olen muutaman kuukauden ikäisen vauvan äiti. lapsi on esikoisemme. olemme todella onnellisia lapsesta ja raskausaikana olimme mieheni kanssa hyvin läheisiä.
nyt synnytyksen jälkeen olen huomannut vältteleväni miestäni. aluksi siihen liittyi häpeä vartalostani arpineen ja tikattuine paikkoineen, mutta nyt olen huomannut itsestäni sen, etten halua lähestymistä nimenomaan omalta mieheltäni. toisaalta en nyt ole menossa häntä pettämäänkään enkä ajattele toisia miehiä.
onko tämä nyt hormoneista johtuvaa ja ohimenevää? mieheni taitaa aavistaa välttelyni ja minua "säälittää" kun ei saa vastakaikua minulta vaikka seksuaalisia haluja minullakin on. haluaisin haluta miestäni, mutta ei vaan onnistu.
en itsekään tiedä mikä kysymykseni nyt oikein on, mutta sainpahan purettua ajatuksiani johonkin. ja anteeksi pienillä kirjaimilla kirjoitettu tekstini, vauva nääs sylissä.
nyt synnytyksen jälkeen olen huomannut vältteleväni miestäni. aluksi siihen liittyi häpeä vartalostani arpineen ja tikattuine paikkoineen, mutta nyt olen huomannut itsestäni sen, etten halua lähestymistä nimenomaan omalta mieheltäni. toisaalta en nyt ole menossa häntä pettämäänkään enkä ajattele toisia miehiä.
onko tämä nyt hormoneista johtuvaa ja ohimenevää? mieheni taitaa aavistaa välttelyni ja minua "säälittää" kun ei saa vastakaikua minulta vaikka seksuaalisia haluja minullakin on. haluaisin haluta miestäni, mutta ei vaan onnistu.
en itsekään tiedä mikä kysymykseni nyt oikein on, mutta sainpahan purettua ajatuksiani johonkin. ja anteeksi pienillä kirjaimilla kirjoitettu tekstini, vauva nääs sylissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ainen, jolla on tuollaisia tuntemuksia synnytyksen jälkeen. Itselläni kolmen kuukauden ikäinen vauva, eikä voisi vähempää kiinnostaa seksihommat mieheni kanssa. Hyvissä väleissä olemme kyllä. Tämä johtuu todellakin hormoneista ja muun muassa imetyksestä. En tiedä imetätkö, mutta jos imetät, niin jo se vähentää seksihaluja.
Minä ja mieheni emme pidä tätä kuivaa kautta ongelmana, vaan keskustelimme jo etukäteen siitä, että näin voi käydä. Luotamme siihen, että tämä jää vain ohimeneväksi vaiheeksi. Miksi elämässä pitäisi tauotta harrastaa seksiä?
Mutta puhu asiasta miehesi kanssa. Ihan rehellisesti. Älä anna miehesi kuvitella "omiaan". Ja älä häpeä arpiasi, niillä ei ole mitään merkitystä. Minä häpesin ekan raskauden jälkeen, ihan turhaan. Se seksi ei ole arvista kiinni. Ei se mies niitä katsele. Rakkaus on paljon muutakin. Ottakaa aikaa, unohtakaa seksi. Panostakaa läheisyyteen. Ja ne halut voivat hyvinkin herätä.
Ne halut palautuvat kyllä, mutta vauva voi viedä naisen "kokonaan". Olkaa kuitenkin lähellä, huomioikaa toisianne. Ihan pienetkin asiat ovat tärkeitä. Puhukaa, ja naurakaa yhdessä. Eläkää muutoinkin kuin "vauvan kautta". Muista se, että tilanne on uusi isällekin (jokaisen lapsen syntymän jälkeen). Muista myös se, että puolisokin voi olla varovaine, ainakaan minun miehelleni ei ole ollut helppo lähestyä minua synnytysten jälkeen. Hän pelkäsi satuttavansa. Mutta olkaa yhdessä, ja jutelkaa kaikesta. Ilman häpeää ja rehellisesti.
Asioilla on tapana selvitä, eikä noistakaan asioista kannata tehdä "mystisiä".
Minulla on jokaisen synnytyksen jälkeen käynyt samoin. Mutta ei ole parisuhde siihen kaatunut. Raskausaikana halut ovat olleet kovat, mutta muutoin ei niin. Aina on tilanne korjaantunut, oikeastaan paremmaksi kuin aikaisemmin. Ja vuodet vierivät. Välillä haluttaa, välillä vähemmän. Sellaista se elämä on! Mutta älkää vältelkö toisianne, vaan olkaa rehellsiä, niin itsellenne kuin toisillennekin.
Minulla ihan samoja tuntemuksia. Odotan että menisi ohi sillä rakastan kuitenkin miestäni. En osaa itsekään selittää mistä johtuu?? Nykyään kun saan nukuttua ym. ym. Ainoa poikkeus entisestä on vielä se, että imetän edelleen vähän.