Lähi-idän tilanne on maailman visaisimpia konflikteja ja kaikki yritykset ongelman ratkaisemiseksi ovat toistaiseksi olleet turhia. Tilanne näyttää muuttuvan päivä päivältä vaarallisemmaksi. Mitä Jeesus sanoi asiasta?
On huolestuttavaa, kuinka monet kristityt katsovat Israelin ja arabien välistä kiistaa ja toteavat kevyesti, että ”juutalaisten ja muslimien pitäisi vain istua yhteisen pöydän ääreen ja ratkaista mielipide-eronsa kunnon kristittyjen tapaan”. Tällainen asenne osoittaa tietämättömyyttä historian tosiasioista, esimerkiksi siitä, että kristityt itse eivät ole eläneen moraalikoodinsa mukaan ja siitä kuinka esi-isämme vaikuttivat suuresti tähän jatkuvaan uskontojen väliseen vihanpitoon alueella ja kuinka Euroopassa vallinnut antisemitismi enemmän kuin mikään muu loi tarpeen taata juutalaisille oma kotimaa.
Mutta se osoittaa myös sen, kuinka vähän ymmärrystä monilla kristityillä on juutalaisen kansan kotiinpaluun raamatullisesta merkityksestä. Raamattu korostaa Siionin ennalleen asettamisen tärkeyttä, mikä tekee Lähi-idän kiistasta erilaisen kuin kaikki muut maailman konfliktit ja vaatii meitä lähestymään sitä huolella ja varoen.
Voimmeko Raamattuun uskovina ihmisinä varmasti löytää vastauksen Raamatun sivuilta siihen miten Lähi-itään voitaisiin saada kestävä rauha? Eikö Jeesuksen omilla sanoilla olisi sellaista merkitystä, että se toisi viimein ”helpotuksen” hänen maanpäälliseen kotimaahansa?
Toisaalta, onko rauhankaipuumme niin voimakas, että joudumme vaaraan etsiä jopa Raamatun tekstistä ratkaisua, joka onkin harhaanjohdettu ja vain asiayhteydestään irti reväistyjen raamatunjakeiden lainaamista? Onko se, että tämä konflikti on niin kauan etsinyt ratkaisuaan merkki siitä, että kaikkivaltiaalla Jumalalla on ratkaisu, jota emme etsi emmekä ole valmiita hyväksymään?
Nämä ovat vaikeita ajatuksia. Liian monille hyvää tarkoittaville kristityille vastaus on: ”Saarnatkaa vain evankeliumia, niin kaikki ratkeaa”. Se kuulostaa kyllä hengelliseltä, mutta se ei ole etsimämme raamatullinen ratkaisu tilanteeseen. Se ei ole myöskään ratkaisu, jonka Jeesus valitsi! Mitä Jeesuksella on siis sanottavana tästä konfliktista ja sen ratkaisusta?
Jeesus ja juutalainen kansa
Emme voi ymmärtää alueen ongelmia ymmärtämättä juutalaisen kansan ainutlaatuista roolia lunastuksessa, pelastushistoriassa. Heidän ”juurensa” Kanaanin maassa ovat olleet, ja ovat siunaus maailmalle, jopa arabimaailmalle. Jeesus sanoi: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22). Tällä hän tarkoitti, että Israelin ainutlaatuinen kutsu alkoi Aabrahamista ja siihen kuului lupaus antaa Kanaanin maa ikuisiksi ajoiksi kansalle, joka hänestä polveutuisi ja siihen sisältyi siunaus koko maailmalle. Jumala sanoi Aabrahamille: ”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat” (1. Moos. 12:1-3). Israelin kansallinen historia on ollut pelastushistoriaa. Israelin maa, Jerusalem ja juutalainen kansa ovat aina olleet osa Jumalan rakastavaa suunnitelmaa koko maailmalle. Niitä kaikkia siis tarvitaan, jota jumalallinen suunnitelma voi toteutua täydesti.
Rauha Lähi-itään merkitsee, että kaikkien kansojen on hyväksyttävä Jeesuksen sanat juutalaisen kansan roolista ja tehtävästä historiassa. Tämä koskee myös palestiinalaisia.
Tämä ei ole kuitenkaan yksisuuntaista, kuten Jeesus myös opetti. Tuolla samalla alueella on ihmisiä, jotka tarvitsevat juutalaisen kansan rakkautta ja hyväksymistä. Tässä vertaus laupiaasta samarialaisesta saa aivan erityisen merkityksen. Lähimmäisemme on se, jota eniten lyömme laimin, sen joka elää rodullisesti erottavan muurin toisella puolella. Israelin haaste on ojentaa kätensä tuon erottavan rajan yli ja tarttua lähimmäistä, naapuria kädestä. Kaikille kansoille kaikkialla tämä on suuri haaste ja se voidaan tehdä vain, kun sydän on täynnä rohkeutta ja päättäväisyyttä. Lähi-idässä tämä haaste on vielä suurempi ja sitä on korostanut vielä radikaalin islamin nousu. Siksi meidän on rukoiltava enemmän kuin koskaan ennen tämän alueen puolesta.
Matteuksen alkuluvut sisältävät Jeesuksen selitystä Kymmenestä käskystä (luvut 5 – 7). Hänen johdantonsa opetukseen luvussa viisi, joka tunnetaan autuaaksi julistuksena, sisältää kehotuksen olla ”rauhantekijöitä” (jae 9). Jeesus kutsuu heitä ”Jumalan lapsiksi”. Toisin sanoen, Jumalan lasten ainutlaatuinen vastuu on luoda sovintoa ihmisten välille. Liian monille kristityille tämä merkitsee sosiaalista rauhaa tai tasapainoa. Mutta tätä ei Raamattu tarkoita! Todellinen rauha voidaan kokea vain, kun ensin löydämme sovinnon Luojamme kanssa. Vasta sitten voimme löytää todellisen sovinnon toinen toistemme kanssa.
Kutsumme on olla Jumalan sanan ja Hänen Poikansa pelastavan työn todistajia. Totta kai Lähi-idän on saatava kuulla tämä sanoma ja maailman kristittyjen on tehtävä enemmän sen suhteen. Esteet ovat niin suuria, että tarvitaan uutta kutsun kuuluttamista esirukoukseen Israelin ja palestiinalaisten puolesta.
Lopun aika
Mikään tämän konfliktin käsittely ei olisi täydellinen ilman viittausta Jeesuksen sanoihin Luukaan evankeliumissa, 21:24. Kohta käsittelee lopun aikaa ja Jeesuksen paluuta. Tässä yhteydessä Jeesus sanoo: ”…Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.”
Toisin sanoen, pakanat eivät ole Jerusalemin luonnolliset perilliset vaan juutalaiset. Pakanat ”tallaavat” Jerusalemia aikansa, mutta juutalainen kansa palaa kaupunkiin juuri ennen kuin Jeesus palaa takaisin ja asuu siinä niin kuin muinaisina aikoina. Saamme nyt olla todistamassa näiden Jeesuksen sanojen hämmästyttävää toteutumista ja jokaisen todellisen sovinnon Israelin ja palestiinalaisten välillä on otettava huomioon Jeesuksen ymmärrys siitä, kenelle Jerusalem kuuluu!
En usko, että seurakunta on laajemmin vielä valmis hyväksymään tätä totuutta osaksi rauhansuunnitelmaansa Lähi-itään. Seurakunta on aivan liian lähellä maallistuneita, poliittisia ratkaisuja. Kulkisimme paljon turvallisemmalla maaperällä, jos tunnustaisimme Jeesuksen sanat ja toimisimme niiden mukaan.
Israelin ennalleenasettaminen ajassamme on raamatullinen tapahtuma, ei poliittinen. Israelin Jumala on tuonut kansansa takaisin, aivan kuten Hänen poikansa ennalta sanoi. Vaikka paluuta ympäröivät kysymykset ovat monimutkaisia, Jumala joka paluun on toteuttanut, pystyy kyllä saattamaan työnsä loppuun ja tuomaan rauhan ja kunnian ajan alueelle ja koko maailmalle. Voisiko olla niin, että koska ongelmat ovat niin valtavat, lopullinen ratkaisu nöyryyttää ihmiskunnan, osoittaa todeksi Jumalan sanan ja julistaa totuuden siitä, kuka Hän on ja kenet Hän on valinnut?
Odottaessamme tämän tapahtumista, kuulkaamme Jeesuksen sanat tästä alueesta ja pyrkikäämme elämään kuuliaisina näille sanoille. Jumala ei ole kutsunut meitä menestymään, vaan olemaan uskollisia!
Rukoillaan
- että kristityt kautta maailman heräisivät näkemään hengellisen vastuunsa olemaan sekä sanan kuulijoita että tekijöitä suhteessa Israeliin ja sen arabinaapureihin (Jaakob 1:22). Saakoon seurakunta kuulla mitä Raamattu sanoo juutalaisen kansan ainutlaatuisesta tehtävästä lopun ajassa, kun he palaavat ja rakentavat uudelleen Siionin. Rukoilemme, että monet kristityt lähtisivät aktiivisesti mukaan Sanan tekemiseen auttamalla juutalaisia palaamaan ja rakentamaan Jerusalemin uudelleen kuten Jeesus ennusti.
- että Israel ja juutalainen kansa olisivat avoimempia kuuntelemaan kristittyjä joille Jumala on antanut rakkauden heitä kohtaan, kun muistutamme heitä Jumalan uskollisuudesta ja Hänen ihmeellisistä lupauksistaan. Rukoillaan, etteivät the lannistuisi nykyisten ongelmien keskellä. Ja rukoillaan, että he osoittaisivat huolenpitoa arabinaapureitaan kohtaan niin että maailma sen näkee.
- että Israelin arabinaapurit tulisivat ymmärtämään, että Jumalalla on ainutlaatuinen kutsu juutalaiselle kansalle ja heidän paluunsa maahan on tarkoitettu siunaukseksi myös arabeille. Rukoillaan että he lakkaisivat väkivaltaisesti vastustamasta Jumalan suunnitelmaa.
On huolestuttavaa, kuinka monet kristityt katsovat Israelin ja arabien välistä kiistaa ja toteavat kevyesti, että ”juutalaisten ja muslimien pitäisi vain istua yhteisen pöydän ääreen ja ratkaista mielipide-eronsa kunnon kristittyjen tapaan”. Tällainen asenne osoittaa tietämättömyyttä historian tosiasioista, esimerkiksi siitä, että kristityt itse eivät ole eläneen moraalikoodinsa mukaan ja siitä kuinka esi-isämme vaikuttivat suuresti tähän jatkuvaan uskontojen väliseen vihanpitoon alueella ja kuinka Euroopassa vallinnut antisemitismi enemmän kuin mikään muu loi tarpeen taata juutalaisille oma kotimaa.
Mutta se osoittaa myös sen, kuinka vähän ymmärrystä monilla kristityillä on juutalaisen kansan kotiinpaluun raamatullisesta merkityksestä. Raamattu korostaa Siionin ennalleen asettamisen tärkeyttä, mikä tekee Lähi-idän kiistasta erilaisen kuin kaikki muut maailman konfliktit ja vaatii meitä lähestymään sitä huolella ja varoen.
Voimmeko Raamattuun uskovina ihmisinä varmasti löytää vastauksen Raamatun sivuilta siihen miten Lähi-itään voitaisiin saada kestävä rauha? Eikö Jeesuksen omilla sanoilla olisi sellaista merkitystä, että se toisi viimein ”helpotuksen” hänen maanpäälliseen kotimaahansa?
Toisaalta, onko rauhankaipuumme niin voimakas, että joudumme vaaraan etsiä jopa Raamatun tekstistä ratkaisua, joka onkin harhaanjohdettu ja vain asiayhteydestään irti reväistyjen raamatunjakeiden lainaamista? Onko se, että tämä konflikti on niin kauan etsinyt ratkaisuaan merkki siitä, että kaikkivaltiaalla Jumalalla on ratkaisu, jota emme etsi emmekä ole valmiita hyväksymään?
Nämä ovat vaikeita ajatuksia. Liian monille hyvää tarkoittaville kristityille vastaus on: ”Saarnatkaa vain evankeliumia, niin kaikki ratkeaa”. Se kuulostaa kyllä hengelliseltä, mutta se ei ole etsimämme raamatullinen ratkaisu tilanteeseen. Se ei ole myöskään ratkaisu, jonka Jeesus valitsi! Mitä Jeesuksella on siis sanottavana tästä konfliktista ja sen ratkaisusta?
Jeesus ja juutalainen kansa
Emme voi ymmärtää alueen ongelmia ymmärtämättä juutalaisen kansan ainutlaatuista roolia lunastuksessa, pelastushistoriassa. Heidän ”juurensa” Kanaanin maassa ovat olleet, ja ovat siunaus maailmalle, jopa arabimaailmalle. Jeesus sanoi: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22). Tällä hän tarkoitti, että Israelin ainutlaatuinen kutsu alkoi Aabrahamista ja siihen kuului lupaus antaa Kanaanin maa ikuisiksi ajoiksi kansalle, joka hänestä polveutuisi ja siihen sisältyi siunaus koko maailmalle. Jumala sanoi Aabrahamille: ”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat” (1. Moos. 12:1-3). Israelin kansallinen historia on ollut pelastushistoriaa. Israelin maa, Jerusalem ja juutalainen kansa ovat aina olleet osa Jumalan rakastavaa suunnitelmaa koko maailmalle. Niitä kaikkia siis tarvitaan, jota jumalallinen suunnitelma voi toteutua täydesti.
Rauha Lähi-itään merkitsee, että kaikkien kansojen on hyväksyttävä Jeesuksen sanat juutalaisen kansan roolista ja tehtävästä historiassa. Tämä koskee myös palestiinalaisia.
Tämä ei ole kuitenkaan yksisuuntaista, kuten Jeesus myös opetti. Tuolla samalla alueella on ihmisiä, jotka tarvitsevat juutalaisen kansan rakkautta ja hyväksymistä. Tässä vertaus laupiaasta samarialaisesta saa aivan erityisen merkityksen. Lähimmäisemme on se, jota eniten lyömme laimin, sen joka elää rodullisesti erottavan muurin toisella puolella. Israelin haaste on ojentaa kätensä tuon erottavan rajan yli ja tarttua lähimmäistä, naapuria kädestä. Kaikille kansoille kaikkialla tämä on suuri haaste ja se voidaan tehdä vain, kun sydän on täynnä rohkeutta ja päättäväisyyttä. Lähi-idässä tämä haaste on vielä suurempi ja sitä on korostanut vielä radikaalin islamin nousu. Siksi meidän on rukoiltava enemmän kuin koskaan ennen tämän alueen puolesta.
Matteuksen alkuluvut sisältävät Jeesuksen selitystä Kymmenestä käskystä (luvut 5 – 7). Hänen johdantonsa opetukseen luvussa viisi, joka tunnetaan autuaaksi julistuksena, sisältää kehotuksen olla ”rauhantekijöitä” (jae 9). Jeesus kutsuu heitä ”Jumalan lapsiksi”. Toisin sanoen, Jumalan lasten ainutlaatuinen vastuu on luoda sovintoa ihmisten välille. Liian monille kristityille tämä merkitsee sosiaalista rauhaa tai tasapainoa. Mutta tätä ei Raamattu tarkoita! Todellinen rauha voidaan kokea vain, kun ensin löydämme sovinnon Luojamme kanssa. Vasta sitten voimme löytää todellisen sovinnon toinen toistemme kanssa.
Kutsumme on olla Jumalan sanan ja Hänen Poikansa pelastavan työn todistajia. Totta kai Lähi-idän on saatava kuulla tämä sanoma ja maailman kristittyjen on tehtävä enemmän sen suhteen. Esteet ovat niin suuria, että tarvitaan uutta kutsun kuuluttamista esirukoukseen Israelin ja palestiinalaisten puolesta.
Lopun aika
Mikään tämän konfliktin käsittely ei olisi täydellinen ilman viittausta Jeesuksen sanoihin Luukaan evankeliumissa, 21:24. Kohta käsittelee lopun aikaa ja Jeesuksen paluuta. Tässä yhteydessä Jeesus sanoo: ”…Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.”
Toisin sanoen, pakanat eivät ole Jerusalemin luonnolliset perilliset vaan juutalaiset. Pakanat ”tallaavat” Jerusalemia aikansa, mutta juutalainen kansa palaa kaupunkiin juuri ennen kuin Jeesus palaa takaisin ja asuu siinä niin kuin muinaisina aikoina. Saamme nyt olla todistamassa näiden Jeesuksen sanojen hämmästyttävää toteutumista ja jokaisen todellisen sovinnon Israelin ja palestiinalaisten välillä on otettava huomioon Jeesuksen ymmärrys siitä, kenelle Jerusalem kuuluu!
En usko, että seurakunta on laajemmin vielä valmis hyväksymään tätä totuutta osaksi rauhansuunnitelmaansa Lähi-itään. Seurakunta on aivan liian lähellä maallistuneita, poliittisia ratkaisuja. Kulkisimme paljon turvallisemmalla maaperällä, jos tunnustaisimme Jeesuksen sanat ja toimisimme niiden mukaan.
Israelin ennalleenasettaminen ajassamme on raamatullinen tapahtuma, ei poliittinen. Israelin Jumala on tuonut kansansa takaisin, aivan kuten Hänen poikansa ennalta sanoi. Vaikka paluuta ympäröivät kysymykset ovat monimutkaisia, Jumala joka paluun on toteuttanut, pystyy kyllä saattamaan työnsä loppuun ja tuomaan rauhan ja kunnian ajan alueelle ja koko maailmalle. Voisiko olla niin, että koska ongelmat ovat niin valtavat, lopullinen ratkaisu nöyryyttää ihmiskunnan, osoittaa todeksi Jumalan sanan ja julistaa totuuden siitä, kuka Hän on ja kenet Hän on valinnut?
Odottaessamme tämän tapahtumista, kuulkaamme Jeesuksen sanat tästä alueesta ja pyrkikäämme elämään kuuliaisina näille sanoille. Jumala ei ole kutsunut meitä menestymään, vaan olemaan uskollisia!
Rukoillaan
- että kristityt kautta maailman heräisivät näkemään hengellisen vastuunsa olemaan sekä sanan kuulijoita että tekijöitä suhteessa Israeliin ja sen arabinaapureihin (Jaakob 1:22). Saakoon seurakunta kuulla mitä Raamattu sanoo juutalaisen kansan ainutlaatuisesta tehtävästä lopun ajassa, kun he palaavat ja rakentavat uudelleen Siionin. Rukoilemme, että monet kristityt lähtisivät aktiivisesti mukaan Sanan tekemiseen auttamalla juutalaisia palaamaan ja rakentamaan Jerusalemin uudelleen kuten Jeesus ennusti.
- että Israel ja juutalainen kansa olisivat avoimempia kuuntelemaan kristittyjä joille Jumala on antanut rakkauden heitä kohtaan, kun muistutamme heitä Jumalan uskollisuudesta ja Hänen ihmeellisistä lupauksistaan. Rukoillaan, etteivät the lannistuisi nykyisten ongelmien keskellä. Ja rukoillaan, että he osoittaisivat huolenpitoa arabinaapureitaan kohtaan niin että maailma sen näkee.
- että Israelin arabinaapurit tulisivat ymmärtämään, että Jumalalla on ainutlaatuinen kutsu juutalaiselle kansalle ja heidän paluunsa maahan on tarkoitettu siunaukseksi myös arabeille. Rukoillaan että he lakkaisivat väkivaltaisesti vastustamasta Jumalan suunnitelmaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:
Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.
Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.
Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Mutta Juudan heimoa kohti minä avaan silmäni, ja kaikki kansojen hevoset minä lyön sokeudella.
Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: "Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassansa".
Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa - Jerusalemissa.
Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat, ettei Daavidin suvun kunnia ja Jerusalemin asukasten kunnia ylvästelisi Juudaa vastaan.
Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.
Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa.
Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen,
Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.
Sillä kyse on niin maallisesta asiasta kuin öljystä, ja siihen ei Jumalalla ole paljon kiinnostusta. On hiukan tärkempiä asioita hoidettavana. Nähtiinhän tuo kiinnostuksen aste jo 1940-luvulla.