Tapio Liinojan kolumni
Julkaistu 09.06.2009
KOLUMNI. Ajattelin sivistää itseäni ja vankentaa huteraa kielitaitoani. Pontimeksi valitsin Hufvudstadsbladetin. Koetin paneutua suomenruotsalaiseen näkökulmaan meistä ja maailmasta. Kuukauden aika oli melko lyhyt, mutta avasi silmiä ja korviakin, koska käänsin radiotakin ruotsinkieliselle puolelle. Kokemus oli suositeltava. Ymmärrän myös paremmin, miksi RKP on aina hallituksessa. Jonkinlainen avarakatseisuus ja hyväksyntä on sisäänrakennettua. Seinät ovat leveällä Hoblassakin, vai Höbläksikö sitä sanotaan.
Olin myös löytävinäni oman ruotsinkielisen puoleni, joka on kaukaa viime vuosisadan alkupuolelta, kun isoisäni kotona Turussa kotikieli oli puoliksi ruotsi. Lukutuokiot tuottivat myös ajatuksen tehdä retki Västanfjärdiin, jonne esi-isä David Hellström Ruotsista tuli. Vai tuliko? Täytyy ottaa selvää.
Kävelin Helsingissäkin vähän eri malliin. Oli kotoisampi meininki eteläisessäkin kaupungissa. Kapteeninkadun ärrällä ostin iltapäivälehden ja savukeaskin ruotsiksi ja sain oikeat tuotteet. Yläkerran naapurimme kanssa puhuimme pari päivää kuulumisia på svenska. Det var kiva, mutta tutut, arkipäiväiset asiat saivat myös uusia, kiintoisia painotuksia. Kieli voi vaikuttaa asioihin.
Kaksikielisyytemme on Suomelle ehdoton rikkaus. Ovat muutkin kielet meille tärkeitä – venäjä, saksa, ranska, espanja ja muut – mutta ruotsi on valmiina. Ruotsin kieltä ei kannata väheksyä ja hukata suomalaisuuteen vedoten, sillä se on Suomea. Kuin Karjalan mänty tai Raaseporin tammi.
Olen päättänyt jatkaa vaatimatonta tutkimusmatkaani. Seuraavaksi saatan kokeilla Ylioppilaslehteä ja hakea kasvavan opiskelijanuorison suuntaa sen sivuilta. Ovatko näkökulmat paljonkin toisenlaisia kuin omalla sukupolvellani, joka hahmotti maailmaa vaikkapa Tampereen yliopiston maineikkaassa alakuppilassa. Miksei seuraava tutustuminen voisi olla myös ylioppilaslehti Turusta tai Rovaniemeltä tilattuna.
Tämä harrastus ei ole kovin kallis. Näinä hivenen ankeina aikoina, jolloin sellun ainekset haetaan enempi Etelä-Amerikan suunnalta ja muu tuottaminen häipyy Kiinan ja Intian nurkille, voi härmäläisyyden liikahduksia aistia tällä tavoin yhden nopean pubikäynnin hinnalla.
Entäs sitten Suomenmaa. Mahtavia näkymiä on edessä maalaisliittolaisuuden nykypäivän hahmottamisessa, ettei se ihan hyydy Vanhasen kuvan tuijotteluun Seiskan kannessa. Ja Tiedonantaja, vieläkös se ilmestyy? Entä Cocktail?
Julkaistu 09.06.2009
KOLUMNI. Ajattelin sivistää itseäni ja vankentaa huteraa kielitaitoani. Pontimeksi valitsin Hufvudstadsbladetin. Koetin paneutua suomenruotsalaiseen näkökulmaan meistä ja maailmasta. Kuukauden aika oli melko lyhyt, mutta avasi silmiä ja korviakin, koska käänsin radiotakin ruotsinkieliselle puolelle. Kokemus oli suositeltava. Ymmärrän myös paremmin, miksi RKP on aina hallituksessa. Jonkinlainen avarakatseisuus ja hyväksyntä on sisäänrakennettua. Seinät ovat leveällä Hoblassakin, vai Höbläksikö sitä sanotaan.
Olin myös löytävinäni oman ruotsinkielisen puoleni, joka on kaukaa viime vuosisadan alkupuolelta, kun isoisäni kotona Turussa kotikieli oli puoliksi ruotsi. Lukutuokiot tuottivat myös ajatuksen tehdä retki Västanfjärdiin, jonne esi-isä David Hellström Ruotsista tuli. Vai tuliko? Täytyy ottaa selvää.
Kävelin Helsingissäkin vähän eri malliin. Oli kotoisampi meininki eteläisessäkin kaupungissa. Kapteeninkadun ärrällä ostin iltapäivälehden ja savukeaskin ruotsiksi ja sain oikeat tuotteet. Yläkerran naapurimme kanssa puhuimme pari päivää kuulumisia på svenska. Det var kiva, mutta tutut, arkipäiväiset asiat saivat myös uusia, kiintoisia painotuksia. Kieli voi vaikuttaa asioihin.
Kaksikielisyytemme on Suomelle ehdoton rikkaus. Ovat muutkin kielet meille tärkeitä – venäjä, saksa, ranska, espanja ja muut – mutta ruotsi on valmiina. Ruotsin kieltä ei kannata väheksyä ja hukata suomalaisuuteen vedoten, sillä se on Suomea. Kuin Karjalan mänty tai Raaseporin tammi.
Olen päättänyt jatkaa vaatimatonta tutkimusmatkaani. Seuraavaksi saatan kokeilla Ylioppilaslehteä ja hakea kasvavan opiskelijanuorison suuntaa sen sivuilta. Ovatko näkökulmat paljonkin toisenlaisia kuin omalla sukupolvellani, joka hahmotti maailmaa vaikkapa Tampereen yliopiston maineikkaassa alakuppilassa. Miksei seuraava tutustuminen voisi olla myös ylioppilaslehti Turusta tai Rovaniemeltä tilattuna.
Tämä harrastus ei ole kovin kallis. Näinä hivenen ankeina aikoina, jolloin sellun ainekset haetaan enempi Etelä-Amerikan suunnalta ja muu tuottaminen häipyy Kiinan ja Intian nurkille, voi härmäläisyyden liikahduksia aistia tällä tavoin yhden nopean pubikäynnin hinnalla.
Entäs sitten Suomenmaa. Mahtavia näkymiä on edessä maalaisliittolaisuuden nykypäivän hahmottamisessa, ettei se ihan hyydy Vanhasen kuvan tuijotteluun Seiskan kannessa. Ja Tiedonantaja, vieläkös se ilmestyy? Entä Cocktail?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.