Kuvittelin, että vauva lepää ihanan rusoposkisena sylissäni ja niin toisinaan lepäsikin, mutta vauvan myötä tuli myös:
valtava vastuu toisen ihmisen hyvinvoinnista, vauva ei rauhoittunut missään eikä ainakaan makuulla, kitinää, huutoa, itkua, vatsavaivoja, ummetusta, peräruiskeita, ripulia, oksennusta sängyssä ja seinillä ja äidin päällä ja mummon päällä , kuolaa, happamia pulautuksia päälläni, lukemattomia unettomia öitä, silmätulehduksia, toistuvia korvatulehduksia, tiputukseen munuaistulehduksessa lääkärin hoitovirheen vuoksi, rahahuolia, riitaa pelkästä väsymyksestä miehen kanssa, lähes ero, lihominen, raskausarvet, seksin huomattava väheneminen kun ei väsymyksen vuoksi jaksa.
Lopulta täysin uupunut ja masentunut.
Kaikki, jotka haaveilevat itse lapsina siitä, että saavat leikkiä vauvalla, niin pistäkää mietintään, mitä jaksatte ja onko teidän vanhempienne tehtävä kantaa vastuu vauvasta.
valtava vastuu toisen ihmisen hyvinvoinnista, vauva ei rauhoittunut missään eikä ainakaan makuulla, kitinää, huutoa, itkua, vatsavaivoja, ummetusta, peräruiskeita, ripulia, oksennusta sängyssä ja seinillä ja äidin päällä ja mummon päällä , kuolaa, happamia pulautuksia päälläni, lukemattomia unettomia öitä, silmätulehduksia, toistuvia korvatulehduksia, tiputukseen munuaistulehduksessa lääkärin hoitovirheen vuoksi, rahahuolia, riitaa pelkästä väsymyksestä miehen kanssa, lähes ero, lihominen, raskausarvet, seksin huomattava väheneminen kun ei väsymyksen vuoksi jaksa.
Lopulta täysin uupunut ja masentunut.
Kaikki, jotka haaveilevat itse lapsina siitä, että saavat leikkiä vauvalla, niin pistäkää mietintään, mitä jaksatte ja onko teidän vanhempienne tehtävä kantaa vastuu vauvasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
pitää olla aika yksinkertainen jos kuvittelee että "vauva lepää ihanan rusoposkisena sylissäni" :) Juu voihan se välillä levätäkin ihanana siinä, mutta voiko oikeasti joku kuvitella että se on aina sellaista? Ja että raskaus ei muuta kroppaa? Ainakin hetkellisesti muuttaa, monet palautuvat ihan samoihin mittoihin takaisin.
Osaa noista ei ainakaan minun tarttenut "kärsiä". Lapsi nukkui hyvin, ei huutanut turhasta. Mutta varauduin niihin jo raskausaikana. Suoraan sanottuna yritin "valmistautua" jonkin sortin koliikkivauvaan. Ei siihen oikein voi valmistautua, mutta ainakin olin hyväksynyt senkin vaihtoehdon jo ennen lapsen syntymää. Lapsi syntyi kun olin 19v. Teiniäiti tämän palstan mukaan vielä silloin :D
"Ja että raskaus ei muuta kroppaa? Ainakin hetkellisesti muuttaa, monet palautuvat ihan samoihin mittoihin takaisin."
kuinkas luulet kun vatsa nahka venyy, että se muka palautuu takaisin entiseen mittaan? ei se NAHKA vaan palaudu, se jää semmosena löysänä ryppyisenä nahkana siihen muistuttamaan raskaudesta, eli et ole palautunu entisiin mittoihin sen nahkan takia. mutta sitten jos treenaat vatsaa että lihakset kasvaessaan kiristää sen nahkan, niin silloin et ole enää entisissä mitoissasi, vaan suhteeton vatsa muuhun kroppaan nähden, ja se sitten vaatii koko kropan treeniä, ja lihas massa kasvaa taas, eli et ikinä palaudu entisiin mittoihin raskauden jälkeen.
No joo, kyllä vain itse palauduin ihan kunnolla :) Ja lähti vielä 4kg ylimääräistä! Ja kyllä kehtasin mennä biitsille kesällä:) Ja en muuten treenannut. Riitti kuule kun teki arkiaskareet. Meillä on kyllä maatila, että siinä sitä "treeniä" tulee. Virallisesti olin äitiyslomalla, mutta ihan samallalailla tein työt kuin ennenkin jo viikon päästä synnytyksestä. Eihän sitä ihminen palaudu jos jää vain kotiin. Lenkkeilykin auttaa kummasti asiaa. Vauva vaunuihin ja kävelylle.
Että voi kuule. Jotkut palautuu ja jotkut ei. Jotkut palautuu helposti, joidenkin pitää tehdä työtä sen eteen.
Taidat olla vain se joka kuuluu niihin joilla ei palaudu.
vaan katkera, vai muuten vaan jälkeenjäänyt?
Jos niitä lapsia on tosissaan ruennut hankkimaan IÄSTÄ riippumatta (itse 19), tietää kyllä mihin on ryhtymässä, ilman että joku tulee kertomaan kuinka hirveää se on.
Olet melko typerä kasvattamaan itse lasta, jos voit sanoa että hirveää puklaamista jne.
Huhhuh.. Olisit itse miettinyt ennenkuin lasta hankit, jos mielipiteesi vauvan hoidosta on tuollainen.
Eräs läheinen ystäväni palautui varsin nopeasti synnytyksen jälkeen, ja on paremmassa kunnossa kuin minä olen koskaan ollut (enkä ole ollut raskaana). keisarileikkausarvet muistuttavat vielä synnytyksestä, muttei mistään muusta sitä huomaa että on joskus ollu raskaana, kun vain pitää huolta itsestään.
Juuri noin se voi mennä, mutta ei nyt ihan yleisin näkökulma asiaan. Ei pidä olla täysin musta valkoinen. Jokaisen kohdalla on oma ihan eri lapsi, kuin toisen lapsi.
kun ne on kamalimmillaan...eli just kun ne yrjöää ja ripuloi, ja huutaa korviaan....paiskoo tavaroita ja rääkyy kun ne HALUAA jotain...
mahtas olla mahtava ehkäisykeino...ja halapa!
Hei
Niin pitäis.
Unohdin vielä listasta kihomatoepidemian eli myös meidän aikuisten takapuoleen tuli lasten kautta kihomatoja. Tarttuvat käsistä päiväkodeissa ja kouluissa. Keitettiin, paistettiin ja steriloitiin koko koti. Hirvee homma ja takapuoli kutisi matoja meillä kaikilla. "Kivan" näköisiä ja tuntuisia. Lisäksi yksi lapsista nappasi täitä serkulta, joka oli saanut ne päiväkodista. Ja taas steriloitiin, keitettiin ja paistettiin koti. Eikä näitä tule likaisuuden vuoksi vaan kummatkin tarttuvat päiväkodeista ja kouluista. Kihomadoista on lisäksi vaikea päästä eroon.
Toistuvat flunssat, vihreää räkää tursuavat nenät (lapsi sairastaa noin 10 tartuntatautia vuodessa), keltainen vetinen ripulikakka, joka tursuaa vaipan reunoista pitkin vauvan selkää..... "Filmiin" löytyisi kyllä paljonkin materiaalia.
Itse asiassa veikkaisin, että tämä on suht yleistä "normikamaa" (ehkä munuaistulehdusta lukuunottamatta) mutta lievemmillä virtsatietulehduksilla täydennettynä tyttöjen osalta..... Mitä tarkoitat sillä, että oma lapsi on erilainen kuin toisen lapsi? Jokaisen pitää selviytyä nimenomaan oman lapsen kohdalla eteen tulevista tilanteista. Kokemusta on kolmen lapsen verran.
Luulen kyllä aloitusta melko kärjistetyksi vaikka viestissä on hyvä pointti. Aloittajan listaa voisi jatkaa loputtomiin (allergiat, vesirokot, kavereiden katoaminen....). Tiedän että itse olen päässyt vähällä (vaikka itselläni oli käytännössä koko raskaus ajan tämä virtsatietulehdus-/munuaistulehdus rumba), kun lapsella ei ole ollut mitään ihmeitä. Yöt nukkunut siitä asti kun sairaalasta päästiin ym. Kyllä se silti voimia vie, etenkin jos on töihin mentävä kun ei rahaa ole. Sitä vaan välillä toivoo sitä pientä taukoa joka nyt on odotettavissa ehkä 20-vuoden päästä. Tätä kannattaa oikeasti miettiä jos lapsia aikoo hankkia.
Onhan asiassa hyvätkin puolensa, eivät vain nyt liity tähän keskusteluun (loppuisi varmaan tilakin)
aika "hyvin" oot nähtävästi vauvaa hoitanut, kun on noin paljon sairastellut. itselläni 2 vuotias lapsi, ja vain mahatauti on kerran iskenyt.
sun viestiin on tullu pelkää kamalat asiat vauvoista/lapsista. mitäs sä kuvittelit että saat enkelin suoraan taivaalta vaan?
homman nimi on niin etten mä pahemmin kuvitellu että saisin kiltti vauva, tiesin mihin olin ryhtymässä, tiesin mikä on vauva ja mitä heidän kanssa tulee olee.
sä vaan sait koliikki ja riiviö lapsi.
noit kuolaa, onksentelut ja korvatulehdukset on ihan perus asioita.
lapsi ei koskaan sairastuisi noin paljon jos on hyvissä käsissä (toki on muutami) mutta kaikki sen tietää.
kysymys on miten sen kestää? tuntuu siltä et sä et kestä enää..
mä taas oon kestäny oikein hyvin 1v6kk. en sanoisi mikään yli rauhallinen lapsi ,mutta juuri tohon varauduin ja siitä olin varma joten turhaan kukaan on tulla mulle sanoo et ois pitänyt miettiä. sun olisi pitänyt miettiä 2krtaa kun sä valitat jo tässä vaiheessa.
ainii painoin 50kg ennen raskaus, lihosin 20kg ja mä painan nyt 47kg et ei mitään läski, käynyt tää kesä rannalla ja näytän paljon paremmalta.
usko pois kaikki mun 7kaverit jotka ovat viime vuonna saaneet vauvii 5niistä on palautunut.. 2 jatkoi ahmiimistä se jo kertoo paljon.
Miten joku edes kuvittelee, että vauva lepäisi ihanan rusoposkisena sylissä joka ilta?
Kuten aikuisillakin, on lapsillakin mahakipuja, väsymystä, mahd. masennusta, nälkä ja kaipuu päästä toisen ihmisen lähelle lämpöön...
Vauvat siis ilmaisevat asioitansa itkemällä...Tiedän, koliikki lapsen kanssa elämä saattaa tuntua hankalalta ja usein uuvuttavalta, mutta sen takia lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi ihmistä jotka voivat jakaa tämän asian kaksin.
Jos mies rakastaa naistansa, lapsensa äitiä, ei lihomisen ja raskaus arpien pitäisi siihen vaikuttaa. Paitsi jos mies on rakastunut ulkokuoreen.
Kaikki järjestyy kuitenkin ajallaan ja arkikin tasoittuu mukavasti kun vauva hieman kasvaa ja ottaa venhempiin enemmän kontaktia.
Silmätulehdukset, korvatulehdukset ja muut sairaudet ovat tietenkin ikäviä arkeen niin aikuisellakin, mutta ne pitää hoitaa ja jatkaa arkea sen jälkeen..
Jaksamisia teille kaikille!