Ööööö, hienoja sanoja? Kognitiivinen terapia vai? Se on yksi ratkaisu. Ihan järkevä vaihtoehto. Mähän nimenomaan kirjoitin, että en tiedä, onko näistä sanoista mitään apua, miksi siis vedit herneet nenääsi, en ihan ymmärrä... Ei ole pakko lukea, jos ei halua, eikä koe, että sanoistani on mitään apua :) Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muillekin, jotka yrittävät voittaa tän sairauden. Pysyn sanojeni takana :D

Ynia kirjoitti:

En ole sossutantta ja kärsin itekin syömishäiriöstä. Tärkeä olen ehdottomasti juu, eikä kenenkään pitäisi itsestään muuta ajatellakaan. Ööööö, hienoja sanoja? Kognitiivinen terapia vai? Se on yksi ratkaisu. Ihan järkevä vaihtoehto. Mähän nimenomaan kirjoitin, että en tiedä, onko näistä sanoista mitään apua, miksi siis vedit herneet nenääsi, en ihan ymmärrä... Ei ole pakko lukea, jos ei halua, eikä koe, että sanoistani on mitään apua :) Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muillekin, jotka yrittävät voittaa tän sairauden. Pysyn sanojeni takana :D

Lue lisää

siis minä, keskustelun aloittaja, en todellakaan tuota ''BLAABLAA'' kommentia jättänyt.

kiitän että yrität auttaa, ja kommentisi oli järkevä ''Ynia''.