Nyt oikeesti.. haluun nähä tunnelin pääs valoo, en haluu nähä mtn kaloreita, en puntaria en mitään.. mua itkettää oikeest ajatella mihi kuntoon oon saanu itteni henkisesti, fyysisesti en oo viel ehtiny nii paljon tuhoo tehä.Mä tosiaan haluun täst laihduttamis kierteest ja ajatuksest irti, pari kaveria on saanu tsempattuu mua ja havahduin itte tähän nyt näitte kolmen päivän sisäl. Mua todellaki sattuu fyysisesti ja henkisesti nii vitusti, mun pää tuntuu painavan ainaki 10000kg kaiken tän kivun ja ajatuksien vuoks.
Haluunks mä elää näis ajatuksis viel montaki vuotta? en.
En pysty iloitseen enää mistää muust ku uudest puntarist? Ja painon pudotuksest? Ei helvetti, jotain on pieles.. mä aion nousta täält, jos tänne pääsin pääse takas siihe samaan pisteeseen: Vitsailevaan minääni, nauravaan ja rohkeaan minääni,joka rakastaa ystäviiän ja viettää heidän kanssa aikaaa, ei puntarin eikä kaloritaulukon vaan heidän
Haluunks mä elää näis ajatuksis viel montaki vuotta? en.
En pysty iloitseen enää mistää muust ku uudest puntarist? Ja painon pudotuksest? Ei helvetti, jotain on pieles.. mä aion nousta täält, jos tänne pääsin pääse takas siihe samaan pisteeseen: Vitsailevaan minääni, nauravaan ja rohkeaan minääni,joka rakastaa ystäviiän ja viettää heidän kanssa aikaaa, ei puntarin eikä kaloritaulukon vaan heidän
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oon niin sairaan iloinen puolestasi xd! Niinpä, me kelvataan tähän p**kaan maailmaan just sellasena ku me ollaan! Kauankos kesti kun havahduit ja mikä tarkalleen sai sinut järkiisi kysäiseepi anorektikon hyvä ystävä?
Huomasin etten enää ollut kiinnostunut kuin vain itsestäni.. olen alkanu näkee asioit nii paljon kirkkaammin, tajusin etten voinu jatkaa elämää näi.. en vaa voi, mul on pari rakast ystävää jotka toivoo et lopetan tän, mä lupasin yrittää ja mä yritän :)
Tän ohel mul on myäs paniikkikohtauksii,se on jo mun äidille tosi paljon kestettävää.. en haluu et ihmiset mun ympäril kärsii.. ja mun oma keho ja kunto ja varsinki mieliala on ollu tosi surkee, oon saattanu vaa itkee ja pelkää öitä ja syömistä, haluun tälle nyt lopun ,vieläkun voin!
Miettikää teki mitä haluutte elämält, mä haluun hymyillä ja nauraa viel aidosti ja nauttia eri ruoista ja herkuista mun ystävien keske, en haluu enää murehtii. On mul oltava muitakin tavoitteita :)
Uskon että monel muuallaki on tääl haluu parantuu, yrittäkää taistel sitä pahaa tunnet sisällänne vastaa, uskon et kaikki tääl pystyy siihe !
http://ssecretlife.blogspot.com/
On se internet niin ihmeellinen maailma..
jep niin tuo on minun blogi :) ja jos joku haluu ni voi lukee sielt ! mä en haluu enää jäädä tähä kii :( toivottavast saan vain tukea ja tsemppausta tähä kosk tää on yksi vaikeet.
Hyvä että oli sun oma ettei kukaan toinen kopsaile sun tekstejä ja esiinny sinuna :)
Kaikkea hyvää sulle!
joo mä koitan todella, tsemppiii sulle kans !! :)
Niinpä, itsehän me elämästämme päätämme. Tuhlatako ainutkertainen tilaisuus elää kaloreista ja painosta vai elää täysillä ja rittää loppuun asti, vaikka oli kuinka toivotonta. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutosta parempaan. Minun on pakko ihailla päättäväisyyttäsi. Anoreksian selättäminen ja totuuden kohtaaminen vaatii todellista luonteenlujuutta. Oikeastaan olen huomannut, että anoreksialla yleensä aina paetaan jotain, vaikkei sairastunut itse sitä huomaisikaan.
Ei tulevaisuutta ole vielä päätetty.
PS: Olen itsekin parantunut mokomasta vaivasta.