neuvolaan yksin vai kaksin?

Jos miehellä intoa riittää ja työn yms. puolesta järjestyy, niin kannattaa ottaa vaikka joka neuvolakäynnille hänet mukaan. Mutta ultraan kannattaa ehdottomasti houkutella hänet mukaan. Mun miehelle sydänäänten kuuntelu on ollut huippujuttu. Ultrasta hän ei ole samalla tavalla innostunut.

Mun mies on ollu mukana aina toisessa ultrassa rv 12-14 ja rakenneultrassa. Sitte muistelin että olen käyny molemmista lapsistani synnytystapasuunnitelussa raskausdiabeteksen takia ja mies oli mukana niissäkin.
Ei se ihan rutiinikäynneille ole tullut, mutta näissä tärkeimmissä ultrissa oli mukana. Ensimmäistä odottaessa kävin synnytysvalmennuksessa niin niissä oli mies kaikissa mukana.
Nyt odotan kolmatta ja oli taas mukana toisessa ultrassa rv12. Ensviikolla lääkärineuvola, jossa ultrataan, niin saa nähä pääseekö töistä päin tulemaan. Olen viikolla 15 tällä hetkellä.
Se on tosi mukavaa mun mielestä jos isä osallistuu mahdollisimman paljon. Joskus toivois että vielä enemmän kun meillä, siis ylipäätänsä edes vähän tähän fiilistelyyn, ku ittellä se pyörii mielessä niin paljon. Miettii että kunpihan sieltä tulee ja millanen siitä tulee yms.
No onneksi on käynyt ultrissa, kun se on ainut asia millä isä voi jotenkin saada "kontaktia" siihen todellisuuteen, että vaimon pyöreän mahan sisällä on yhteinen elävä lapsi. Sitten ku liikkeet tuntuu ja näkyy niin sitte tietty vähän helpompaa.
Joo mut tulipas pitkästi tekstiä.
Kaikkea hyvää teidän odotukseen!

Onhan se ihan kiva jos mies on mukana jollain alkupään neuvolakäynneistä niin näkee ainakin mitä siellä tapahtuu ja mitä asioita siellä puidaan. Omalle miehelle molemmat ultrat ovat olleet tosi isoja juttuja ja hän odotti niitä vähintään yhtä paljon kuin minä. Kun lapsen todella näkee ultrassa niin asia muuttuu miehellekin ehkä konkreettisemmaksi ja todellisemmaksi. Muuten olen tykännyt käydä neuvolassa itsekseni kun aika lailla samat jutut siellä kuitenkin on joka kerta..

Meillä mies oli mukana ihan ekalla neuvolakäynnillä ja sitten muistaakseni seuraavan kerran joskus rv 17 paikkeilla. Sitten olikin pitkä tauko, ettei ollut neuvolakäynneillä, mutta nyt taas rv 40 1 oli mukana, kun luultiin jo, että olisi viimeinen neuvolakäynti. No tuon jälkeen olen käynyt jo kerran itsekseni ja tiistaina taas seuraava kerta:)
Sekä np- että rakenneultrassa mies oli paikan päällä. Ihan nuo normaalit neuvolakäynnit olen mielellään käynyt ihan yksin, kun niissä toistuu aina ne samat; verenpaineen mittaus, pissanäyte, punnitus yms.

Mulla mies on ollut mukana molemmissa ultrissa!
Neuvola käynneillä olen käynyt yksin mutta aina informoinut heti käynnin jälkeen miestä. Ajat ovat sen verran vaihtelevia ettei mene aina yksiin miehen työvuorojen kanssa ja varsinkin näin äippälomalla haluan mahd. myöhempiä aikoja kun yöunista ei tule enää mitään niin saa aamupäivän aikaa korjailla univelkoja :)

Sydän äänet halusin viel et mies kuulis mut luultavasti ne kuulee viimeistään synnärillä sitten!

Mulla mies ollut mukana kaikissa ultrissa,mutta neuvolassa ei oo tainnu olla mukana kun kerran :)

Mun mielestä oli tosi tärkeetä että mies oli esikoisen odotuksessa neuvola käynneillä mukana. Oli siis melkein joka kerralla ja ihan ilman painostusta ;) Tärkeetä sen takia, että jotenkin tuntui, että terkkarin sanomana mies ymmärsi paremmin minun raskauden aikasta väsymystä, mielialoja, kolotuksia... Siis että oli joku ulkopuolinen taho sanomassa, että ne kuuluu asiaan ja kestää aikansa. Eikä se vaimo vaan laiskuuttaan ja huvikseen siellä sohvalla niin mielellään ison mahansa vierellä kölli :D Ja senkin takia tärkeetä, että olihan meitä sit kahdet korvat kuuntelemassa, mitä terkkari kertoi. Itselläni ainakin oli jonkinlainen "raskausajan dementtia" ja olisin varmaan joka kerta soittanut terkkarin perään, että mites se nyt menikään.... Nyt mies oli muistina mukana. Ja olihan se raskaus muutenkin yhteinen juttu, vaikka vauva minun sisälläni olikin ja minun oloon lähinnä keskityttiin. Terkka oli kyllä niin fiksu, että joka kerta kysyi myös miehen kuulumisia, mietteitä ja jaksamista.