Hei vaan kaikki palstalle eksyneet yksinäiset! Se on lyhyt kesä nyt kauneimmillaan.
Kesäkuussa kuulin radiouutisista kun "jonkun mielenterveysliiton" tms. vetäjä Pekka Sauri oli huolissaan kesäksi supistettavista mielentervespalveluista. Uutisessa kerrottiin, että koulujen ja työpaikkojen lomat lisäävät ihmisten yksinäisyyttä. Yksinäisyys saattaa siis ymmärtääkseni lisätä mm. masennusta ja ahdistuneisuutta. Mutta eihän mielenterveyspalvelut tietenkään ole ratkaisu yksinäisyyteen. Kuitenkin sieltä voi saada apua pahaan oloon, ainakin masennuslääkettä. Tosin niitä saa helposti myös yleislääkäriltäkin.
Kyllähän minäkin edelleen olen hyvin yksinäinen mies, ei siitä pääse mihinkään. Lisäksi kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Tämän kaiken lisäksi kärsin voimakkaasta sosiaalisesta pelosta.
Löysin kuitenkin "ystävän", eli tutun venlafaksiinin. Sitä oli pakko pyytää, kun sosiaalinen pelko alkoi rajoittaa menemisiä ja ahdistus jyllätä. Tuon lääkeaineen pakkausselosteessa lukee, että valmistetta voi käyttää myös, jos tuntee olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena. Sehän se on aina ollut ongelmani. Ei kuitenkaan ole annettu mitään lausuntoa paranoidisista oireista, vaan sosiaalisen pelon yhteydessä nousee esiin voimakas nähdyksi tulemisen pelko.
Minun on vaikea tajuta sitä, miten yksi venlafaksiini-niminen apuaine voi auttaa niin hyvin oireisiini. Se tekee minusta luullakseni melkein normaalin, terveen ihmisen. Tietenkin pelkoni ovat epäterveitä. Uskon pelkojeni olevan peräisin huonosta itseluottamuksesta. En ehkä sittenkään tunne itseäni riittävästi. En kai uskalla nähdä vahvuuksiani, vaan näen itseni heikkouksien kautta.
Tuollakin lääkeaineella on tietenkin sivuvaikutuksia. Välillä se meinaa nostaa jaksamista hieman liikaakin ja pupillitkin laajenevat.
Itse asiassa en koe nyt yksinäisyyttä kovinkaan vaikeaksi ongelmaksi. Vaikka olen yksin, pystyn nauttimaan monista asioista. Nostaisin tärkeimmäksi asiaksi tästä kesästä nauttimisen. Käyn joka ilta parin kolmen tunnin kävelylenkillä, nauttien lyhyestä kesästä. Aina ei vauhdin tarvitse olla hypomaaninen, vaan välillä voi hidastella ja fiilistellä nauttinen kaikilla aisteilla. Tärkeintä on hyvä pössis, eli siis että mieli on iloinen ja valoisa. On tärkeää ettei vaivu synkistelyyn, vaikka on yksinäinen, estynyt ja ilman seurustelukumppania/omaa perhettä jäänyt mies.
Suurin ongelmani tietenkin on estynyt ja rajoittunut olemus, josta seuraa myös yksinäisyys. Ja vaikeus liittyä muihin vaikean itsetarkkailun vuoksi.
Mutta tänään on tiedossa taas hieno ilta. Kuuntelen illalla varmaan pitkällä kävelyllä välillä lintujen laulua ja välillä Puhelinlangat laulaa -ohjelmaa.
Tsemppiä kaikille yksinäisyydestä kärsiville! Joukossa on varmasti myös rohkeita yksilöitä. Ottakaa rohkeasti kontaktia uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin!
Kesäkuussa kuulin radiouutisista kun "jonkun mielenterveysliiton" tms. vetäjä Pekka Sauri oli huolissaan kesäksi supistettavista mielentervespalveluista. Uutisessa kerrottiin, että koulujen ja työpaikkojen lomat lisäävät ihmisten yksinäisyyttä. Yksinäisyys saattaa siis ymmärtääkseni lisätä mm. masennusta ja ahdistuneisuutta. Mutta eihän mielenterveyspalvelut tietenkään ole ratkaisu yksinäisyyteen. Kuitenkin sieltä voi saada apua pahaan oloon, ainakin masennuslääkettä. Tosin niitä saa helposti myös yleislääkäriltäkin.
Kyllähän minäkin edelleen olen hyvin yksinäinen mies, ei siitä pääse mihinkään. Lisäksi kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Tämän kaiken lisäksi kärsin voimakkaasta sosiaalisesta pelosta.
Löysin kuitenkin "ystävän", eli tutun venlafaksiinin. Sitä oli pakko pyytää, kun sosiaalinen pelko alkoi rajoittaa menemisiä ja ahdistus jyllätä. Tuon lääkeaineen pakkausselosteessa lukee, että valmistetta voi käyttää myös, jos tuntee olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena. Sehän se on aina ollut ongelmani. Ei kuitenkaan ole annettu mitään lausuntoa paranoidisista oireista, vaan sosiaalisen pelon yhteydessä nousee esiin voimakas nähdyksi tulemisen pelko.
Minun on vaikea tajuta sitä, miten yksi venlafaksiini-niminen apuaine voi auttaa niin hyvin oireisiini. Se tekee minusta luullakseni melkein normaalin, terveen ihmisen. Tietenkin pelkoni ovat epäterveitä. Uskon pelkojeni olevan peräisin huonosta itseluottamuksesta. En ehkä sittenkään tunne itseäni riittävästi. En kai uskalla nähdä vahvuuksiani, vaan näen itseni heikkouksien kautta.
Tuollakin lääkeaineella on tietenkin sivuvaikutuksia. Välillä se meinaa nostaa jaksamista hieman liikaakin ja pupillitkin laajenevat.
Itse asiassa en koe nyt yksinäisyyttä kovinkaan vaikeaksi ongelmaksi. Vaikka olen yksin, pystyn nauttimaan monista asioista. Nostaisin tärkeimmäksi asiaksi tästä kesästä nauttimisen. Käyn joka ilta parin kolmen tunnin kävelylenkillä, nauttien lyhyestä kesästä. Aina ei vauhdin tarvitse olla hypomaaninen, vaan välillä voi hidastella ja fiilistellä nauttinen kaikilla aisteilla. Tärkeintä on hyvä pössis, eli siis että mieli on iloinen ja valoisa. On tärkeää ettei vaivu synkistelyyn, vaikka on yksinäinen, estynyt ja ilman seurustelukumppania/omaa perhettä jäänyt mies.
Suurin ongelmani tietenkin on estynyt ja rajoittunut olemus, josta seuraa myös yksinäisyys. Ja vaikeus liittyä muihin vaikean itsetarkkailun vuoksi.
Mutta tänään on tiedossa taas hieno ilta. Kuuntelen illalla varmaan pitkällä kävelyllä välillä lintujen laulua ja välillä Puhelinlangat laulaa -ohjelmaa.
Tsemppiä kaikille yksinäisyydestä kärsiville! Joukossa on varmasti myös rohkeita yksilöitä. Ottakaa rohkeasti kontaktia uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heinäkuu parhaimmillaan ja kesä kukkii! Autenttiseen elämääni kuuluu pelkkää hyvää, vaikka viikonloppuisin haluan olla yksin. Suomessa kun tuo elintaso on niin korkea, että kenelläkään ei ole vaivalloista saada itselleen mahtava ja loputtoman erinomainen elämä. Ymmärrän hyvin tuota sun "pössismaniaa", koska se on minustakin parasta elämässä. Olen vain niin rajoittunut, että kaipaan yksinoloa enkä tiedä haluanko olla yksin vai seurassa. Mahdollisuuksia on kaikenlaiseen, mutta koska olen neuroottinen maanikko, niin joskus kohtalon ovi paukahtaa kiinni lopullisesti. Odotan syksyä INNOLLA ja en voi kuvitellakaan kuinka siistiä elämä on silloin. Ainut mitä kadun elämässäni on se, että olen kamala kontrollifriikki ja vittuuntunut mulkku. Kaikki huomio pitää olla mulla ja en ymmärrä aina harmitonta leikkiä, vaan suutun kun olen tosikko.
En ole ansainnut edes 10% siitä mitä olen elämältäni saanut, mutta kukkii se ruusu linnanraunioissakin xD
Uusi pasifistipropagansapaska kirja on tulossa Heinäkuussa tai Elokuussa. En malta olla näyttämättä sitä työkavereille ja ryhmäläisilleni. Jos vain en olisi tälläinen laiska paska, saisin elämältä enemmän.
En koe olevani yksinäinen tai mitenkään poikkeava. Olen vain hemmoteltu herrantutteli.
Nainen on elämässä tärkeä miehelle. Kyllä jaksan miespuolisia kavereitani katella jonkin aikaa, mutta he ovat liian samanlaisia kuin minä. Kaipaan jännittäviä ja kauniita isorintaisia naisia. Nainen kun olisi elämässä niin olisi enemmän jännitystä. Yleensä naisen takia mies punnertaa elämässä menestyksekkäästi yli esteiden. Mulla on tukihenkilö, jonka läsnäolo mun elämässä on erittäin tärkeä, ja hyödyllinen. Nainen kun on jännittävä, suomalainen nainen hiukan "tuittupäinen" eli oikukas. Mulle tulee kusiset paikat jos en suostu kaikkiin mulle järjestettyihin tapahtumiin.
Minäkin haluan venlafaksiinia vai mikä se nyt oli. Kuulostaa suorastaan unelmalta. Tunnen olevani tarkkailun alla AINA kun astun kotiovesta ulos. Hun vien roskapussin tai kävelen pihan poikki autolle olen varma, että jossain ikkunassa/parvekkeella joku varmasti hengailee ja näkee minut. Viimeksi kun kävelin kaupungilla keskityin oikeastaan vain siihen, että minut nähdään, tunne oli voimakkaampi kuin ennen johtuen varmaan siitä, etten ole pitkään aikaan siellä kävellyt. Suorastaan huimasi. Minäkin haluan pumpata itseni täyteen rauhoittavia nyt heti.
paranoidisellakin voi olla oikeita vihollisia :D
Kas vaan, ilmestyt takaisin palstalle. Miten sulla on mennyt? Vai tarkoittiko tuo kirjoitus että olet joutunut lisäämään lääkkeiden käyttöä?
Oletko saanut kesätöitä vai et ja onko edes ne kaverit säilyneet?