Eli meillä kaksi lasta toinen vielä vauva mutta esikoinen jo reippaasti yli 2-vuotias.
Ollaan mietitty että vaikka minä olenkin kotona niin veisin esikoisen tarhaan.
Syynä se että mua ja miestä harmittaa kun hän on todella yksinäinen. Leikkii varjonsa kanssa ja kun ollaan ulkona leikkii yksin hiekkalaatikolla jos olen esimerkiksi vauvaa nukuttamassa siinä vieressä. Täällä päin ei olla kavereita hälle saatu kuin yksi jonka kanssa ei pääse leikkimään koska tällä tuttava perheellä on aina jotain menoa eikä siis nähdä juuri ollenkaan ja ollaan ajateltu josko hän niitä saisi sitten edes tarhassa. Sydämeen sattuu katsoa häntä kun leikkii ihan yksin.
Olenko mä ihan kamala jos laitan hänet hoitoon vaikka itse olen kotona. Tunteeko hän olonsa mahdollisesti hyljätyksi koska hän menee sinne ja vauva jää taas mun kanssa kotiin.
Ollaan mietitty että vaikka minä olenkin kotona niin veisin esikoisen tarhaan.
Syynä se että mua ja miestä harmittaa kun hän on todella yksinäinen. Leikkii varjonsa kanssa ja kun ollaan ulkona leikkii yksin hiekkalaatikolla jos olen esimerkiksi vauvaa nukuttamassa siinä vieressä. Täällä päin ei olla kavereita hälle saatu kuin yksi jonka kanssa ei pääse leikkimään koska tällä tuttava perheellä on aina jotain menoa eikä siis nähdä juuri ollenkaan ja ollaan ajateltu josko hän niitä saisi sitten edes tarhassa. Sydämeen sattuu katsoa häntä kun leikkii ihan yksin.
Olenko mä ihan kamala jos laitan hänet hoitoon vaikka itse olen kotona. Tunteeko hän olonsa mahdollisesti hyljätyksi koska hän menee sinne ja vauva jää taas mun kanssa kotiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et suinkaan ole kamala (vaikka täällä saattaa liikkua lastentarha vastustajia).
Minusta ajattelet ihan oikein. Sinä tunnet hänet parhaiten ja tiedät ja näet mitä hän tarvitsee. Eihän se tarvitse olla joka päivä 8-16 vaan muutama päivä viikossa tai puoli päivää tai miten teille parhaiten järjestyy.
Minulla on 1 1/2 v tyttö ja 8 kk vauva ja tiedän tunteen kun aika ei aina riitä molempiin. Lapsesi on jo reippaasti yli 2 v niin anna mennä vaan.
Minusta tämä mustavalkoinen ajattelutapa että "ei missäääään tapauksessa alle 3 v ja ei todellakaan jos äiti on kotona" on ihan höpölöpöä. Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen perhe on erilainen.
Minä ainakin kannustan teitä kokeilemaan, todennäköisesti lapsesi viihtyy erinomaisesti ja kotona voi sitten taas köllötellä äidin sylissä =)
Itse olen lastenhoitaja ja teen kaikkeni ettei omaa lastani tarvitse päiväkotiin laittaa. Ryhmät on ylisuuria ja henkilökuntaa vähän. Näin on ollut jo vuosia mutta nyt on tehty lisää leikkauksia ja avustavaa henkilökuntaa vähennetty entisestään. Ruoka tulee suurista laitos keittiöistä ja sitä on usein liian vähän, kyllähän nuo lisää lähettävät mutta sano siinä 3vuotiaalle että odota puolituntia vielä niin saat kylmän kalapuikon. Siivous ei toimi kun se on ulkoistettu ja kilpailutettu mikä tarkoittaa sitä pikku firmojen kouluttamattomat siivoojat käyvät iltaisin siivoamassa. Kerran iltapalaverin aikana näin kuinka yksi siivooja pöllytti mattoa, leikki huoneessa! Tämä kaikki tarkoittaa sitä että hygienian taso on erittäin huono.
Vähäinen henkilökunta kun stressaantuu ja sairastuu niin sijaista ei oteta, se on kiellettyä. Kiellettyä on myös kertoa vanhemmille että sijaisia ei saa palkata ja että töitä tehdään laittomissa olosuhteissa.
Ryhmiin on "integroituna" jopa vaikeasti kehitysvammaisia joille on luvattu avustaja. Eräässäkin tapauksessa avustaja ilmoitti lähtevänsä toiseen työpaikkaan jolloin tilalle ei palkattu uutta vaan kehitysvammainen lapsi jäi ryhmään kahden lapsen paikalle. Tämäkään taas ei merkinnyt mitään sillä ryhmässä oli jo ennestään liikaa lapsia suhdelukuun nähden.
Henkilökunta tekee kaikkensa kamalissa olosuhteissa, väsyy ja stressaantuu.
Toivoisin että päiväkodissa käyvien lasten vanhemmat valveutuisivat ja vaatisivat tietoa lapsensa päiväkodin henkilökunnan määristä ja lapsiluvuista. Toivoisin aktiivisuutta sillä saralla että tekisivät asialle jotakin jos sattuvat esim. paikalle kun yksi hoitaja hoitaa suurta määrää lapsia yksin (en nyt tarkoita mitään wc käyntejä vaan sijaisten palkkaamattomuutta ym.). Itse olen hoitanut paihimmillani ainoana kasvatusvastuullisena 20lasta jopa useamman tunnin kerrallaan, oli minulla kyllä keittäjä apuna mutta tämähän ei lain silmissä merkitse mitään jos jotakin tapahtuu.
En viitsi kirjoittaa missä kunnassa työskentelen sillä olen tehnyt töitä kahden eri kunnan alueella ja tilanne on yhtä huono näissä molemmissa.
Eli sinuna keksisin ihan jotain muuta lapsesi yksinäisyyttä helpottamaan.
mutta mieti ensin, kärsiikö lapsesi "yksinäisyydestä" lapsi vai sinä.
Mulla on 2 v 9 kk tytär ja vuoden ikäinen vauva. En ole edes harkinnut esikoisen viemistä tarhaan, vaikka hän päivät yksin onkin. Leikkipuistossa ja perhekerhossa toki käymme, mutta noinkin isolla lapsella äiti menee kirkkaasti lapsilauman edelle.
Olen aivan vakuuttunut siitä, että rauhallinen kotielämä ja se, että äiti on kotona lasta varten 100-prosenttisesti palvelee paljon enemmän kehitystä kuin päiväkoti runsaine lapsi- ja aikuiskontakteineen. Ja miksi niitä kaverisuhteita pitäisi harjoitella niin jumalattoman aikaisin, kun vaikka vuoden tai parinkin päästä ehtii. Tämänhän johtavat psykologitkin ovat todenneet moneen kertaan.
Anna lapsellesi oikeus olla äidin kanssa, pikkusisarukseen tutustuen.
mahdollista viedä vanhempaa sisarusta esim. seurakunnan kerhoihin tai käydä avoimessa päiväkodissa tms? Itse en laittaisi päiväkotiin. Jos kuitenkin päädyt niin tekemään, niin ethän ainakaan kokopäiväiseksi, vaan pelkkä aamupäivä. Olen vuosia työskennellyt päiväkodissa ja voin sanoa, että vielä kaksi vuotiaalle siitä ei ole mitään hyötyä. Eikä välttämättä alle eskari-ikäisellekään, kunhan saa käydä kerhoissa ja muissa tapahtumissa, joissa on ikäseuraa.
Eräänä päivänä kävelimme esikoisen kanssa päiväkodin ohitse, kun tyttö alkoi raivota, että hänkin tahtoo tarhaan. Yksi lastentarhanopettaja tuli siihen aidalle ja totesi, että täältä ei saa muuta elämäänsä kuin räkätauteja ja epämääräistä hälinää. Sitten hän kauhistui sanojaan ja alkoi pahoitella. Mä sanoin, että mulle ei tarvi esittää mitään, sillä tiedän tarhan varjopuolet omakohtaisesti. Olenhan itsekin ollut töissä tarhassa ja lukenut vähän liian monta tutkimusta siitä, mitä suurryhmät aiheuttavat pienelle lapselle. Tämä kyseinen täti, joka meitä jututti päiväkodin aidalla, oli kuulemma hoitanut omia lapsia 11 vuotta kotona. Täti vielä totesi, että sä et olekaan yhtään sen oloinen äiti, joka toisi lapsia turhaan hoitoon. Mitä lienee sillä sitten tarkoitti.
Mistähän ihmeestä se johtuu, että kukaan tuntemani lastentarhanopettaja (ja mä tunnen monia!) ei ole vienyt pientä lasta hoitoon tarhaan ja kotona on oltu niin pitkään kuin ollaan leivän syrjässä pysytty edes jotenkin. Anoppini on tehnyt päivätyönsä päiväkodin johtajana, ja kun tarvitsimme 5 kuukaudeksi hoitopaikkaa tuolloin 1 v 2 kk esikoiselle, niin hän totesi, että tehkää mitä teette, mutta päiväkotiin ette laita. Niinpä palkkasimme parin naapurin kanssa kotihoitajan, joka edellisissäkin työpaikoissa oltiin havaittu loistotyypiksi. Näillä yhteneväisillä mielipiteillä olemme ansainneet toistemme ikuisen kunnioituksen anoppini kanssa. ;)
Joskus pieni lapsi on pakko viedä päiväkotiin paremman hoitopaikan puutteessa, sillä ihmiset tarvitsevat rahaa, työkokemusta jne. Turhaan siellä ei kannata kuitenkaan ketään makuuttaa. Ja isommankin lapsen sosiaaliset tarpeet voi hoitaa muualla kuin tarhassa. Kuka meistä aikuisistakaan tarvitsee 20 kaveria, joita tavataan joka päivä älyttömässä hälinässä?
P.S. Meidän lapsen tarhahalut hävisi siihen, kun kerroin sen faktan, että äidit eivät tule sinne mukaan.
Voithan viedä osa-aikaiseksi.
Meillä on myös lapsi kotona täysin yksin ja itkee päiväkodin ryhmäkuva kädessä että miksi hän ei voi mennä kun äiti on nyt kotona.
Säälittää niin ankarasti, että olen valmis viemään osa-aikaiseksi syksyllä.
Sanokoon anetet ja psykologit mitä tahaansa. Meillä on täällä pienet ryhmät tarhassa vielä, eikä räkätautejakaan ole tullut kotiin asti.
Yksi silmätulehdus tuli kun lapsi oli perhepäivähoitajalla jonka talossa oli hometta.
Mua niin sylettää tuollaiset intoilijat, kai äiti nyt tietää parhaiten lapsensa tarpeet.
En kyllä veisi lasta tarhaan, ellei itsellä olisi masennusta tms.
Tai lapsella todettu jokin erityisen tuen tarve. Tosin epäilen, että ei niihinkään päiväkoti paras paikka ole.
Oikein kolahti eräs pikkuinen, joka on päiväkodissa. Suunnilleen lapsesi ikäinen, heillä pienempi kotona. Hän haluaa aina luettavan kirjaa, jossa perheeseen tulee vauva ja isompi lapsi jää sivuun. Hän leikkii melkein aina tuota kirjaa.
Tuskin lapsesi siitä kärsii, että ei ole kaveria, olethan sinä ja pieni sisarus kotona.
Pian sisaruksestakin jo seuraa.
...
Jos susta tuntuu siltä että lapsi voi paremmin kun on oman ikäistä seuraa niin soita kuntasi/kaupunkisi päivähoitotoimistoon ja ehdota vaikka pääsyä perhepäivähoitajalle osa-aikaiseksi.
Mulla 4v 6kk tytär on nyt mun äitiysloman ajan osa-aikaisena perhepäivähoidossa ja hän käy hoidossa 10 päivänä kuukaudessa. Yleensä hoitoaika on 8-15 joskus vähemmän. Tytär on innoissaan kun pääsee näkemään kavereita, mutta tulee toki mielellään myös kotiin. Aina ei itse jaksa eikä kerkeä keksiä vanhemmalle lapselle virikkeitä kun on vauva hoidettavana ja silloin on ihan hyväksi lapselle että hän niitä saa vaikka sitten siellä hoidossa. Eikä perhepäivähoito ole niin iso harppaus lapselle kuin päiväkoti. Jaksat itsekkin paremmin.
että lapsesi on yksinäinen? Se, että hän viihtyy leikeissään hyvin yksin ei tarkoita sitä. Jos hän ei leikkisi yksin, vaan olisi koko ajan sinussa kiinni ja hakemassa seuraa, niin se voisi viitata jo suurempaan seuran tarpeeseen. Yksin leikkiminen taas viittaa siihen, että hän viihtyy yksin. Kuten tuon ikäiset yleensä. Kavereiden tarve tuntuu monilla tulevan vasta reilusti yli kolmivuotiaana.
Ehkä lapsen äiti ja isi tietää ja tuntee lapsensa.. Sitä paitsi puhut ihan hölynpölyä..Jos lapsi on koko ajan äidissä kiinni kuin iilimato niin sehän on päinvastoin merkki esim eroahdistuksesta.
Luulen että ap tuntee lapsensa ja näkee että yksinleikkimisessä ja yksinäisyydessä on eroja.