Moi! Olen 17vuotias poika, jos jaksat lukea tämän, niin kertoisitko mikä minulla on? Pienenä olin vilkas ja villi, sitten kun aloitin koulun niin minua alettiin kiusaamaan.. Minulla ei ollut koulussa paljoa kavereita, mutta vapaa-ajalla niitä oli ihan kivasti. Kun minua kiusattiin niin mä varmaan masennuin ja aloin syömään paljon, sit mä lihoin ja koulukiusaajat kiusasivat myös siitä... Kun pääsin 2luokalta me muutettiin toiselle paikkakunnalle koska mun äiti sai sieltä töitä ja mä aloitin koulun sielä, mä kävin koulua yhden vuoden kyseisellä paikkakunnalla ja se vuosi meni hyvin, sain uusia kavereita, eikä kiusaamista ollut... sit me muutettiin taas toiselle paikkakunnalle ja aloitin koulun sielä, mutta en saanut kavereita ja melkein kaikki kiusasivat, se oli lähinnä henkistä kiusaamista tyyliin"hyi sä oot läski" tai sit porukan ulkopuolelle sulkemista ja eristämistä, joskus myös fyysistä. Kävin 2vuotta kyseistä koulua ja sit me muutettiin pois.. Aloitin 6luokan uudella paikkakunnalla ja sain muutamia kavereita, mutta minua kiusattiin edelleen.. ja samaan aikoihin alkoi murrosikä ja kasvoin pituutta ja minusta tuli laiha, aloitin ylä-asteen,minua ei kiusattu mutta vetäydyin syrjään koska luulin että kaikki vihaavat minua tai ajattelevat vain pahaa, lopulta aloin vältelemään paikkoja,etenkin sellaisia joissa on paljon minun ikäisiä ja välttelin myös vähäisiä omia kavereitani.. kun 9luokka lähestyi loppuaan enkä tiennyt mitä alaa lähtisin opiskelemaan niin päädyin oman paikkakuntani lukioon, minusta tuntui edelleen että kaikki ajattelevat vain pahaa, olisin voinut varmasti ystävystyä monien mukavien ihmisten kanssa, mutta mä vaan ajattelin että ei kukaan oikeesti halua olla mun kaveri koska ne vihaa mua, mä itsekkin vihaan itseäni, en tiedä miksi? ulkonäössäni ei ole mitään vikaa, mua on kehuttu hyvännäköiseksi ja nätiksi pojaksi ja lukiossa huomasin että monet tytöt olivat kiinostuneet minusta, en vain halunnut tajuta sitä silloin... kävin lukiota 5kuukautta ja sitten lopetin sen ja etsin itselleni työharjoittelupaikan josta sain kesätöitä ja nyt tulevana syksynä lähden amiskaan... Aikuisten kanssa tulen todella hyvin toimeen, mutta en ymmärrä miksi en halua ystävystyä oman ikäisteni kansa?Jos joku lukee tämän niin voisitko kertoa mikä minulla on? itse olen pahimmassa tapauksessa epäillyt skitsofreniaa, mutta ei se voi olla se koska en kuule tai näe harhoja...
mikä minussa on vikana?
mitä pitäisi tehdä?
3253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sun kannattas käydä juttelemassa vaikka koulukuraattorin kanssa. mut hyvä että olet saanut töitä ja lähdet opiskelemaan, monet märehtivät kotona. ehkä sulla on vain jotain traumoja omanikäisistäsi ja et vain halua olla niitten kanssa. sähän tulit hyvin toimeen aikuisten kanssa?
Se on ihan normaalia että tulee araksi ja vetäytyväksi koulukiusaamisen ansiosta, kiusaaminen ei ole varsinaisesti mikään itsetunnon kohottaja. Pelkäät, että ikätoverit eivät hyväksy sinua.
Hei!
Ensiksi sinun on opittava ajattelemaan itsestäsi myönteisesti ja hyväksymään itsesi. Siihen auttaa terapeutti. Katsos kun tasapainoisen ihmisen ulkomuoto on jo ihan erinäköinen ja se saa jo monet lähestymään sinua, jos vaa pystyt olemaan sosiaalinen ja siihen on paras keino ja apu käydä terapeutilla. Hae terkkarista lähete mielenterveystoimistoon, niin asiat selviää. Vähennä kahvin juontia, sillä se lisää pelkoja ja masennusta, mihin noi sinun ajatuksesi viittaavat. Sillä kaikki luulo ja vainoamisen pelot (pahaa puhumisen ja ajattelemisen pelot), pahenevat, kun pelkokeskus herkistyy esim. kofeiinille ja sis. ja ulkoiselle stressille. Mutta kuuntele paljon pehmeää poppia varsinkin ennen nukkumaan menoa, sillä se parantaa hermosolujen toimintaa sekä sosiaalisuutta ja muistia. Muista syödä kerran päivässä kunnon ateria ja älä ole liian pitkään syömättä sillä verensokerin vaihtelut pahentavat tilannetta. Kun verensokeri laskee lisääntyy stressihormoni adrenaliini ja sen jälkeen erittyy insuliinia, mikä taas laskeen verensokeria ja kierre on valmis, eli pelot ja stressi lisääntyvät.
Toivon että ja uskon että saat apua, hyväksy itsesi ja näe mikä sinussa on hyvää.
Et ole se huonompi ihminen kuin muutkaan. Tsemppiä kyllä sinä pärjäät.