Mun äiti juo itsensä sammumiseen asti joka perjantai ja lauantai normaalina työviikkona. Näin on ollut niin kauan kuin muistan, ihan pienestä pitäen muistan kun äiti on aamuisin maannut milloin vessassa milloin keittiössä oksennuksessa, joskus olen sitä ulkoa lumikinoksestakin raahannut sisään. Ja aina kun sitä koittaa ravistella hereille niin se alkaa parkua tai uhkailla. Jossain vaiheessa sitten tajusin että juomistavat ei ole ihan normaalit mutten ihan alkoholistiksikaan osannut sitä luokitella, kun ymmärtääkseni alkoholisti juo joka päivä... Mutta eikös äidilläkin ole ainakin alkoholi-ongelma, jos se ei osaa jättää juomistaan yhteen, vaan se on aina se muistin pimeneminen ja sammuminen. Joka päivä se ei kuitenkaan juo ja esimerkiksi keskiviikkoisin se on ihan normaali (mitä nyt aivot on aivan surkastuneet, ei yksinkertaisesti pelaa aina).
Tuli aika sekava teksti, en osaa oikein enempääkään selittää... eli onko äitini alkoholisti? En tidä mitä teen, en pääse vielä kotoakaan muuttamaan ainakaan pariin vuoteen...
Viikko noudattaa samaa kaavaa meidän suhteen osalta: sunnuntaista tiistihin en puhu sille mitään koska olen niin vihainen viikonlopun juopotteluista (ei kuitenkaan riidellä enää nykyään, mä pidän vaan mykkäkoulua ja äiti yrittää lepytellä että ensi viikonloppuna juon korkeintaan kaksi), keskiviikkona jotenkin "unohdan" viime viikonlopun ja jutellaan "ne pakolliset", torstai myös suht normaali, vaikka tajuan että huomenna se on taas menoa. Ja alusta.
Jos yritän puhua ongelmasta (en ole noin vuoteen yrittänyt enää) hän kieltää kaiken eikä edes myönnä muistinsa kertaakaan menneen vaikka se aina menee.
Mä en vaan kestä enää, olen masentunut ja haluaisin vaan karata jonnekin mutten kumpaakaan voi tehdä koska äitini tappaisi sitten itsensä, mä olen ainoa asia sen elämässä ja se on ylpee musta (hyi hitto kun teki pahaa kirjottaa viimeset 4 sanaa) enkä mä voi tehdä sitä sille, se kuolisi. Vaikka parempi sen olis olla jo kuollut. Oon toivonut olevani orpo koko ikäni, niin kauan kuin muistan.
Tuli sittenkin aika paljon tekstiä, sekavaa. Meni ohi aiheenkin. Vuodatinhan jonnekin.
Tuli aika sekava teksti, en osaa oikein enempääkään selittää... eli onko äitini alkoholisti? En tidä mitä teen, en pääse vielä kotoakaan muuttamaan ainakaan pariin vuoteen...
Viikko noudattaa samaa kaavaa meidän suhteen osalta: sunnuntaista tiistihin en puhu sille mitään koska olen niin vihainen viikonlopun juopotteluista (ei kuitenkaan riidellä enää nykyään, mä pidän vaan mykkäkoulua ja äiti yrittää lepytellä että ensi viikonloppuna juon korkeintaan kaksi), keskiviikkona jotenkin "unohdan" viime viikonlopun ja jutellaan "ne pakolliset", torstai myös suht normaali, vaikka tajuan että huomenna se on taas menoa. Ja alusta.
Jos yritän puhua ongelmasta (en ole noin vuoteen yrittänyt enää) hän kieltää kaiken eikä edes myönnä muistinsa kertaakaan menneen vaikka se aina menee.
Mä en vaan kestä enää, olen masentunut ja haluaisin vaan karata jonnekin mutten kumpaakaan voi tehdä koska äitini tappaisi sitten itsensä, mä olen ainoa asia sen elämässä ja se on ylpee musta (hyi hitto kun teki pahaa kirjottaa viimeset 4 sanaa) enkä mä voi tehdä sitä sille, se kuolisi. Vaikka parempi sen olis olla jo kuollut. Oon toivonut olevani orpo koko ikäni, niin kauan kuin muistan.
Tuli sittenkin aika paljon tekstiä, sekavaa. Meni ohi aiheenkin. Vuodatinhan jonnekin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, et ole äidistä vastuussa ja hänen on ihan turha yrittää sitoa sinua itseensä uhkailemalla itsemurhalla tai sanomalla, että olet ainoa asia hänen elämässään.
Alkoholismi on sellainen sairaus, että alkoholi menee aina kaiken muun edelle - rakasti sitten lapsiaan miten paljon tahansa.
Näistä voi olla apua:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
http://www.helppimesta.fi/Kolo/
http://www.al-anon.fi/
Jos olo käy vaikeaksi, voit hakeutua nuorisokotiin tai sijaisperheeseen oman kotikunnan sosiaalityöntekijän tai koulukuraattorin, terveydenhoitajan tai oman luokanvalvojan kautta. Pidä myös yhteyttä kavereihin ja omiin sukulaisiin. Ehkä jonkun kaverisi vanhemmat tai esimerkiksi kummisi tai isovanhemmat voisivat kuunnella ja ymmärtää tilanteesi ja löytää siihen helpotusta.
Äidin alkoholinkäyttö ei ole sinun häpeäsi, on tärkeää voida puhua kotitilanteesta ulkopuolisten kanssa. Salailemalla alkoholismisairaus vain pahenee.
Lämpimin terveisin calmato,
itsekin päihdeperheessä kasvanut ja siitä toipumassa oleva aikuinen, joka itse ei käytä alkoholia ollenkaan
Katos, jos laittaa valot päälle, näkee paremmin.
http://www.osram.fi/osram_fi/
sosiaalitoimistoon, vaikea asia, mutta ei ole vaihtoehtoja, eli ajattele itseäsi ja äitiäsi, se on parempi molemmille.