Olen kärsinyt nyt ahmimisesta kohta neljä viisivuotta. Sain äsken ahmimiskohtauksen, ja aloin taas miettimään mitä vittua ja helvittä äsken tapahtui. Kurkusta meni alas hitosti jäätelöä, muroja kaikkea hiilareita, juustokakkua ja suklaata. En jaksa sabotoida elämääni enään. Tajusin, että elämäni ihastus (joo jee
En jaksa enään heittää elämääni hukkaan
elä unelmaasi
1270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aina sama juttu, kun porukat on ulos ovesta -> jääkaapille. Mulla kuvioihin on tullu mukaan myös oksentaminen, elämä on todellaki muuttunu ahmimisen takia kurjaks ja haluisin niin kovasti osata syödä 'normaalisti' ja lopettaa ajoissa!
Ja tiedän ton tunteen kun on ahminut koko päivän ja vatsa on aivan turvoksissa, ei voi lähteä ulos vaikka pyydettäisiinkin. Ehkä alintajuntaisesti syö itsensä siihen kuntoon, ettei voi kun surkutella itseään kotona löhöillen. Toissapäivänä lähdin kotiin tapaamisesta kaverin kanssa sen takia, että pääsisin syömään herkkuja jotka odottivat kotona. Säälittävää!
Oli pakko vastata, koska pystyn samaistumaan niin hyvin tuohon mitä kirjoitit!
Mieti millaisissa tilanteissa ahmit (itse olen murheisiini syöjä) ja varmista, että sinulla on silloin seuraa, mene kaverin luokse ym. missä ahmimiskohtaus ei pysty alkamaan. Myös sellaiset ruoat jotka 'laukaisevat' ahmimisen, kannattaa kantaa pois keittiöstä. Itselläni pahimpia ovat hiilihydraatit, murot, leipä ym. ja tietysti sokeriset herkut. Vähähiilihydraattinen ruokavalio voisi olla hyvä vaihtoehto (itse yritän sellaista noudattaa), että verensokeri pysyisi mahdollisimman tasaisena ilman suuria 'piikkejä' (verensokerin laskiessa tekee mieli hiilihydraattipitoista ruokaa). Ennakointi on kaiken a ja o! Tsemppiä sinulle