Moikka! Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia kondystä.. Eli mitä lääkekuureja on käynyt läpi ja mikä on tämänhetkinen tilanne.. ja jne ..
Itsellä on menossa condyline-liuos viidennettä viikkoa mutta ei näytä enää auttavan yhtä hyvin kuin ensimmäisillä viikoilla joten mulla alkaa sitten kohta uusi lääkekuuri jota en vielä tiedä että mikä se on..
Miten olette selvinny kondystä elämässä muuten? Ite oon ollut vähä masentunu tuon taudin takia.. Pelkään, että tästä tulee monien vuosien taistelu näppyjä vastaan.. Toki eihän nuo itse näpyt ole hengenvaarallisia mutta psyykkeeseen kummasti vaikuttaa nuo lääkärissä juoksut ja uusien hoitojen hakeminen.. Sitten kun on viellä sinkku niin en edes osaa kuvitella olevani enää ikinä miehen kanssa.. On jotenkin niin likainen olo tämän taudin takia.. vaikka sainkin tuon taudin ensimmäiseltä kumppaniltani, niin hävettäisi kertoa uudelle tuttavuukselle tuosta taudista.. ikuinen selibaatti siis tulossa..:D huh no ei kai.. en pyöri missään itsesäälissä vaan mulle on tullu vaan joku "hävettää-refleksi". Aika monella on sellainen mielikuva, että kun jollain on sukupuolitauti, niin hän on sitten aivan varmasti käynyt panemassa sataa miestä/naista..tai jotain sinnepäin..
mutta joo uskon että otan tämän asian tai taudin liiankin vakavasti.. toki tämä on vielä aika tuore juttu itelle niin tuntuukin nyt aluksi tältä..(?).. Mutta siis tosiaan olisi kiva kuulla muiden tilanteita että miten olette jaksanu jne..:)
Itsellä on menossa condyline-liuos viidennettä viikkoa mutta ei näytä enää auttavan yhtä hyvin kuin ensimmäisillä viikoilla joten mulla alkaa sitten kohta uusi lääkekuuri jota en vielä tiedä että mikä se on..
Miten olette selvinny kondystä elämässä muuten? Ite oon ollut vähä masentunu tuon taudin takia.. Pelkään, että tästä tulee monien vuosien taistelu näppyjä vastaan.. Toki eihän nuo itse näpyt ole hengenvaarallisia mutta psyykkeeseen kummasti vaikuttaa nuo lääkärissä juoksut ja uusien hoitojen hakeminen.. Sitten kun on viellä sinkku niin en edes osaa kuvitella olevani enää ikinä miehen kanssa.. On jotenkin niin likainen olo tämän taudin takia.. vaikka sainkin tuon taudin ensimmäiseltä kumppaniltani, niin hävettäisi kertoa uudelle tuttavuukselle tuosta taudista.. ikuinen selibaatti siis tulossa..:D huh no ei kai.. en pyöri missään itsesäälissä vaan mulle on tullu vaan joku "hävettää-refleksi". Aika monella on sellainen mielikuva, että kun jollain on sukupuolitauti, niin hän on sitten aivan varmasti käynyt panemassa sataa miestä/naista..tai jotain sinnepäin..
mutta joo uskon että otan tämän asian tai taudin liiankin vakavasti.. toki tämä on vielä aika tuore juttu itelle niin tuntuukin nyt aluksi tältä..(?).. Mutta siis tosiaan olisi kiva kuulla muiden tilanteita että miten olette jaksanu jne..:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla. Syylät inhottaa ja ällöttää itseä, ja myös siks "hävettää". Ihan kuin ois joku loinen kropassa. Syylät vasta ilmestyny ja lääkärille aika varattu. Samaa pelkään, että edessä ikuinen taistelu, mutta sehän selviää vasta, kun päässyt lääkkeitä kokeilemaan. Psyyke tässä joutuu pikkasen koetukselle, itkukin jo päässyt.
Voimia ja jaksamisia sulle!
Käyhän kertomassa millaset fiilikset ja miten hoidot on purru.
kyllä tauti paranee. multa meni kolme kuukautta JA CONDYLIUOS ON OIKEA lääke:varo vain ettet laita sitä terveelle iholle:tsemppiä sinulle ystävä.