Miksi ihmeessä te kuohutte täällä tällä tavoin tuon meneillään olevan Mannisen ja Jäätteenmäen oikeudenkäynnin vuoksi? Rauhoittakaa itsenne, sillä oikeus kyllä tekee työnsä. Oikeuden työrauhaa kuohuntanne ei onneksi pääse häiritsemään, rasitatte sillä vain turhaan hermojanne ja vaikutatte ulkopuolisen silmissä kovin yksinkertaisilta. Tuollaistako on siis se ”vaalikarja”, mistä joskus puhutaan. Nautoja loukkaava nimitys mielestäni!
Minua hämmästyttää se, että varsinkin noiden syytettyjen puolella olevien usko Suomen oikeuslaitokseen on niin heikko. Millä perusteilla? Koska ja millaisissa oikeustapauksissa meillä on annettu poliittisia tuomioita, joita täällä jotkut näkyvät nyt oikeudelta odottavan tai pelkäävän? Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tietysti niin tapahtui, mutta siihen oli olemassa tunnetut syynsä. Mutta se ei päässyt demoralisoimaan oikeuslaitostamme tuota kertatapausta pidemmälle, eikä sitä varten taannehtivasti vaikuttavaksi säädetty laki ulottanut vaikutuksiaan muuhun lainsäädäntöömme eikä oikeusjärjestelmäämme.
Politiikka voi olla ja onkin usein kovin kieroa peliä, missä liikutaan laillisuuden rajoilla niitä rikkoenkin, kuten on nähty, mutta sellaista ei esiinny oikeuslaitoksessamme. Ei tule mieleeni yhtään oikeusjuttua, jossa olisi annettu poliittinen tuomio edes Kekkosen pitkän ja yksinvaltaisen kauden aikana. Hyvinkin monet tapaukset, jotka olisi pitänyt tuoda oikeuteen, jäivät tosin sinne tuomatta vallanpitäjien sen tavalla tai toisella estäessä. Luulenpa, että tämä meneillään olevakin kuten myös Olavi J Mattilan juttu olisi silloin painettu villaisella, mutta jos ne olisi oikeuteen tuotu, oikeus olisi kyllä antanut niistä lainmukaisen päätöksen. Vaikka ”valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti”, ei Kekkonenkaan niin turmeltunut ollut, että olisi yrittänyt vaikuttaa oikeuden päätöksiin, sillä juristina hän sentään ymmärsi hyvin, mitä siitä olisi seurannut.
Ei tuo politiikan ”turmeltuneisuus” tuolloin rajoittunut vain Kekkoseen eikä maalaisliitto/keskustaan, vaan samat käytännöt vallitsivat yleisesti hyväksyttyinä muissakin valtapuolueissa ja vallanpitäjissä. Monia selviä väärinkäytöksiä pystyttiin ”suhmuroimaan” niin, että ne eivät joutuneet oikeuden käsittelyyn, ja jos ne olivat olleet oikeudessa, niin oikeuden antama tuomio lievennettiin poliittisin toimenpitein ainakin rahallisten korvausten osalta. Jos kokoomus pysyi keskustaa ja demareita puhtaampana, niin se tapahtui ehkä vain siksi, ettei se ennen Holkerin pääministerikautta päässyt poliittisesti johtavaan asemaan. Mutta oikeus kuitenkin toimi ja antoi tuomionsa käsittelyynsä saamissaan jutuissa tuolloinkin lain mukaan. Niin se tulee toimimaan nytkin, olkaa siitä huoletta. Ja kun se on tuomionsa antanut, olkoon se langettava tai vapauttava, niin ”pulinat pois”, kuten Johannes Virolainen muistettavassa yhteydessä esimerkkiä näyttäen sanoi.
Politiikkakin on muuttunut puhtaammaksi noista Kekkosen ajoista. Sitä alkoi määrätietoisesti puhdistaa Mauno Koivisto, joka halusi jäädä historiaan laillisuusmiehenä kuten todellisena parlamentaarikkonakin. Kun Kekkonen usein käytti presidentin valtaoikeuksia äärirajoille, jopa niitä ahtaassa katsannossa rikkoenkin, Koivisto meni vain kerran noille rajoille pysyen kuitenkin rajojen sisällä: ohittaessaan Väyrysen ja Suomisen kassakaappisopimuksen nimittäessään Holkerin hallituksenmuodostajaksi. Tästä sitten Väyrynen sai tarinan mukaan aiheen tiedustella lääkäriltään ”voiko vitutukseen kuolla”. Politiikan puhdistumista ovat tukeneet vakiintuneet parlamentaariset menettelytavat. Niiden kehitys alkoi Holkerin kaudella, jatkui Ahon johdolla ja vahvistui Lipposen pitkällä pääministerikaudella. Lipposta tosin helpotti työssään pieni ja heikko oppositio, mutta toisaalta oli taidonnäyte pitää koossa ja toimivana niin monista puolueista koostuva hallitus.
Jäätteenmäen kohdalla nyt meneillään olevassa jutussa on vaarana puurojen ja vellien sekoittuminen, eli poliittisen asian kääntyminen oikeudelliseksi ja päinvastoin. Minusta Jäätteenmäen puolustus on taitava, kun se ei yritä puolustella syytettyä poliittisilla perusteilla eikä pyri vähättelemään syyttäjän esittämien syytösten rikosoikeudellista luonnetta, vaan aivan oikein keskittyy vain kiistämään kaikki syytteet. Puolustuksen mielestä Jäätteenmäki ei siis ole tehnyt niitä tekoja, joista häntä syytetään. Tämä on ainoa oikea ja onnistuessaan syytetyn todennäköisesti vapauttava menettely. Jäätteenmäki itsekin juristina tämän hyvin tietää. Ihmettelen Mannisen puolustuksen ottamaa asennetta, jossa ilmiselvässä rikosjutussa – Mannisen jutun kääntäminen poliittiseksi on vielä vaikeampaa kuin Jäätteenmäen kohdalla – puolustaja yrittää vähätellä syytteitä pitämällä selviä lainrikkomuksia kyseenalaisina, ikään kuin poliittisina käytäntöinä. Sellainen ei tule menemään läpi. Onkohan Vuori ollut jo liian kauan poliitikko ja liian vähän oikeuden istunnoissa?
Siis: rauhoittukaa, hyvät ihmiset, teitä ei nyt tuossa jutussa tarvita, sillä aivan ilmeisesti ette ole kelvollisia enempää puolustajiksi, syyttäjäksi kuin tuomariksikaan eili oikeuden puheenjohtajaksi, ette lautamiehiksikään. Ja vielä kerran: oikeus kyllä tekee tehtävänsä ja antaa ihan oikeat tuomiot tässä jutussa kuten muissakin.
Lienee käynyt selväksikin, mutta varmuuden vuoksi vielä sanon: En ole varatuomari, mutta lakiakin olen kyllä lukenut ja virkamiehenä vuosikymmeniä monia oikeusjuttuja läheltä seurannut ja niissä oppinut täysin luottamaan oikeuslaitokseemme. Nyt olen jo eläkeläinen. Puoluekannaltani olen ollut kokoomuslainen sen jälkeen kun kansanpuolue lakkasi olemasta.
Minua hämmästyttää se, että varsinkin noiden syytettyjen puolella olevien usko Suomen oikeuslaitokseen on niin heikko. Millä perusteilla? Koska ja millaisissa oikeustapauksissa meillä on annettu poliittisia tuomioita, joita täällä jotkut näkyvät nyt oikeudelta odottavan tai pelkäävän? Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tietysti niin tapahtui, mutta siihen oli olemassa tunnetut syynsä. Mutta se ei päässyt demoralisoimaan oikeuslaitostamme tuota kertatapausta pidemmälle, eikä sitä varten taannehtivasti vaikuttavaksi säädetty laki ulottanut vaikutuksiaan muuhun lainsäädäntöömme eikä oikeusjärjestelmäämme.
Politiikka voi olla ja onkin usein kovin kieroa peliä, missä liikutaan laillisuuden rajoilla niitä rikkoenkin, kuten on nähty, mutta sellaista ei esiinny oikeuslaitoksessamme. Ei tule mieleeni yhtään oikeusjuttua, jossa olisi annettu poliittinen tuomio edes Kekkosen pitkän ja yksinvaltaisen kauden aikana. Hyvinkin monet tapaukset, jotka olisi pitänyt tuoda oikeuteen, jäivät tosin sinne tuomatta vallanpitäjien sen tavalla tai toisella estäessä. Luulenpa, että tämä meneillään olevakin kuten myös Olavi J Mattilan juttu olisi silloin painettu villaisella, mutta jos ne olisi oikeuteen tuotu, oikeus olisi kyllä antanut niistä lainmukaisen päätöksen. Vaikka ”valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti”, ei Kekkonenkaan niin turmeltunut ollut, että olisi yrittänyt vaikuttaa oikeuden päätöksiin, sillä juristina hän sentään ymmärsi hyvin, mitä siitä olisi seurannut.
Ei tuo politiikan ”turmeltuneisuus” tuolloin rajoittunut vain Kekkoseen eikä maalaisliitto/keskustaan, vaan samat käytännöt vallitsivat yleisesti hyväksyttyinä muissakin valtapuolueissa ja vallanpitäjissä. Monia selviä väärinkäytöksiä pystyttiin ”suhmuroimaan” niin, että ne eivät joutuneet oikeuden käsittelyyn, ja jos ne olivat olleet oikeudessa, niin oikeuden antama tuomio lievennettiin poliittisin toimenpitein ainakin rahallisten korvausten osalta. Jos kokoomus pysyi keskustaa ja demareita puhtaampana, niin se tapahtui ehkä vain siksi, ettei se ennen Holkerin pääministerikautta päässyt poliittisesti johtavaan asemaan. Mutta oikeus kuitenkin toimi ja antoi tuomionsa käsittelyynsä saamissaan jutuissa tuolloinkin lain mukaan. Niin se tulee toimimaan nytkin, olkaa siitä huoletta. Ja kun se on tuomionsa antanut, olkoon se langettava tai vapauttava, niin ”pulinat pois”, kuten Johannes Virolainen muistettavassa yhteydessä esimerkkiä näyttäen sanoi.
Politiikkakin on muuttunut puhtaammaksi noista Kekkosen ajoista. Sitä alkoi määrätietoisesti puhdistaa Mauno Koivisto, joka halusi jäädä historiaan laillisuusmiehenä kuten todellisena parlamentaarikkonakin. Kun Kekkonen usein käytti presidentin valtaoikeuksia äärirajoille, jopa niitä ahtaassa katsannossa rikkoenkin, Koivisto meni vain kerran noille rajoille pysyen kuitenkin rajojen sisällä: ohittaessaan Väyrysen ja Suomisen kassakaappisopimuksen nimittäessään Holkerin hallituksenmuodostajaksi. Tästä sitten Väyrynen sai tarinan mukaan aiheen tiedustella lääkäriltään ”voiko vitutukseen kuolla”. Politiikan puhdistumista ovat tukeneet vakiintuneet parlamentaariset menettelytavat. Niiden kehitys alkoi Holkerin kaudella, jatkui Ahon johdolla ja vahvistui Lipposen pitkällä pääministerikaudella. Lipposta tosin helpotti työssään pieni ja heikko oppositio, mutta toisaalta oli taidonnäyte pitää koossa ja toimivana niin monista puolueista koostuva hallitus.
Jäätteenmäen kohdalla nyt meneillään olevassa jutussa on vaarana puurojen ja vellien sekoittuminen, eli poliittisen asian kääntyminen oikeudelliseksi ja päinvastoin. Minusta Jäätteenmäen puolustus on taitava, kun se ei yritä puolustella syytettyä poliittisilla perusteilla eikä pyri vähättelemään syyttäjän esittämien syytösten rikosoikeudellista luonnetta, vaan aivan oikein keskittyy vain kiistämään kaikki syytteet. Puolustuksen mielestä Jäätteenmäki ei siis ole tehnyt niitä tekoja, joista häntä syytetään. Tämä on ainoa oikea ja onnistuessaan syytetyn todennäköisesti vapauttava menettely. Jäätteenmäki itsekin juristina tämän hyvin tietää. Ihmettelen Mannisen puolustuksen ottamaa asennetta, jossa ilmiselvässä rikosjutussa – Mannisen jutun kääntäminen poliittiseksi on vielä vaikeampaa kuin Jäätteenmäen kohdalla – puolustaja yrittää vähätellä syytteitä pitämällä selviä lainrikkomuksia kyseenalaisina, ikään kuin poliittisina käytäntöinä. Sellainen ei tule menemään läpi. Onkohan Vuori ollut jo liian kauan poliitikko ja liian vähän oikeuden istunnoissa?
Siis: rauhoittukaa, hyvät ihmiset, teitä ei nyt tuossa jutussa tarvita, sillä aivan ilmeisesti ette ole kelvollisia enempää puolustajiksi, syyttäjäksi kuin tuomariksikaan eili oikeuden puheenjohtajaksi, ette lautamiehiksikään. Ja vielä kerran: oikeus kyllä tekee tehtävänsä ja antaa ihan oikeat tuomiot tässä jutussa kuten muissakin.
Lienee käynyt selväksikin, mutta varmuuden vuoksi vielä sanon: En ole varatuomari, mutta lakiakin olen kyllä lukenut ja virkamiehenä vuosikymmeniä monia oikeusjuttuja läheltä seurannut ja niissä oppinut täysin luottamaan oikeuslaitokseemme. Nyt olen jo eläkeläinen. Puoluekannaltani olen ollut kokoomuslainen sen jälkeen kun kansanpuolue lakkasi olemasta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ex-virkamiehellä hyvä yritys kirjoittaa objektiivisesti. Siitä kiitos - ja sini(puna)silmäisyydestä!
Uutispäivä Demarissa oli eilen eli 4.3.2004 akatemiaprofessori Heikki Ylikankaan haastattelu. Ylikangas vertasi Irak-käräjöintiä taannoiseen Zavidovo-oikeudenkäyntiin - myös "poliittissävytteisyydeltään".
Mikä minä olen akatemiaprofessoria katsomuksestaan ojentelemaan. Pikemminkin annan - puhemies Lipposen viitoittamalla tiellä - lukusuosituksen: lukekaa ex-virkamiehtkin Uutispäivä Demaria!
(Toivottavasti seuraavasta linkistä pääsette suoraan Demari-sitaattiin >>>>)
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002581131
On Sinulla hyvät ja luotettavat, todella puolueettomat lähteet, kuten rauhanpuolustajat ja Esko Seppänen!
Kuka on tuo A-pisteessä esiintyneeksi mainitsemasi Juha Ristimäki? Sinäkö? Vai tarkoitatko toimittaja Juho Rantalaa, YLE:n viimeistä tosistalinistia, jolle on kunnia-asia tukkia haastateltavansa suu ja saada sanoa viimeinen sana. Yhä paranee!
No, tulivathan ne perinteiset leimakirveet sieltä käyttöön ja sukkelasti.
Ja samainen nimimerkki kun taisi vain jokunen hetki sitten pyytää muita "rauhoittumaan"!
Eiköhän ex-virkamiehelle ole nyt siunaantunut sen verran aikaa, että edes hivenen perehtyisi asiaan ennen parkaisujaan.
Olen lukuisia kertoja joutunut toistamaan tämän maan kaikkien keskeisten kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden kannanottoa 20.3.2003 aloitetusta laittomasta Irakin sodasta sekä Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) käsittämättömän epäanalyyttisestä ja edesvastuuttomasta suhtautumisesta laittomasta hyökkäyksesta suvereenia valtiota ja kansakuntaa vastaan.
Kun sitä ei sen antopäivänä (20.3.2003) julkaissut muistaakseni muu päivälehti kuin Hufvudstadsbladet, olen joutunut käyttämään linkkiä Rauhanpuolustajat -järjestön www-sivuille.
Mutta ei kai suinkaan se kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden kannanoton arvoa mitenkään horjuta?
20.3.2003 kyseessä oli hyökkäyksen ja iskun kohteena Irak, mutta seuravaksi George W. Bushin WTC-tapahtumien jälkeen ja varjolla käyttöönottamilla ulkopoliittisilla opeilla voi ennaltaehkäisevän iskun kohteeksi joutua mikä maa tahnasa.Samanmoisen vedätyksen ja kansainvälisen yhteisön suoranaisen "kusetuksen" varjolla tuskin niin köyhää ja kapista maata ei löydykään, mikä ei tarvittaessa hyökkäyskohteeksi maailmanpoliisiksi julistautuneelle hallinnolle kelpaisi.
Toivon, että ex-virkamies vetäisi ennen seuraavaa kynällekäyntiään reippaasti henkeä. Ja sitten vaikkapa vähän hitaammin liikkeelle lähdettyään yrittäisi pysyä mieluummin asiassa kuin leimailla ja nimitellä henkilöitä. Mautonta meininkiä!
Oikea on huomiosi noiden Ristimäen lähteiden luotettavuudesta. Todella luotettavia ja puolueettomia! Mutta entäpä Heikki Ylikangas, nojaahan Ristimäki häneenkin? Onhan hän sentään arvostettu? professori ja paljon kirjoittanut mies.
Ylikankaan poliittiset mieltymykset ovat olleet aina tiedossani. Hänhän on peittelemättömästi keskustalainen, vaikka ei kai liene puolueen jäsen. Kyllä hän silti takavuosina oli ihan puolueettomuuteen pyrkivä tutkija. Poliittista kantaansa hän osoitti kenties eniten vähäisempien töittensä aihevalinnoissa ja niissä ilmaisemissa arvostuksissaan (Nuijasota, Ylihärmän historia, Mennyt meissä ym…). Mutta suurteoksissaan, kuten vapaussodasta kertovassa ”Tie Tampereelle” (1993), ”Tie talvisotaan” (1989) ja monissa muissa hän osoitti olevansa hyvä historiantutkija ja kirjoittaja.
Mutta myöhemmin hän on ruvennut itse murentamaan omien tutkimustensa tuloksia mm, viimeaikaisessa nettikirjoittelussaan, missä hän talvisodan synnystä esittää aivan uusia, enemmän omiin mielipiteisiinsä kuin uusiin lähteisiin perustuvia näkemyksiään. Ehkä hänellä on tarve jäädä historiaan omalaatuisilla tulkinnoillaan selvistä asioista. Tai ehkä hän on tutkijanuransa ohessa kirjoittanut liikaa viihdettä, monia romaaneja ja näytelmiä, ja se on alkanut sekoittaa myös hänen tutkijantyötään. Mauno Koivisto jossakin yhteydessä ei kovin kauan sitten totesikin, että ”Ylikangas on parempi näytelmäkirjailijana”. Näytelmäkirjailijan rooli näkyy saaneen hänestä yliotteen nytkin.
Nyt puuttuu enää vain Juhani Suomi noiden ”puolueettomien, luotettavien ja arvovaltaisten” todistajien ketjusta. Ehkäpä Ristimäki vielä löytää jotakin sopivaa häneltäkin! En minä nyt tarkoita, että Ylikangas enempää kuin Suomikaan puhuisivat aina täyttä puppua sillä tavoin kuin kepulaiset näillä saiteilla yleensä, mutta kyllä he tietyissä asioissa ainakin tendenssimäisiä ovat sen verran, että totuttuun kepulaistapaan totuutta ”valikoivasti” käyttävä heidän sanomisistaan aina tukea mielipiteilleen saa. Eipä ole myötäilty niitä monia tv:ssa ja lehdissä esiintyneitä oikeusopillisia ja muita asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet aivan toisenlaisia näkemyksiä kuin nuo Rauhanpuolustajat, Seppäset ja Ylikankaat!
Tuo Ristimäen vastauksesi Sinulle, missä hän taas toistaa noita sadat kerrat aikaisemmin esittämiään aivan sairaan harhaisia näkemyksiään Lipposen Bush-yhteyksistä ja niiden tarkoituksista eivät ansaitse kommentointiani, varsinkaan, kun ne eivät kuulu tähän nyt oikeudessa olevaan RIKOSASIAAN.
että nyt oikeudessa oleva näytelmä olisikin jokin rikosasia, eikä suurella äänellä pystyynpantu kulissi, jonka tarkoituksena nimenomaan on vaientaa kaikki Lipposeen kohdistuvat kiusalliset kyselyt?
Eikös tässä ole muutaman marttyyrin laupeudella esitetty kärsimysnäytelmä, jota esitetään jotta paksu-Paavoa ei vedettäisi alas savijaloiltaan?
>>Minua hämmästyttää se, että varsinkin noiden syytettyjen puolella olevien usko Suomen oikeuslaitokseen on niin heikko.
Kuinka muuten voisi olla? Maa jossa poliittiset johtajat puuhastelevat korkeimmalla tasolla kansalaisilta salaa maan liittämistä mukaan USA:n hyökkäyssotaan, ja jossa asian paljastaneet ihmiset vedetään näennäisjuridisin perustein käräjille, on varmasti maa, jonka oikeuslaitokseenkaan ei voi luottaa. Mikä tässä epäluottamuksessa hämmästyttää?
"Maa jossa poliittiset johtajat puuhastelevat korkeimmalla tasolla kansalaisilta salaa maan liittämistä mukaan USA:n hyökkäyssotaan, ja jossa asian paljastaneet ihmiset vedetään näennäisjuridisin perustein käräjille, on varmasti maa, jonka oikeuslaitokseenkaan ei voi luottaa."
Tuohan on juuri sitä tyhjää ja tyhmää propagandaa, millä Jäätteenmäen puolustelijat täällä esiintyvät. Ettekö ymmärrä, että tuollainen tekee tarkoitukseenne nähden hyvin kielteisen vastavaikutuksen kaikkien ajattelevien ja asioita ymmärtävien ihmisten mielissä. Kai tuollaisten ihmisten myötätunto olisi sentään tavoitteillenne tarpeellinen.
Samalla osoitat, että et näe mitään eroa laillisen ja laittoman toiminnan välillä. Surullista.
mielestäsi on sillä toimella että pyritään liittämään maa liittoon sotaan valmistautuvan maan kanssa? Onko se laillista vai laitonta toimintaa? Olisiko jonkun pitänyt jossain vaiheessa nähdä tällainen ero, ettei Suomen Yhdysvaltain suurlähettilään olisi vielä hyökkäyspäivänä tarvinnut erikseen USA:n ulkoministeriöstä varmistaa ettei Suomi vain enää ole sotakoalition listoilla?
Äläkä itse sotke asioita - kyse on siitä mihin maata on oltu viemässä. Jäätteenmäen motiivit ja menettelyt ovat sivuseikka - niitä käsitellään raastuvassa vain siksi että todelliset syyt ja syylliset jäisivät käsittelemättä. Kun typerästi vedät yhtäläisyysmerkit niiden välille jotka ovat kiinnostuneita itse pääasiasta ja "Jäätteenmäen puolustelijoiden" ja heidän "tavoitteittensa" (voi taivas tuota alentuvaa kielenkäyttöä) välille, mitä tarkoitusta se palvelee? juuri sinähän tässä yhdistelet poliittisesti ja teet asiasta poliittisen.
noudatti hallituksen ja eduskunnan tahtoa vierailullaan.Kokoajanhan oli silloin kysymys siitä että Yhdysvallat neuvottelee YK:n kassa tilanteesta ja sodasta tulee yhteinen päätös.
Onhan Suomi ollut kaikissa muissakin kriisipesäkkeissä apuaan antamassa,lähinnä humaritääristä ja rauhanturvaajia.Siitä että Suomesta olisi lähetetty sotilaita hyökkäämään Irakiin ei ole ollut mitään puhetta.
Jäätteenmäki käytti hyväkseen härskisti populismiaan,siinä ei silloin järki puheet auttaneet sen enempää kun nytkään.Hussein on sotinut lähes koko johtajuutensa ajan,ensin Iran,sitten hyökkäsi pieneen naapuriin Kuwaitiin,meinasi liittää sen itseensä.Tappanut mielivaltaisesti oman maan kansalaisia,ja niitä on paljon.YK:n johdolla oli Irakin kaupankäynnillä kovat rajoitukset kymmenen vuotta,kansa kärsi,mitään loppua ei ollut näkyvissä.Vielä pitää muistaa että Irak ampui ohjuksia Israeliin ilman mitään syytä.Jäätteenmäen toiminta on ollut asiassa härskiä toimintaa.Häntä ehkä ei voi Suomen lakien mukaan tuomita mutta se oli oikeus ettei hänenkaltainen ihminen ole Suomen Pääministeri.
Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus! Näinhän se tietysti on, mutta joskus se on tupannut unohtumaan itseltänikin. Koetan jatkossa pitää realiteetit paremmin mielessä ja linjani asiallisena, jos nyt tuohon tapaukseen enää kantaa otan, mitä tuskin teen ennen oikeuden päätöstä. Analyysisi myös tuosta tv:sta nähdystä oikeudessa tapahtuneesta oli muuten oikea, mutta kyllähän Jäätteenmäki yritti siinä napsia myös poliittisia pisteitä tunteisiin vetoavalla puheenvuorollaan. Se tosin oli tarkoitettu enemmän tv-katsojille kuin oikeudelle, minkä vinosti hymyillyt syyttäjä hyvin tajusi. Mutta ymmärsihän Jäätteenmäki toki sen, että hänen ainut mahdollisuutensa on kieltää kaikki tapahtunut. Mutta jo oikeus toteaa hänen tässä edelleen valehtelevan, se ei kyllä tuo hänelle enää poliittisiakaan pisteitä, vaan vie hänen uskottavuutensa lopullisesti.
palstan pisimmän viestin, joten rauhoitu itse vaan.Taidat kuohua hieman itsekkin.
Kyllä minäkin voisin sanoa sanottavani noin lyhyesti, jos sen takana ei olisi enemmän asiaa, ajatusta ja näkemystä kuin Sinulla viestissäsi!
avauksessasi ollut enempää asiaa, ajatusta eikä edes näkemystä, joten Sinäkin voit kirjoitella lyhyesti.
...joten "jaarin jaarin" kirjoituksesi on varmasti asiallinen ja hyvä (= virkamiesmäisen luotaantyöntävä, väritön), mutta tuomitsee ne, jotka käyvät kiehuvaa ja kuohuvaa keskustelua.
Virkamiehen ajatus on verta sakeampaa:
Oletko kenties keksimässä veroa tälle palstalle? Tai nopeusrajoituksia? Entäpä miten sakottaa liian pitkiä jaarituksia kirjoittelevia? Tai ylinopeutta porhaltavia yhden lauseen laukojia?
t:jarmo;-)
Kun ex-virkamies ei varmaankaan halunnut edes linkittäytyä kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden kannanoton sisällään pitävään sivustoon, avitan tässä häntä.
Samalla hän voi lepuuttaa hermojaan vaikkapa tutustumalla keskusteluun, jota jonkin verran leppoisammin ottein on sentään yritetty käydä Länsiväylän keskustelusivuilla:
Joten ota ja omista tai tule ja purista:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
"Timo Ristimäki Re: Kenet historia on vapauttava? 5.3. 2004 12:34
Professori Heikki Patomäen tämänpäiväisen Irak-käräjien asiantuntijatodistuksen perusteella saattaisi hyvinkin olla syytä ottaa harkintaan, että Irak-oikeudenkäyntiä olisi mahdollisesti jatkettava muissa oikeuselimissä ja aivan toisin "vastaajin" eli/tai "syytetyin". Ja siten siis myös aivan muulla kokoonpanolla kuin yhden käräjätuomarin ynnä yhden teknikkodemarin ynnä kahden toimistovirkailijavihreän (merkonomi & postivirkailija) kokoonpanolla.
Luulisin, että jo nyt Irak-käräjillä julkitulleen esitutkinta- jmv. aineiston perusteella käsittelyn pohjaksi tulisi ottaa seuraavasta linkistä ilmenevä oikeuskysymys:
Linkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
Siltä varalta, että linkki ei suostuisikaan toimimaan, sulostutan "fanatismiin" taipuvaisten eloa ja oloa selkokielisellä tekstillä kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden näkemyksestä 20.3.2003 alkaneesta laittomasta hyökkäyksestä Irakiin:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3. (HUOM! 20.3.2003) antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Tämän keskusteluketjun "Kenet historia on vapauttava?" avasinkin Länsiväylässä 2.7.2003 juuri edellä mainitun tilanteen pohjalta.
Sen kirjoitin, minkä kirjoitin!"
Linkki: http://www.lansivayla.fi/lansivayla/discussion.php?item=5935&t=1078488186
ja oikeuslaitoksen uskottavuuteen vaikuttanut Koiviston konklaavi ovat paljon nyt käytävää Jäätteenmäkeen kohdistuvaa YLLYTYSSYYTETTÄ merkittävämpi.
Vain yksi lehti Suomessa on toistaiseksi uskaltanut kertoa Halosen salaamista Koiviston oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjoista.
Tuossa tilaisuudessa Koivisto käveli Korkeimman hallinto-oikeuden tekemän päätöksen yli?!
Pistin kysymysmerkin perään, ettei kukaan voi sanoa minun syyttävän Mauno Koivistoa.
Halosen skannattu salaamispäätös löytyy osoitteesta:
http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
ja
SataSeudun uutinenPresidentti Tarja Halonen salaa oikeuspoliittisia asiakirjoja @ 11.9.2002
Oikeusjärjestelmän riippumattomuus huolestuttaa:
löytyy:
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=236
Mikä uskottavuus Suomen oikeusjärjestelmällä enää on?
Tästä asiasta pitää nostaa mekkala...
Jorma Jaakkola
[email protected]
Tuossa täysin asiallisessa ja opettavaisessa kirjoituksessasi oli paljon hyvää. Juuri rauhoittumista ja kiihkomielistä, hetken hurmiossa töksäytettyä herjailua ihmiset voisivat opetella välttämään.
Tuohon oikeuden saamiseen tuomioistuinten kautta en valitettavasti kyllä voi täysin yhtyä. Asiat lähtevät rikosasioiden käsittelyissä valitettavan usein menemään pieleen jo syyteharkintaa tehtäessä. Tänä päivänä näyttää valitettavan usein olevan maan tapa, että "pienehköjen" rikosten (kavallus,petos jne.)osalta, joista seurauksena olisi enintään sakkorangaistus syyttäjät jättävät jutut syyttämättä. Sisäinen perustelu on se, että asian käsittely tulisi liian kalliiksi suhteessa rangaistukseen. Tämä ilmiö onkin sitten synnyttänyt jo melkoisen joukon rikollisuutta, joka toimii juuri tuossa rajapinnassa.
Itselläni on henkilökohtaista kokemusta asiassa, koska yritin kantajana ajaa omaa asiaani oikeusteitse siinä onnistumatta. Huolimatta siitä, että poliisin tekemän esitutkinnan pohjalta rikoksen tunnusmerkit tulivat aukottomasti näytetyiksi ja vastapuoli oli ollut osallisena vastaavissa rikoksissa jo useampia kertoja syyttäjä jätti syyttämättä. Soitin syyttämättäjättämispäätöksen saatuani vielä rikostutkijallekin, joka sitten kertoi, että valitettavan usein näin tapahtuu.
Lähihistoriasta muistamme varmasti myös jutun, jossa alioikeus vapautti merenkulkuhallituksen johdon syytteistä. Jos asia olisi jäänyt siihen, oikeus ei varmasti olisi toteutunut. Tuo asiahan sitten klassisen sanonnan mukaisesti muuttui hovissa, mutta uskoisin, että vain aniharvoilla ihmisillä on taloudellisia mahdollisuuksia hakea alioikeuden virheisiin muutoksia korkeammista oikeusasteista.
Toivotaan kuitenkin, että tuossa nyt puheenaolevassa Jäätteenmäkeä ja Mannista koskevassa jutussa oikeus toteutuisi ja asia saataisiin pois isompien ja tärkeämpien asioiden tieltä.
Noihin näkemyksiisi yksityisen ihmisen heikosta asemasta isompaa koneistoa vastaan monissa oikeustapauksissa voin täysin yhtyä. Monia tuollaisa tapauksia tuli minunkin tietooni ja työpöydällenikin pitkällä virkamiesurallani. Ikävää, että olet joutunut sen kokemaan omakohtaisesti.
Mutta noita Manninen/Jäätteenmäki-tapauksia ei voida lukea sellaisiksi. Noilla syytetyillä on nyt taustansa ja avustajiensa puolesta niin vahva asema, että oikeudella on täysi työ pitää siinä kisassa puolensa. Silti uskon, että oikeus tapahtuu, olipa päätös mikä tahansa.
Tiedoksi kaikille, että en enää kommentoi tätä tapausta mitenkään.
silloin kysymys ei ole oikeudesta. Kun kysymys on vallasta, silloin kysymys on politiikasta.
Ex-virkamies keskustelua aloittaessaan:
>>oikeus kyllä tekee tehtävänsä ja antaa ihan oikeat tuomiot tässä jutussa kuten muissakin
Ex-virkamies keskustelua lopettaessaan:
>>näkemyksiisi yksityisen ihmisen heikosta asemasta isompaa koneistoa vastaan monissa oikeustapauksissa voin täysin yhtyä
m.o.t
Jos ei aivan kaikki, niin monet tuomiot ovat poliittisia. Veropetoksesta annetut tuomiot ovat kaikki poliittisia, joten niistä vankeusrangastuksen saaneet ovat kaikki poliittisia vankeja. Poliitikon, lain säädäntöön osallistuvan henkilön saamaa tuomiota on kuitenkin aina pidettävä rikosoikeudellisena.
kokoomuslaisen ex-virkamiehen äänenpainoja!
Puhukaamme asioista rauhallisesti, harkitkaamme kaikilta puolilta, saakoon surkeinkin osapuoli asiallisen huomiomme, lounastakaamme vaikka asian tiimoilta, hyvä päivällinen ja antoisa ruokakeskustelu olisivat paikallaan, pankaas ovi kiinni ettei meteli häiritse, tämän konjakin jälkeen tunnen olevani voimissani, kohta esitän kokoavan puheenvuoron ja kaikenkäsittävän näkemykseni, sihteeri hoi, tämä kirjataan nyt ylös... ja nyt minua ei saa häiritä eikä keskeyttää, sulkekaas muuten nuo ovet tuolla...
Sillälailla. Niin paljon pönäkkyyttä ja lopulta niin vähän älyä. Kirjoitat muuten joka palstalla nimen Wuori väärin.
Kuten tiedetään niin näilä sivuilla ei käydä
oikeutta vaan keskustellaaan.Asiallinen keskustelu on luvallista ja suotavaa ja saadaanhan sitä vapaassa maassa käydä.
Ei tarvitse siis olla huolissaan vaikka täällä
jotkut julistavat tuomioitaan.Toivotaan että
oikeus toteutuu ja mitä ilmeisemmin joku kuitenkin on valehdellut.Mistä oikeus voi kaiken
tuon todistaa, tuon valehtelun mikä on hyvin
ilmeistä ?Se ratkaisee riittävätkö näytöt ja syyttäjällä on näyttövastuu.En ole juristi vaikka
lakien kanssa paljon toiminkin.