Ne joilla on tai on ollut lapsia joille ruoka ei maistu niin kertokaas kokemuksia.
Meillä esikoinen ollut "hankala" siitä lähtien kun kiinteät aloitettiin. Nyt 1 v ja 7 kk ja sama meno jatkuu edelleen. Kuopus on sitten ihan eri tapaus, syö minkä kerkee.
Nyt en tarvitse neuvoja tai ehdotuksia MIKSI ei syö sillä ollaan kyllä kokeiltu ihan kaikkea ja mietitty ihan kaikkea. Neuvolassa ja lääkäreiltä kysytty neuvoja ja kirjoja ym luettu. Tiedän myös hampaista..=)
Milloin lapsenne rupesi syömään? Missä iässä? Kokemuksia olisi lohduttavaa lukea. En tiiä millä tuo lapsi elää mutta hyvin kasvaa ja iloinen on. Iho, kynnet ja hiukset mahtavassa kunnossa.
En siis pelkää että tuo pikkuinen kärsii ja näkee nälkää vaan tässä on minun mielenrauha kyseessä.
Kiitos asiallisista vastauksista. Luethan kunnolla (jokaisessa viestiketjussa näyttää olevan tappeluita kun ei jakseta tai viitsitä lukea kunnolla. Eli en nyt halua lukea että "lapsellesi voi olla hampaita tulossa"..xD)
Meillä esikoinen ollut "hankala" siitä lähtien kun kiinteät aloitettiin. Nyt 1 v ja 7 kk ja sama meno jatkuu edelleen. Kuopus on sitten ihan eri tapaus, syö minkä kerkee.
Nyt en tarvitse neuvoja tai ehdotuksia MIKSI ei syö sillä ollaan kyllä kokeiltu ihan kaikkea ja mietitty ihan kaikkea. Neuvolassa ja lääkäreiltä kysytty neuvoja ja kirjoja ym luettu. Tiedän myös hampaista..=)
Milloin lapsenne rupesi syömään? Missä iässä? Kokemuksia olisi lohduttavaa lukea. En tiiä millä tuo lapsi elää mutta hyvin kasvaa ja iloinen on. Iho, kynnet ja hiukset mahtavassa kunnossa.
En siis pelkää että tuo pikkuinen kärsii ja näkee nälkää vaan tässä on minun mielenrauha kyseessä.
Kiitos asiallisista vastauksista. Luethan kunnolla (jokaisessa viestiketjussa näyttää olevan tappeluita kun ei jakseta tai viitsitä lukea kunnolla. Eli en nyt halua lukea että "lapsellesi voi olla hampaita tulossa"..xD)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Löytyikö niistä kirjoista ja lääkäreiltä se mikä asiassa on ongelma jos lopputulos on lapsi kasvaa hyvin ja on mahtavassa kunnossa.
"pikkukiviä ketsupin kanssa"!
se ei aina auta.Meillä ulkoillaan huonoilla keleillä(syksysateet,talvi) päivisin vähintään 4-5 tuntia ja kesäisin sitten paljon enemmän ja siitä huolimatta lapsi syö huonosti.En vaan enää ota stressiä asiasta koska kasvaa kuitenkin ihan normaalisti.
Joillakin lapsilla on tehokkaampi ruoansulatus kuin toisilla. Eli toiset pärjäävät vähemmällä ruoalla, koska heidän elimistönsä pystyy ottamaan ruoasta "kaiken irti". Toisten taas pitää syödä enemmän, koska vain osa ruoasta sulaa.
Eli älä tuputa lapsellesi enempää ruokaa kuin hän kohtuudella syö, äläkä tee syömisestä numeroa. Lapsi kyllä huomaa jos hermoilet hänen syömisistään, ja se voi tehdä hänelle syömisestä oikeasti ongelman.
Meillä on tytöt, ja etenkin esikoinen, ollut hyvin pieniruokainen. Lopulta opinkin laittamaan hänelle riittävän pieniä annoksia. Kun tyttö sitten täytti 7v ja eskarin jälkeen alkoi kesäloma, alkoi tyttö syömään n. 3-4 kertaisia määriä aikaisempaan verrattuna. Sen jälkeen ruokahalu on ollut hyvin vaihteleva.
kuin muutkin eli älä tee kärpäsestä härkästä. Pieni lapsi pystyy hallitsemaan hyvin harvoja asioita ja yksi näistä on syöminen. Jos siitä tehdään peli, niin lapsi "voittaa" varmasti, kun keksii tavan hallita vanhemman tunteita. Tee houkuttelevan näköisiä ruokia, sormiruokaa jne ja anna lapsen syödä minkä syö. Ruokaan voit lisätä vaikkapa hieman öljyä. "Ongelma" korjaantuu itsestään. Mitään hätää ei ole, kunhan lapsi kasvaa.
Meillä esikoinen oli myös todella huono syömään. Yritin vaikka mitä, ei auttanut. Kerran päätin etten tuputa ja mokoma EI todella syönyt mitään koko päivänä. Kaksivuotiaana lopetti puuronkin syömisen, iltapalaksi huoli vain hedelmän ja lounas ja päivällinen maistui parin lusikallisen verran. Seuraava lapsi syntyi esikoisen ollessa 4,5v.
En tiedä mitä tapahtui, mutta 6v. alkoi syömään ja melkein kaikkea paitsi puuroa. Sen jälkeen ei tarvinnut huolehtia, olisiko ollut seuraavan esimerkki vai mikä.
Nyt on jo aikuinen mies ja ihan terve ja normaali.
Metin kun siitepölyallergiat todetttiin 10v. ja sen myötä monet hedelmät meni pannaan, josko ne silloinkin vaikuttivat ja saivat suun kutittamaan ja olon huonoksi. Oliko sitten aikaa paneutua liikaa syömiseen ja kun siitä tuli äidin ongelma kai sitten lapsenkin.
Muiden kohdalla ei ole moista ollut, tosin päätin etten toiste ongelmaa syömisistä ota. Vain olen ollut tarkka että silloin kun on ruoka-aika syödään ja muulloin ei ole tarjoilua ja vain vettä välillä. Helteet tietenkin asia erikseen.
Meillä tosin oli ongelmana aistitoiminnot, ja lapsi söi vain tiettyjä ruokia, ja yökki kovasti. Mutta otimme mukaan lapset ruoanlaittoon, jolloin alkoi maistumaan se "itsetehty". Ihan jo kaupassa aloitettiin, mietittiin, mitä ruokiin tarvitaan, ostimme, ja sitten lapset osallistuivat parhaansa mukaan myöskin laittamiseen, leipomiseen jne. Ainakaan siitä ei voi olla haittaakaan millään lailla, joten kannattaa kokeilla. samalla saat oivallisen tilaisuuden puhua ruoasta, ja terveellisistä tavoista. Tietysti tosi yksinkertaisesti. Mutta jo hyvin pieni lapsi voi osallistua jollakin tavoin. Pöydän kattaminen, tavaroiden etsiminen, kasvisten huuhtelu (tietysti tulos ei ole vielä hyvä) jne. Lisäksi meillä on aina jälkiruoka. Se ei ole mitään makeaa välttämättä, usein esim. rusinoita, mutta se kannustaa lasta syömään. Ensin voi aloittaa ihan pienellä annoksella, jotta lapsi saa sen syötyä, sitten pikku hiljaa suurentaa annosta. Mutta pakottamisella ei saa aikaan kuin vahinkoa, sitä kannattaa välttää.
Tai sitten lapsella vaan ei ole nälkä. Tai lapsella on jotain allergiaa, jolloin hän välttää syömistä, jos on yhdistänyt siihen jotain ei toivottua (esimerkiksi tulee huono jotenkin "huono" olo). Mutta jos lapsi kasvaa hyvin, eikä ole mitään puutostiloja, niin kyllä hän saa tarpeeksi varmaan siitä pienestäkin syömisestään.
Ja sitten kun tulee kasvukausi, niin ruoka taas maittaa. Voit olla ihmeissäsi muutaman vuoden päästä, kuinka paljon lapsi voikaan syödä!
ensimmäsen vuoden aikana juuri ollenkaan, ei juonut edes tarpeeksi maitoa. Lopulta sain jankattua lääkärille, ettei lapsen oksentelu ja yökkiminen johdu minusta ja tutkimuksissa sitten selvisi että lapsellani oli valtava tyrä. Mahakipu sai lapsen välttämään syömistä.
Kun leikkauksesta oli kulunut kaksi päivää, muksu veti jopa isoveljensä annokset jos ei veli vahtinut tarkaan lautastaan.
Totesin itse ettei lapselle kannata tuputtaa ruokaa, hän syö vain nälkäänsä, ei huvikseen. Ei kannata huolehtia tuosta syömättömyydestä, kyllä se ruoka sitten jossain vaiheessa alka uppoamaan.
Mitäs sillon pitäs tehdä kun lapsella kestää syöminen? Ei valita että ei jaksa, tai muuta, se yksinkertaisesti vaan kestää, voi kestää ihan tuntitolkullakin jos et puutu siihen, virikkeet on huolehdittu pois, ettei ajatukset kiinnity niihin vaan syömiseen, koska se vasta ruokailu-aikaa pidentääkin. Nyt on tehty niin, että on laitettu aika raja, kauanko se ruokailu saa kestää. Kaikki napsimiset ym on poistettu, ja on varmasti nälkäinen pöytään tullessaan. No nyt se on onneksi mennyt jo pikku hiljaa parempaan suuntaan, mutta hampaat kerkesivät jo kärsiä tästä =( , nyt neuvolan täti vielä sanoi että painoa on tullut liian vähän =/ , yritin kyllä selittää, että kun äiti ja isä on ollut pienestä pitäen ruipeloita, niin mitä lapselta voi odottaa...
muuta ole tehtävissä, kuin juuri se mitä olette tehneetkin. Eli kaikki virikkeet pois ruokailutilanteesta (televisio, lelut, kirjat jne). Ja kyllä jokin aikarajakin on kohtuullinen, jos tosiaan tuntitolkulla menee aikaa. Mutta varoisin liiallista hoputtamista ja siitä aikarajasta ei mielestäni kannata lapselle mainita ollenkaan. Eli sitten kun lapsi on syönyt sellaisen puoli tuntia/kolme varttia, niin ilmoittaisin vain, että nyt ruoka-aika päättyy, pitää laittaa astianpesukone päälle tms.
Mutta varoisin tosiaan tekemästä tilanteesta stressaavaa lapselle. Aika korjaa tuonkin ongelman, kyllä hän pikku hiljaa alkaa syömään nopeammin. Parempi tuokin mielestäni kuin tajuton hotkiminen.
Meillä on ollut vähän tuota samaa. eli lapsi "unohtaa syödä" ja istuu vain sen ruokansa ääressä. Häntä pitää vähän väliä muistuttaa että nyt pitää syödä. Silloin menee taas muutama suupala, ja taas homma pysähtyy kunnes joku muistuttaa. Koulussakin opettajalla on ollut hermot kireällä tämän asian vuoksi. Ja sitten kun tuo ruokapäydässä unelmoiminen väheni/loppui, tuli koulussa sellainen ongelma, että tyttö höpöttää kavereilleen niin ettei "jouda" syömään.
Jos lapsi todellakin syö koko ajan, eikä unohdu haaveilemaan kesken syönnin, ei siihen hoputtaminen auta. Mutta juuri hampaiden vuoksi olisi syytä pitää viimeistään tunnin jälkeen tauko siinä ruokailussa. Sitten n. 2 tunnin päästä jatketaan. Näin lapsi oppii että "ruokatunti" kestää tietyn ajan, ja oppii syömän nopeammin.