Ainakin eteläisessä Suomessa lupiini rynnistää nyt kankaille eikä pysy tienpenkoissa, niin kuin luontoasiantuntijat joku vuosi sitten vielä rauhoittelivat. Lupiinin etenemistä kangasmaastossa ei näy pysäyttävän yhtään mikään.
Käyköhän niin, ettei sukupolven-parin päästä ole mitään kangasmaille marjastamaaan, kun kaikki paikat ovat täynnä lupiinipöheikköä siinä, missä nyt hakkuuaukeilla hetken aikaahorsmaa ja vattua. Ennustan että tulevaisuudessa kankaalla kasvavan metsän alus on täynnä lupiinia eikä sieltä löydy marjaan marjaaja lupiini on kaiken lisäksi läpeensä myrkyllistä alusta loppuun. Mitä luulette, eteneekö lupiini loppuun asti?
Käyköhän niin, ettei sukupolven-parin päästä ole mitään kangasmaille marjastamaaan, kun kaikki paikat ovat täynnä lupiinipöheikköä siinä, missä nyt hakkuuaukeilla hetken aikaahorsmaa ja vattua. Ennustan että tulevaisuudessa kankaalla kasvavan metsän alus on täynnä lupiinia eikä sieltä löydy marjaan marjaaja lupiini on kaiken lisäksi läpeensä myrkyllistä alusta loppuun. Mitä luulette, eteneekö lupiini loppuun asti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
...eivät kuitenkaan kilpaile ihan samasta biotoopista. Lupiini vaatii huomattavasti enemmän valoa. Se on varsinainen riesa perinteisillä laidunniityillä, jotka ovat viime vuosina jääneet omiin oloihinsa. Esimerkkitapaus löytyy lähimmillään tuosta 100 m päästä, missä perikunta on jättänyt autiotalon rapistumaan ja hienon niityn pusikoitumaan. Ei sieltä ennenkään ole puolukoita poimittu, eivätkä ne lupiinit metsään leviä. No, paikallinen luonnonsuojeluyhdistys kyseli perinneympäristöistä, minä vastasin kyselyyn, ehkä se niitty on vielä pelastettavissa...
Niin, enemmän olisin huolissani siitä, miten lupiini vie elintilan suomen alkuperäis-kasvikannalta. Ei se lupiini ihan heti sinne metsänsiimekseen rynni.