Hei kaikki vaimot ja äidit!!
olisin halunnut tiedustella onko kellään muulla samanlaista miehensä kanssa kuin meillä.
Mieheni ei kuulemma osaa lohduttaa minua tai ei tiedä miten pitäisi lohduttaa olen monesti jäänyt yksin itkemään siis jos minua on surettanut jokin asia kun mies ei ole kuulemma uskaltanutkaan yrittää lohduttaa en tiedä mitä hän pelkää?? Ja onko teidän muitten miehet tuppisuita siis sillalailla että tunteista ei paljo puhuta kotona mua ärsyttä kun ei voi puhua siis ei mistään!!!! Toivottavasti joku vastaa! :)
olisin halunnut tiedustella onko kellään muulla samanlaista miehensä kanssa kuin meillä.
Mieheni ei kuulemma osaa lohduttaa minua tai ei tiedä miten pitäisi lohduttaa olen monesti jäänyt yksin itkemään siis jos minua on surettanut jokin asia kun mies ei ole kuulemma uskaltanutkaan yrittää lohduttaa en tiedä mitä hän pelkää?? Ja onko teidän muitten miehet tuppisuita siis sillalailla että tunteista ei paljo puhuta kotona mua ärsyttä kun ei voi puhua siis ei mistään!!!! Toivottavasti joku vastaa! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun avopuoliso kans kerran sano, ettei uskalla ja tiedä, miten lohduttaa. Pelkäs että suutun vaan enemmän. Kerroin ihan suoraan, miten haluan sen lohduttavan mua. Halaavan ja pitelevän sylissä ja silittelevän selkääni. Kerroin kaipaavani juuri sitä silloin kun mun on paha olla.
(ja muulloinkin tietty)
Ainakin meillä se auttoi, kun mä aukasin suuni ja kerroin. Nykyään ei ole enää tuota ongelmaa meillä.
Puhumaan olen saanut sen kärsivällisyydellä ja kuuntelemalla, en painostamalla puhumaan. Kysyin mitä se ajatteli ja miltä siltä tuntui ja se kertoi.
Suhteemme alussa minä aina kyselin poikaystävältäni (nykyiseltä aviomieheltäni) kaikenlaista esim, miten minun tulisi käyttäytyä, kun hän suutahtaa tms. Myöhemmin mieheni alkoi kysellä samoja asioita minulta...mitä tehdä, kun suutun, mitä tehdä, kun paha mieli ja kerroin hänelle. Tiedän nyt tasan tarkkaan, että mieheni pitää jättää rauhaan, jos jostain on riitaa tullut ja mennä vasta parin tunnin päästä halailemaan ja suukottelemaan...minua taas pitää halia heti, että paha olo ja mieli katoaa.
Meillä mies alkoi puhua, kun itse "jankutin" tunteistani...Kyllä se siitä :)
olen meinaan nyt neljä vuotta jankuttanut mutta muutosta ei tapahdu... tekisi jo mieli luovuttaa.
...Kuulostaa tutulta. Älkää luovuttako! vaikka siltä tuntuu. Luuletko että olet tehnyt kaikkesi?
Ihmis-suhteet ovat maailman vaikeimpia juttuja.
Vuosi sitten olin aivan epätoivoinen ja masentunut, jota oli jakunut monta vuotta. Ehkä syitä oli monia, mutta sitä helposti syyttää kaikkea kumppaniaan. Itselläni on nyt hyvä olo ja Rakkaani yhä vierelläni :)
Jankuttaminen saattaa vain loitontaa.
Neuvolasta saa apua ja osoitteita minne voi ottaa yhteyttä. parisuhdekursseja on, eikä tarvitse olla mitään huume ja alkoholiongelmainen että apua saa. Jaksamista ja valopilkun löytämistä sinulle! :)
kyllä se vika taitaa olla oman pään sisällä enimmäkseen . mutta mistä tiedän rakastanko tuota miestä?
Tämä ilmiö taitaa olla aika yleinen,
me mieheni kanssa ollaan puhuttu ja puhuttu asiasta.
Muistan kyllä miltä tuntui kun itkua väänsin ja mies pakeni paikalta.... tuntui tosi pahalta.
Minusta tuntui, että hän hylkäsi minut silloin kun minulla oli paha olla.
Mies taas sanoo, ettei tiedä mitä tehdä, hän koki minun itkuni häntä itseään kohtaan kohdistettuna syytöksenä. Niinkuin minä olisin syyllistänyt häntä omalla itkullani....asiahan ei ole niin ollenkaan. Kuinka usein meillä naisilla on niitä " itkupäiviä " :)))
Eikä siihen aina suurta syytä tarvita.
Samahan se on kun mies " lukkiutuu " ja tavallaan pakenee paikalta.
Minä ainakin oman naiskaavani mukaan olin menossa lohduttamaan ja juttu senkun paheni. Nykyään annan miehen olla...hän tulee takaisin kun on saanut asiat mietittyä.
Meillä on ollut onni matkassa siinä mielessä, että olemme osanneet puhua asioista ja sillä tavalla oppineet ymmärtämään toisiamme.
Siihen tarvitaan vaan molempien tahto...aikaisemmassa liitossa nämä asiat eivät toimineet ollenkaan.
Aurinkoista Naistenpäivää!
Kysyisin sellaisten miesten puolisoilta, joiden miehet ovat sellaisia kovia puhumaan, että puhuvatko he sitten teidän vaimojen kanssa tärkeistä asioista? Vai onko se huono parisuhteen hoitotaito vain noiden "jokapaikan tuppisuiden" ominaisuus??
pyysit vastailemaan, jos jollakin muulla on samanlaista kun Teidän parisuhteessanne...jos yhtään lohduttaa tuo taitaa olla suurimman osan suomen miesten ongelma.Meidän perheessä se lähtee jo omasta isästäni, sillä äitini joskus sanoo, ettei isä osaa halata tai ilmaista tunteitaan ja oma mieheni ei myöskään tule vapaaehtoisesti "halimaan". Olemme äitini kanssa samaa mieltä siitä, että tunteiden näyttämistä VOI ja PITÄÄ harjoitella jos sitä ei ns. osaa, vaikkakin useimmilla se on vain laiskuudesta kiinni ja siitä, ettei tällaisten ihmisten omassa perheessä tunteiden näyttäminen tai pusut ja halit ole olleet niinkään tärkeitä.
Heippa! Meillä taas on vähän päinvastoin. Kun olen pahalla tuulella tai suorastaan ärsyyntynyt jostain, tulisi mies mielellään halaamaan ja lohduttamaan. Minusta taas silloin tuntuu, että en saisi olla pahalla tuulella, vaan minun pitäisi rauhoittua siinä ja heti. Jos saan purkaa alkuun vähän paineita ulos, niin sen jälkeen halaaminenkin onnistuu. Muuten se halaaminen tuntuu ihan hirmu pahalta ja tukahduttavalta.
Kai nämä vähän puolin ja toisin on kotikasvatuksen peruja. Meillä kotona mielen osoittaminen ei ollut kovin suotavaa, joskaan ei täysin kiellettyäkään. Äiti ei ole koskaan itkenyt nähteni, enkä minäkään mieheni nähden kun kerran tai kaksi, vaikka yhdessä ollaan oltu yhdeksän vuotta. Miehen äiti liikuttuu taas hyvin herkästi ja se on heillä aivan luonnollista. Tavallaan vähän kadehdinkin sitä.