Rakkaat ystävät! Olisiko teillä mitään ajatuksia siitä, että mitä voisimme tehdä yksinäisten ja masentuneiden auttamiseksi? Millä tavalla voisimme olla heille avuksi ja osoittaa heille Kristuksen rakkautta ja näin olla vetämässä heitä kristittyjen yhteyteen ja seuroihin? Mitä voisimme tehdä myös seurakunnan ulkopuolella olevien hyväksi? Toivon teiltä konkreettisia vastauksia.
Yksinäiset ja masentuneet
Elämän kolhima
25290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuitenkin näin, että niinkauan kuin kuin meillä toimii sisälähetys toimi ,
on kovin hankalaa saada viestiä meidän seuroista , ulkopuoliselle hänelle joka ehkä ei vielä ole kuullut mistään LLL:n porukoista saatikka Es/Lesta , taikka
yleensä Jeesuksen Kristuksen USKOSTA.
Viestisi aiemmat kysymykset oli kiinni rahasta , voi sanoa 8/10
Uskalsin jotain vääntää kun kukaan muukaan ei ole uskaltanut .
Nimenomaan siitä syystä että sanoma jota siellä julistetaan on masennuksen lähde, syntikeskeistä ei vapauttavaa Kristus keskeistä. Kieriskeleminen itsesäälissä, itseinhossa ja itsesäälissä on jo vakava merkki masennuksesta.
Masentuneiden ja yksinäisyydestä kärsivien onkin syytä perustaa YHDESSÄ hoitavia pienryhmiä joissa jokainen jäsen hyväksytään sellaisena kun hän on. Pitää perustaa jotka eivät ole kovin paljon sidoksissa esikoislestadiolaiseen traditioon. Ihmisopeista irti pääsy parantaa nimittäin masennuksen ja poistaa saman tien yksinäisyyden, joka johtuu eristäytymisestä "muista" ihmisistä.
Aihe on ajankohtainen.
Seurakunta muoto on aviopari/lapsiperhe keskeinen, jossa yksinäisen ihmisen oleminen vaikeata monestakin syystä.
Ei siis kenenkään ihmisen vika, vaan näin käytännössä.
Kuka sit mistäkin syystä etääntynyt. Itse elämän koettelemuksissa yksin jääneenä. Menin seuroihin, minua tervehdittiin ystävällisesti ja näin huomioitiin. Tunsin kuitenkin itseni jotenkin ylimääräiseksi ja kokousten jälkeen alakuloisena läksin kotiin.
Ei ole kadehdittava osa kristityn kodin lapsella joka on kasvanut seurakunnan sisällä ystävien keskellä. Avioitunut uskovaisen kodin lapsen kanssa. Lapset pois kotoa ja yksin jääneenä. Ei ystäväpiiriä srk.n ulkopuolella eikä voi mennä yksin seuroihin (ahdistaa) toi srk.nta muoto ja tyyli. Kysymys nousee usein Jumalalle, mikä on elämäni tarkoitus?
Jumalan sana jota saarnataan, vastaa aamenta minun sydämessäni. Jeesuksen Kristuksen sovintotyön turvin olisin valmis siirtymään tästä ajasta ja tämän srk.helmasta taivaankotiin.
Jos ei kerran ole kenenkään vika niin silloinhan kaikki on hyvin?! Viestistäsi kuitenkin selvästi näkyy että näin ei ole. Aivan kuin jokin näkymätön käsi estää seurakunnassamme kaiken kehityksen. Jos joku aloittaa jotakin seurakunnan elämää uudistavaa, vaikka raamattupiirin, tai hankkisi leirikeskusta, niin hirvittävä mölinä alkaa heti kuohuttamaan muutoin täysin tyyntä vesilasia.
Totuus on kuitenkin se, että seurakuntamme ilmapiirissä ja tutuksi tulleissa traditioissa on "parannuksen mentävä reikä." Asia ei ainakaan parane sillä, jos joku todistaa julkisella palstalla, että vika ei ole kenessäkään. Kukaan ei siis halua ottaa vastuuta sinkkuihmisten asemasta seurakunnassamme.
Kaikissa näissä edellä mainituissa lukkotilanteissa lukitsevana tekijänä ovat pelko ja häpeä. Johtoryhmä pelkää menettävänsä rajattoman valtansa oletetuille kilpailijoille, sen tähden he estävät kaikki uudistukset järjestelmällisesti. On siis ainoa keino perustaa eri tarkoituksiin toimintapiirejä liikkeen vaikutusvallan ulkopuolelle.
Eräs ystävä valitteli samaa kun avaajakin. Hän oli sinkku. Terveisiä häneltä tuli mm. seurakunnalle suoraan kateederilta, edesmenneen E.Koposen kautta.
Myöhemmin hän yritti järjestää muun muassa nuorten aikuisten piirejä sinkuille. Ei ottanut "tulta". Niinpä hän lopulta meni mukaan vapaakirkon aikuisten nuorten toimintaan ja myöhemmin avioitui sikäläisen papin tyttären kanssa. En ole kuullut aikoihin hänestä, vaikka epäilen hänen silloin tällöin kirjoittaneen tännekin joitakin viestejä. ;-) Olisi hauska kuulla mitä hänelle nykyisin kuuluu.
Tuntuu jotenkin tutulta!Siinä on sillälailla paha olla kun me yleensä käperrymme itseemme emmekä uskalla puhua kenellekkään,siinä kun voi tulla syyllisyys et puhuu toisen ihmisen vikoja.Sehän ei suinkaan ole tarkoitus vaan tuoda oma paha olo esiin.Siksi kristilliset parisuhdekurssit olisivat hyviä mennä juttelemaan.Usein on että toinen ei lähde,no,mikä ettei,voi sinne mennä yksinkin tai jonkun läheisen ystävän kaa.Siellä varmasti voi oppia tuntemaan ja tietämään ainakin jotain itsestään ja omasta asennoitumisestaan muita kohtaan!EIKS JE?taas minä,peppiina ! ps.eronnut,naimaton tai leski,kaikilla on mahdollisuus löytää jokin muoto,jos on tosi masentunut,siitä pitää kertoa ammattiauttajalle!(myös parisuhteessa ns.yksineläjä)LÄMPÖÄ JA TULEVAISUUDEN TOIVOA!
Tuo oli kyllä hyvä piointti minkä otit esiin, nimittäin että joku voi olla hyvin yksinänen puolisonsa rinnalla. Usein tilanne on yksinäsyyden vyöryessä päälle sellainen, että henkilö on jäänyt hiljattain leskeksi tai kokenut avioeron.
Edelleen uskon kuitenkin että avaaja tarkoitti ihan arkisia elämäntaitoja joihin kuuluu syystä taikka toisesta yksinäiseksi jääneen/itsensä kokevan lähimmäisen huomioiminen. Tässä asiassa on myös monenlaisia ennakkoluuloja ja pelkoja.
Ajatellaan tilanne, että onnellisessa avioliitossa elävä mies haluaisi jonkun yksinäisyyttä kokevan naisen ystäväksi, - voi mikä kamala HALOOOOO siitä nousisi.
Ihmisten mielikuvituksissa tuo mies (oletusarvo) olisi välittömästi seksuaalihirviö, joka olisi riistämässä tuolta naiselta hänen kaikkein kalleimpansa.
Monikaan ei ole niin kypsä persoonaltaan että kykenee olemaan ystävä olipa tuo yksinäinen henkilö mies taikka nainen.
Turvaton kiintymyssuhde ensimmäiseen hoivaajaan, tämähän se perussyy on kun ihminen kasvaa kykenemättömäksi sitoutumaan ja liittymään toisen ihmisen kanssa.
Turvaton ihminen ei voi koskaan varmasti LUOTTAA toiseen ihmiseen. Vauvana hän ei voinut luottaa hoivaajaansa, ruokaa tuli, jos tuli, hoivaa tuli, jos sattui tulemaan, pissit ja kakat housuissa lapsi parka usein porasi hätääntyneenä ja nälissään, eikä äidin lempeitä rakastavia silmiä ollut läsnä. Kun tällaisen kohtelun saa. lapseen iskostuu polttomerkki, "minä en ole rakastamisen arvoinen, minä olen epäkelpo ja paha".
Jos sinulla on valmiina merkki otassasi, joka loistaa jo kauas viestiä, "minä en ole rakastamisen arvoinen, minä olen epäkelpo ja paha, minä en voi luottaa sinuun",
niin arvaappa moniko uskaltaa tulla lähellesi???
Jos lempeissä silmissäsi on pilke, "minä olen ihana, rakastettava ja kaunis ihminen, tule sinäkin luokseni iloitsemaan", niin ympärilläsi vilisee ihmisiä!!
että vika on varmasti minussa, en vain halunut syytellä muita.
kiitos sinulle viestistäsi.
toi yksineläjä parisuhteessa on juuri ongelmani. tiet ovat menneet erisuuntiin. enkä jaksa rukoilla sitä mieltä että Jumala muuttaisi mieleni niin että saisin anteeksi antavan/pyytäjän mielen. mikään ei ole korjaantunut vuosien varrella (yli 30v. jossa mukana asumiseroaikoja joitakin vuosia ym.). olen ehkä pattitilanteessa ja elän päivän kerrallaan, katson mitä huominen tuo tullessaan.
avioeroa ei saa ottaa, vaikka mielenterveys menisi tai tapahtuisi itsetuho.
varmaan arvaat, että elämän näkymät ei kovin ruusuiset. lohdutuksena raamatun sana, kun vajaa lakkaa niin täydellisyys alkaa.
tsemppiä sinulle.
En sinua mitenkään houkuttele mut et sä mielestäni ihan patissa ole.Taivaan Isä ongelmasi näkee,ei ole väärin muuttaa toiseen asuntoon jos se mahdollisesti auttaisi?En missään nimessä siihen houkuttele mut parempi se kuin loputon uupumus.Kyllä Isämme tietää meidän parhaamme!Juttele siitä jonkun lähimmäisen kanssa!Voimaa sinulle rukoilee varbiina.
Minä olisin kyllä päästänyt sinut kanteesata ja nostanus siihen asemaan seurakunnan vastuunkantajat.
vuosien varrella ko-asiassa ryvettynyt. ei jaksa enää syytellä eikä kerätä syyllisiä.
kiitos.
Juuri eilen kyläpaikassa puhuimme , esimerkiksi kun saarnaajan vaimo jää,
leskeksi , kyläpaikat loppuu on viikkoja että ei yhden yhtäkään , ja miehen
eläessä ei päivät ja illat riittäneet . vauhti loppuu , iän myötä ystävätkin loppuu
onko tämä kristillistä rakkautta , mitähän Luther sanoisi .
Herra siis kieltää meitä olemasta ylpeitä hurskaudessamme. Mutta
samalla samalla hän myös osoittaa, ettei kenenkään tarvitse joutua
epätoivoon .
Siis tarkennus; "imuroitko" sinä toistenkin syyllisyyttä itseesi? Syytteletkö itseäsi toisten tekemistä synneistä?
on ainakin paljon paikkoja minne voi mennä keskustelemaan ja hoitamaan ihan vapaaehtoisena ja milloin vaan kun ensin käy haastattelussa et sopii työhön.Esim tays:an sattohoitokoti.Olen itse ollut siellä.Spr:n kautta pääsee myös,olen ollut sielläkin.Meillä omassa yhteisössämme on myös paljon masentuneita ja syrjään vetäytyneitä.Heitä on enemmän kuin uskoisikaan!Olen jo aikoja sitten yrittänyt puhua siitä et pitäisi perustaa joku organisaatio meidänkin joukkoon.Ilmeisesti täällä joku jo onkin.Kandeisi joka paikkakunnalla ottaa asia puheeksi.Meillähän jo kuoro tekee ihanaa lähetystyötä heikkojen ja sairaiden sekä vanhusten luona.Ei se ole ainoastaan laulua vaan mukana on SANA kokonaisuudessaan!rakkaudella peppi ja TSEMPPIÄ!
On olemassa myös auttava puhelin.Sinnekkin voi ottaa yhteyttä päästäkseen kuuntelemaan ja ehkä neuvomaankin muiden ongelmissa.NÄMÄ KAIKKI OVAT MUILLE SALAISIA!Siis aut.puh. on salainen.Kyselemällä ja oma aloitteellisuudella saa paljon aikaan!Jos on kysymyksiä minulta,pyydä Seriffiltä sähk.postiosoitteeni!lämpöä sinulle,peppiina
Masentunut käpertyy helposti omaan koloonsa, ei ole voimaa yhteyksien pitoon toisten ihmisten kanssa.
Joku varmaan piristyy saattohoitokodissa jossa kuolema on kouriintuntuvasti läsnä.
Luulen että se ei kuitenkaan tule ensimmäiseksi mieleen masentuneelle, paitsi jos
on niin vaikea masennus että ei ole enää itselläkään elämänhalua. Saattohoitopotilaan kannalta katsottuna on tietenkin suuri siunaus saada joku ystävä loppumatkalle. Ja hoitotyöhön osallistuva saa varmaan paljon itsekin, niin että yksi hyvä vaihtoehto vapaaehtoistyöhön sekin on.
Ymmärsin avauksen vähän toisella tapaa. Ihmisen ikävänä toisten luo, vertaisen kaverin saamisena arjen keskelle, harrastuksiin vapaa-ajan viettoon ja niin edelleen.
Mutta jos elämässä on orientoitunut pitämään lähes kaiken Jumalan suoman hauskan syntinä, niin masennus on sen seurausta. Ei voi vapaasti mennä yhdessä toisten kanssa rientoihin jotka eivät ole syntiä. Ihminen joutuu oman ahdasmielisyytensä vuoksi eristyksiin muista ihmisistä ja mielenterveysongelmat ovat siitä väistämätön seuraus.
Masennukseen on hoitoa. Erilaisissa terapioissa ihminen alkaa ymmärtämään että itselle asetetut rajoitukset eivät olekaan Jumalasta vaan sairaalloisesti pedanttien ihmisten asettamia. Kun sairas syyllisyys ja sairas häpeä alkavat poistumaan, syntyy välitön antoisa yhteys toisten ihmisten kanssa. Kun paraneminen edistyy niin ihminen alkaa luonnostaan hakeutumaan toisten ihmisten seuraan rakentumaan ja vahvistumaan terveiden peilien kautta.
Kivuliaalla ihmisellä on joskus kova tarve auttaa toisia. Yhtäältä hyvä niin että haluaa olla empaattinen ja auttaa. Mutta tämä edellyttää jo sitä, että henkilö tiedostaa itseään on saanut peruskoulutuksen auttamiseen ja osaa myös arvioida omat psyykkiset voimavaransa. Ettei lähde mukaan autettavan ongelmien sisälle, ja sitä tietä kenties menettää pahimmassa tapauksessa itse osan terveyttään.
Jotta ihminen voi tervehtyä alitajunnassa asuvista psyykkisistä ongelmista tarvitaan terveitä elämänmyönteisiä peilejä joihin potilas peilaa omaa tilaansa ja saa parantavia heijasteita terveiltä peileiltä takaisin.
Yksinäisyydestä kärsivä tuskin estii auttaja autettava suhdetta toiseen ihmiseen, vaan hän tarvitsee seuraa jossa hänen, sekä antajansa että ottajansa tulisivat tasapainoisemmiksi. Ihmisen rakentava ja antoisa suhde on antamista ja ottamista. Auttaja- synroomassa ihminen antaa ja antaa, saamatta juuri mitään takaisin itselleen, kunnes on itse loppuun palanut.
Itse en ole kärsinyt yksinäsyydestä kuin joskus ajoittain, vaikkapa vaimon ollessa työssä, ja /tai kun ei oikein jaksa mitään touhuta. Silloin tulee päähän ajatuksia omasta tarpeettomuudesta täällä Telluksella. Siinä tilanteessa on kamalan kiva kun joku vaikkapa soittaa kylään kotiinsa rupattelemaan kanssaan ja kahville. :-)
myös omia aatoksiani.Oikein hyvä viesti ja positiivinen!Kyl se siitä,paistaa se aurinko risukasaankin,toinen tsoukki:elämä on kovaa sanoi Elmeri ja pyörtyi jälleen!Toivottavasti kukaan ei ota itseensä!Tää viimeinen on lapsuudesta asti ollut meidän sisäpiirin juttu,ja ON pätenyt usein!(terveisiä käpätsylle,yhdelle pallinaamajengistä).r peppiina
mut ilmeisesti et ole itse kokenut todellista masista(sorry)tai niin avutonta yksinäisyyttä ettet siitä omien keinojesi kanssa pärjäisi!Luulisin nyt olevan kuitenkin kysymyksessä vähän vaikeampi yksinäisyys,ahdistus-aste?Meidän essu-srk kyllä auttaa ahdistuneita kun menee juttelemaan mut ei sinne kande yksin mennä jos vika on kahdessa.Rippi kun on omista synneistä,ei kenenkään muiden?Kyllähän sekin helpottaa mut miten se auttaa jatkaa elämää eteenpäin?Näinhän voi ajatella,yritän tehdä kaikki kuin sanotaan, olen hiljainen nöyrä jne!Teen kaiken mitä toinen tahtoo?NO WAY!!!!!!!!!!!!omaminä katoaa,tulee toisen ``orjaksi´´.Taivaan Isä ei Raamatussa tällaista ole tarkoittanut!Mitä tarkoittaa:rakasta lähimmäistä kuin itseäsi,kaikki eivät edes pysty itseään rakastaa jos tarpeeksi maahan lyödään!Tiedän tällaisia tapauksia varmaan sadoittain,vähän liioittelen,ehkä kymmenittäin.Poljetaan alas,(anteeksi,en nyt puhu itsestäni nykyelämässä).Tässä pieni saarnan poikanen naiselta!lämpöä peppiinalta
kaikki essut niin tasapainoisia ettei heitä kiinnosta muiden ihmisten hätä?Olkoon kysymys sit kristillinen vai muuten asiasta kärsivä?Luulisin että ette halua vaan kirjoittaa teille niin mitättömästä asiasta?No,pääasia on,jonka haluan aloittajalle kirjoittaa,älä pelkää,minäkin tunnen joskus masennusta,ahdistusta,mitättömyyttä ,ennenkaikkea ikävä JEESUKSEN luokse joka on syntitaakkamme kärsinyt ja yhä rukoilee puolestamme Jumalan oikealla puolella lakkaamatta.Ole rauhassa ja turvassa,Taivaan Isä pitää sinusta huolen aivan taatusti!Meillä uskossa olevilla on vielä maailman kärsimysten jälkeen IHANA IANKAIKKISUUS!TOSI RAKKAUDELLA JA LÄMMÖLLÄ varbiina
Avaaja ei ilmeisesti ole paljon osallistunut keskusteluun, jotta voisimme selvittää hänen tarkoituksensa paremmin, mutta en usko että hän tätä palstaa lääkäripalstaksi on luullut?
Puhutaan siis mieluummin yksinäisyydestä ASIANA ja yleisellä tasolla eikä mennä kenenkään sairaskertomuksien yksityiskohtiin sen tarkemmin.
Ihmissuhteet ovat mielestäni aivan muuta kuin sairaskertomukset. Joskus kun kohtaa mielenterveyspotilaan, niin se on rakasta, kun koko ihmisen elämä pyörii yhtä ja samaa kehää sairauksien ja riippuvuuksien ympärillä.
Silloin olisi hyvä saada posetiivi pysähtymään, välillä voisi vaihtaa levyä lautaselle.
Kyllä sen kuitenkin aika pian erottaa onko kysymyksessä normaalin ihmisen yksinäisyys vai mielenterveysongelmat. Terveyden ollessa horjuva on parasta ohjata kärsivä ammattiavun piiriin.
Jos ihmisellä on hätä niin toivon ettei hän tule sen kanssa tänne. Vaan soittaa trveyskeskukseen ja tilaa sieltä ajan mielenterveystoimistoon.
kertoa muutamin sanoin . ei kai se vie ketään kauaksi , ghän kun on ollut niin kauan sananpalvelija .teuta
En minä tällä palstalla voi sitä kirjoittaa.Olen jatkuvasti hänen puolestaan rukoilemassa.Olet jo varmaan jotain kuullutkin!r varbiina(nähdään),jutellaan
puhutaan kun nähdään ,