Tässä viimeisin esimerkki kummallisista olotiloistani: Olin eräänä päivänä tässä kaupungilla minulle läheisessä seurassa ja yhtäkkiä alkoi paheneva puristus vatsassa, keuhkoissa, selässä. Ei minkäänlainen vatsanväänne tai tavallinen selkäkipu kuten ajatella voisi... Niinkuin joku rautanyrkki olisi puristanut minua sisältä. Oli vaikea hengittää, tuntui kuin olisin ollut jossain omassa akvaariossani ihmisten keskellä.
Meillä oli kuitenkin tärkeää tekemistä kaupungilla ja yritin vain pysytellä mukana kuitenkin kertoen tästä pahasta olosta. Rauhoitimme tahtia, pysähdyimme lepäämään, syömään ja juomaan. Ei auttanut. Vasta kun pääsin hiljaiseen parkkihalliin istumaan autoomme, se hellitti ja tuntui kuin joku paha olisi poistunut. Kokoajan minua pelotti että pyörryn julkisella paikalla tai että sekoan tai kuolen tähän paikkaan.
Ennen minulla ei ole tapahtunut aivan tällaista, ahdistamaan on alkanut kyllä monessakin paikassa mutta se on taas ollut ennemmin sellaista sosiaalisten tilanteiden jännittämistä. Tämä oli jotain selittämätöntä pelkoa, olin minulle tutussa paikassa tutun ihmisen kanssa ja meillä ei ollut mitään kiirettä minnekään.
Olen myös erään kerran herännyt yöllä johonkin kauheaan tunteeseen että kuolen, ja sydän on jyskyttänyt tuhatta ja sataa, olen ollut hikinen ja pelännyt enää sulkea silmiäni. Kuin uni olisi ollut joku kuolema...
Olen kärsinyt jonkin verran unihalvauksista, en kylläkään enää aivan viime aikoina. Silloin kun viimeisen kerran sellaisen sain, muistan kuinka jollain tapaa "komean miehen perustyyppi" istui rintani päälle ja haukkui minut täysin naisena. Aina tavallisissa unissanikin on jollain tapaa osoitettu minun huonouttani ja olen siellä ollut itse itseäni soimaamassa.
Iltaisin saan joskus outoja masennuskohtauksia, vaikka muuten päivä olisi ollut hyvä ja kaikki olisi suht kunnossa, jokin pieni asia tai lause saattaa saada minut synkkyyden tilaan jossa alan ilkeäksi, sulkeutuneeksi, saatan alkaa itkeskellä tms. Muutaman kerran olen itkenyt itseni hysterian partaalle ja luullut jo näkeväni pimeydessä hahmoja tms. Vieressä on ollut kumppani rauhoittelemassa mutta lopulta erään kerran aloin jo pelätä häntäkin kuin hän olisi itse paholainen tai jotain. Tämä tilanne meni ohi purskahtaessani hysteeriseen itkuun joka tavallaan herätti minut tästä tilasta...
Mitä nämä kummalliset mielentilat voisivat olla? Mitä minun pitäisi tehdä? Muuten tunnen olevani jollain tapaa myös masentunut mutta nämä itkukohtaukset sun muut alkavat olla rasittavia.
Meillä oli kuitenkin tärkeää tekemistä kaupungilla ja yritin vain pysytellä mukana kuitenkin kertoen tästä pahasta olosta. Rauhoitimme tahtia, pysähdyimme lepäämään, syömään ja juomaan. Ei auttanut. Vasta kun pääsin hiljaiseen parkkihalliin istumaan autoomme, se hellitti ja tuntui kuin joku paha olisi poistunut. Kokoajan minua pelotti että pyörryn julkisella paikalla tai että sekoan tai kuolen tähän paikkaan.
Ennen minulla ei ole tapahtunut aivan tällaista, ahdistamaan on alkanut kyllä monessakin paikassa mutta se on taas ollut ennemmin sellaista sosiaalisten tilanteiden jännittämistä. Tämä oli jotain selittämätöntä pelkoa, olin minulle tutussa paikassa tutun ihmisen kanssa ja meillä ei ollut mitään kiirettä minnekään.
Olen myös erään kerran herännyt yöllä johonkin kauheaan tunteeseen että kuolen, ja sydän on jyskyttänyt tuhatta ja sataa, olen ollut hikinen ja pelännyt enää sulkea silmiäni. Kuin uni olisi ollut joku kuolema...
Olen kärsinyt jonkin verran unihalvauksista, en kylläkään enää aivan viime aikoina. Silloin kun viimeisen kerran sellaisen sain, muistan kuinka jollain tapaa "komean miehen perustyyppi" istui rintani päälle ja haukkui minut täysin naisena. Aina tavallisissa unissanikin on jollain tapaa osoitettu minun huonouttani ja olen siellä ollut itse itseäni soimaamassa.
Iltaisin saan joskus outoja masennuskohtauksia, vaikka muuten päivä olisi ollut hyvä ja kaikki olisi suht kunnossa, jokin pieni asia tai lause saattaa saada minut synkkyyden tilaan jossa alan ilkeäksi, sulkeutuneeksi, saatan alkaa itkeskellä tms. Muutaman kerran olen itkenyt itseni hysterian partaalle ja luullut jo näkeväni pimeydessä hahmoja tms. Vieressä on ollut kumppani rauhoittelemassa mutta lopulta erään kerran aloin jo pelätä häntäkin kuin hän olisi itse paholainen tai jotain. Tämä tilanne meni ohi purskahtaessani hysteeriseen itkuun joka tavallaan herätti minut tästä tilasta...
Mitä nämä kummalliset mielentilat voisivat olla? Mitä minun pitäisi tehdä? Muuten tunnen olevani jollain tapaa myös masentunut mutta nämä itkukohtaukset sun muut alkavat olla rasittavia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä minun käsittääkseni ei ole asiantuntijoita.
En usko, että mistään vakavasta olisikyse.
Puhe yleensä auttaa.
Saattaahan kyse olla pelkästään paniikkikohtauksesta.