Olimme parhaita ystäviä pari vuotta sitten, kunnes hänen käytöksensä muuttui täysin aivan yhtäkkiä! Nykyisin hän syö lääkkeitä ja käy erilaisissa hoidoissa. Olen pyrkinyt tukemaan häntä parhaani mukaan, sillä minä en aio olla se, joka hänet hylkää (kuten moni on jo tehnyt).
Kuitenkin minunkin pinna alkaa palaa, enkä jaksa enää vastailla hänen puheluihinsa (hän soittaa ainakin 10 kertaa päivässä ja se menee jo mielestäni ahdisteluksi) Sitten hän saattaa soittaa poikaystävälleni ja muille ystävilleni kysyäkseen missä olen ja hänellä saattaa olla vain sellaista asiaa, että hän varmistaa, että tulenko varmasti tapaamaan häntä ensi viikon tiistaina esimerkiksi. Muutenkin hän käyttäytyy TODELLA rasittavasti (tekee kaiken hirveällä kiireellä, saattaa jäädä potkimaan maata 10 minuutiksi ilman mitään syytä, availee ovia kyynärpäällään tai jaloillaan, pesee käsiään jatkuvasti, varmistaa jopa minulta, että onko esimerkiksi muki varmasti puhdas ja koko ajan paniikinomainen kiire tehdä jotain).
Tiedän, että hän ei voi asialleen mitään, mutta mitä minun pitäisi tehdä, että hän lopettaisi minun AHDISTELUNI!? Hänellä on kyllä muitakin kavereita, joihin on tutustunut esim. hoitojen yhteydessä jne. Minä olen kuitenkin se, jota hän pommittaa monta kertaa päivässä eikä hän ymmärrä, että minulla on muitakin kuin hän. Olen hänelle sanonut monesti, että teen jotain muuta, en voi puhua, en ehdi nyt jne. Mutta se vain ei tehoa. Sanon vaikka hänelle, että soitan hänelle tunnin kuluttua, mutta hän soittaa kuitenkin vartin päästä minulle taas. Vastaamatta jättö tai puhelimen sulkeminen aiheuttaa sen, että hän soittaa muille kavereilleni ja jopa äidilleni, että missä olen, kun minua ei tavoita, että vastasin hänelle vartti sitten, mutta miksi en enää ym.
Jos teillä on vastaavia "ongelmia" ja olette päässyt eroon tms. Niin kertokaa ihmeessä. Tai jos sinä sairastat tämän kaltaista pakko-oireiden häiriötä ja jos sinulla on tietoa, niin mikä tällaisen asian aiheuttaa / saa loppumaan tai edes vähenemään?
Kuitenkin minunkin pinna alkaa palaa, enkä jaksa enää vastailla hänen puheluihinsa (hän soittaa ainakin 10 kertaa päivässä ja se menee jo mielestäni ahdisteluksi) Sitten hän saattaa soittaa poikaystävälleni ja muille ystävilleni kysyäkseen missä olen ja hänellä saattaa olla vain sellaista asiaa, että hän varmistaa, että tulenko varmasti tapaamaan häntä ensi viikon tiistaina esimerkiksi. Muutenkin hän käyttäytyy TODELLA rasittavasti (tekee kaiken hirveällä kiireellä, saattaa jäädä potkimaan maata 10 minuutiksi ilman mitään syytä, availee ovia kyynärpäällään tai jaloillaan, pesee käsiään jatkuvasti, varmistaa jopa minulta, että onko esimerkiksi muki varmasti puhdas ja koko ajan paniikinomainen kiire tehdä jotain).
Tiedän, että hän ei voi asialleen mitään, mutta mitä minun pitäisi tehdä, että hän lopettaisi minun AHDISTELUNI!? Hänellä on kyllä muitakin kavereita, joihin on tutustunut esim. hoitojen yhteydessä jne. Minä olen kuitenkin se, jota hän pommittaa monta kertaa päivässä eikä hän ymmärrä, että minulla on muitakin kuin hän. Olen hänelle sanonut monesti, että teen jotain muuta, en voi puhua, en ehdi nyt jne. Mutta se vain ei tehoa. Sanon vaikka hänelle, että soitan hänelle tunnin kuluttua, mutta hän soittaa kuitenkin vartin päästä minulle taas. Vastaamatta jättö tai puhelimen sulkeminen aiheuttaa sen, että hän soittaa muille kavereilleni ja jopa äidilleni, että missä olen, kun minua ei tavoita, että vastasin hänelle vartti sitten, mutta miksi en enää ym.
Jos teillä on vastaavia "ongelmia" ja olette päässyt eroon tms. Niin kertokaa ihmeessä. Tai jos sinä sairastat tämän kaltaista pakko-oireiden häiriötä ja jos sinulla on tietoa, niin mikä tällaisen asian aiheuttaa / saa loppumaan tai edes vähenemään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
.. Niin ja vaikka viestini sävy saattaa olla hieman negatiivinen tai jopa loukkaava, niin tarkoitukseni ei ole loukata ketään tai "pilkata" sairautta. Minulla vaan on mennyt hermot ystävääni ja haluaisin saada hänet ymmärtämään, että se pakonomainen soittelu ei hyödytä mitään. Ja vielä sellainen lisäys, että kaikki muut hänen oireensa vaihtuvat jatkuvasti paitsi juuri tämä soittelu ja se siis on aina kohdistunut vain minuun.
Tee tai sovi ehdottomat rajat milloin olet käytettävissä esim puhelujen osalta.Sano että muut soitot myös ystävillesi ovat häirintää ja ne on loputtava! Minä olen jotunut vastaavista asioista sopimaan psyykkistä sairautta potevan veljeni kanssa ja hän sopeutui siihen että Minä soitan tai hän soittaa kerran viikossa kuulumiset! Muut perheejäsenet hän jättää rauhaan..kuten lapseni ja puolisoni.Puhelinterrorismi loppui selkeän rajauksen jälkeen.Toki poikkeustilanteessa saa soittaa mutta niistäkin olen sopinut/vakava sairatsuminen,omaisen kuolema yms)
hänen vahvin oljenkortensa. Hän turvautuu/takertuu sinuun, kenties juuri syystä, että hän luottaa sinuun. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla tukiverkostoa, toki enemmän kuin yksi henkilö, ettei käy liian rasittavaksi.
Ehkä voisit jutella ystäväsi kanssa, oikein kunnolla, ja samalla sopia näistä puheluista jne.. Voithan selittää hienotunteisesti, ettet ehdi monia kertoja päivässä keskustella, kun on muutakin elämää.
Kiitos vastauksista :)
Tämäkin rupeaa menemään niin yli, että hän soittelee minulle useaan kertaan töihin, vaikka hän tietää että olen töissä. Hän varmasti vain varmistaa, että olenko VARMASTI töissä! Onneksi pidän puhelinta töissä äänettömällä. Minun pitäisi kyllä tosissani keskustella hänen kanssaan, mutta en usko täysin, että siitä olisi mitään apua. Olen nimittäin hänelle huomauttanut joistakin asioista, mutta hän ei ota huomautuksia kuuleviin korviin vaan jatkaa ilmeisesti siksi, että saa lievennettyä jotain ahdistustaan.
Minun käyttäytyminen ei mennyt todellakaan noin paljon yli kuin ystäväsi. Silti ystäväni katkaisivat välini minuun. Nyt lääkityksen alkamisen jälkeen tosi ystävät ovat palanneet. Kyllä se tuntui loukkaavalta, se ilkeys, jolla tavalla ilkeimmät ystäväni katkaisivat välinsä minuun.
Kyllä minä silti ymmärrän sinua hyvin, onhan se raskasta. Mites teillä muilla, onko teidän läheiset ja ystävät olleet ystävällisiä teille kaikesta huolimatta?
ettei maapallolla ole käytännössä mitään tervettä,ihmiskunta on sairasta sekä eläinkunta ja kasvisto ym. luonto.Joten alan suurimpien auktoriteettien mukaan on turhaa terveestä puhuaakkaan näinnollen.Se on lähinnä hallusinaatiota.Sairauksissa taas on varmaan tasoeroja.Naisia on ollut maassamme perinteisesti mielisairaaloissa enemmän kuin miehiä.Jakomielitauti ei ole mikään jakoavaimella helpottuva taudinkuva,vaan pitkäjännitteinen ja hienosäätöinen hoitojen yhdistelmä voi nostattaa hieman olotilaa pidemmäksi aikaa taikka lyhyemmäksi monesta seikasta johtuen.NS.sairaat on eroiteltu vähemmän sairaista myös talouspoliittisistä syistä.Emmehän voi kaikki laitoksissa istua odottamassa jotain ihmeparannusta taivaalta.Olisi myös hyvä tutkia esim. henkilökuntien terveys eri henkisissä laitoksissa vaikka kerran vuodessa,kuten he tutkituttavat fyysisen kuntonsa.Nämä väliajat,voivat kaikessa rauhassa kumarrella toisiaan,mitä töiltänsä ehtivät.Ellei ole minkäänlaista silmälläpitoa kyseisistä,koko ala puuroutuu,josta kärsivät lähinnä potilaat ja omaiset lähimmäisineen.Kyseiset saavat skitsofreenisen tarpeen piruilla ja olla jokapaikassa tiellä ihmisille jotka haluaisivat jotain hyvääkin potilaille.Ei auta vanha sanonta,että hepo tallissa ja häntä katolla.Ei se ei riitä alkuunkaan.Myöskään peliautomaatti yhdistys ei ole mikään valtion rahanjakelulaitos pelkästään.Kyllä tämän viraston tulisi tarkastaa ja tarkkaan minne veromarkkojamme jakelee,ja mikä laitos olisi suljettava ja nopeaan.Olen käynnyt yli 15vuotta seuraamassa erään naisvaltaisen laitoksen touhuja,ja yhä saa todeta että olemme aivan lähtöpisteessä,mm loma-asioista.En käsitä millainen ihmeellinen luotto tuollaiseen väkeen on byrogratiallamme,niinkuin he olisivat jotain taivaan enkeleitä,ja rahahanat juoksevat sinne aina punaisten orpolasten ajoilta?Terveyshuoltomme on erittäin raukka,jos on tärkeämpää kumarrella tuollaista ilmapiiriä,ennenkuin lopetettaisiin koko laitos.Ulkolaiset maahanmuuttajatkin tarvitsevat pian jonkun vastaavan kodin,mutta tuskin heitä tuollaiseen pannaan?Kyseisessä laitoksessa ei paina lääkärin hoitomääräyksetkään mitään?Laitoksessa ei ole omaa lääkäriä,ja potilaan oma lääkäri jo antoi tietyn lomamääräyksen potilaalle,mutta kyseinen laitos hoitajineen kuomosivat lomat keksien idioottimaisia valheita toisen niskaan.Mainitsemani psyykkeen tarkastus henkilökunnalle kerran vuodessa,voisi vähän auttaa,mutta jos työnne on niin vastenmielistä,hakisitte uudet paikat? Tuskin teitä kukaan itkemään jäisi sen paremmin kuin muitakaan lähteneitä.Tuollaista naurettavaa porukkaa tekoineen,kun pyydettiin nähdä Turunsanomaa ei harjanvarressa oleva sairaala-apulainen muka tiennyt siitä,kunnes hieman nuorempi hoitaja toi sen kulmantakaa 4 metrin päästä.Ei tuollaisia laitoksia pitäsi olla missään kolkassa Suomea,ne ovat lähinnä Stalinin aikakautta muistuttavia.Tehkää nyt hyvät byrograatit jotain.Kyseinen laitos on jo aikansa elännyt,ja tuo henkilökuntakin voisi passittaa siperiaan,jos eläisimme viellä Isontalon Antin aikaa.Nyt kun olemme Humanitaarisessa sivistysValtiossa ja korkeassa elintasossamme,niin en kertakaikkiaan käsitä miten tuollaisella häpeäpilkulla on minkäänlaista sijaa maamme kamaralla?
Kokemuksen pohjalta sanoisin tuon soittelun liittyvän pakko-oireiseen ajatteluun. Hän soittelee sinulle ja varmistaa tuletko tapaamiseen. Tämä on tyypillistä pakko-oireiselle, koska varmistus helpottaa ahdistusta hetkeksi.
Kuten olet huomannut se ei auta kovinkaan pitkään vaan ahdistus palaa ja hänen on taas saatava varmistus ja soittaa siksi uudelleen. Vastaamalla hänen puheluunsa ja kertomalla hänen haluamansa vastauksen pahennat tilannetta ja ruokit pakko-oireista kierrettä.
Itse olen harrastanut tätä varmistelua ja läheisilleni annettiin ohjeeksi, että he eivät saa antaa haluamaani vastausta. Järki ei auta tähän, vaikka kuinka sanoisit ei saa häiritä. Hän ei mahda mitään sille.
Voit sanoa hänelle juuri, että en pysty puhumaan nyt, soitan myöhemmin. Jos hän kysyy tuletko tapaamiseen? Kysyt häneltä no mitä me sovittiin? Tai parempi ehkä olisi sanoa, että kyllä tiedät vastauksen kysymättä. Ilmoitan kyllä jos en pääse. Mutta älä vaan sano sitä myöntävää vastausta missään muodossa, jonka hän haluaa kuulla.
Aluksi tämä aiheuttaa hänelle varmasti tosi paljon ahdistusta ja hän sanoo ja tekee mitä vain, jotta kuulisi haluamansa vastauksen. Sinun pitää olla se joka lopettaa hänen kyselynsä, vaikka niin radikaalisti, että sanot ettet keskustele tästä aiheesta enempää ja soitellaan myöhemmin ja lyöt luurin korvaan. Se voi olla radikaalia mutta ei muukaan auta. mutta ajan myötä kun tätä jatkaa sen pitäisi helpottua.