Tänä kesänä tapahtui ensimmäistä kertaa niin, että suviseurat unohtuivat. Mikään ei "hälyttänyt" kesäkuun viimeisen viikonlopun kohdalla. En edes ollut perehtynyt, missä kyseiset kemut olivat. Havahduin, kun sain vanhalta vl-tuttavaltani viestin, että oletko "täällä"...
Sukusidonnaisen tilaisuuden vuoksi sain toki kesäkuun alussa oman annokseni vl-seuroja. Olin surullinen, koska kyse oli hautajaisista, mutta muuten koin, että olenpas tosiaan jo etääntynyt ko. liikkeestä ja sen opetuksista. Eräs vanhempi sukulaisnainen tervehti minua ensin Jumalan terveellä, ja myöhemmin vissiin oli saanut selville, että eihän se tuo enää olekaan "uskovainen" ja takertui vessan ovella puhuttelemaan, että muistatkos , kun olit IHANASTI uskomassa.. Menin melkein sanattomaksi, sillä nyt voin rehellisesti sanoa, että ei se vl:suus nyt aina niin ihanaa ollut. Mutisin vain ympäripyöreästi jotain, että on hyviä ja huonoja aikakausia.. Ja toisekseen teki mieli sanoa, että uskovainenhan minä olen edelleenkin. Mutta eihän sukulaisnainen sitä olisi ymmärtänyt.
Seuraavaksi sain kuulla josatin vl-pariskunnasta, joka oli toivonut lasta ja kun vihdoin olivat sen saneet nainen oli kuollut... Niin mikä opetus tällä oli? Ja toinen kertoi "uskonsa kieltäneestä" nuoresta, joka oli joutunut onnettomuuteen ja kuollut, vaikka kaikki muut kyydissä olleet vl:t olivat säilyneet hengissä.
Tässä aiemmin, joku on avannut ekskustelun, että vl:suus perustuu helvetin pelkoon. Ja nyt kun vl:suus on pyyhkiytynyt elämänjärjestyksestäni, niin voin sanoa, että kohtaaminen liikkeen jäsenten kanssa ja heidän "markkinointipuheet" liikkeeseen palaamisen suhteen tosiaankin tuntuivat liittyvän siihen, että en voi olla uskovainen kun en ole vl ja jos en ole vl, niin minulle käypi huonosti. No, Jumala tietää nämä itse kunkin elämän kohtalot, mutta en usko, että ne on yhdenkään vl:n tiedon varassa.
Kaikkien pyhien esirukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda minua syntistä!
Sukusidonnaisen tilaisuuden vuoksi sain toki kesäkuun alussa oman annokseni vl-seuroja. Olin surullinen, koska kyse oli hautajaisista, mutta muuten koin, että olenpas tosiaan jo etääntynyt ko. liikkeestä ja sen opetuksista. Eräs vanhempi sukulaisnainen tervehti minua ensin Jumalan terveellä, ja myöhemmin vissiin oli saanut selville, että eihän se tuo enää olekaan "uskovainen" ja takertui vessan ovella puhuttelemaan, että muistatkos , kun olit IHANASTI uskomassa.. Menin melkein sanattomaksi, sillä nyt voin rehellisesti sanoa, että ei se vl:suus nyt aina niin ihanaa ollut. Mutisin vain ympäripyöreästi jotain, että on hyviä ja huonoja aikakausia.. Ja toisekseen teki mieli sanoa, että uskovainenhan minä olen edelleenkin. Mutta eihän sukulaisnainen sitä olisi ymmärtänyt.
Seuraavaksi sain kuulla josatin vl-pariskunnasta, joka oli toivonut lasta ja kun vihdoin olivat sen saneet nainen oli kuollut... Niin mikä opetus tällä oli? Ja toinen kertoi "uskonsa kieltäneestä" nuoresta, joka oli joutunut onnettomuuteen ja kuollut, vaikka kaikki muut kyydissä olleet vl:t olivat säilyneet hengissä.
Tässä aiemmin, joku on avannut ekskustelun, että vl:suus perustuu helvetin pelkoon. Ja nyt kun vl:suus on pyyhkiytynyt elämänjärjestyksestäni, niin voin sanoa, että kohtaaminen liikkeen jäsenten kanssa ja heidän "markkinointipuheet" liikkeeseen palaamisen suhteen tosiaankin tuntuivat liittyvän siihen, että en voi olla uskovainen kun en ole vl ja jos en ole vl, niin minulle käypi huonosti. No, Jumala tietää nämä itse kunkin elämän kohtalot, mutta en usko, että ne on yhdenkään vl:n tiedon varassa.
Kaikkien pyhien esirukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda minua syntistä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävää millaisen kohtelun kohteeksi sinä jouduit, kun olit tullut osallistumaan surujuhlaan! Törkeää.
Pelottelu on yksi vanhoillislestadiolaisuuden menetelmä, karkeanpuoleinen tosin.
Harvempi nykyään siihen turvautuu. Manipulointi ja taitava sanojenpyörittely ovat yleisempiä, ja hienovarainen vihjaileva, vähän ylemmyydentuntoinen tuputtaminen.
Loukkaavia kaikki tyynni.
Seurapuheissa tietenkin ilmeni myös se, että jos haluaa olla uskomassa OIKEIN, niin pitää uskoa samalla tavalla kuin vainaja uskoi... Se kolahti myös korvaani.
Olen kolmikymppinen ja totta ikäiseni vl-tuttavat eivät kyllä aivan yhtä hyökkääviä ole sananvalinnoissaan. Mutta heiltäkin saattaa vahingossa lipsahtaa sanoja "uskovainen" ja "epäuskoinen" jne korostamaan nimenomaan eroa vL.n ja ei-vl:n välillä. Olen yrittänyt olla välittämättä siitä, vaikka yleensä tämä särähtää paitsi omassa korvassani myös sanojan korvassa! Kaipa sanoja tajuaa ehkä, että "epäuskoinen" ei nyt oikein tässä seurassa ole hyvä sanavalinto. Joskaa ei minun mielestä koskaan missään seurassa!