Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa, eli raskauskilojen karistaminen? Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa... Itselläni ei niitä montaa ole, joten siksi en viitsi laihdutuspalstalla kirjotella, koska siellä vastataan että ei viisi kiloa näy missään. (Todellakin näkyy..)
Ahdistaa.. Vauva on kohta jo vuoden eikä mitään tapahdu. Sairaana ollessa laihduin, mutta kilot tulivat takaisin kun tervehdyin. Tiedän varsin hyvin, että kun kuluttaa enemmän kuin syö niin laihtuu ja myös sen että herkut lihottavat.
Kai se on joku itsehillintäongelma..
Laihdutin aikaisemmin, siis ennen raskautta n. 7 kiloa parissa kuukaudessa, se oli helppoa kuin heinänteko. Kilot eivät tulleet takaisin vaikka elämäntyyli oli mikä oli. Vasta raskaana alkoi paino nousta.
Nyt olen vuoden verran alottanut laihdutuksen monen monta kertaa... Pääsisi takaisin sille entiselle kymmenluvulle niin sekin olisi jo jotain. Juu, valivali..
En ole ylipainoinen, mutta tämän uuden kropan kanssa eläminen ei ota onnistuakseen, en vai yksinkertaisesti hyväksy itseäni tällaisena. Jotenpa taas alkaa, saa nähdä miten käy.. Kesä on kyllä huono aikaa laihduttaa, mutta niin kyllä on kyllä kaikki muutkin vuodenajat oman kokemukseni mukaan.:/ Tunnen itseni kyllä aikamoiseksi epäonnistujaksi.
Nyt sitten vain niskasta kiinni ja hommiin. Taas.
Ahdistaa.. Vauva on kohta jo vuoden eikä mitään tapahdu. Sairaana ollessa laihduin, mutta kilot tulivat takaisin kun tervehdyin. Tiedän varsin hyvin, että kun kuluttaa enemmän kuin syö niin laihtuu ja myös sen että herkut lihottavat.
Kai se on joku itsehillintäongelma..
Laihdutin aikaisemmin, siis ennen raskautta n. 7 kiloa parissa kuukaudessa, se oli helppoa kuin heinänteko. Kilot eivät tulleet takaisin vaikka elämäntyyli oli mikä oli. Vasta raskaana alkoi paino nousta.
Nyt olen vuoden verran alottanut laihdutuksen monen monta kertaa... Pääsisi takaisin sille entiselle kymmenluvulle niin sekin olisi jo jotain. Juu, valivali..
En ole ylipainoinen, mutta tämän uuden kropan kanssa eläminen ei ota onnistuakseen, en vai yksinkertaisesti hyväksy itseäni tällaisena. Jotenpa taas alkaa, saa nähdä miten käy.. Kesä on kyllä huono aikaa laihduttaa, mutta niin kyllä on kyllä kaikki muutkin vuodenajat oman kokemukseni mukaan.:/ Tunnen itseni kyllä aikamoiseksi epäonnistujaksi.
Nyt sitten vain niskasta kiinni ja hommiin. Taas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juuh, mullakin 6 kiloa extraa jäljellä (paino 57), ja kroppa on kuin vieraan ihmisen. Lapsi on jo 1,5v. Kyllä ahdistaa kun kaikki jäljellä oleva on suoraa ihraa ja mahan alueella, lisänä roikkuva vatsanahka, joka tuskin vetäytyy, kun on sektioarpi esteenä.
Ärrrrrrsyttää suunnattomasti, kun kaikki sanoo, että olethan vieläkin hoikka, joo jos vertaa 80-kiloiseen, mutta itse näen joka päivä suuren eron kropassani suihkussa ja vaatteita vaihtaessa. Minua kuvottaa, kun kaikki on löysää, minä en oikeasti ole tällainen. Olen aina ollut siro ja hoikka, ja tämä on nyt minulle niin vieras olotila, enkä tunne oloani hyväksi lainkaan. Vaatemuoti on muuttunut minulla löysäksi, jottei kukaan näkisi vatsamakkaroitani ja vedän koko ajan vatsaa sisään, jopa mieheni nähden. Saunassa en ilkeä käydä kenenkään kanssa, seksiä vain pimeessä ja miehen kädet jossain muualla kuin vatsani alueella. Varmaan jotkut isommat naiset ajattelevat, että mitä toikin nurisee, mutta tämä en ole minä! En ole koskaa tällainen ollut, enkä halua olla. Tällä naisella ei enää ole hyvää itsetuntoa.
En syö paljoa, en tosin koskaan pääse esim salille tms, koska olen aamusta yömyöhään lapsen kanssa kahdestaan. Ja tuntuu, että vaunujen kanssa hölkkääminen on todella puuduttavaa hommaa. Motivaatio kropan puolesta ja lompakon puolesta on nollissa, eikä ole varaa ostaa kivannäköisiä vaatteita ja vanhat vaatteet kiristää vatsan kohdalta. Tuntuu, että babyblues jatkuu vieläkin...
Mies ei ole onneksi vielä parempaa versiota haikaillut, mutta eipä se seksi sillekään enää samaa tahtia näytä maistuvan. Tiedän satavarmasti, että olisin paljon onnellisempi ja positiivisempi, jos näyttäisin taas itseltäni. En ole koskaan ollut mikään superhyvännäköinen, mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin, ja kaipaan entistä ulkonäköäni ja tyyliäni niin jumalattomasti.
Ai niin, ja raskausaikana puhjennut kystinen akne pilasi vielä kasvonikin, kukittuaan reilu vuoden verran :( sekin vielä...
Mulla oli akne joskus nuorempana ja aika paha, mutta nyt on naama kunnossa, joten sullakin toivoa on:) Akne on kyllä paha kolaus itsetunnolle, pahempi kuin mikään läski. Muistan sen kyllä aivan liian hyvin..
Seksielämä tosiaan kärsii jos ei ole tyytyväinen kroppaan. Omalla kohdalla mies ei onneksi ole moksiskaan, tosin hän ei ole minua hoikempana nähnyt (ei ole lapsen isä) joten yritän ajatella että jos tavatessamme kelpasin niin tuskin muotoni hänelle ongelma on, koska en kuitenkaan ole lihonnut tänä aikana.
Mutta varmasti itse nauttisin enemmän seksistä ja muutenkin elämästä jos olisin siinä kunnossa kuin aikaisemmin. Yritän olla puhumatta näistä miehen kuullen, koska sehän tiedetään kuinka ärsyttävää miehistä on naisten iänikuinen painostaan voivottelu.. mutta silti hänkin varmasti huomaa että yritän peitellä itseni enkä ole sinut oman alastomuuden kanssa. Mietin vain kuinka paljon vapautuneempi olisin entisissä mitoissani..
Tuo mainitsemasi mahan sisään vetäminen on inhottavaa kyllä...ja farkkujen käyttäminen ällöttää kun maha pömpöttää ja jenkkakahvat tursuaa..
Nyt meni kyllä jo itsesäälin puolelle ihan kunnolla... En ole toivoa menettänyt vielä kuitenkaan. Jos onnistuin kerran niin onnistun nytkin, sellainen muutaman kilon pudotuskin riittäisi, ja se ei VOI olla mahdotonta:)
joka toinen päivä...
Siitä juoksuksi ym. Siinä on hyvä alku kun lisää vaan vähän liikuntaa josta lapsikin tykkää....
moi!!
Kiitos kun otit tän asian puheeksi!!! =)
Mä olen ihan hämmästynyt että miks mun maha ei oo enää sellanen kuin sen pitäis olla litteä vatsa ja kapea vyötärö.. Nyt on vaan löllöreppu siinä tilalla ja reidet ja persus on laajentuneet järkyttävästi,,,mitkään vaatteet eivät sovi vieläkään päälleni joita käytin ennen raskautta, lapsi on siis juuri täyttänyt vuoden.
Mainitsin baby bluesin, johtuuko siitä että mullakin on mieliala ollut rakastamani lapsen synymän jälkeen ihmeellisen matalalla, kaikesta ilosta on ikään kuin katkaistu se paras kärki... Ennen olin iloinen ja elämää pursuava nainen, ja nyt olen jotenkin mökkihöpertynyt lösähtänyt mamma.... Pääseekö tästä enää entiselleen???!!