Olen kirjoittanut kaksi viesti Aamulehden keskustelunettipalstoille. Ensimmäinen hiven myötäili Aamulehden näkemystä, joskin toi asiaan uudenlaisen näkökulman. Tämä kirjoitus ilmestyi Aamulehden palstoille.
Toinen juttu koski Aamulehden kirjoitusta puolueiden järjestämien seminaarin maksuista. Kirjoituksessani toin tässäkin toisenlaisen näkökulman, joka tosin ei palvellut Aamulehden tarpeita ja tarkoitusperiä. Tämä mielipide ei menestynyt eikä läpäissyt Aamulehden ylläpitämää sensuuria.
Lehdistö ja kaupallinen Media onkin muodostumassa maamme keskeisimmäksi sensuuriviranomaiseksi. Eräässä suhteessa Media, erityisesti lehdistö, on yhtenäinen. Sitä sitoo keskinäinen solidaarisuus. Media ei keskustele Median kanssa, Media ei kyseenalaista, arvioi ja arvoistele toista Mediaa. Median yhteinen etu on sulkea myös ulkopulisen taholta tuleva Median arvostelu palstoillaan. Onneksi ovat internetin vapaat keskustelupalstat.
Aamulehden pääkirjoitus 10.7.2009 tahtoo kertoa, ettei KEVAsta ja Kauppisesta tehty viranomaisselvitys anna heille moraalista "synninpäästöä". Selvityksessä viranomaiset ilmottavat, ettei ao. toimissa ole ilmenneyt lainvastaisuutta eikä esillä oleva investointi ole saanut muista investoinneista poikkeavaa kohtelua. Yhteiskunnassa laki ja siihen perustuva ohjeistus kuvastaa juuri yhteiskunnan voimassa olevia moraalisääntöjä. Niitä noudatetaan ja niitä viranomaiset valvovat. Nyt media on siirtynyt koulukiusaamisesta opittuun ja koeteltuun "kuka on ollut kenenkäkin kaa ja kuinka monta kertaa" -tekniikkaan.
Myöntääkö Media ja sen ohjauksessa oleva kansalaismielipide moraalisen "synninpäästön", sen kansalaiset osaltaan ratkaisevat seuraavissa vaaleissa. Median omalta osalta synninpäästö asiassa ei tuota tuskia, jos Media itse sen itse ratkaisee. "Moraalisen synninpäästön" ja moraalin vartijana Media toimiii juuri kuin Iranilainen papisto. Vallasta ja vallankäytöstä tässäkin on perimmiltään kyse.
Toinen juttu koski Aamulehden kirjoitusta puolueiden järjestämien seminaarin maksuista. Kirjoituksessani toin tässäkin toisenlaisen näkökulman, joka tosin ei palvellut Aamulehden tarpeita ja tarkoitusperiä. Tämä mielipide ei menestynyt eikä läpäissyt Aamulehden ylläpitämää sensuuria.
Lehdistö ja kaupallinen Media onkin muodostumassa maamme keskeisimmäksi sensuuriviranomaiseksi. Eräässä suhteessa Media, erityisesti lehdistö, on yhtenäinen. Sitä sitoo keskinäinen solidaarisuus. Media ei keskustele Median kanssa, Media ei kyseenalaista, arvioi ja arvoistele toista Mediaa. Median yhteinen etu on sulkea myös ulkopulisen taholta tuleva Median arvostelu palstoillaan. Onneksi ovat internetin vapaat keskustelupalstat.
Aamulehden pääkirjoitus 10.7.2009 tahtoo kertoa, ettei KEVAsta ja Kauppisesta tehty viranomaisselvitys anna heille moraalista "synninpäästöä". Selvityksessä viranomaiset ilmottavat, ettei ao. toimissa ole ilmenneyt lainvastaisuutta eikä esillä oleva investointi ole saanut muista investoinneista poikkeavaa kohtelua. Yhteiskunnassa laki ja siihen perustuva ohjeistus kuvastaa juuri yhteiskunnan voimassa olevia moraalisääntöjä. Niitä noudatetaan ja niitä viranomaiset valvovat. Nyt media on siirtynyt koulukiusaamisesta opittuun ja koeteltuun "kuka on ollut kenenkäkin kaa ja kuinka monta kertaa" -tekniikkaan.
Myöntääkö Media ja sen ohjauksessa oleva kansalaismielipide moraalisen "synninpäästön", sen kansalaiset osaltaan ratkaisevat seuraavissa vaaleissa. Median omalta osalta synninpäästö asiassa ei tuota tuskia, jos Media itse sen itse ratkaisee. "Moraalisen synninpäästön" ja moraalin vartijana Media toimiii juuri kuin Iranilainen papisto. Vallasta ja vallankäytöstä tässäkin on perimmiltään kyse.
Vastaukset 15
Vanhimmat
*Yhteiskunnassa laki ja siihen perustuva ohjeistus kuvastaa juuri yhteiskunnan voimassa olevia moraalisääntöjä.*
MIKSI Suomessa on sitten PAKKORUOTSI ja perustuslaissa annetaan ruotsalaisille ylenmäärin oikeuksia, jotka samalla velvoittavat suomalaisia.
Mitkä ovat ne Aamulehden tarpeet ja tarkoitusperät, joita kirjoituksesi ei palvellut?
Aamulehteen taitaa olla tarjolla paljon enemmän mielipidekirjoituksia mitä voidaan tilanpuutteen takia julkaista. Julkaisematta jättäminen ei siis aina tarkoita sensurointia.
Aamulehti.fi:stä ei tila heti lopu mutta silti sensuuri iskee jatkuvasti. Asialliset ja aiheeseen liittyvätkin kirjoitukset jätetään julkaisematta ja samalla julkaistaan huonoja kirjoituksia, jotka eivät liity aiheeseen mitenkään ja usein ne on jonkun muun kuin lähettäjän kirjoittamia ja moneen kertaan Aamulehti.fi:ssä julkaistuja.
Olen muutaman kerran lähettänyt sähköpostia Aamulehteen ja kysynyt toimituksen harjoittamasta sensuurista mutta mitään vastausta en ole saanut. Aamulehden paperiversiossa julkaistuihin Suomen lain kanssa ristiriidassa oleviin kirjoituksiin olen myös pyytänyt oikaisua ja perustelua miksi niitä yleensä julkaistaan ja vastausta en ole tietenkään saanut.
Mielenkiintoista, jos asia tosiaan on noin. Annatko vielä esimerkkejä tuollaisista kirjoituksista, joita tarkoitat?
Niitä tavoitteita ja tarkoitusperiä sopii arvailla. Etteikö tarpeita ja tarkoitusperiä ollenkaan olisi, ei ole vähimmässäkään määrin syytä epäillä. Päättelyä helpottaisi, jos olisi tietoa siitä, mitä toimitus valitsee ja mitä se jättää julkaisematta.
Selvää toimitukselle on puolustaa toimituksen ottamia kannanottoja ja valintoja. Periksi ei siinä anneta. Tarjoamassani kommentissa halusin vastata toimituksen siunailuun puoleelle ohautuvista seminaarimaksuista, joiden kuvattiin olleen lajoituksia puolueelle. Halusin kertoa, että useinkin lahjoittajina puolueille ovat tosiasiassa ammattitaitoiset, tunnetut työ- ja elinkeino- ja yhteiskuntaelämän tai rahoitusmarkkinoiden edustajat, jotka lähjoittavat työpanoksensa jonkin puolueen tai puolueiden hyväksi luennoimalla näissä tilaisuuksissa. Seminaarimaksu voidaan katsoa lahjoitukseksi vasta sitten, jos seminaarin arvo ei vastaa seminaarimaksua. Yritykset osallistuvat myös kaupallisin perustein järjestettyyn koulutukseen ja seminaareihin. Ne ovat aika hintavia.
Ehkäpä Medialla on sellainen toive, että yhtäältä elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen ja toisaalta yhteiskunnan toimintalinjoista päättävän poliitiisen järjestelmän välinen kanssakäyminen tapahtuisi vain median välityksellä, sen ehdoilla ja kontrollissa. Muu kanssakäyminen olisi jotenkin yleisesti epäillyksen alaista, jopa moraalisesti tuomittavaa.
Puolueethan tarvitsevat rahaa, jotta saisivat omia näkemyksiään ja ehdokkaitaan julkisuuteen, yleiseen tietoon. Julkisuus on taas median kotikenttä. Media päättää, kuka "ilmaista julkisuutta" positiivista tai negatiivista julkisuutta saa. Tätä politikoille tulevaa "positiivista tai negatiivistä" tukea ei hinnoitella. Uutisoinnin objektiivisuuteen lukijan on kyettävä kriittisyyteen enemmän kuin useinkaan voidaan edellyttää. Puoluerahoituksella saatu julkisuuslisä on tämän "ilmaisen julkisuuden" rinnalla vähäinen tekijä. Kysymys on vallasta.
Monasti viitataan median monimuotoisuuteen. Tosiasiassa sanomalehdistö ei käy keskustelua keskenään, ei kommentoi toistensa uutisointia ja kannanottoja kriittisesti eikä paljasta kilpailevan lehden yliuutisointia tms. Sanomalehden toimitusten välillä vallitsee "linnarauha" eikä lehdistön moniarvoisuudesta ei voida nykyisin puhua.
Erityisesti kaikki jotenkin pyöräilyyn liittyvä uutisointi saa liikkeelle nämä samojen viestien lähettelijät. Esim. Italian ympäriajossa tapahtunutta onnettomuutta kommentointiin mm. siten, että Sammonkadun jalkakäytävillä pyöräily pitäisi kieltää.
Minun lähettämistä viesteistä on jätetty julkaisematta esim. kirjoitus liittyen henkilöauton ja polkupyöräilijän kolariin, jossa otin kantaa siihen, että autoilijat eivät tunne väistämissääntöjä tarpeeksi hyvin tai sitten eivät kunniota pyöräilijöitä ollenkaan.
6.7.09 uutinen "Railoiset pyörätiet ärsyttävät himopolkijoita" ja viesti numero 24 on minun kirjoitukseni 19.5.08 suomi24.fi/tampere-palstalta kopioitu ja monta kertaa aamulehti.fi:ssä julkaistu. Kerran lähetin vastauksen tähän viestiin ja sen seurauksena viesti poistettiin ja myöhemmin samana päivänä se julkaistiin uudestaan!
Kiitos vastauksesta, vaikka tavallaan jäinkin ilman varsinaista vastausta. Mediakritiikkiisi yhdyn siinä mielessä, että ihan äkkiä mediassa ei lähdetä myöntämään omia virheitä tai ilmoittamaan, että olemme olleet väärässä tähän asti mutta nyt ymmärrämme asian todellisen laidan. Aamulehti ei kuitenkaan pyöritä kyseistä pyörää yksin, joten jos väität Aamulehden sensuroivan jotain, tulisi siitä olla esittää jotain konkreettista esimerkkiä. Nyt se jää näkemättä.
Media on kyllä siinä mielessä monimuotoista, että kukin tiedotusväline laulaa sen lauluja jonka leipää syö. Vertaa vaikka Aamulehden ja Helsingin Sanomien uutisointia päivänpolitiikasta. HS on äärimmäisen kriittinen keskustaa kohtaan, jonkin verran kriittinen kokoomusta kohtaan, mutta ei juurikaan kritisoi demareita. Aatos Erkon puoluetausta saattaa vaikuttaa... Keskinäinen solidaarisuus siellä kyllä toimii, poislukien ärhäkimmät poliittiset julkaisut.
Koitin kyllä vastata, että esimerkkinä oli oma kokemukseni siitä, että esittämäni krittinen mielipiteen tuli sensuroiduksi. Vastaavanlaisia kriittisiä näkemyksiä ei juuri palstoilla ollut.
Ehkä onkin parempi käsitellä mm. Aamulehden toimitustyöskentelyä tällä palstalla.
Sammonkadun jalkakäytävillä pyöräily ON kielletty ja on ollut aina lukuunottamatta toisen puolen jalkakäytävälle selvästi piirretyllä viivalla erotettua pyöräilytietä.
Minä annoin esimerkin siitä minkälaisia kirjoituksia Aamulehti.fi:ssä julkaistaan uutisten yhteydessä. Kyseistä Sammonkadun jalkakäytävillä pyöräily-kommenttia julkaistaan melkein kaikkien jollain tapaa pyöräilyyn liittyvissä uutisissa. Millä tavalla esimerkiksi Italian ympäriajossa tapahtunut onnettomuus liittyy Sammonkadun jalkakäytävillä pyöräilyyn? Tai miten sharynin huomio Sammonkadun jalkakäytävillä pyöräilystä liittyy aamulehti.fi:n sensuuriin? Sharyn todistaa ilmeisesti juuri sitä asiaa, että turhia asiaan liittymättömia kirjoituksia tosiaan julkaistaan aamulehti.fi:ssä?
Onko se oikeanlaista toimintaa aamulehti.fi:n toimitukselta julkaista täysin aiheeseen liittymättömiä kirjoituksia ja samalla jättää julkaisematta monia aiheeseen liittyviä asiallisia ja virheettömiä kirjoituksia?
9.7.09 Aamulehdessä oli mielipidekirjoitus jossa kirjoittaja oli sitä mieltä, että Satakunnansillan jalkakäytävällä saa ajaa polkupyörällä. Miksi tämä julkaistiin? Ja vielä sanomalehdessä eli ei nettiversiossa.
aamulehti on piristävä aamun lehti, jonka näkökantoja ei tarvitse arvailla. Ainoastaan mediamaksu uhkaa sitä, koska silloin ei ole kai varaa enää tilata lehteä, kun koko budjetti ryöstetään YLE:lle.
Toivon, että koko lehdistö yhdistyisi kamppailemaan tätä tosin juuri porvarien luomaa pakkoveroa YLE:lle vastaan.
kirjoituksia asian mukaan, ikävät asia jäävät julkaisematta, jos ne kerrotaan suoraan. Täysin turhia juttuja julkaistaan, montakin samasta asiasta.
Taitaa olla niin, että peruutan lehden tilauksen lopullisesti.
Vaalirahasotkun mustaa laatikkoa ei ole vieläkään löydetty. Vaaleissa on kysymys vallankäytöstä. Lehttalojen toinen pää eli toimittajat kyllä nyt hyökkäävät, mutta omistajataho ja lehtitalojen talouspää istuvat hiljaa. He tuntevat pelin ja siellä myös leivotaan uusia vallankäyttäjiä.
Seurasin 2007 vaaleja tarkaan. Kansanedustajaehdokkaat eivät ilmoittaneet vaalitukeaan reilusti. Löperö vaalilaki toi löperöt yhdistykset ja suomalaiset mafiosot hyvin lähelle vallankäytön moottoria( puoluetoimistoihin). Puolueet hyväksyivät hämärämiehet rahaoittajiksi. Lehdistö antoi ehdokkaille huomioarvoa valikoidusti. On tunnettua, että esimerkiksi Hokkanen Laatikainen akselilla päätetään henkilöistä ketä pistetään läpi. Taitaa tulla vielä yhteistä linjanvetoa Savon Sanomista saakka.
On luonnollista, että lehdet eivät tätä tutki.
Poliisi on ainoa, johon Suomen kansa lopulta luottaa. Nyt pitäisi puolue- ja piiritoimistot avata. Joku Tujunen hurskastelee että emme me avaa tietoja lahjoittajista. Suomalaiset vaalit 2007 käytiin hämärästi ja hämärällä rahalla.
Sieltä löytyy meidän korruption muotomme. Lehdet puhumattakaan poliitikot eivät tätä asiaa paljasta.
Erittäin paljon hämärää rahoitusta oli jo vaaleissa, missä ensin Aho ja sitten Niinistö oli Halosen vastaehdokkaana. Tutkimukset käyntiin eikä istuvaa presidenttiä saa päästää pälkähästä.
POLIITIKOT ITSE TIETÄVÄT; PELKÄÄVÄT JA SORMEILEVAT KUITTEJAAN. Joka päivä poliisi menettää todistusaineistöaan.
Dopin-skandaalit ovat pieniä kansanvallan skandaalin rinnalla.
Halutaanko edes MUSTAA LAATIKKOA LÖYTÄÄ?
E
Otappas kriittisesti kantaa, niin siihen tyssäs julkaisu. Miksi on maailmassa keksitty keskustelupalstat, jos niiden keskustelu estetään...
Sitä ei enää tilaa täällä kokoomuslaisten lisäksi Tampereella juuri kukaan.
Vielä 10 vuotta taakse päin jutut olivat vähemmän poliittisia kuin nyt.
Sääli ettei täällä ole kunnon paikallislehteä.
T. Yli 20 vuotta Aamulehteä tilannut - nykyään ei halua ilmaiseksikaan, vaikka kauppiaat sitä epätoivoisesti tyrkyttää.