Oli pakko tullla kertomaan koska olen niin onnelinen!
Oon ollu kohta 2viikko ilman oksentelua. Omalla tahdon voimalla! MOnta kertaa oon meinannut oksentaa mutten ole tehnyt sitä kuitenkaan.
En ole voinut 2 vuoteen näin hyvin!kun nyt!
kiitos taivaan isä kun annoit mulle tahdon voimaa lisää että sain toisen mahdollisuuden katkaista tän kierteen.
En tiedä miten oon pystynyt tähän ,mutta toivon että en oksenna enää ikinä!
Oon ollu kohta 2viikko ilman oksentelua. Omalla tahdon voimalla! MOnta kertaa oon meinannut oksentaa mutten ole tehnyt sitä kuitenkaan.
En ole voinut 2 vuoteen näin hyvin!kun nyt!
kiitos taivaan isä kun annoit mulle tahdon voimaa lisää että sain toisen mahdollisuuden katkaista tän kierteen.
En tiedä miten oon pystynyt tähän ,mutta toivon että en oksenna enää ikinä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
hyvä! onneks olkoo! itte olin eilen pitkäst aikaa kokonaisen päivän oksentamatta enkä vielä tänääkään ole oksentanut. Jes! Voi kuulostaa hölmölt mut ku ketää ei oo himassa ja lähikaupan Ben&Jerry's jäätelö houkuttelis. enkä tosiaa oo vähää aikaa kyenny edes päivää olee ilman oksentamista.
Onnee molemmille! kaks viikkoa on loistavaa, mut ymmärrän ton yhden päivänkin oksentamatta olemisen ihanuuden, koska itekin olen oksentanu _todella_ pitkän aikaa joka päivä. tänään oon ollu oksentamatta ja päätin etten oksenna enää kun korkeintaan kerran viikossa. Siitä sitten vähennän ja lopulta lopetan. Tää on taas tä "päätös" ja näiden pitävyys tiedetään, mut nyt todella uskon et saan tän pidettyä, kun jotenkin kunnolla iski se totuus, että mulla ei yksinkertasesti ole enää yhtään kavereita ja oon koko kesän viettäny tähän asti yksin. nyt vaan itteä niskasta kiinni ja pakko lopettaa, en mä näin halua elää.
tsemppii molemmille lopettamiseen. MÄkin tein useesti lupauksia jotka ei pitänyt yleensä. Mutta toivon kyll et tämä pitää : ))
Tulimpa vaan päivittämään et olin kaks päivää oksentamatta, mut tänään sorruin oksentamaan kerran. kuitenkaan ei oo sitä kauheeta oloa, että antaa mennä nyt sit vaan kaikki kun kerran sorruin, vaan tuntuu et tästä tää jatkuu ja huomenna on päivä uus. Tällanen pikkuhiljaa lopettaminen voikin sit ehkä toimia, ehkä jopa paremmin kun totaalinen lopetus heti. tai en tiedä, kuitenkin nyt on kohtuu hyvä olo ja toivottavasti tää tästä vielä paranee. :)
niimpä aina on päivä uusi :) oon ainakin kuulluut että pikku hiljaa lopettaminen on helpompaa niinkun varmasti onkin. Kyl se siitä ottaa vaan oman aikansa =)
oon huomannu että mulla ensimmäiset päivät oli ihan kamalaa helvettiä, vaikeita! mut alko pikku hiljaa helpottaa ku pysy posliini jumalista kaukana ja safkasta.
Tänään toki meinasin sortua mutta onnekksi siskoni rimpauti juuri ovi kelloani ku se toi jotain vanhoja opiskelu kirjoja .
Se ei tiedäkkää miltä pikku siskonsa pelasti
Mukavaa, että tällainen ketju aloitettiin. Itsellä on tänään tasan kolme viikkoa viimeisimmästä oksentamisesta; ennen oksentelin päivittäin ja parhaimmillaankin viikottain. Ei varsinaisesti ole tehnyt mieli ahmia eikä varsinkaan oksentaa, mutta ruokahalu olisi kyllä välillä melkoinen. En ole lihonut juuri ollenkaan, sillä olen liikkunut paljon niin kuin ennenkin, mutta voisin tavallaan melkein koko ajan syödä jotain pientä - vaikka terveellistäkin, mutta silti. Luultavasti meneillään on kuitenkin vain jokin vaihe ja on melkein kumma, ettei kroppa reagoi tämän kummemmin, vaikka kaikki ruoka pysyykin yhtäkkiä mahassa ja saa jatkaa kulkuaan luonnollisesti. Millainen ruokahalu muilla on ollut, jos/kun on onnistunut lopettamaan ahmimis-/oksentamiskierteen? Tunnistaako oikean nälän hyvin? Itse en toisinaan ole varma, joten koitan olla syömättä jonkin aikaa, jotta seuraavan kerran kun syön, se todellakin olisi nälkään reagoimista.
Tuntuu myös, että olen syönyt elämäni aikana niin paljon kaikkia herkkuja, että olen oikeastikin saanut niistä tarpeekseni. Lemppareita on aina olleet jäätelö, kaikenlaiset keksit, suklaa, karkit ja pullaiset herkut ym. Odotin joskus vielä vuosia sitten, että jokin päivä en enää kaipaisi makeaa niin paljon, koska kiintiöni on todellakin täysi. Joskus sitten oli pakko todeta, että halu syödä herkkuja on loputon ja pohjaton ja tulen aina haluamaan enemmän ja lisää, vaikka söisin niin, että maha poksahtaisi. Yllätyksekseni olen nyt huomannut, ettei oikeastikaan tee juuri mitään mieli, mutta silti voisin kyllä syödä. Nautinto ei ole edes hetkellinen, koska en halua tiettyjä ruokia niin kuin ennen halusin. Kun menen kauppaan, en edes keksi, mitä herkkuja haluaisin ostaa, koska mitään ei varsinaisesti tee mieli. Kuitenkaan jos en osta mitään, kotona alkaa saman tien kaappien availu ja harmittelu siitä, miksen ostanut mitään. Koska en enää ole ahminut ja olen normaalipainon alarajoilla, voisin siis hyvin suoda itselleni kohtuullisesti herkkuja jopa päivittäin mutta ihmettelen silti, miksi haluan syödä niitä, kun oikeastaan en halua. Huomaako kukaan muu itsessään mitään tällaista ja miten yleensäkin asennoidutte ruokaan/herkkuihin ja niiden määrään nyt kun olette paranemassa?
mulla tulee huomenna kolme viikkoa... rankkaa on ollu. ooon pari kertaa päästänyt itseni ahmimaan niin että oksennus meinaa tulla ja niin että joka paikkaan sattu tuntu kun olisin halunnut kuolla siihen oloon...
En minäkään luojan kiitos ole lihonut ollenkaan ehkä jonkin kilon vain.
Eli pari kerran mun ruokahalu on ollut valtava (siis tosi) mut kun siitä pääsi yli en oo syönyt paljonkaan päivässä lopettamisen jälkeen.
Mulla on semmooneen juttu et kun käyn kaupassa mulla on jumalaton mieliteko kyllä kun nään ne karkit ja muut siellä.Et se ei oo ainakaan lähtenyt pois.
Kotona mulla on se että roikun jääkaapin ovessa ja käyn joka kaapista hyllyt läpi et onko mitään ja miksen ostanut jtn hyvää..
Mutta onnekseni olen ostanut vain hedelmiä ja kasviksia ja syönyt niitä.
Oon huomannut että liikunta on lisääntynyt tosi paljon parantumiseni myötä.
se on mun yks tapa pysyä siitä posliini jumalasta erossa :)
Niin ja muuten heitin herkkuja varmaan 60e esstä roskiin ja annoin kyllä porukoillekkin niistä. Alko nolottaa kun ne kysy
"ootko ryöstänänyt kaupan kun sulla on näin paljon kaikkee läski ruokaa!?" :( :D
On kyllä mukava lukea näitä, tulee hyvälle mielelle :)
Varmaankin reilu pari vuotta oon sairastanut bulimiaa ja oksennellut ihan päivittäin ja parhaillaan monta kertaa päivässä. Tietty välissä ollut jotain päivienkin taukoja, mutta aina sitä vaan löytäny ittensä ahmimasta. Sillä on tullut purettua pahaa oloa ja ahdistusta. Voin sanoo, että aika pohjilla on tullut oltua.
Nyt elämä näyttää valoisammalta ja tuntuu hyvälle. Viime kuussa oksensin vain kerran ja tässä kuussa en ole kertaakaan :) Välillä sitä havahtuu siihen ku meinaa alkaa ahmimaan, mutta sitten järki päässä sanoo, että emmä haluu palata enää entiseen. Kuvottaa koko ajatuskin sormet kurkussa :S
Myös mulla liikunta on ollu apuna. Mielummin sillä sitten koittaa purkaa paineita, jos semmosia on ja liikunta kyllä oikeestikkin nostaa mielialaa. Jos möllöttäisin aina vaan kotona, niin varmasti olisin tänäänkin jo oksennellut ja ahminut. Helpottaa ehkä sekin, että mä sallin itselleni herkkuja ja pidän yleensä ihan herkkupäivän.
Tsemppiä vaan teille kaikille muillekkin :)
ooh, onnea kaikille jotka pystyy oleen ees päivän oksentamatta :)
Ite olin tuossa viime vuonna 9kk oksentamatta, sorruin nyt tän vuoden tammikuussa taas laattaamaan ja nyt sitä on sit jatkunu vaihdellen 1-3krt kuussa. :/ Kyllä mä tän vielä lopullisesti selätän :)
Mulla on juuri neljä viikkoa täynnä ilman ahmintaa ja oksentelua. Vieläkin aika samat fiilikset herkkujen syönnistä ja ruokahalusta yleensäkin, mutta luonnollisesti olen tosi iloinen siitä, että olen pystynyt tähän. Tuntuu niin mukavalta muidenkin puolesta, jotka pystyvät hallitsemaan ahmimista ja erityisesti oksentelua. Mun ei ole kertaakaan tehnyt mieli varsinaisesti ahmia tai varsinkaan oksentaa, sillä inhoan sitä niin paljon; se inho mua motivoikin lopettamaan.
Liikkunut olen yhä todella runsaasti ja onneksi liikunta tuo niin paljon nautintoa sen lisäksi, että keho muotoutuu ja pysyy hyvässä kunnossa. Olen kyllä todella paljon onnellisempi nyt kuin ennen, jolloin olinkin täysin epätoivoinen jatkuvan oksentelun vuoksi. En olisi itse sairastumatta edes tajunnut, kuinka pahaksi tilanne voikaan mennä. Siksi tuntuu nyt niin hyvältä ja välillä mietityttää, miksi lopettaminen on tällä kertaa onnistunut näin hyvin ja pitkäksi ajaksi, kun ennen en millään onnistunut. Kai olin niin totaalisen loppu, että touhun oli pakko loppua, jotta olisin vielä elävien kirjoilla.
Toivottavasti muilla menee vielä yhtä hyvin kuin ennenkin; jatketaan samaa rataa ja nautitaan elämästä ihan uudella tavalla!
mulla ainakin on jatkunut ihan hyvin oon niin onnellinen etten oo ykänny.
Joka päivä tuntuu kuin olisin voittanut jotain suurta vaikka se minkä voitan,
on jotain sellaista mitä muut eivät näe.
se jokin on muun pään sisäs jota vastaa taistelee ja ainakun voittaa sen on taas hieman vahvempi jatkamaan parempaan elämään päin! :)
p.s. Huomasin tänään että mun nauravat kasvot ovat palaamassa! hymyilin ja nauroin tänään pitkästä aikaa :D
Upeeta et oot päässy jo noin pitkälle! Ei possupaistikaan minuutissa valmistu ;>
Mulla on ollu koko kesä hyvin vähissä oksenteluissa ja viimesen 6-8 viikon aikana on tullu vaa (itseasiassa toissapäivänä) kerran ykättyy kun vedin ihanaa itsetehtyä leipää voin kera monta palaa ja piirakkaa. Mut ei edes ahmimisia oo ollu lukuunottamatta tota. Asiaan on kylläkin vaikuttanut todella paljon muutto takaisin vanhempien katon alle pieneen asuntoon, jossa kaikki kuuluu kaikkialle. Ei oo mahdollisuutta ahmia ja oksentaa kun heti jäisi kiinni. Yksinäisinä hetkinä en enää edes ajattele ahmimisen mahdollisuutta. Nyt kun on päässyt jo näin kauas niin tahtoo vaan juosta kovempaa karkuun noita synkkiä aikoja bulimian kanssa joskus jopa viidesti päivässä itseään rääkäten :o olo on keveä, ja parhainta kaikessa, naaman turvotus poissa. Eikä edes tuona leipähorjahduksen päivänä turvonnut kuin himpun. Ihanaa kun ei nuo rauhaset mollota jättiläiskokoisina leuan alla =) Paino on myös laskenut, josta oikeastaan olen huolissani. Lihakset ehkä treenaamattomuutta kadonneet mutta parempi näin kuin uhreilufriikkinä. Kerkeää taas musisoimaan ja piirtelemään. Olen tosin älytön nykyään laskeskelemaan ja tarkkailemaan syömisiäni... noh ortoreksia parempi reksia ja molemmat helpompia kuin bulimia.
toivottavasti kaikilla on menny tähän asti vieläkin hyvin. MÄ oon lihonut pari kiloa mut liikallahan ne pois saa onneks. MUT jes kohta 2kk ilman