yksinhuoltajuus vaikka parisuhteessa lapsen isän kanssa?

Lähes poikkeuksetta yhteishuoltajuudesta huolimatta. Lapset jäävät äidille. Lastenvalvojan luona päätetään tapaamisista sekä tapaamisten kestoista lasten isän kanssa.

Kun juttuasi luin tuli väkisinkin mieleen olisiko lapsen hankinta kannattanut jättää ihan kokonaan suunnitelmista. Ei kuulosta kovinkaan terveeltä suhteelta taikka tasapainoiselta ajatellen lapsen kasvua ja kehitystä, perheessä jossa neuvotellaan jo ennen syntymää kuka sitten saa ja kuka ei. Avioehdon ymmärrän, mutta tämä menee kyllä täysin yli...

ei taida mies tietää,millaisen typeryksen kanssa on lapsen tehnyt.

yksinhuoltaja, jos et ole naimisissa lapsesi isän kanssa. Vain avioliitossa aviomiehellä on sama oikeus lapseen kuin vaimollakin.

Jos avoliitossa (tai muussa seurustelusuhteessa) oleva pariskunta haluaa yhteishuollon, sitä on erikseen haettava tuomioistuimelta. Siis, jos sinä et halua yhteishuoltoa, ei sitä myönnetä, vaikka lapsen isä sitä yksinään hakisikin. Laki lähtee siitä, että au-äiti on yksinhuoltaja.

Jos avioidutte, lapsensa tunnustanut mies saa automaattisesti yhteishuoltajuuden. Sanot vain miehelle, että hän saa huoltajuude sittenn, kun avioidutte. On viisasta olla myöntämättä yhteishuoltoa. Onnittelen sinua viisaan päätöksen johdosta!

http://www.helistin.fi/keskustelu/ on palsta, jossa on asiallista keskustelua.

Kun menette vahvistamaan isyyden sosiaalitoimeen lapsen synnyttyä, kerrot että haluat pitää yksinhuoltajuuden.

siinä pisteessä jo vaikkei lapsi ole edes vielä syntynyt?
En ymmärrä miksi hankitte edes lasta jos pohditaan eroa jo nyt?

Ja millä oikeudella sinä saisit jo nyt turvata selustas, miksei isällä olisi oikeus taistella lastaan yhtä paljon kuin sinä? Mistäs tiedät että hän olisi siinä tilanteessa yhtään sen huonompi isä kuin sinä äiti?

Hyi helvetti, ihan kun puhuisit omaisuuden jaosta, tavarasta minkä haluat pitää olkoon sitten isä kuinka hyvä isä vaan.

Häpeäisit!

Minulla oli samanlaisia ajatuksia raskauden aikana kuin sinullakin mutta en kuunnellut sisäistä ääntä, vaan uskoin pilvilinnoihin ja katselin tulevaisuuteen vaaleanpunaisten lasien läpi - jossain kuitenkin kuiskutteli Epäilys. Sain maksaa tyhmyydestä ja luottamuksesta kalliin hinnan vuosia myöhemmin huoltajuusoikeudenkäyntien muodossa.

Teet fiksusti kun pidät ohjakset itselläsi. Jos mies haluaa olla isä, hän on sitä joka tapauksessa. Älä vähättele miehesi vanhempien asennetta jos aavistelet, että heistä on harmia. Älä paina tuntemuksia villasella, koska ei ne tuntemukset tyhjästä pomppaa mieleen mutta älä suurentelekaan niitä, ota ne vain huomioon.

Olet yksinhuoltaja kun lapsi syntyy, koska lapsi ei synny avioliitossa. Isyydenvahvistamistilaisuudessa lastenvalvojan luona papereihin merkitään huoltajuus, joten soitapa lastenvalvojalta ja kysy jo etukäteen miten asia hoidetaan käytännössä. Älä mainitse appivanhemmista mitään (koska se vaikuttaa kuulijasta omituiselta), mutta voit vihjaista, että jos menette naimisiin, yksinhuoltajuus muuttuu silloin yhteishuoltajuudeksi. Älä ole kuitenkaan niin sinisilmäinen, että kuvittelisit naimisiinmenon tekevän tilannettanne autuaammaksi, koska sillä ei tänä päivänä ole mitään merkitystä, koska avopari on keskenään jurirdisesti täysin samassa asemassa kuin aviossa olevakin.

Tuskinpa keskinäisillä sopimuksilla on paljonkaan painoa oikeudessa, joten suosittelisin sinua tekemään paperit lastenvalvojalla joka toimittaa sopimuksen käräjäokeuden vahvistettavaksi.

Jos eroatte, isällä on sinun yksinhuoltajuudesta huolimatta ihan normaali tapaamisoikeus lapseen. Siitä ja elatuksesta sovitte JOS eroatte, ja sekin on hyvä vahvistuttaa lastenvalvojalla.

Hienoa, jos mies on kanssasi samaa mieltä ja suostuvainen yksinhuoltajuuteesi, joten luulisi hänen olevan suostuvainen sen myös virallisesti allekirjoittamaan lastenvalvojan toimistossa, jos hänellä taas oli vilppi mielessä, hän hermostuu tahtosi virallistamisesta.

Taloudellisilla seikoilla ei ole merkitystä kun oikeus punnitsee riitaisessa erotilanteessa lapselle lähihuoltajaa, vaan vaa'ssa painaa se, kumpi on hoitanut lasta enemmän ja kummalla on paremmat mahdollisuudet ja ominaisuudet olla lähinä.

Kyllä, avoliitossa voit olla lapsen yksinhuoltaja.

Jos ennen lapsen syntymää teille syntyy asiasta erimielisyyttä, siirrä osoitteesi vaikka vanhempiesi luokse kunnes lapsi on syntynyt niin silloin yksinhuoltajuutesi on varma, koska lapsi ei ole syntynyt avoliitossa. Parin kuukauden kuluttua siirrät kirjat takaisin "kotiin". (Tästä neuvosta tietyt palstan lukijat menettävät malttinsa, mutta hälläväliä, nyt on kyse sinusta ja lapsesta.)


Tässä hieman luettavaa sinulle:
http://www.neolex.se/index.php?option=com_content&view=article&id=47&Itemid=85&lang=fi

Ja mielenkiintoinen blogi-teksti:
http://mietteita.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/22/vapaan-rakkauden-loppu/

Lähes kaikissa kirjoituksissa on tullut selväksi se, että avoliitossa syntyneen lapsen huoltaja on äiti. Näin siihen asti kunnes isyyden tunnustus tehdään, jolloin voidaan tehdä yhteishuoltosopimus tai olla tekemättä. Ja elämä jatkuu.

Vaikka nyt tekisitte millaisen paperin tahansa, ei sillä mahdollisessa erotilanteessa ole yhtään mitään merkitystä. Jos lapsen isä silloin haluaa yhteishuoltajuuden, hän hyvin suurella todennäköisyydellä sen saa. Tai jos hän haluaa lähihuoltajaksi, hänellä on mahdollisuus hakea sitä oikeuden kautta. Erotilanteessa katsotaan lapsen etua, ei vanhempien etua. Varsinkin erossa (ja eron jälkeenkin) vanhemmat itse yleensä ovat jonkinverran huonossa hapessa itse arvioimaan nimenomaan lapsen etua ja omaa huoltajuuttaan - alkutilanteessa liian usein tarve on vain lyödä toista. Sitä varten onkin luotu systeemi, jossa ulkopuoliset puolueettomat eron jälkeen arvioivat huoltajuuden sopivuuden.

Monissa puheissa täällä viitataan, että äiti saa päättää. Mutta tunnustetun lapsen isällä on aina mahdollisuus hakea esim yhteis- tai yksinhuoltoa oikeuden kautta, siihen ei äidin lupaa tarvita. Isä voi myös vaatia isyyttä tunnistettavaksi, vaikka äiti sitä vastustelisikin. Edelleen kysymys ON LAPSEN OIKEUKSISTA, ei vanhempien oikeuksista eikä edusta!