Rakas isoäitini kätkettiin juuri haudan lepoon. Iso-isäni oli kätketty samaan hautaan parikymmentä vuotta aijemmin.
Olin katsomassa, kun haudankaivaja lapioi monttua auki uudestaan. Odotin löytyvän sieltä papan jäänteitä, mutta ei löytynyt enää juuri mitään, vain aivan ohuita arkun riekaleita sekä luun siruja.
Keskustelimme haudankaivajan kanssa ruumiin hajoamisesta ja hän tiesi kertoa paljon. Tämä täysin hiekkainen maaperä hävittää vainajan ja arkun hyvin nopeasti.
Riippuu maaperästä, kuinka nopeasti kaikki maatuu. Savimaa säilyttää vainajan vaikka kuinka kauan.
Mitenkähän ne vainajat sitten nousee ylös, kun ei niistä ole mitään jäljellä?
Kyllähän raamatussa niin sanotaan, sanoi suntio, mutta minä uskon sen olevan vain vertauskuvallista kerrontaa.
Ymmärtäisin niin, että kuolleista ylösnouseminen on hengellinen kuvaus epäuskosta heräämisestä, siis elävässä elämässä.
Niinhän ne uskovaiset saarnamiehet saarnaa, että noustaan epäuskon kuolemasta. Aivan niin, ei täältä tule enää kukaan nousemaan. Sielu erkanee ja menee jonnekkin, mutta ruumis ei nouse. Jatkamme jutusteluamme suntion kanssa, joka työskentelee vielä haudan pohjalla ja nojaa lapioon heittäen välillä katseensa ylös minuun, joka seisoskelen kuopan reunalla.
Sitä samaa on moni käynyt ihmettelemässä, että miten täältä oikein noustaan ja niinhän sitä siunauspuheessakin sanotaan, että Jeesus Kristus on viimeisenä päivänä herättävä kuolleista.
Miten se käytännössä tapahtuu? Jos viimeinen päivä sattuu olemaan tammikuun 25, jolloin suomessa on aina kovat pakkaset. Maa on niin jäässä, ettei sieltä niin vain kömmitä esiin. Talvella kun kaivan kuoppia tänne, niin saan sulattaa kovaa pintamaata lämmittimellä, ennenkuin alan jystää maata kangella ja lapiolla.
Haudan syvyys on riittävä, tuumaa suntio ja heittää lapion kärjellä luun palasen ylös minun tutkittavakseni.
Ojennatko ne tikkaat tänne, jotta pääsen nousemaan ylös.
Jatkamme pohdintaa ylösnousemisesta ja vakuutumme yhteen ääneen, ettei meidän uskomme riitä sellaiseen.
Sielun liitämiseen on paljon helpompaa uskoa.
Niin on, mitään ruumiita enää tarvita, koska taivaaseen ei mennä ruumiilla, vaan olemme siellä henkiolentoja.
Taiteilijat ovat kuvanneet maalauksissaan haudoista nousua, jossa vainaja on kauniissa valkoisessa puvussa.
Mistä se sen kauniin puvun sieltä maan alta kaivasi, jatkan ja taas haudankaivaja virnistää ilkikurisesti kysymykselleni..
Jumalakin kuvataan vanhaksi harmaahapsiseksi pitkine partoineen, vaikka kukaan ei ole Jumalaa nähnyt.
Liekkö enkeleitäkään nähnyt tai sitä itse pääpukaria.
Hehe, heeh,... moni sanonut näkevänsä, mutta minä en.
Kerran luulin vainajan heränneen eloon, kun menin ruumiskellariin. Ovi oli raollaan ja kuului sisältä kuorsausta.
Pelästyin kovasti ja hain kanttorin kaveriksi, kun en uskaltanut yksin mennä.
Arvoitus ratkesi pian. Olin unohtanut pukata ruumiskellarin oven lukkoon ja yksi puliukko oli kylmänä syysiltana mennyt sisään, vaikka ei sielläkään lämmin ollut.
Miten me sitten tunnemme toisemme, jos emme ole enää ruumiin näköisiä?
Sanoppa se, minkä näköinen se sielu sitten on?
Minua ei kyllä lohduta yhtään tämä jälleen näkemisen toivotus, en pysty uskomaan tämmöiseen älyttömään asiaan.
Usko on vain luja luottamus, se ei ole tietoa, eikä näkemistä.
Tässä kuoleman asiassa pitää palata lapsen tasolle ja uskoa vaan, Jos ei usko, on elämä raskasta.
Maailmankaikkeus on samaa syntymää ja kuolemaa. Uutta syntyy ja vanhaa kuolee. Olet kuitenkin kiertokulussa mukana ja sinun jäänteistäsi tulee uusia luomuksia, kasveja, matosia, puita ja atomihiukkasesi siirtyvät ajan mittaan toiseen ihmiseen.
Tämäkin maapallo joskus kuolee ja häviää kääpiötähdeksi syntyäkseen taas joskus uudestaan.
Jumala on kaikkeuden keskipiste. Hän synnyttää uusia maailmoja hävittääkseen ne taas joskus aikojen kuluttua.
Mutta saattaa olla, että tämä meidän telluksemme on se ainutlaatuinen, jota ei ole missään muualla.
Hauturi taputtaa minua olalle ja toivottaa Jumalan siunausta.
Tiedän suntion vakaaksi kirkkouskovaiseksi.
Minulle jää tyhjä olo. Suljen hautausmaan portin takanani ja lausun puoliääneen: "Voi minua epäuskoista!"
Olin katsomassa, kun haudankaivaja lapioi monttua auki uudestaan. Odotin löytyvän sieltä papan jäänteitä, mutta ei löytynyt enää juuri mitään, vain aivan ohuita arkun riekaleita sekä luun siruja.
Keskustelimme haudankaivajan kanssa ruumiin hajoamisesta ja hän tiesi kertoa paljon. Tämä täysin hiekkainen maaperä hävittää vainajan ja arkun hyvin nopeasti.
Riippuu maaperästä, kuinka nopeasti kaikki maatuu. Savimaa säilyttää vainajan vaikka kuinka kauan.
Mitenkähän ne vainajat sitten nousee ylös, kun ei niistä ole mitään jäljellä?
Kyllähän raamatussa niin sanotaan, sanoi suntio, mutta minä uskon sen olevan vain vertauskuvallista kerrontaa.
Ymmärtäisin niin, että kuolleista ylösnouseminen on hengellinen kuvaus epäuskosta heräämisestä, siis elävässä elämässä.
Niinhän ne uskovaiset saarnamiehet saarnaa, että noustaan epäuskon kuolemasta. Aivan niin, ei täältä tule enää kukaan nousemaan. Sielu erkanee ja menee jonnekkin, mutta ruumis ei nouse. Jatkamme jutusteluamme suntion kanssa, joka työskentelee vielä haudan pohjalla ja nojaa lapioon heittäen välillä katseensa ylös minuun, joka seisoskelen kuopan reunalla.
Sitä samaa on moni käynyt ihmettelemässä, että miten täältä oikein noustaan ja niinhän sitä siunauspuheessakin sanotaan, että Jeesus Kristus on viimeisenä päivänä herättävä kuolleista.
Miten se käytännössä tapahtuu? Jos viimeinen päivä sattuu olemaan tammikuun 25, jolloin suomessa on aina kovat pakkaset. Maa on niin jäässä, ettei sieltä niin vain kömmitä esiin. Talvella kun kaivan kuoppia tänne, niin saan sulattaa kovaa pintamaata lämmittimellä, ennenkuin alan jystää maata kangella ja lapiolla.
Haudan syvyys on riittävä, tuumaa suntio ja heittää lapion kärjellä luun palasen ylös minun tutkittavakseni.
Ojennatko ne tikkaat tänne, jotta pääsen nousemaan ylös.
Jatkamme pohdintaa ylösnousemisesta ja vakuutumme yhteen ääneen, ettei meidän uskomme riitä sellaiseen.
Sielun liitämiseen on paljon helpompaa uskoa.
Niin on, mitään ruumiita enää tarvita, koska taivaaseen ei mennä ruumiilla, vaan olemme siellä henkiolentoja.
Taiteilijat ovat kuvanneet maalauksissaan haudoista nousua, jossa vainaja on kauniissa valkoisessa puvussa.
Mistä se sen kauniin puvun sieltä maan alta kaivasi, jatkan ja taas haudankaivaja virnistää ilkikurisesti kysymykselleni..
Jumalakin kuvataan vanhaksi harmaahapsiseksi pitkine partoineen, vaikka kukaan ei ole Jumalaa nähnyt.
Liekkö enkeleitäkään nähnyt tai sitä itse pääpukaria.
Hehe, heeh,... moni sanonut näkevänsä, mutta minä en.
Kerran luulin vainajan heränneen eloon, kun menin ruumiskellariin. Ovi oli raollaan ja kuului sisältä kuorsausta.
Pelästyin kovasti ja hain kanttorin kaveriksi, kun en uskaltanut yksin mennä.
Arvoitus ratkesi pian. Olin unohtanut pukata ruumiskellarin oven lukkoon ja yksi puliukko oli kylmänä syysiltana mennyt sisään, vaikka ei sielläkään lämmin ollut.
Miten me sitten tunnemme toisemme, jos emme ole enää ruumiin näköisiä?
Sanoppa se, minkä näköinen se sielu sitten on?
Minua ei kyllä lohduta yhtään tämä jälleen näkemisen toivotus, en pysty uskomaan tämmöiseen älyttömään asiaan.
Usko on vain luja luottamus, se ei ole tietoa, eikä näkemistä.
Tässä kuoleman asiassa pitää palata lapsen tasolle ja uskoa vaan, Jos ei usko, on elämä raskasta.
Maailmankaikkeus on samaa syntymää ja kuolemaa. Uutta syntyy ja vanhaa kuolee. Olet kuitenkin kiertokulussa mukana ja sinun jäänteistäsi tulee uusia luomuksia, kasveja, matosia, puita ja atomihiukkasesi siirtyvät ajan mittaan toiseen ihmiseen.
Tämäkin maapallo joskus kuolee ja häviää kääpiötähdeksi syntyäkseen taas joskus uudestaan.
Jumala on kaikkeuden keskipiste. Hän synnyttää uusia maailmoja hävittääkseen ne taas joskus aikojen kuluttua.
Mutta saattaa olla, että tämä meidän telluksemme on se ainutlaatuinen, jota ei ole missään muualla.
Hauturi taputtaa minua olalle ja toivottaa Jumalan siunausta.
Tiedän suntion vakaaksi kirkkouskovaiseksi.
Minulle jää tyhjä olo. Suljen hautausmaan portin takanani ja lausun puoliääneen: "Voi minua epäuskoista!"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuinka monta kertaa Raamatussa sanotaan: "Jumalalle ei ole mikään mahdotonta"?
Jumala on kaikkivaltias, ei rajallinen.