Minkä verran pelastuksesta on itse tienattava?

Tuossa aiemmin oli erään veljen kohdalla puhetta siitä että uskossa on ja pelastavassa, mutta kristinopissa horjuu ohi ja yli Jumalan sanan.

Onko tässä ristiriitaa?

Ei ole. Ihminen ei pelastu oikealla opilla, vaan uskolla Kristukseen.
Uskoo että Jeesus on Jumalan poika.
Ja uskoo että Jumala on hänet kuolleista herättänyt.
Tämä on Jumalan sana!

Miksi siitä kristinopista sitten pidetään tällaista meuhkaa?

Syy on siinä että väärät opit syöksevät ihmisiä kamalaan tuskaan epäilyisiin ja vaivaan josta kukaan ei hyödy mitään, kun heidät pannaann ansaitsemaan autuuttaan väärien opettajien neuvoilla ja käskyillä.

Jeesuksen kuorma on suloinen ja keveä, niin kuin Raamattu sanoo. Omanvanhurskauden kuorma on kuin raskas kivireki. Sen tähden Jumala rakkaudessaa haluaa varjella lapsensa (Jeesuksen tuoretta ruohoa märehtivät lampaat) orjien kameleiksi (kuormien kantajiksi) joutumiselta.

Näitä omavanhurskaus perkeleen kuormia voisi ykilöidysti luetella koko tämän päivän, variaatioita on satoja tuhansia erilaisia. En ryhdy niitä sen enempää luettelemaan.

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Ja koko sinun perhekuntasi.
Tämä on Jumalan sana.

Jes. 35:4 Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."

Jes. 35:5 Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
Jes. 35:6 Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
Jes. 35:7 Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

Jes. 35:8 Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.

Jes. 35:9 Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
Jes. 35:10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Lapatossu oli savotalla hommissa muiden mukana.
Erällä luppoajalla tuli savotan tulipiippu ovesta ja sanoi: Tämän savotan laiskin mies saa satasen.
Monet nuoret miehet vakuuttivat laiskuuttaan innokkaasti. Lapatossu köllötteli kyljellään eikä osallistunut kilpaan.

Tulipiippu sanoi, että selvästi Lapatossu on ansainnut tämän satasen, tule noutamaan. Johon Lapatossu: Pistä tuohon rintataskuun.

Ehkä tämä kertoo ihmisen osuuden, on annettava lupa pistää rintataskuun.

Heille Jumala on mitättömän pieni kun on kyse ihmisen pelastamisesta ja lastensa kaitsemisesta, mutta valtavan suuri julmuri tuomioissaan. Eivät he näe Isän sydämen laatua siinä, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän!