Aloitimme seurustekun noin vuosi sitten.
Sen aikana on tapahtunut nöyryytystä kavereiden edessä, ilmaantunut "vanhoja naispuolisia kavereita" ketä ei ole nähnyt ja just nyt on pakko nähdä se vaikka omaa tyttöystävää olisi nähnyt kuin 2 päivää sitten ja tämä oli ainut yhteinen vapaa päivä.
Harrastus joka vie hänet koko päiväksi, ja kaverina nainen joka inspiroi.
Olen pyytänyt ja puhunut hänen kanssaan asiasta. Ilmoittaa aina että ei mitään hätää ollaan vain kvereita. Kysyn että missä minun huomioni on? Miksi et liiku minun kanssani? miksi huolehdit muista avokätisesti ja minun kanssa pitää vääntää kättä?
AIna ison riidan jälkeen menee 2 päivää kun hän käyttäytyy kuin kunnon mies. Ja sen jälkeen hän unohtaa minut kokonaan.
Hän sanoo että olen liian mustasukkainen ja tulee hulluksi.
En tiedä mitä tehdä.
Ajattelin,että jos koekilen sellaista että tukahdutan omat tunteet silloin kuin kiristää ja katson mihin tie vie?
Eikö se ole niin että siinä sitten huomaa?
Ideoita? Koska jos tosiaan olen vain liian mustasukkainen ja kuvittelen kaiken omassa päässäni ni haluan muuttua ja mennä hoitoon.
Sen aikana on tapahtunut nöyryytystä kavereiden edessä, ilmaantunut "vanhoja naispuolisia kavereita" ketä ei ole nähnyt ja just nyt on pakko nähdä se vaikka omaa tyttöystävää olisi nähnyt kuin 2 päivää sitten ja tämä oli ainut yhteinen vapaa päivä.
Harrastus joka vie hänet koko päiväksi, ja kaverina nainen joka inspiroi.
Olen pyytänyt ja puhunut hänen kanssaan asiasta. Ilmoittaa aina että ei mitään hätää ollaan vain kvereita. Kysyn että missä minun huomioni on? Miksi et liiku minun kanssani? miksi huolehdit muista avokätisesti ja minun kanssa pitää vääntää kättä?
AIna ison riidan jälkeen menee 2 päivää kun hän käyttäytyy kuin kunnon mies. Ja sen jälkeen hän unohtaa minut kokonaan.
Hän sanoo että olen liian mustasukkainen ja tulee hulluksi.
En tiedä mitä tehdä.
Ajattelin,että jos koekilen sellaista että tukahdutan omat tunteet silloin kuin kiristää ja katson mihin tie vie?
Eikö se ole niin että siinä sitten huomaa?
Ideoita? Koska jos tosiaan olen vain liian mustasukkainen ja kuvittelen kaiken omassa päässäni ni haluan muuttua ja mennä hoitoon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep tunteettomuus eli apatia auttaa kaikkiin vaivoihin. Olisikin joku nappi päässä josta painaa tunteet off asentoon.
Toinen vaihtoehto on koittaa toimia päinvastoin kuin yleensä toimisi ahdistavissa tai ikävissä tilanteissa. Ei yhtään sen helpompaa ja vaatii harjoittelua.
Eli meikäläinen kun saa mustiskohtauksen juoksee karkuun. Pitäis siis mennä vaan siihen tilanteeseen?
Saan mustiskohtauksia ainoastaan silloin kun mies vetää lärvit ja muuttuu "vieraaksi" alfaurokseksi.
En ole mustasukkainen arjessa varsinaisesti muista kuin pornotähdistä.
Ärsyttävää kun mies kiinnittää huomiota enemmän heidän vartaloihin kuin minun.
En tiedä onko se mustasukkaisuutta vai vain jokin loukkaantumisen tunne. Ahdistava kuitenkin.
Mies sanoi joskus että baarissa kun muut naiset häntä piirittää ja hän itse tavalla tai toisella minua loukkaa menisin heti sanomaan hänelle että nyt kotio enkä lähtisi pois.
Mies ei kuulemma itse tajua???
Joo kerran kun yritin niin mies hätisti minut pois ja siitä vasta loukkaannunkin.
Sitä paitsi en mä haluaisi kotio vaan oman mieheni olemaan minun kanssani.
Olen sitten muutaman kerran mennyt ottamaan kädestä ja seisomaan viereen kun miehellä on ollut naisia ympärillä. Riippuu kännin asteesta miten hän siihen reagoi. Jos on sopivissa niin antaa kyllä huomiota roppakaupalla mutta jos on liikaa maistissa on edelleen minun parempi lähteä kotiin odottelemaan. Etten ahdistuisi liikaa sen sekoiluista.
Siitä seuraa kyllä monen päivän keskustelut ja miehen nöyrä katumus.
En tiedä kauanko vielä jaksan välittää ja tuntea mustasukkaisuutta?
Mies on tullut vastaan kuitenkin ja lopettanut kirkkaiden juomisen kokonaan että ei kontrolli karkaisi liikaa. Hän on myös vältellyt minun kanssani liikkumista iltaelämässä ja se ei todellakaan ole sitä mitä minä olisin halunnut. Ikävää että meidän suhde on menossa siihet että ei voida yhdessä liikkua ulkona. Sitä minä juurikin olisin halunnut hänen kanssaan tehdä.
Nyt kuulkaas naikkoset.. Mustasukkaisuus on ihan tervettä kunhan se ei mene yli. Eli minä olen sairas. Seurustelin puoli vuotta samankaltaisessa suhteessa mitä te juuri kirjotitte. Entinen mieheni ystävystyi naispuolisen työkaverin kanssa liian hyvin, kutsui minua hulluksi ja liian mustasukkaiseksi, tuli aina muka vastaan ettei joisi enää kirkkaita mutta oli kuitenkin hirveässä humalassa aina, jossain vaiheessa lupasi lopettaa juomisen mutta siltikin joi, humala tilassa ja riidellessämme haukkui minua rumilla sanoilla. Tulin siihen tulokseen että tämä mies ei minun monien antamieni mahdollisuuksien jälkeen tajunnut kuinka käyttäytyä joten ovesta vaan pihalle.
Sitten PAM, se tuli kuin seinä vastaan, eihän tämä mies voi olla minun arvoiseni. En minä halua että saan tälläistä kohtelua, haluan tuntea itseni halutuksi vaikka seurustelumme olisikin kestänyt jonkin aikaa. Haluan saaha huomioni ja haluan että koko maailma näkee kuinka me rakastamme toisiamme.
Tätä en tuossa suhteessa saanut, en mitään muuta kuin ikävät muistot. Sanonpa vaan että toivon teillekin valaistumista, te olette varmasti hienoja naisia ja ansaitsette tulla rakastetuksi, eikä teidän tule todellakaan kuvitella muiden naisten olevan uhkana teille.
Että PAM:ia odotellessa ! Kaikkea hyvää teille !
peilin eteen...........
aseta omat rajat ja jos toinen ei niihin sovi, etsi uusi!!!!!!!!!!!!!
t. 40 vuotta yrittänyt