Tullu paljon nyt mietittyä omaa elämää kun kesälomakin alko niin on aikaa synkistellä. Oon aiemmin syyttänyt muita ihmisiä tästä tilanteesta missä olen, mutta kun tarkemmin miettii niin ittehän mää olen asiani pilannu. Paljonkin on ollut elämän varrella tilaisuuksia kun näin jälkikäteen miettii ja paljon on varmaan vielä edessäkin mutta eihän niitä huomaa kuin sitten kun on liian myöhäistä. Moni ihminen on koittanut pitää mua pinnalla, on kannustettu, kehuttu, neuvottu, autettu kaikella tavalla mutta kun ei mulle jää vaan pahat asiat mieleen ei mikään hyvä asia, ei sanat eikä muistot, taidan olla luonteeltani vaan niin negatiivinen ihminen. Se synkkyys karkottaa muut ihmiset pois, aina kun joku on ollut kiinnostunut musta niin ei mene pitkään niin todellinen luonteeni tulee esiin. Ei kai kukaan jaksa olla ihmisen kanssa joka etsii vain ikäviä asioita. En vaan tiedä miten voisin muuttaa itseäni tuskin enään mitenkään olen jo niin tapojeni vanki vaikka nuori olenkin.
Muiden syyttely
turhaa.
2327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsestäsi joten muutos on mahdollinen.
En ole itse "yksinäinen" mutta kuitenkin oppinut liian itsenäiseksi yksin olijaksi. Sitä eristäytyy ja sulkeutuu monellakin tapaa aivan turhaan. Osa sanoo että se on pelkoa tai ujoutta yms. Ei se ole pelkoa tai ujoutta vaan hallintaa. Tahtoo asioiden sujuvan omalla tavallaan ja löytää ihmisistä aina virheitä.
Toisaalta ymmärrän osaa ihmisistä miksi he eivät hyödynnä mahdollisuuksia koska sen verran monta iskua päähän on tullut toisten ihmisten toimesta. Joskus se toisten syyttely auttaa pitämään ihmistä hengissä koska muuten ihminen syyttelisi itseään sellaisesta johon ei ole itse syyllinen ja parhaansa on tehnyt.
Olet varmasti vielä nuori joten kelkan kääntö on mahdollista. Itse olen jo vanhempi ja moni tilaisuus on mennyt ohi suun negatiivisuuden vuoksi.
Aloita vaikka katsomalla "yes man" elokuva ja ala sanomaan asioille ja ihmisille enemmän "kyllä" kuin "ei" jos epäilet että siitä kiikastaa.
Viime syksynä eräs nainen tuntui olevan kiinnostunut musta, en oikein osannut tehdä mitään asian hyväksi vaikka pidin itsekkin kovasti tästä naisesta. Muutaman kerran olisi ollut tosipaikka kertoa tunteista, mutta en uskaltanut kertoa selvinpäin vaan otin rohkasuryyppyä rohkasuryypyn perään kunnes olin siinä kunnossa että mua ei voinut enään ottaa vakavasti kun sain jotain kerrottua. Tämän naisen kaveri mulle siinä sanoikin että toi juominen ei auta mitään, ehdotin että jos se kertoisi mun puolesta, näin jälkikäteen ajateltuna ei vittu mitä teinimeininkiä vaikka pitkälti kolmannella kymmenellä ollaan kaikki. Syytin pitkään tätä naista ja sen kaveria mielessäni siitä kun eivät hoitaneet mulle valmiiksi parisuhdetta. Mutta näin jälikäteen aateltuna mulle oli kaikki niin valmiina kun voi olla, tää nainen oli näyttänyt kiinnostuksensa ja se kaveri oli hoitanut asiat niin että me oltaisiin kahden. Kaikki olisi ollut kiinni minusta, olisin vain saanut kerrottua ilman liikoja rohkasuja mitä tunnen. Viime viikolla näin tämän naisen toisen miehen kanssa käsi kädessä, tuntuu vaan jotenkin tosi pahalta. Mutta itseppähän pilasin tilaisuuteni vaikka oikeastaa ajattelen vieläkin että kaikki meni pilalle muiden takia. Olisin voinut päästä irti tästä vuosien yksinäisyydestä mutta pilasin useammankin mahdollisuuden ihan itse tai sitten kauan jatkunut yksinäisyys ne pilasi, sitä vain ehkä pelkäsi liikaa mahdollista edessä olevaa elämän muutosta. En tiedä pystynkö ikinä elämään parisuhteesssa mutta en oikeastaan pysty olemaan yksinkään, täytyy vain koittaa luovia eteen päin.