Olen kärsinyt jo vuoden lihaskivuista, jännittyneisyydestä ja sydämmen rytmihäiriöistä. Kun ajattelen töitä, sydämmen rytmi kiihtyy ja tunnen selässä ja niskassa lihasten kiristyvän. Ajatukset kiertävät negatiivista kehää, välillä tulee kylmä hiki ilman mitään syytä. Päätä särkee koko ajan ja suuta kuivaa.
Onko täällä muita, joilla on samanlaisia oireita?
Miten olette päässeet kierteestä eroon? Lääkkeillä? Liikunnalla? Psykiatrilla? Sairauslomalla?
Onko täällä muita, joilla on samanlaisia oireita?
Miten olette päässeet kierteestä eroon? Lääkkeillä? Liikunnalla? Psykiatrilla? Sairauslomalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
anna sähkop. nii kerron lisää...
tuttu tarina.. kestänyt jo vuoden. mulle kans neuvoja :)?
Syö hyvin. Nuku tarpeeks. Venyttele jäseniä. Varaa hierojalta, luontaisterpapeutilta aika. Keinoja olon helpottamiseen löytyy, niitä voi olla vaan vaikea heti löytää. Ihmekeinoja ei silti ole.
jos on noin stressaavaa - mikäli työasiat sen aiheuttavat.
Itse olen aika heikkohermoinen ja käytän säännöllisesti kalsium-magnesim-tabletteja, mikä rentouttaa lihaksia ja hermoja. Etenkin kun harrastan enemmän liikuntaa, minulle tulee selviä puutosoireita. B-vitamiini rentouttaa myös, itse käytän toisinaan yleistuotetta, mutta erityisesti yksi B-vitamiineista on lihaksia rentouttava. Toisinaan käytän myös luontaistuotekauppojen rentouttavia pillereitä. Esim. apteekistakin saatava Stress Control on toimiva, tosin jos aamulla ottaa, huomaa iltapäivällä lieviä sivuoireita. Sitä kannattaa ottaa, kun on selvästi stressaava tilanne, muuten se vain väsyttää, illalla otettuna auttaa siis nukahtamaankin - hidastaa ja rauhoittaa mielen vilskettä. Aika hintava on kyllä.
Itse pääsin omasta kauhumaailmastani ulos, kun aloin käyttää rauhoittavaa lääkettä, diapameja tai vastaavaa, jonka apteekissa saa halvemmalla - saa nukuttua varmasti. Tavalliset unilääkkeet vain vaivuttivat takaisiin painajaisuniin, joista olisi halunnut herätä pois. Rauhoittavilla urpomaisen ajatuskierteen saa kerralla katkaistua, mutta niitä ei kannata käyttää säännöllisesti, jottei tule niistä riippuvaiseksi ja liialla käytöllä tottuu ja joutuu napsimaan suurempia annoksia. Vieroitusoireena saa unettomuutta ja vastaavassa määrin kireyttä kuin oli alkujaan rentouttanut. Liian suuren annoksen saa tuta jo seuraavana päivänä kuvotuksena. Ennen käytin ahkerammin, nykyään enää harvoin.
Liikunta kannattaa myös, esim. kuntosalilla (tai lenkkipolulla, pyöräretkellä, mitä vain) voi suorastaan hyödyntää ylimääräiset stressihormonit ja kunnon treenin jälkeen olo on rentoutunut.
Täydellistä vastausta ei tokkoonsa minulla ole, itsekin tulin tänne pohtimaan, onko "hermokärystä" mahdollista koskaan täysin toipua. Ehkä onkin. Siinä on yleensä kai niin monta tekijää mukana. Psykiatrit on siitä ärsyttäviä, että väittävät potilaille, että heidän tilansa tulee olemaan pysyvä ja on vain opeteltava tulemaan toimeen vaivansa kanssa ja määräävät turruttavia lääkkeitä, mitkä vain hillitsevät oireita mutta eivät auta oireiden syytä parantamaan. Itse olen optimistisempi: ihmiset eivät ole niinkuin puut, joiden runko eliniäksi kovettuu joko suoraksi tai käkkärälle. Taitaa mennä asiasisältö jo päin mäntyä...
Minäkin uskon, että tärkeintä on kuunnella sisäänpäin ja itse kokeilla kaikennäköistä ja etsiä ratkaisuja. Yks toimii yhdellä, toinen toisella. Eikä "hermokäry" ole mikään ikuinen juttu. Siitä voi ihminen heikentyä, mutta siitä voi myös vahvistua. Ei olla puita, ei!