"Kuule Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni"
( Ps. 61:1)
Viime vuonna tapahtuneessa järkyttävässä itsemurhapommi-iskussa Jerusalemissa ruokamarketin ulkopuolella 15 ihmistä menetti henkensä ja 150 henkeä haavoittui. Uhrien joukossa oli monia Venäjältä maahanmuuttaneita juutalaisia. Yksi heistä oli 14- vuotias Grigory Pesahovitch, vanhempiensa Evgenin ja Olgan ainoa lapsi. Kuka voi käsittää heidän tuskansa?
Evgeni selitti myöhemmin, että hänen poikansa oli vaatinut saada mennä isänsä puolesta ostoksille perhettä varten tuona aamuna. Hänen poikansa oli myös nimenomaan halunnut muuttaa Israeliin. Sekä Evgeni että Olga ovat vain osittain juutalaisia, heillä kummallakin on juutalaissyntyinen isä, ja ei- juutalainen äiti. Venäjällä se kuitenkin riitti antisemiittiseen kohteluun. Israelissa puolestaan heitä ei pidetty uskontolain mukaan juutalaisina, kuten ei paluumuuttolain mukaan monia muitakaan, jotka olivat vain osittain juutalaisia. Kuitenkin Grigory oli onnellinen Israelissa ja Evgenille poika oli hänen elämänsä tarkoitus. Nyt hänen tehtävänsä on lohduttaa itkevää Olgaa iltaisin. Koska hänen poikansa on haudattu Jerusalemiin, Olga haluaa jäädä tänne asumaan.
Eräs ystävä toi Evgenin ICEJ:n toimistolle. Vaikka hän ei pyytänytkään apua, hän otti kiitollisena vastaan tarjouksemme kustantaa pojalle hautakiven. Evgeni tunnusti, ettei hän kokenut elämällään olevan mitään tarkoitusta tällä hetkellä. Kuitenkin hän hyväksyi, pyyntömme saada rukoilla hänen puolestaan Jumalaa, joka tuo elämän kuolemankin läpi, ja joka tuntee liiankin hyvin kaiken sen tuskan, mitä luopuminen omasta pojasta merkitsee. Rukoilkaa tämän pariskunnan puolesta.
Entinen siirtolaisasiainministeri Y. Peretz lausui aikaisemman pommi-iskun tapahtuessa: " Kuinka sydäntäni särkeekään...juutalaiset palaavat kotiin entisen Neuvostoliiton alueelta tuhansittain, ja he ovat iloisia ja onnellisia löytäessään juurensa tästä maasta. Mutta täälläkään ei ole rauhaa. Myös täällä juutalaisten veri vuotaa ja kyyneleet virtaavat. Alija on antanut oman suuren uhrauksensa kansakunnalle. Maahanmuuttajien veri on vuodatettu nyt maaperään yhdessä niiden kanssa, jotka ovat syntyneet täällä. Se on ainoastaan vahvistanut yhteyttä meidän välillämme tässä maassa."
Jumala on luvannut tuoda kansansa kotiin, jossa on paljon hyvää, mutta myös vaikeuksia. Taistelu kuitenkin jatkuu edelleen. Kristuksen maahan vuotanut veri melkein 2000 vuotta sitten kertoo meille yhä voitosta joka lopulta kuuluu Jumalalle.
48- vuotias Elvira Tupchikova saapui Tashkentista Uzbekistanista vuonna 1993 äitinsä ja 20- vuotiaan poikansa kanssa. Myös hän oli ostoksilla samassa myymälässä. Hän oli juuri ostamassa juustoa, kun ensimmäinen räjähdys tapahtui. Hän kaatui maahan, mutta ei tuntenut mitään shokin vuoksi. Toisen räjähdyksen jälkeen hän menetti tajuntansa. Hänen täytyi viettää viisi päivää sairaalassa ja hänet leikattiin kahdesti. Elvira tiesi että terrorismi oli tosiasia Israelissa jo ennen maahanmuuttopäätöstä, mutta hän ei kuvitellut koskaan joutuvansa itse uhriksi. Silti hän tuntee edelleen tehneensä oikean päätöksen. On ollut etuoikeus kärsiä kansansa puolesta.
Vammojensa tähden Elviran täytyi lopettaa työnsä. Tästä on koitunut suuria taloudellisia paineita, erityisesti hänen poikansa koulumaksut ovat tuottaneet vaikeuksia. Meillä oli etuoikeus auttaa häntä Hänen nimessään jonka nimi on kaikkia muiden nimien yläpuolella- tietäen että kansansa ahdistuksissa myös Hän on ahdistettu. Muistakaa tätä perhettä rukouksissanne.
( Ps. 61:1)
Viime vuonna tapahtuneessa järkyttävässä itsemurhapommi-iskussa Jerusalemissa ruokamarketin ulkopuolella 15 ihmistä menetti henkensä ja 150 henkeä haavoittui. Uhrien joukossa oli monia Venäjältä maahanmuuttaneita juutalaisia. Yksi heistä oli 14- vuotias Grigory Pesahovitch, vanhempiensa Evgenin ja Olgan ainoa lapsi. Kuka voi käsittää heidän tuskansa?
Evgeni selitti myöhemmin, että hänen poikansa oli vaatinut saada mennä isänsä puolesta ostoksille perhettä varten tuona aamuna. Hänen poikansa oli myös nimenomaan halunnut muuttaa Israeliin. Sekä Evgeni että Olga ovat vain osittain juutalaisia, heillä kummallakin on juutalaissyntyinen isä, ja ei- juutalainen äiti. Venäjällä se kuitenkin riitti antisemiittiseen kohteluun. Israelissa puolestaan heitä ei pidetty uskontolain mukaan juutalaisina, kuten ei paluumuuttolain mukaan monia muitakaan, jotka olivat vain osittain juutalaisia. Kuitenkin Grigory oli onnellinen Israelissa ja Evgenille poika oli hänen elämänsä tarkoitus. Nyt hänen tehtävänsä on lohduttaa itkevää Olgaa iltaisin. Koska hänen poikansa on haudattu Jerusalemiin, Olga haluaa jäädä tänne asumaan.
Eräs ystävä toi Evgenin ICEJ:n toimistolle. Vaikka hän ei pyytänytkään apua, hän otti kiitollisena vastaan tarjouksemme kustantaa pojalle hautakiven. Evgeni tunnusti, ettei hän kokenut elämällään olevan mitään tarkoitusta tällä hetkellä. Kuitenkin hän hyväksyi, pyyntömme saada rukoilla hänen puolestaan Jumalaa, joka tuo elämän kuolemankin läpi, ja joka tuntee liiankin hyvin kaiken sen tuskan, mitä luopuminen omasta pojasta merkitsee. Rukoilkaa tämän pariskunnan puolesta.
Entinen siirtolaisasiainministeri Y. Peretz lausui aikaisemman pommi-iskun tapahtuessa: " Kuinka sydäntäni särkeekään...juutalaiset palaavat kotiin entisen Neuvostoliiton alueelta tuhansittain, ja he ovat iloisia ja onnellisia löytäessään juurensa tästä maasta. Mutta täälläkään ei ole rauhaa. Myös täällä juutalaisten veri vuotaa ja kyyneleet virtaavat. Alija on antanut oman suuren uhrauksensa kansakunnalle. Maahanmuuttajien veri on vuodatettu nyt maaperään yhdessä niiden kanssa, jotka ovat syntyneet täällä. Se on ainoastaan vahvistanut yhteyttä meidän välillämme tässä maassa."
Jumala on luvannut tuoda kansansa kotiin, jossa on paljon hyvää, mutta myös vaikeuksia. Taistelu kuitenkin jatkuu edelleen. Kristuksen maahan vuotanut veri melkein 2000 vuotta sitten kertoo meille yhä voitosta joka lopulta kuuluu Jumalalle.
48- vuotias Elvira Tupchikova saapui Tashkentista Uzbekistanista vuonna 1993 äitinsä ja 20- vuotiaan poikansa kanssa. Myös hän oli ostoksilla samassa myymälässä. Hän oli juuri ostamassa juustoa, kun ensimmäinen räjähdys tapahtui. Hän kaatui maahan, mutta ei tuntenut mitään shokin vuoksi. Toisen räjähdyksen jälkeen hän menetti tajuntansa. Hänen täytyi viettää viisi päivää sairaalassa ja hänet leikattiin kahdesti. Elvira tiesi että terrorismi oli tosiasia Israelissa jo ennen maahanmuuttopäätöstä, mutta hän ei kuvitellut koskaan joutuvansa itse uhriksi. Silti hän tuntee edelleen tehneensä oikean päätöksen. On ollut etuoikeus kärsiä kansansa puolesta.
Vammojensa tähden Elviran täytyi lopettaa työnsä. Tästä on koitunut suuria taloudellisia paineita, erityisesti hänen poikansa koulumaksut ovat tuottaneet vaikeuksia. Meillä oli etuoikeus auttaa häntä Hänen nimessään jonka nimi on kaikkia muiden nimien yläpuolella- tietäen että kansansa ahdistuksissa myös Hän on ahdistettu. Muistakaa tätä perhettä rukouksissanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oli mies ja hänen
kädessänsä mittanuora.
Minä sanoin hänelle: "Mihin sinä olet menossa?" Ja hän vastasi minulle: "Mittaamaan Jerusalemia, nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva".
Ja katso, enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan.
Ja hän sanoi tälle: "Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta, sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä.
Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä.
Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra.
Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona!
Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.
Sillä katso, minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut.
Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.
Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun
tykösi. Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin.
Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä
MYYRMANNIN UHRIEN PSYYKENOIREILU JATKUU
HELSINKI
Eeva-Nikkilä-Kilpula/STT
Usean kauppukeskus Myyrmannin räjähdyksen uhrin työkyky on alentunut psyykkisistä syistä.
- Heitä on paljoin enemmän kuin väestössä keskimäärin, psykologi Soili Poijula kertoo. Hän viimeistelee parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusta turman uhrien toipumisesta.
- Neljän kuukauden kuluttua turmasta vain muutama vastaajista arvioi räjähdykseen liittyvän mielenterveyshäiriön alentaneen työ- ja toimintakykyään, mutta vuosi jälkeenpäin näin arveli jo suuri osa, Poijula kuvailee.
Kaikkiaan vielä reilu vuosi turman jälkeen yli 30 prosenttia vastanneista arvioi itsellään olevan onnettomuuteen liittyvän mielenterveydellisen häiriön tai ongelman. Tutkimuksen yksi tärkeä tulos onkin, etteivät uhrien psyykkiset oireet suinkaan vähentyneet ajan kuluessa, vaan pysyivät.
Räjähdys vantaalaisessa kauppakeskuksessa tapahtui 11.lokakuuta 2002. Räjäyttäjän lisäksi siinä kuoli kuusi sivullista. Lisäksi yli sata ihmistä loukkaantui, joista osa pysyvästi.
Mitä kotinsa, maansa, perheensä ja läheisensä menettäneet, raakojen ja ahneitten miehittäjien aseitten piippuihin tuijottavat pienet palestiinalaiset lapsiuhrit kertovat?